Tavoitteita ensi vuodelle

2014, tuo ihana ja yllätyksiä täynnä ollut vuosi jää nyt taakse. Katseet kohti tulevaa! Ensi vuonna meidän tavoitteena on:

• Jedille parempaa lihaskuntoa
• kontakteista varmat ja nopeat
• kepeistä nopeammat
• osallistutaan myös agilityradoille ja kisataan ahkerasti
• noustaan kakkosiin
• enemmän muunlaistakin aktivointia, muutama metsäjälki
• ennen kaikkea pidetään  hauskaa yhdessä ja pysytään molemmat terveinä ja hyväkuntoisina.

Oikein onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille!

Mennyt vuosi

Parhaat uutiset heti alkuun:

Varsin hieno rivi, etten sanoisi!

 

Täytyy sanoa että olen todella tyytyväinen kuluneeseen vuoteen. Oikeastaan kaikki tavoitteet tuli täytettyä, osa jopa upeasti. Pieni katsaus siihen mitä vuosi sitten asetin tavoitteiksimme.

•   Jedille lisää lihasta ja painoa. Tämä on ihan tärkeimpänä. Parin viikon sisään Jedi on laihtunut taas hirveästi (paino 6,3 kg), kun se jostain syystä piti paastoa. Totta puhuen tuo koira on tällä hetkellä niin luuta ja nahkaa että minua ahistaa kun ajattelenkin asiaa.

 -Jedillä on nyt enemmän massaa ja se painaa melkein kilon enemmän kuin tuolloin vuosi sitten. Lihasta sille toki saa tulla, mutta enää en luonnehtisi sitä sanalla laiha. 

•   Luustokuvissa käyminen, tammi- tai helmikuussa.

-Jopa kaksi kertaa! 

• Arkielämässä: ohitukset ja luoksetulo vielä    paremmiksi. Jedi tulee varsin mallikkaasti luokse, mutta on tässäkin parantamisen varaa. Ohitukset sen sijaan vähän niin ja näin, Jedi ottaa aina hirveästi kierroksia vastaantulevista koirista vaikka ajoittain ihan nätisti ohittaakin.

-Sanoisin, että molemmat ovat varsin hyvällä mallilla. Ainakin kun Jedi liikkuu minun kanssani. Jedi on oppinut miten toimia eri ihmisten kanssa, muun perheen kanssa lenkkeillessään se saattaa joskus rähistä muille koirille mutta ei ikinä minun kanssani. Luulisin, että se luottaa minuun enemmän ja tietää ettei sen tarvitse rähistä, sillä jos joku koira tulisi päälle niin minä hoitaisin tilanteen. Muihin se ei ihan yhtä paljon luota.

• Agilityssä: kaikki esteet valmiiksi, A:lle juoksukontaktit, vauhtia ja irtoamista, ehkä käydään mölleissä ja jos oikein hurjiksi ruvetaan niin ehkä jopa virallisissa starteissa? Saa nähdä, sillä sen aika koittaa vasta sitten kun minä luotan Jediin ja itseeni tarpeeksi

 -Agilityssä mentiin niin paljon pidemmälle kuin mitä tuolloin olisin kuvitellutkaan! Vuosi sitten en oikeastaan vielä ajatellut kisaamista ja pidin meitä vielä liian osaamattomina mölleihin. Huhtikuussa sitten tuli kouluttajalta patistusta mölleihin ja tajusin että ei meillä ole mitään hävettävää ja että ollaan jopa aika hyviä. Ahkerasti treenattiin ja elokuussa mentiin ekoihin virallisiin, mikä oli ollut vain todella utopistinen ajatus ja puolivitsillä tehty tavoite. Mutta niin sitä vaan syttyi kipinä kilpailemiseen ja saatiin jopa ensimmäinen LUVA! Jedi on niin valtavan kiva kisakaveri, ei ole koskaan vierastanut muita paikkoja tai ottanut liiaksi häiriötä kisatilanteesta, vaan aina tekee täysillä hommia. Mitä A:n juoksukontaktiin tulee, se kyllä oli jotenkuten olemassa mutta ei toiminut. Ehkä myöhemmin sen ehtisi opettaa ihan kunnolla, sitä ennen mennään pysäytyksellä.

• Tokossa: Alon liikkeet kuntoon, tällä hetkellä hyppyä lukuun ottamatta kaikki on ainakin aluillaan. Lisäksi voisi noudon ja kaukot saada mallilleen. Käydään jatkoryhmän treeneissä. Ennen kaikkea, pidetään hauskaa ja tehdään tokosta yhtä kivaa hommaa kuin agilitystä.

-Tokonkin tavoitteet on vähän niin kuin täytetty... :D Hauskaa ainakin pidettiin, käytiin jopa yksissä jatkotason treeneissä ja kyllä se osaa alon liikkeet sekä noudon ja kaukot. En tiedä miten tokon käy jatkossa, välillä lenkin jälkeen teetän Jedillä pieniä seuraamiskuvioita ja se tekee innoissaan töitä lapaspalkasta. Mutta en usko että meidän kummankaan motivaatio riittää tokon tavoitteellisempaan treenaamiseen, agility on se meidän juttu.

•  Kierretään kaikki mahdolliset mätsärit koska se on niin hauskaa! ;) Näyttelyissä käydään ainakin alta kahden viikon päästä Lahden ryhmiksessä (hui) ja riippuen siitä miten siellä pärjätään niin muissakin. Tästä nyt on hankala mitään tavoitteita laittaa, koska enhän minä pysty tuon koiran ulkomuotoon vaikuttamaan, paitsi ehkä harjaamalla sen oikein nätiksi. :D

- Käytiin useissa mätsäreissä, varsin voitokkaastikin. Myös kolmessa näyttelyssä pyörähdettiin.

•   Joko Dobo-kurssille osallistuminen tai sitten ostan välineet kotiin.

-Ostin välineet. Vielä kun ehtisi tutustua kirjaan tarkemmin ja doboilla vähän ahkerammin.

•  Ennen kaikkea pidetään hauska vuosi yhdessä! Ja nautitaan siitä että Jedi on vielä ainoa koira taloudessa... ;)

 -Check! Toista koiraa ei näillä näkymin ole vielä moneen vuoteen tulossa vaikka vuosi sitten olikin valtava pentukuume. Jedissä on ihan tarpeeksi koiraa näihin tarpeisiin!

  

Tämän vuoden aikana mun ja Jedin välinen suhde on hitsautunut entistä paremmaksi, olen itse oppinut koirien kouluttamisesta hirveästi enemmän ja osaan olla rauhallisempi ja selkeämpi ja Jedi on yksinkertaisesti saanut järkeä päähänsä. Usein vanhoista koirista sanotaan että ne toimivat kuin ihmisen ajatus, minusta tuntuu että Jedi on sellainen jo nyt. Innolla odotan mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan. :)

 Ensi vuoden tavoitteista kirjoitan vähän myöhemmin. Tänään vielä vetäistään hallilla vuoden viimeiset treenit!

Toivotus hyvän joulun

Jouluista treenaamista

Aksatauko loppu just nyt, ajattelin viime viikolla kun treeneihin luvattiin vauhtirataa ja pikkujoulutunnelmaa. Maanantaina sitten käväistiin vetämässä vähän rataa. Jedi oli valtavan innoissaan, mutta ei ihan niin sekaisin kuin pelkäsin. Ei siitä varmaan olisi huomannut että kuukauden tauko on takana. Välillä tuon koiran tietynlainen rauhallisuus, kai se sitten viittaa hyviin hermoihinkin, yllättää vaan yhä uudestaan. Treeneissä päästiin pureutumaan poispäinkäännöksiin/takaaleikkauksiin. Varsin kivasti alkoi lopussa ne jo luonnistumaan.

Perjantaina mentiin sitten vapaatreenaamaan minun joululomani alkamisen kunniaksi. Tässä sitä oikeasti huomasin kuinka tarpeellinen oli tuo tauon pitäminen, Jedi ei ole koskaan ollut noin innoissaan kun ollaan yksinään treenattu. Toki se on aina yhdessä puuhaamisesta tykännyt, mutta kunnon agilityvauhdit tulee yleensä vasta sitten kun on muita koiria kierroksia nostamassa. Keskityttiin hyppytekniikkaan ja vähän muuhun pieneen. Hyppytekniikasta perussarjaa ja etäisyyden sekä korkeuden arviointia. Tein jokaista niin että ensin kutsuin toisesta päästä, sitten juoksin rinnalla (molemmat puolet) sekä niin että lähetin lelulle. Jedi oli kaikilla kerroilla niin fiksoitunut leluun ettei eroja oikeastaan ollut, muuten kuin että kun olin kutsumassa niin vauhti oli hieman hitaampi. Pariin kertaan Jedi ponnisti ensimmäiseen hyppyyn liian korkealle ja kerran taisin kuulla pienen kolahduksen rimaan, muuten vaikutti ihan kelvolta tekemiseltä Jedin osalta.









Mähän en ole mikään hyppytekniikan asiantuntija ja näitä siis ihan vaan netin ohjeilla olen teettänyt, mutta varmaan parempi tämäkin kun ei mitään. Tosi kiva olisi joskus päästä ihan kunnon kurssille tai koulutukseen, oppisi katsomaan entistä tarkemmalla silmällä. Jos joku näkee kommentoimisen aihetta niin olisin todella kiitollinen valaisevista mielipiteistä.

Hyppytekniikan lisäksi ajattelin vahvistaa takaakiertoja ja vähän muitakin pieniä ohjauskuviojuttuja. En ollut niin kovin tarkkaan suunnitellut vaan oli vähän tajunnanvirtaa, mutta ainakin Jedi teki juuri niinkuin ohjasin vaikka välistä tajusinkin että hitsi, olis pitänyt lähettää toiseen päähän putkea. :D Poispäinkäännöksiä piti vähän muistutella kun este imi Jediä liian tehokkasti, mikä ei tokikaan ole huono juttu. Muuten Jedi yllätti todella postiivisesti mm. irtoamalla takaakiertoon aika kaukaakin. Videolta pisti silmään se että heiluttelen käsiä kohti taivaita aina välillä... Pitäisi koittaa päästä siitä tavasta eroon.



Selkälausuntoja pitää vielä hetki odotella... Melkein joka päivä kävin Omakoirasta tarkastamassa että onko tullut laskua, kunnes se eräänä päivänä ilmestyi lisämaininnalla lausunto edennyt laskutukseen, ei voi enää maksaa verkkomaksuna. Päiväys oli samalta päivältä kuin minä sen huomasin! Kuinka äkkiä niitä pitäisi olla maksamassa että pystyisi netissä maksamaan... Kaiken lisäki on juuri joulupyhien aika eli postin tulossa saattaa kestää aika kauankin, etten vaan pääsisi pois tästä epätietoisuuden tilasta. Äh! Onneksi on sentään loma, eli aika menee tuplavauhtia normaaliin verrattuna. ;)

Eläinlääkärillä

Keskiviikkona oli Jedillä selän rontgenin aika. Oli varsin kiintoisa kokemus itselleni, sillä pääsin mukaan ottamaan kuvia! Se oli varsin mielenkiintoista, joskin hieman rankkaa hommaa. Suojavaatteet olivat painavia ja koirasta kiinnipitämisasennot olivat aika epämukavia. Jedi ei itse asiassa missään vaiheessa ollut ihan unessa vaan pikemminkin uninen, mutta ainakaan lopuksi ei heräämiseen mennyt paljoa aikaa.

Selkäkuvat näyttivät eläinlääkärin mukaan varsin kelvoilta, ainakaan ei ole skolioosia eikä pitäisi muutakaan suurta vikaa olla. Mutta arvio saattaa hyvinkin Kennelliitossa huonontua, joten nyt vain vielä vähän aikaa jännäillään.

Samalla kuunneltiin Jedin sydän kun siellä se sivuääni on suhissut. Edelleen lievä ääni kuuluu, mutta eipä tuo onneksi Jediä haittaa kun se on lievä, oireeton eikä johdu mistään rakenteellisesta viasta.

Riemuikasta itsenäisyyspäivää!

Itsenäisyyspäivän ihme tapahtui Kouvolassa ja lunta leijui harmaaseen maahan useampi sentti. Jedin toiveiden täyttymys. Se vallan innostui kirmailemaan, keskittyen tarkasti kieli keskellä suuta.

 Toinen itsenäisyyspäivän ihme oli orvokki, joka urheasti jaksoi kukkia joulukuun pakkasesta huolimatta.

Nyt alkaa Linnan juhlien vastaanotto ja rennon illan vietto. Nauttikaamme Suomen itsenäisyydestä!

Pieni elossaolopostaus

Kun ei ole ollut edes treeneistä mitään raportoitavaa  niin on vähän tänne kirjoittelu jäänyt. Jos nyt vähän laittaisi arkijuttujakin :)

Pari viikkoa sitten käytiin shelttiporukalla lenkillä. Yhdellä tytöistä taisi olla juoksut pian alkamassa ja sen kyllä huomasi Jedistä, ei oikein jaksanut totella minua. Oli ärsyttävää. Mutta minkäs sitä mahtava uros vaistoilleen voi.

Koko porukka, ei ollut kuvan otto kovin helppoa...

Jedi ja "tyttökaveri" Sanni

Lumetkin kävivät pikaisesti maassa. Jedi on kyllä selvästi talven lapsi, sitä riemun määrää kun ensilumi satoi. Lenkillä se hyppelehti yrittäen saada lumihiutaleita kiinni ja lumipalloja voisi jahtailla loputtomiin... Toivottavasti tulisi pian hanget taas maahan, toivoo Jedi!

Nyt jännäillään 10. päivä miltä Jedin selkäranka näyttää. Toivoisin niin kovasti ettei sieltä löytyisi mitään mikä asettuisi Jedin tulevan agilityuran tiellä, mutta jos jotain niin vakavaa löytyy niin tietysti silloin etsitään muuta puuhaa. Vähän mietityttää myös että koska oikein lopetellaan tätä taukoa, joulukuun lopussa olisi mahdollisesti möllikisat mutta ennen sitä sietäisi kyllä käydä ainakin muistuttelemassa kontakteja ja vähän treenata hyppytekniikkaa... Saapi nähdä mitä tehdään. Vaikka onhan tietysti se mahdollisuus että tauko jää ikuiseksi jos selkä on sökönä, mutta se selviää sitten, sitä ennen ajatellaan positiivisemmin.

Melko hyvä hylky ja vähän nolo hylky

Ihan turhaan epäilin Jediä kun maanantaina mölleihin suunnattiin. Se oli vieraassa hallissa kuin kotonaan, rääkyi ihan samaan tapaan kuin ulkokisoissakin! Ei mutta oikeasti se oli jopa aika kiltisti. Pysyi hiljaa ihan suhteellisen hyvin ja teki hienosti kaikkia pieniä tokojuttuja vuoroa odotellessa. Ja tavoitteenahan oli se ettei se tee lentokeinua tai loikkaa A:n kontaktin yli, eikä voi sanoa että se jompaakumpaa olisi tehnyt. Tavoitteet siis täytetty!

Koko reissun tavoitehan oli katsoa miten keinu toimii kisatilanteessa, mutta tietystikään koko radalla ei ollut keinua. Muilla kontakteilla oli vähän toivomisen varaa, luulen että puomilla Jedi vähän arpoi että onko kyseessä keinu vai puomi ja A nyt vaan tarvitsee hirveästi vahvistamista ja hienosäätöä. Ei tuo kovin kaunis suoritus siltä osin ollut. Mutta muuten saldona vain väärä putkensuu ja kielto. Tuo hylkäyskohta olisi ollut niin helppo estää vaikka valssilla tai yksinkertaisesti paremmalla haltuunotolla. Sinne jäi suklaalevypalkinto, nyyh!




Hyppyradalla oli muutama kiva kohta jotka onnistui, kuten pimeä putkensuu ja riskinotto kepeillä - meni loppuun asti vaikka otin etäisyyttä! Mutta tuo lopppu oli vähän nolo. Tajusin vasta radalta tultuani että esteet ovat vähän poissa linjalta putkesta tultaessa ja olisi ollut järkevämpää olla toisella puolella. Saattaa myös olla että olisi auttanut jos olisin käskyttänyt että menehyppyhyppy pelkän menemene sijaan. Positiivista ainakin on se ettei Jedi meni tosiaan eteenpäin eikä tullut minun tyköni räksyttelemään. Pitää kuitenkin vielä treenata näitä loppusuoria...



Olipahan uusi kokemus mennä radalle ihan ensimmäisenä. Minejä ei ollut yhtään ja oltiin ensimmäisiä medejä. Muistin kuitenkin radan. Neljänkympin hypytkään eivät enää tuota Jedille vaikeuksia, ainoastaan ekan radan kiellossa tuli Jedille "rimakauhua" mutta totuuden nimissä olisin myös voinut ohjata vähän pidemmälle ja saatella enemmän.

Nämä möllikisat olivat nyt ihan hyvä päätös tälle "kaudelle". Huomenna oli tarkoitus mennä vielä Lahteen mutta koeviikkokin kolkuttelee niin ei jaksa eikä Jedille selvästikään vieraat hallit tuota ongelmaa niin ei sitä tarvitse treenailla.

Pientä kontaktitreeniä

Kahdet viimeiset ohjatut on menneet ihan superisti, Jedi on ollut täynnä intoa ja lelua repinyt kera hurjan murinan ja haukunnan. Ollaan myös saatu aina loppujen lopuksi uudet jutut ja ohjauskuviot toimimaan. Ainoa huono puoli on ollut se ettei ole ollut ketään kuvaamassa! Ikinä ei voi kaikea saada.

Tänään käytiin sitten vapaatreenaamassa vähän muistuttelemassa kontakteja. Voi että miten tyytyväinen olin, jälleen kerran, kun treeniä lopeteltiin. Ihan pienet kontaktien muistuttelut siis vain tehtiin, jokaista muutama toisto, mutta kun kaikki menee suunnitelmien mukaan niin mitäpä muuta voisi pyytääkään.

Puomilla ekalla toistolla Jedi varasti, mutta muuten meni aika hyvin. Se oli ihan mukavan nopea verrattuna ~ kuukauden takaiseen kun tuskastelin vähän sen hitauden kanssa. Huomattava kehitys, toki se voisi olla nopeampikin, mutta se kyllä vaikeuttaisi Jedin pysähtymistä. Suunnitelmissa olisi jossain hamassa tulevaisuudessa rakentaa puomille myös juoksukontaktit, niin että Jedi osaisi molemmat ja kisoissa pystyisin valitsemaan sen tavan joka siihen rataan sopii. Ykkösissä ja kakkosissa tällainen puomisuoritus kelpaa mielestäni paremmin kuin hyvin, mutta sitten kun/jos noustaan kolmosiin niin pitää ajatella jokaista pientä kohtaa mistä sadasosasekunteja voi nipistäää. :) Ihan vielä ei siis juoksupuomi ole suunnitelmissa.




A:lla on tällä hetkellä tällainen Pysäytys Ja Nopea Vapautus -tekniikka. Alun perin Jedi meni sen juoksukontaktina tai jos rehellisiä ollaan niin ei minään kontaktina. Kunhan meni. Aluksi sujui hyvin, mutta kun vauhti kasvoi niin se alkoi loikkaamaan yhä korkeammalta. Aikeissa on A:llekin opettaa kunnollinen juoksukontakti. Jedihän osaa boksin mutta juuri tällä hetkellä ei ole oikein mahdollista treenata A:ta tarpeeksi, koska se vaatisi paljon pieniä, lyhyitä treenejä. Ehkä ensi kesänä olisi aikaa Projekti A:han. Tämänhetkinen suoritus on aika hidas mutta kyllä tälläkin ykkösissä vielä pärjää ainakin.



Keinu sujui huipusti :) Olin tosi tyytyväinen näihin kahteen suoritukseen. Näiden lisäksi Jedi meni useamman kerran itsekseen keinulle, siis niin että olin ehkä kymmenen metrin päässä ja se itse vain päätti karata sinne. Höpppänä. :D Annoin aina tietysti hirmuiset kehut ja namit.



Huomenna käydään mölleissä vähän testaamassa miten kontaktit sujuu kisatilanteessa. Olen supertyytyväinen mikäli Jedi ei tee lentokeinua tai loikkaa A:lta ennen aikojaan, mutta pieni epäilys mulla on että näin tapahtuu... Saa myös nähdä miten Jedi reagoi uuteen paikkaan. Ei olla muissa halleissa käyty ikinä agilitya tekemässä kuin omassa treenihallissa. Sunnuntaina käydään myös mölleissä, koska sekin on meille uudessa hallissa ja tahdon käyttää tämän tilaiduuden hyväksi. Möllien jälkeen Jedi ja minä jäädään sitten (vihdoinkin) ansaitulle tauolle. :)

Aikuisikä

Tänään juhlitaan!

Jedi täyttää siis jo kaksi vuotta. Ei kyllä tunnu vielä lainkaan siltä, viimeksi tänä aamuna Jedi sai kunnon iloisuus-/pentuhepulin kun minä heräsin. Pikku ilopilleri <3

"Lahjaksi" Jedi sai heijastinliivin. Meillä oli sille jo kaupasta ostettu liivi, mutta sitä on hankala säätää ja se valuu aina toiselle sivulle. Nyt on sopivan napakka ja oikean mittainen liivi noin uroskoiraa ajatellen...

Tosimiehet pitää pinkkiä ylläään asenteella!

Toteutus oli tällaista tajunnanvirtavirkkausta, joten tulos on vähän sen mukainen. Toisesta nappi"listasta" tuli vähän liian pitkä ja tarkoitus oli laittaa selkään vain yksi iso sydän, mutta nappikaupassa ei ollut kuin heijastinnauhaa niin piti tyytyä vähän pienempiin.

Lanka on Redheart Reflective, joka siis sisältää yhden säikeen heijastavaa materiaalia mutta se ei mielestäni riittänyt joten päädyin lisäämään heijastimia.

Lisäksi Jedi sai isovanhemmiltani kaulapantaan kiinnitettävän magneetin. Esitteen mukaan sen pitäisi lievittää kipuja, parantaa verenkiertoa ja ties mitä. Vähän olen epäileväinen mutta eihän sitä koskaan tiedä! :) On se ainakin ihan nätti koriste jos ei muuta!

Veikkaan kuitenkin että Jedin mielestä paras lahja oli se, kun vietimme pienen temppuhetken, ja se, kun se sai metsässä juosta käpyjen perässä ja kiipeillä kivillä, ja se kun illalla mennään agilitytreeneihin. :) Kohta aionkin pitää parin kuukauden tauon agilitystä. Meillä olisi tällä viikolla ollut agilitykoulutus, mutta kun aikaa ja paikkaa jouduttiin siirtämään niin ilmoitin että emme pääsekään. Samana päivänä on toki mätsäri, jonne on kiva päästä, mutta suurin syy on se ettei vaan ole tarpeeksi motivaatiota tällä hetkellä. Toivottavasti tauon jälkeen sekä minä että Jedi puhkumme intoa!

Kympin arvoinen suoritus

Tämän vuoden viralliset kisat purkissa. Oli aikeissa mennä vielä kahden viikon päästä Kotkaan, mutta enpä minä autottomana saakaan sinne kyytiä. Toisaalta ihan hyvä, suunnittelin että seuraava startti olisi sitten vasta huhtikuussa ja tällöin startattaisiin myös agiradoilla. Puoli vuotta aikaa hioa kontakteja ja hyppytekniikkaa, molemmat kaipaavat aika paljon treeniä.

On se yhden ainoa radan juokseminen kyllä vähän ärsyttävää. Siinä sitä vasta alkaa se kutkuttava kisafiilis löytyä! Olisi myös kiva olla mahdollisuus parantaa ja olla tekemättä niitä ärsyttäviä, itsestään johtuneita virheitä jotka siellä ekalla radalla kävi. Niin kuin tänään.

Harmikseni rimat oli kaikilla säkäluokilla keskimmäisessä korkeudessa, medeillä siis 40 cm. Jedi tarvitsee vielä paljon enemmän treeniä ja hyppytekniikan hiomista että niinkin korkeat hypyt sujuisivat joka kulmasta ongelmitta (ja sitten on vielä se 45 cm...) ja osittain siihen meidän suoritus kaatuikin; osittain toki syynä oli oma huolimattomuus ja se, että ei olla hirveästi treenattu poikittaisia hyppyjä.



Rata oli mun mielestä profiililtaan aika kiva, mukavasti haastetta vaikka ykkösluokassa ollaankin. Ensimmäisessä kiellossa lähdin liian aikaisin liikkumaan sivulle, en edes ymmärrä että miksi koska eihän minun olisi tuossa edes tarvinnut liikkua. Ärsyttäviä tällaiset :D Siitä seuraavan putken jälkeen persjättö oli hieman tönkkö ja Jedi vähän pysähtyi, mutta meni kuitenkin hypyn. Toinen kielto tuli poikittaisesta hypystä, mikä nyt ei edes yllättänyt. Näitä pitää vaan treenata lisää. Olisin kyllä voinut vähän hiljentää ennen hyppyä, jolloin Jedi olisi kääntynyt katsomaan että minne jäin ja siten olisin saanut sen ohjattua hypylle. Lopullinen tulos oli siis 10 vp ja neljäs sija (mikä on se kaikista ärsyttävin sija... juuri se ensimmäinen, joka ei saa palkintoa! :D)

Täytyy kyllä sanoa että muuten olen ihan hiton tyytyväinen tuohon rataan! Saatiin tulos! Ajattelin ennen radalle menoa että on niin haastavalta vaikuttava rata että hylky tulee. Erityisen tyytyväinen olen ihan alkuun ja loppuun, päätin mennä hieman riskillä molemmissa ja se kannatti. Videolta katsottuna minun ohjaamiseni näyttää myös yllättävästi aika rauhalliselta eikä kädet huido turhia.

En ole jaksanut kirjoitella viime aikoina kovin aktiivisesti, koska nykyään jaksan jopa panostaa kouluun ja opiskeluun, mikä on toki positiivinen juttu sinänsä. :D Mulla olisi parista treenistä videota mutta en ole jaksanut muokkailla, saa nähdä koska niitä jaksan tänne pistää. Joka tapauksessa blogi tullee hieman hiljenemään tästä eteenpäin.

Parit treenit

Vähän videota ohjatuista treeneistä. Ensimmäinen on ihan kuun alusta ja jälkimmäinen tältä viikolta.

Ensimmäinen päivä tätä kuuta miellä oli kivan simppeli rata, jossa oli kuitenkin mukana sellaisia pieniä juttuja joita ollaan tehty vähän, kuten nuo poikittaiset hypyt sekä rytmitystä, joka oli ollut aiheena juuri edellisenä päivänä olleessa Kokkosen Sampon koulutuksessa. Saatiin nolla aikaan, mikä on varsin harvinaista treeneissä. Tuntuu että ihan aina on jotain niin kinkkistä ettei ehditä sitä tunnin aikana hiomaan kuosiin. Tykkään kyllä itse että on sellainen helppo rata, jossa on yksi tai kaksi pientä kinkkisempää ja treenausta tarvitsevaa kohtaa. Jää itselle ja koiralle parempi mieli ja motivaatio :)




Tuosta kyseisestä treenistä lähinnä jäi mieleen se, että minun käteni huiskivat ihan kamalasti ja niitä pitäisi saada kuriin, sekä Jedin hyppytekniikan parantaminen. Jedillä pidettiin rimoja alhaalla ehkä turhan pitkään, vielä pari kuukautta sitten oli aina välillä 10-30 cm. Sitten tuli kisaamiset kuvioihin ja äkkiä nostettiin sinne neljäänkymppiin. Mä vähän veikkaan että Jedi on tiputtanut riman ja se on tuntunut sitten koivissa epämukavalta, joten se hyppää ihan turhan korkealle välttääkseen tätä. Hyppytekniikka on siis ihan ykkösprioriteetti tällä hetkellä. Taloudellisempi hyppäämistapa pitää koiran nivelet paremmassa kunnossa pidempään.

Meidän koutsi on nyt jonkin aikaa estynyt kouluttamaan, joten saa nähdä loppuvuoden treenit menevät. Ts. saadaanko maanantaisin tuuraavaa kouluttajaa paikalle vai mennäänkö vapaavuoroilla. Tämän viikon treeneissä oli siis toinen kouluttaja. Rata oli taas varsin helppo (sen voi päätellä aina siitä että saadaanko lopuksi nollaa vai ei - no tällä kertaa saatiin!), mutta Jedillä oli jostain syystä hirveästi virtaa ja teki sen takia ihan hassuja virheitä, kuten jätti kepit kesken ja varasti puomilta, asioita joita se ei ole koskaan tehnyt sen jälkeen kun sille on ko. esteen suoritustapa opetettu.

Aluksi treenasin erikseen keppejä ja puomia muistinvirkistykseksi. Meinasin lähettää Jedin putkeen ja siitä kepeille, mutta se päättikin hakea suoraan kepeille useamman metrin päähän. Hieno, höpsö otus. Saatiin kouluttajalta hirveästi kehuja kepeistä ja puomista, itse näin vain turhauttavan hitaat suoritukset molemmissa mutta ehkä sitä voisi itsekin vähän höllätä. Voisihan otus suorittaa ne paljon huonomminkin! Veikkaan että se, että laitan Jedin menemään puomin uudelleen, kun se varastaa vähän syö vauhtia huonommaksi, mutta on mulle kuitenkin tärkeämpää suorituksen varmuus kuin vauhti.


Putket olivat aika pimeitä ja Jedi taisi ensimmäisellä kerralla kaaduta siellä, joten se päätti useamman kerran mieluummin kiertää tai kääntyä takaisin. Piti siis pariin otteeseen pysähtyä ja palkata yksittäisestä putkisuorituksesta (näitä en laittanut videolle). Tosin, kuten videolta näkee, niin menen ainakin alussa turhan kauas Jedistä eikä se siis edes näe putkensuuta. Siinäkin siis varmaan osittain syy.

Mitäs nyt muuta. Omaan silmään Jedin hyppytekniikka näyttäisi tuolla videolla taloudellisemmalta kuin edellisessä, mutta kyllä meidän silti täytyy sitlä hyppytekniikkaa treenata.

Loppukevennyksenä lentävä karvapallo! Ostin kakkoskameraksi Nikonin peilittömän järkkärin, S1:n, lähinnä siksi että vanha uskollinen järkkärini (Canonin 500D) ei ota videota vaihtuvalla tarkennuksella. Vaikka videointia kameraa ostellessani enimmäkseen ajattelinkin, on tässä ihan kivoja ominaisuuksia jotka helpottaa esimerkiksi tilannekuvien ottamista. :)

MH-luonnekuvaus 20.9.2014 - reipas nuorimies

Jedin sekä minun totuuden hetki koitti tänään; sain käsitystäni piskin luonteesta hieman vakaammalle pohjalle.
Jedi suoritui luonnekuvauksesta todella hyvin, ei paineistunut missään vaiheessa ja käyttätytyi aika samalla tavalla kuin kuvittelinkin, mutta tuli sieltä muutama yllättäväkin seikka esille.

Testi alkoi kontaktilla. Jedi oli oma itsensä, vilkaisi testinohjaaja (eli TO) ja sitten jatkoi haistelua. Lähti mukaan, mutta edelleenkään ei vaan kiinnostanut. Jedi vain on pidättyväinen sanan syvimmissä merkityksissä. Käsittelyn se hyväksyi, vähän oli sellainen inhoava ilme mutta kuten tavallista, ei väistänyt tai vastustanut.

Seuraavaksi oli leikkiminen, leluna oli sellainen paksu paloletkun pala. Jedi kyllä innostui, mutta ei ottanut lelua suuhun tai alkanut taistelemaan TO:n kanssa. Ei ihmekään, kun lelu olisi vain vaivoin edes mahtunut sen suuhun, jos olisi ollut pienempi lelu niin varmasti olisi leikkinyt. Tämä ei siis oikein mielestäni kuvaa Jediä. Mielestäni MH-kuvauksessa voisi olla vaikka edes muutamaa eri kokoluokkaa noita leluja, nyt kun on sama lelu oli sitten kyseessä saksanpaimenkoira tai chihuahua. 

1a. Kontakti - tervehtiminen: 4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen

1b. Kontakti - yhteistyö: 3 Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta

1c. Kontakti - käsittely: 3 Hyväksyy käsittelyn 

2a. Leikki 1 - leikkihalu: 3 Leikkii - aktiivisuus lisääntyy/vähenee

2b. Leikki 1 - tarttuminen: 2 Ei tartu, nuuskii esinettä

2c. Leikki 1 - puruote ja taisteluhalu: 1 Ei tartu esineeseen

 Näiden jälkeen oli takaa-ajo eli saalisvietin testi. Ilmeisesti viehe oli Jedille liian kaukana ja huonosti näkyvissä, sillä se ei oikein innostunut jahtaamaan. Yleensä se yrittää aina jahdata kaikkia lentäviä lehtiä ynnä muuta. Nyt Jedi ensimmäisellä kerralla aloitti jahtaamisen mutta unohti puolivälissä mitä on tekemässä. Toisella kerralla se ei jahdannut ollenkaan. Piti kuitenkin vähän haukulla kommentoida että tuolla menee jotain.

3a. Takaa-ajo 1. kerta: 2 Aloittaa, mutta keskeyttää

3b. Tarttuminen 1. kerta: 1 Ei kiinnostu saaliista

3a. Takaa-ajo 2. kerta: 1 Ei aloita

3b. Tarttuminen 2. kerta: 1 Ei kiinnostu saaliista

Tämän jälkeen oli aktiviteettitason testaaminen. Yksinkertaisesti minun piti vain seisoa kolme minuuttia paikallani passiivisena. Jedi oli yllättäen hieman rauhaton, vinkui hieman aina välillä. Veikkaan että se johtui siitä että oltiin agilityhallillamme ja testi oli aloitettu leikkimisellä ja vieheellä. Sen viretila oli siis aika korkealla. Jedi kuitenkin rauhottui ajan lopussa joten ei tullut mainintaa rauhattomuudesta. Videomateriaalia on, mutta se on hieman huonosta kuvakulmasta ja ei siinä ole kuin kolme minuuttia paikallaan pönöttämistä, niin en sitä jaksanut laittaa.

4. Aktiviteettitaso: 3 Tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja

Seuraavaksi etäleikki. Vähän matkan päässä oli siis ihminen, joka ensin vaikutti uhkaavalta, mutta sitten riisui viittansa ja kutsui koiraa leikkimään. Jediä ei kamalasti kiinnostanut ja lopussa se meni vähän haukkumaan. Tämä tuli kuitenkin liian myöhään että olisi tullut mainintaa uhkasta/aggressiosta.

5a. Etäleikki - kiinnostus: 2 Tarkkailee avustajaa, välillä taukoja

5b. Etäleikki - uhka/aggressio: 1 Ei osoita uhkauseleitä
5c. Etäleikki - uteliaisuus: 1 Ei saavu avustajan luo
5d. Etäleikki - leikkihalu:  1 Ei osoita kiinnostusta
5e. Etäleikki - yhteistyö: 1 Ei osoita kiinnostusta

Etäleikin jälkeen alkoi hieman ikävämpi puolisko. Ensin yllätys- eli haalaritesti.  Maasta siis ponnahtaa pystyyn haalari ja tarkkaillaan miten koira reagoi. Jedi ei misään nimessä ole mikään tyhmänrohkea koira, se kyllä säikähtää asioita ja sen tapa vastata on pako. Se ei kuitenkaan mene kauas, mutta kääntää vähintään päästä ja sekin tulkitaan paoksi. Haalarilla Jedi tuli melko nopeasti tutkimaan eikä myöhemmin muistanut lainkaan että olisi mitään ikävää tapahtunut.

6a. Yllätys - pelko: 4 Pakenee enintään 5 metriä

6b. Yllätys - puolustus/aggressio: 1 Ei osoita uhkauseleitä

6c. Yllätys - Uteliaisuus: 3 Menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo sen edessä

6d. Yllätys - jäljellejäävä pelko: 1 Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä

6e. Yllätys - jäljellejäävä kiinnostus: 1 Ei osoita kiinnostusta haalariin

Seuraavaksi oli ääniherkkyystesti. Vähän samantyylinen kuin edellinen, tällä kertaa käveltiin suoraan ja vieressä on räminälaite josta tulee ääntä. Jedi reagoi vahvemmin kuin haalarilla, lähti hieman kauemmas. Semyöskin tarvitsi enemmän tukea että tuli katsomaan, minun piti mennä kyykkyyn ja vähän jutella iloisesti jolloin se tuli. Minusta kyllä vaikutti että Jediä ei vain kiinnostanut. Loppukommenteissa tuomari mainitsi että Jedi tuli kuitenkin heti kun minä vähän houkuttelin, vähän asenteella että "ai, sä halusit että tuun kattomaan, no oisit heti sanonut".

7a. Ääniherkkyys - pelko: 4 Pakenee enintään 5 metriä

7b. ääniherkkyys- uteliaisuus: 2 Menee räminälaitteen luo, kun ohjaaja on kyykyssä ja houkuttelee koiraa

7c. Ääniherkkyys - jäljellejäävä pelko: 1 Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita tai väistämistä

7d. Ääniherkkyys - jäljellejäävä kiinnostus: 1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan.

Nämä kaksi testiä osoittivat sen, että Jedi ei ole erityisen pehmeä (ehkä sellainen hieman pehmeä korkeintaan). Se reagoi näihin yllätyksiin aika vahvasti, mutta ei jäänyt muistelemaan mitään.

Seuraavaksi olikin aika mielenkiintoinen kohta! Nimittäin aaveet. Jedi pillastui heti alussa haukkumaan. En olisi kuvitellut että pienestä söpöstä koirasta löytyy noinkin paljon puolustushalua. Kuitenkin kun aaveet eivät uskoneet, Jediä alkoi vähän pelottaa että selviänkö tästä ollenkaan ja meni taakseni haukkumaan. Ei kuitenkaan yrittänyt paeta. Jedi meni vähän lukkoon ja jäi haukkumismoodiin ja sillä kesti aika kauan ennen kuin uskalsi tulla katsomaan että keitä ne haaveet todellisuudessa olevat.

8a. Aaveet - puolustus/aggresio: 2 Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä

8b. Aaveet - tarkkaavaisuus: 4 Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja

8c. Aaveet - pelko: 4 On enimmäkseen ohjaajan takana, vaihtelee paon ja kontrollin välillä

8d. Aaveet - uteliaisuus: 2 Menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa

8e. Aaveet - kontaktinotto aaveeseen: 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan

Sitten olikin enää jäljellä toinen leikki ja laukaukset. Leikki on sen takia myös lopussa, koska se kuvaa kuinka paljon koira kuormittui tai paineistui testin aikana. Mikäli koira on mielestään kokenut todella kovia, ei se enää innostu leikkimään. Jedi ei tuomareiden mukaan paineistunut missään kohtaa testiä ja lopussa se leikkikin täysin samalla tavalla kuin alussakin. Laukauksissa olisi voinut leikittää koiraa, mutta en tiennyt innostuisiko Jedi ollenkaan leikkimään. Se ei yleensä väsyneenä jaksa taistella, enkä myöskään halunnut että se yhdistäisi ikävää tunnetta laukauksesta leikkimiseen, mikäli se pelästyisi.  Niinpä me juoksimme yhdessä ympyrää. Ensimmäiset kaksi laukausta tulivat tämän juoksemisen aikana. Ensimmäiseen Jedi reagoi säpsähtämällä, lisäksi sen häntä käväisi vähän koipien välissä. Palautui kuitenkin nopeasti. Toisen laukauksen aikana se oli kiinnostuneempi ja häntäkin nousi ylemmäs. Loput kaksi laukausta tuli niin että sekä minä etä Jedi seisoimme paikallamme, niihin Jedi ei enää reagoinut ollenkaan.

Jedi yllätti minut siinä, että innostui vielä testin päätyttyä leikkimään! Jedi ei ole mikään äärimmäisen leluhullu tai taistelunhaluinen vaikka se tykkääkin leikkiä, lisäksi olisin kuvitellut että se olisi kuormittunut testin aikana enemmän. Tällöin sen leikkihalut olisivat olleet vielä alhaisemmat. Mutta mitä vielä, ihana, reipas poika!

9a. Leikki 2 - leikkihalu: 3 Leikkii - aktiivisuus liääntyy/vähenee

9b. Leikki 2 - tarttuminen: 2 Ei tartu, nuuskii esinettä

10. Ampuminen: 2 Häiritsevyys lisääntyy leikin/passiivisuuden aikana, sen jälkeen välinpitämätön

Oli varsin avartava ja mukava kokemus. Olin tosi ylpeä Jedistä, koska se oli oma reipas itsensä läpi koko testin! Tuomari jutteli lopussa mainiten mm. että Jedi on reipas nuorimies, ei kovin pehmeä, laukauskokematon mutta siis kuitenkin ihan laukausvarma ja nämä ominaisuudet ovatkin tärkeitä harrastuskoiralla. Aika paljon tuomarin kommentteja olen sisällyttänyt noihin osioiden kuvaamiseen, mutta jos jotakuta kiinnostaa/epäilee minun sanaani niin tässä vielä nuo kommentit!

Sampo Kokkosen koulutus 31.8.

Vihdoin jaksan ja ehdin vähän jäsennellä tästä koulutuksesta päähäni tulleita ajatuksia! Koeviikkoa tässä pukkaa joten en jaksa kaikkia pätkiä Youtuben käytettävyydeltään varsin hitaassa videonmuokkausohjelmassa muokata, mutta tärkeimmät yritin laittaa näkyville.

 Oli oikein mukava ja opettava koulutus. Pari radalla ollutta teemaa oli kuin meille tehtyjä, juuri niitä asioita joita olen pitkään ajatellut että meidän pitää treenata mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Varsinainen koulutuksen aihe oli siis ohjauksen rytmittäminen.

Aika kinkkisen radan oli Sampo meille laittanut. Käytiin ensin pienissä pätkissä ja lopuksi yritettiin päästä nollana läpi. Noh, spoiler alert, ei me nollaa onnistuttu saamaan mutta niin käy aika harvoin treeneissä. En siis yllättynyt, mutta jäi kuitenkin ihan kiva fiilis Jedin tekemisestä ja meidän yhteistyöstä ja se nyt on aina varsinaista ratasuoritusta tärkeämpää!

Ekalla pätkällä suorastaan aika inhottava siksakpätkä. Tiukkoja valsseja tarvittiin ja niiden treenaaminen tuli todella hyvään saumaan, parikin kertaa on kisoissa/mölleissä jokin kohta radasta kosahtanut siihen että olisi pitänyt valssata mutta minä vain laamailen. Näin videota katsoessa ihan nolottaa kuinka lällysti minä menen, mutta Sampo sanoi kuitenkin ihan koulutuksen lopussa että onnistuin hyvin valsseissa ja sain niihin parempaa terävyyttä. Oppimaanhan sinne mentiin! Ennen putkea piti myös odottaa hetki että koira valitsee oikean pään, voin sanoa että se oli todella tuskallista. Mulla on paha tapa aina vain rynniä eteenpäin kun päässä juskyttää että pakko ehtiä tuonne ja tuonne. Tämäkin oli siis varsin hyvä treenausaihe meille.


Tokalla pätkällä oli sitten kinkkinen kohta nuo kaksi estettä putkien välissä. Ne siis olivat vähän vinossa ja keskenään aika samalla lailla, hankala selittää mutta siis jos toinen olisi ollut vähän lähempänä kameraa niin siinä olisi ollut välistäveto. Näitä koiralle vinosti lähestyttäviä hyppyjä on meidän treeneissä ollut aika vähän eikä Jedi osannut hakea toista hyppyä, vaan lähti minun liikkeeseeni mukaan ja meni ohi, tai sitten meni sen takaakiertona. Aika kauan yritettiin sitä kohtaa ja Sampo sanoi minulle että minun liikkeeni ja ohjaukseni oli kyllä ihan oikein, mutta jostain syystä Jedi ei vaan hahmota. Yritettiin sitten opettaa tuo kohta Jedille ihan alkeista, eli Sampo oli esteen toisella puolella lelun kanssa. Jedi vain tuppasi edelleen menemään sen ohi, kun lähti liikkeeseeni niin vahvasti mukaan. Lopulta Sampo ehdotti että ohjaisin vastakädellä ja kappas, magically Jedi meni sen heti! Sampo vaan vähän varoitteli ettei kannata sitä vastakädelläohjausta ottaa tavaksi, alkaa nimittäin menettämään tehoaan. Luultavasti se taikatemppu tässä oli rintakehän suunta, sitäkin voisi kaiken muun seassa joskus miettiä!
  Videolle en jaksanut näitä lelun kanssa opetushetkiä laittaa ja viimeinen yritys vastakäden kanssa ei valitettavasti tullut videolle. Pari pientä kohtaa kuitenkin...


Kolmas pätkä vaikutti aluksi kinkkisimmältä kaikista mutta yllätyksenä se meni heti virheettä - mitä nyt luulin vahingossa rataan kuuluvan yhden ylimääräisen hypyn, mutta hei, suunniteltuja virheitä ei lasketa! ;) Toki siinä oli vähän kauneusvirheitä ja niitä korjailtiin. Tässä pätkässä oli putkijarrun paikka, yksi niistä asioista joka on ollutkin treenilistalla! Videolla ei nyt valitettavasti ole kuin tuo ensimmäinen yritys, kun kuvaaja oli unohtanut kameran niin ettei kuvassa näy kuin puolet esteistä.



Lopuksi yritettiin koko rataa. Siinä vauhdin hurmassa en ihan kaikkia jippoja muistanut toteuttaa, mutta eipä tuo mitään. Kunhan jatkossa muistan kaikki Sampolta saadut neuvot ja yritän niitä treenata!

Showpiskin kuulumisia

 Koulu vie nykyään huomattavasti enemmän aikaa kuin ennen, joten blogin päivittäminen on jäänyt vaikka häppeninkiä onkin ollut ihan kiitettävästi. Pieni tiivistys viime ajan tapahtumista!

Varmaan tärkein päivä oli viime lauantaina kun käväistiin jälleen näyttelyssä. Eipä mulle mitään uutta tietoa Jedistä tullut. Erittäin Hyvä poika, vähän hoikka ja tykkää pröystäillä hännällään mutta muuten ihan kohtuullisen hyvä!

Näin siis Derek Smith lyhyesti kertoi:  

Tricolour. Could have a little more substance allthrough. Lovely coat. Decent head. Decent movement. Tail carriage is poor.

Hännänkanto oli selvästi tärkeää kyseiselle herralle ja se taisi aika monella tiputtaa arvosanaa. Jedin lopullinen tulos oli siis EH2, kaksi kilpakumppania oli ja molemmille tuli myös EH. Mielestäni aika Jedin näköinen arvostelu, ei ollut sellaista mistä olisi eri mieltä (ainakaan tuo "tricolour"... enpäs tiennykään! :P), ainoastaan "lovely coat" oli sellainen jota en odottanut arvostelussa lukevan. Jedihän on nyt ihan pohjavillaton mutta ilmeisesti kolmen naisen voimin tehty tehopuunaaminen toimi hienon turkin illuusion aikaansaamiseksi!

Liikkeet oli kerrankin arvioitu jopa kohtuullisen hyviksi, siinä kun on yleensä ollut vähän moitteen sijaa! Jedi kävikin kaksi päivää ennen näyttelyä fyssarilla että ei ainakaan ollut jumeja estämässä Jediä liikkumasta niin ylväästi kuin se osaa. Vähän oli lihakset olleet jumissa mutta ei mitään hälyyttävää. Tällä kertaa fyssari oli sitä mieltä että Jedi on edelleen kyllä toispuoleinen, mutta nyt vahvemmat lihakset ovat toisella puolella! Ilmeisesti olen onnistunut aika hyvin siinä heikomman puolen jumppauksessa :D Nyt siis kuitenkin treenataan Jediä ihan symmetrisesti eikä keskitytä vasemmalla tai oikealla sijaitseviin lihaksiin.

 

Virallisen näyttelyn lisäksi ollaan käyty kahdessa mätsärissä. Toisessa Jedi oli varsin hienosti sinisten ykkönen. Tällä kertaa oli muistaakseni ainakin kolmisenkymmentä pientä aikuista. Kyllä se voitto tuntuu paremmalta kun on ollut enemmän vastusta! Bis-kehässä ei enää menestytty. Toinen mätsäri oli osa ShowHau-kiertuetta. Siellä oli todella paljon koiria ja eipä me muuta saatukaan kuin punainen nauha. Jedi kävi toki myös studiokuvauksessa, en nyt usko että siitä seuraavaa mister ShowHauta tulee mutta ainakin nyt on siitä studiokuvia kun se on vähän ollut haaveena! Lisäksi on toki mahdollisuus että vilahdetaan telkkarissa. Ainakin Jedi pääsi videokameran lähikuviin pari kertaa. Pitää katsoa tarkkaan tuleva kausi. :D

Nyt tulevana maanantaina on vihdoin se MH-luonnekuvaus! Minua totta puhuen vähän jännittää, koska en vaan osaa yhtään arvioida miten Jedi tulee reagoimaan. Itse kun en ole mikään ekspertti ja Jedikin loppujen lopuksi vielä nuori koira, eli sen ragoinnit yllättäviin asioihin saattaa mennä vähän mielialan mukaan. Pystyn hyvin kuvittelemaan Jedin olevan sellainen sheltiksi ihan mielettömän rohkea, mutta toisaalta voi hyvinkin olla että se hakee minusta paljon tukea tai että se säikähtääkin jotain odotettua enemmän. Innolla odotan!

Mulla on jo videomateriaalit Kokkosen Sampon koulutuksesta ja parista muustakin treenistä, mutta en ole vaan jaksanut muokata. Saa nähdä koska siitä siis kirjoittelen.

Voihan kontaktit

(Kamera on ollut hyllyssä pölyttymässä ihan hirveän kauan eli ei ole mitään uusia kuvia.  Yritin parhaani mukaan etsiä koneelta joitain kuvia joita täällä ei olisi jotta ei olisi ihan kuvaton teksti.)

 

Ilman kontaktiesteitä olisi agility ja elämä vaan niin paljon helpompaa! :D

 Keinu meni viimeksi kun sitä treenattiin aivan superisti. Se on nyt siis opetettu alusta uudella kriteerillä. Aiemmin Jedi sai lähteä heti kun keinu pamahtaa maahan, nyt on käytössä 2on2off. Tarkoitus oli mennä 4onilla, mutta Jedi tarjoaa aina vaan niitä etukäpäliä maahan. Vähän on mietintämyssyssä että kummalla tyylillä mennään, vähäsen nimittäin pelottaa se että keinu lyö Jediä takajaloille 2o2o-asennossa kun Jedi on niin kevyt.

Ei voi kuin ihmetellä Jedin oppimiskykyä. Takana oli yksi ainoa treeni niin että keinu on alimmassa asennossa ja päässä kosketusalusta. Kyseinen lätyskä oli tosin ihan turha, koska Jedi ei ilmeisesti tajunnut sen olemassaoloa. Pysähtyi kuitenkin. Olipahan ainakin helppoa häivyttää se pois. ;) Nyt maanantaina ennen treenejä ajattelin ulkokentällä tehdä täyskorkealla (ei-säädettävällä) keinulla päähänjuoksutreeniä, eli niin että pitäisin keinua päästä, Jedi juoksisi ihan päähän ja saisi namia ja sitten minä laskisin keinun alas, ilman räminää ja kolinaa. Päästin Jedin vapaaksi ja se karkasi itse keinulle, meni sen häntä heiluen ja innoissaan. Ajattelin heti että nyt jäi traumat ja päätin siksi tehdä ihan kokonaisen keinusuorituksen perään, ja Jedi menikin ihan täydellisesti. Vauhdilla, päähän asti, jäi odottamaan ja tuli vasta kutsusta. Kokeilin vielä muutaman kerran ja joka kerta meni ihan yhtä hienosti. Huh. Se olikin nopea projekti se, toki vielä vaaditaan paljon treeniä ennen kuin pystyn uskomaan että keinu toimii kisaradoilla.

Tämä mielestäni todistaa sen että Jedin keinu ei ollut hidas sen takia että se pelkäisi, vaan siksi että se oli aavistuksen epämiellyttävä este ja opetettu tapa ei ihan Jedille sopinut. Sehän teki vähän alta kuukausi sitten mölleissä lentokeinun eikä siitä jäänyt mitään traumoja. Nyt kun on parempi kriteeri Jedille, on vauhtikin nopeampi. Ei se vielä supernopea suoritus ole, mutta varmuuden myötä siitä tulee melko varmasti sellainen omaan mieleeni täydellinen keinusuoritus.

Ei ollut tarkoitus selittää näin paljoa keinusta mutta kerrankos sitä innostuu! Noh, käytiin kuitenkin tiistaina möllikisoissa. Vähän harmittaa että kahden hyppystartin takia ei voida enää osallistua mölliradoille muuten kuin ulkopuolisena, mutta toisaalta ei vielä voida kisaavien radallekaan mennä kun keinu ei ole vielä kisavarma. Kisatreenihän se toki on möllikisojen tärkein funktio, mutta olisi se toki mukavaa jos olisi mahdollisuus palkintoihin jos onnistuttaisiin.

Mentiin siis kaksi kertaa möllirata. Taidan sanoa näin jokaisen möllikisan jälkeen, mutta mielestäni oli tosi hankala rata mölliradaksi. Alussa aika pahaa kiemuraa ja inhoittava ansaputki.



Ekalla radalla Jedi meni ansaputkeen mutta mitä muutakaan se olisi voinut tehdä kun minä ohjaan noin pliisusti! Puomi oli ikävästi todella hidas, tokikin lähtövauhti oli pieni mutta tätä on käynyt treeneissäkin.
Musta vähän tuntuu että puomi on koko ajan hidastunut vain enemmän ja enemmän. Nyt onkin tehotreenissä siis vauhti puomille.

Toisella radalla alun jaakotus toimi paremmin, olisi tosin toiminut paremmin jos olisin lähtenyt heti liikkelle, mutta katsoin syrjäsilmällä että Jedi menee kohti putkea ja luulin pelin olleen menetetty. Mutta niin vaan Jedi kääntyi! Puomi oli nopeampi mutta A jotain ihan kamalaa. Ekalla radalla Jedi menee aika lailla kontaktin reunalta, niukin naukin niin että siitä olisi vitonen rapsahtanut, toisella radalla ihan selkeästi yli kontaktin. Mutta noin muuten oli ihan ehjää rataa ja siihen olin tyytyväinen. Yhden hypyn ohi Jedi kaahotti mutta mitäpä muuta voisikaan tehdä pieni kaahaamista rakastava koira jonka omistaja on ihan myöhässä. Suorat putket ovat ihan murhaa mulle :D

Nyt olisi siis kaikille kontakteille treenattavaa. Keinulle varmuutta, puomille nopeutta ja A:lle vaan edes jokin roti. A-esteen ongelma ei siis ole ihan vastikään tullut vaan sitä vastaan ollaan jo noin kuukausi taisteltu. Aloin pysäyttämään Jediä myös A:lla ja treeneissä se onkin mennyt niin että se pysähtyy automationa ilman käskytystä (puomilla siis sanon aina kiipee mikä tarkoittaa pysähtymistä). Ekalla radalla oletin että Jedi pysähtyisi mutta ei. Nyt siis pitäisi tehdä päätös, joko rakentaa A melko lailla alusta ja opettaa se oikea rytmi, tai sitten alkaa pysäyttää ja kierrellä möllejä ahkerasti että saisi Jedin kalloon että pitää pysähtyä myös silloin kun on niin kamalan kivaa eli kun ollaan kisoissa. Kumpikin vaihtoehto on aikaa vievä ja taitaa olla niin että agilityradat eivät riipu enää pelkästään keinusta vaan myös A:sta. Päätöksiä, päätöksiä.

Kaikenlaista kivaa

Flunssan syvästä suosta noustu ja ollaan päästy tekemään kaikenlaista kivaa! :) Perjantaina käväistiin lenkillä shelttiporukalla. Paikalla oli yhteensä seitsemän shetlantilaista, kolme trikkiä, kolme soopelia ja yksi ainoa merle, Jedin Lumi-täti. Jedillä oli oikein hauskaa, se touhotti menemään niin innoissaan. Yhteen trikkineitoseen se iski silmänsä ja oli koko ajan sen perässä... Jedistä on tullut varsinainen naistenmies, yksi päivä oltiin koirapuistossa ja siellä Jedi ihastui dalmisneitokaiseen. Olivat aika hauska pari!

Kaikki kuvat ottanut Jasmin Ek

Yritettiin ottaa yhteiskuvaa, mutta siitä ei tullut oikein mitään. Kaikki koirat pysyivät hetken ja lähtivät sitten omille teilleen eikä koskaan olleet kaikki samaan aikaa paikallaan - ainoastaan Jedi istui hienosti koko ajan ja tuntui katsovan muita ilmeellä mitä ihmettä te säädätte. Olin tosi ylpeä!


Lauantaina käytiin mätsärissä. Jedistä on kuoriutunut oikea kehäkettu! Jälleen kerran se tuli itse eteeni seisomaan myös kun odoteltiin kehää. Tällä kertaa liikkeetkin menivät odotettua hienommin, se ravasi sopivan lähellä minua, usein se nimittäin menee sivusuunnassa aika kauas minusta. Tällä kertaa sijoituttiin punaisten toiseksi! Jedi on kyllä ryhtynyt aika hienosti tienaamaan oman elantonsa, saatiin nimittäin taas nappulaa palkinnoksi.

Muhun on taas vähän puraissut tokokärpänen! Meidän kehän jälkeen treenasin vähän seuraamista ja jääviä, Jedi keskittyi tosi superisti ja muutenkin meni tosi kivasti. Ainoastaan vasemmalle kääntyminen on hankalahkoa, mutta on sekin ruvennut luonnostumaan huomattavasti paremmaksi ajan myötä. Aiemmin seuraaminen vähän levisi oikealle kääntyessä ja täyskäännöksissä, nyt se on enää harvoin ongelmana. Pitää hyödyntää useammin mätsärit ja muut tapahtumat häiriötreeniin. Ihan ensimmäiseksi tahtoisin vahvistaa leikkimistä. Kun on muita koiria paikalla, Jedi ei revi lelua ihan niin innokkaasti kuin kotona ja päästää tosi helposti irti lelusta. Ei muuta kuin vahvistusta, vahvistusta.

Yksi ilta otin myös noutokapulan esille. Jedi ei ole sitä nähnyt moneen kuukauteen ja nouto on aina ollut sille hyvin epämiellyttävä asia josta se on helposti paineistunut. Nyt Jedi näytti todellista osaamistaan. Ensin palkkasin pelkästä kapulan tökkäyksestä, ja heti seuraavaksi Jedi nappasikin sen suuhun ja pian jo toi luokse. Ehkä se ei olekaan ihan toivoton liike! Nyt syksyn tullen olisi suunnitelmissa käydä taas tokon ohjatuissa. :)

Ja tänään meillä oli myös Sampo Kokkosen agikoulutus, siitä juttua sitten kun saan videot käsiini!

Järjestelmällisyyttä, hep!

Eiliset ohjatut jäivät väliin omasta sairastelustani johtuen. Sohvalla maatessa saa kuitenkin mukavasti aikaa pohtia kaikenlaista, ja nyt sain aikaiseksi tehtyä meille kunnon suunnitelman, mitä tehdä missä järjetyksessä. Siksi pistän nyt vähän itselleni ylös tätä, että voin katsoa että niin mitäs seuraavaksi ja toivottavasti tulee oikeasti pidettyä kiinni suunnitelmasta. (Toisin sanoen ei mitään mielenkiintoista tekstiä vaan omaa muistilistaa luvassa.)

Ensinnäkin, nyt olisi aika vähän rytmittää tätä harrastusta (siis nimeomaan agilitya). Nyt ollaan reilu vuosi treenattu aika lailla koko ajan. Ensin kesäkuusta joulukuuhun sen verran että kerran viikossa ohjatut treenit ja noin kerran kahteen kuukauteen omatoimisesti. Kevättalvella aloin käymään omatoimisesti jo useamman kerran kuussa, keväällä aloiteltiin kisoja möllien muodossa ja omatoimitreenaaminenkin lisääntyi melkein kerta viikkoon. Eli tätä nykyä agilitya on kaksi-kolme kertaa viikossa. Siinä välissä on ollut pari kertaa pientä taukoa, mutta silloinkin on tullut jotain pientä tehtyä itsenäisesti.

Meidän treenailua on siis jo muutamisen kuukautta voinut kuvailla suht aktiiviseksi. Jos näin jatketaan ja lisätään päälle vielä kisat, niin sanoohan jo terve järkikin ettei koira voi mitenkään pysyä kunnossa, kun sen pitäisi jatkuvasti antaa kaikkensa useamman kerran viikossa. Kyseessä on kuitenkin hyvin rasittava laji ja varsin usein kuulee tarinaa rikkinäisistä koirista. Varovaisuutta ei siis voi liikaa korostaa.

Nyt siis tahtoisin vähän rytmittää meidän vuotta. Mahduttaa sinne sekaan kunnon, vähintään kuukauden mittainen tauko, treenikausi ja kisakausi. Treeni- ja kisakausi menee luultavasti hieman päällekkäin ja sekoittuvat toisiinsa, kun me emme mitenkään aktiivisesti tule kisoissa käymään ja ei ole mahdollisuutta käydä kovin kaukana - eli ei ole hirveästi valinnanvaraa siihen että milloin kisataan.

Meillä on keinun uudelleenrakentaminen niin kesken että ihan vielä ei ole tauon aika. Nyt treenataan pari kuukautta ja käydään vihdoin vähän treenilistaa läpi (se on pysynyt muuttumattomana jo muutaman kuukauden...) ja treenataan keinu täydelliseksi. On tässä vielä parit kisatkin tulossa. Marras-joulukuussa pidetään kunnon tauko, jolloin keskitytään peruskuntoon. Vuodenvaihteen jälkeen olisi taas treenikausi, aloitellaan kevyesti hyppytekniikalla ja muulla tärkeällä ja suoraan sanottuna suht tylsällä teemalla. Siitä vähitellen lisätään treenin määrää ja huhtikuussa alkaisi taas kisaaminen. Sen pidemmälle en vielä jaksa suunnitella.

Tietysti tässä on monta muuttujaa matkassa kun on kyseessä varsin pitkän aikavälin tapahtumat, mutta pääpointti on se että ei mennä koko vuotta mentaliteetillä treenataan ahkerasti, kisataan ahkerasti vaan annetaan koiralle aikaa palautua ja levätä.

Ensimmäinen merkintä kisakirjaan!

Mitäpä sitä ketään jännityksessä pitämään, paljastetaan uutiset heti alkuun! Pyhtäältä tänään hieno nollavoitto ja ensimmäinen LUVA <3 En olisi kyllä todellakaan uskonut että me vielä mitään nollia tehtäisiin, mölleissäkään ollaan saatu vain yksi nolla eikä kertaakaan voitettu mitään rataa.

Aika kovaa on Jedi pinkonutkin, 5 m/s :)

Jos Kouvolan kisoissa mua jännitti ihan vähän, niin nyt tuskin lainkaan. Edellisenä iltana ei ollut edes se fiilis että huomenna kisataan, ei tarvinut laittaa edes herätystä kun meidän rata olisi vasta kahdelta. Olin kuitenkin paikalla jo siinä vähän yli kaksitoista. Oli kiva katsella muiden suorituksia ja vähän totutella siihen että kohta kisataan. Kisat eivät olleet mitenkään suuret ja tunnelma oli todella rento. Meidän ratakin oli varsin simppeli.

Ennen radan alkua kuulutettiin että paikalla ollut koju lahjoittaisi nopeimmalle hylkysuoritukselle joka luokassa yllätyspalkinnon. Ajattelin heti että siinä meille palkinto :D Mutta ei sieltä lopulta tullutkaan hylkyä, vaan varsin kelpo suoritus.



Tuossakin oli muutama kohta jossa ohjasin vähän huonosti ja Jedi kaarratti, eli siitä olisi saanut nipistettyä niitä sadasosia ja ehkä kymmenyksiäkin. Mutta ehkä vielä ei ole sellaisen nillittämisen aika :) Olen ihan mielettömän tyytyväinen siihen kuinka hyvin Jedi pysyy lähdössä, tuollainen alku olisi ollut todella hankala jos en olisi voinut mennä noinkin kauas. Jedi meni myös kepit todella hienosti, oma liikkeeni vei sitä vähän ohi ja jos se ensimmäiseen väliin hakeminen ei olisi Jedillä niin vahva kuin mitä se on, se olisi varmaan mennyt väärältä puolelta. Mutta Jedi korjasi minun virheeni todella hienosti.

Ei tarvinut tehdä voittokakkuja kun palkintoihin kuului maustekakku! (Ja tiedän, nämä ruusuke suussa -poseeraukset alkaa olla jo vähän vanha juttu... :D)

Enpä voisi tällä hetkellä tyytyväisempi olla. Ei muuta kuin treenataan ahkerasti keinua että voisi joskus startata agilityradoillakin. Seuraava startti onkin sitten lokakuun alussa, hyppyradalle vielä.

Ensimmäiset viralliset agilitykisat - putkeen meni!

Kilpailupäivän aamu saapui varsin yllättäen. En ehtinyt jännittää melkeinpä ollenkaan, kun nyt viikolla palattiin arkeen ja minä pääsin lukiopolkuni alkuun. Ensin siis energia meni koulujuttuja jännätessä ja sitten läksyjä tehdessä ;) Mutta ehdottoman hyvä asiahan tuo oli etten liikaa stressannut, mähän olen siis edelleenkin ihan jännityksissäni ennen jokaista mätsäriä ja näyttelyä vaikka niissä ollaan jo aika monessa käyty!

Hypyt radalla olivat minun kauhistuksekseni 40 cm, mutta kuten kuvasta näkyy, jäi ihan ilmavaraakin!

  Itse kilpailupaikalla olin vähän sekaisin kun en yhtään tiennyt näitä käytäntöjä, kuten mitä ilmoittautumisessa tulee sanoa ja miten se mittaaminen käytännössä suoritetaan ja milloin voin hakea kisakirjan. Onneksi asiat selviää kysymällä! Mittaaminen oli Jedistä ihan kamalaa, minun piti olla koko ajan asettelemassa sen jalkoja paremmin kun se tahtoi vetää selän ihan kaarelle. Myös sirun tarkistaminen oli niiiin inhaa. Onneksi Jedi on kuitenkin ihan selvä medi, niin ei ole niin väliä vaikka mittaustulos heittäisikin pari senttiä.

Olin suorastaan ihmeissäni, kun edes rataantutustuessa ja omaa vuoroa odotellessa ei tullut sitä jännityspaniikkia. Ainoastaan vähän tuntui pää sumealta ja epäilin vähän muistanko rataa ollenkaan. Odotellessa sitten kävin sitä läpi yhä uudelleen ja "tanssin" paikallani mitä ohjauskuvioita käytän missäkin tilanteessa. Rataantutustumisen aikana huomasin että itse valitsin hieman eri ohjauskuvioita kuin muut mutta päätin pitää kiinni siitä mikä itsestäni tuntui luontevimmalta.

Itse rataa en nyt ala hirveästi selittämään. Tässä videota:


Tuo alun selän takaa livahtaminen oli ihan omaa syytäni, todella huono valssin tapainen. Näitä pitää selvästi treenata lisää... Lisäksi tuli pari väärää putkensuuta, mutta keppien jälkeen oikea! Siinä kohdassa todella moni hyllytti ja siinä oli yksi kohta ohjasin eri tavalla kuin muut, suurin osa teki valssin. Viimeisen putken jälkeen monet tekivät persjätön, mutta epäilin että siitä olisi hankala linjata seuraavalle esteelle ja tulisi kielto. Päätin siis takaaleikata, vaikkei se todellakaan ole meidän vahvimpia juttuja - Jedi pyörähtää oikeastaan aina katsomaan että mihin hävisi. Mutta se toimi tuossa todella hyvin, kannatti mennä vähän pois mukavuusalueelta! Toinen asia mihin olin todella tyytyväinen oli Jedin kepeillehaku. Ei mikään helpoin kulma ykkösluokkaan ja epäilin että Jedi menisi ohi tai ei taipuisi seuraavaan keppiväliin, mutta ah miten upeasti se menikään! Harmi että tämä tapahtui aavistuksen videon kuvan ulkopuolella...

Väyväy ku minä menen nyt tänne väärään putkenpäähän, väyväy!

Olen tänne kirjoittanut joskus että kyllä se aina harmittaa jos ei onnistu. Tämä rata olisi ehkä voinut jäädä mieleen ikävänä hylkyratana, mutta ei, olin äärimmäisen tyytyväinen radan jälkeen. Sanoinkin että tämä oli sellainen hauska hylly. En vaan voinut olla nauramatta kun Jedi menee putkeen ja putkeen ja uudestaan... Erityisesti nuo kepit jäivät mieleen niin suurena onnistumisena että se peitti kaikki mahdolliset no-tuokin-meni-pieleen-ajatukset mielestä. En malta odottaa että päästään taas viikon päästä kisaamaa!

Kenraaliharjoituksia

Monta tapaa treenata aksaa. Lomaillessakin voi harjoitella jos jonkinmoista vaikkei olisikaan esteitä.


Pieniä ongelmia kuvaamisessa ja siksi toinen klippi on väärinpäin ja toisessa pieniä katkoja. Mutta eiköhän tuosta nyt jotain selvää saa! Muutaman kerran Jedi lähti hassusti kiertämään ihan väärästä suunnasta, etenkin tuon paksumman pihlajan kohdalla, mutta ei muuta kuin uutta yritystä. Olen huomannut että ainakin takaakierrot ovat selvästi vahvistuneet myös varsinaisilla esteillä, irtoaa hyvin. Saahan tuossa myös harjoiteltua jos jonkinmoista ohjauskuvioita, niistoa, sylikäämmöstä, poispäinkäännöstä, niistosokkaria sekä pöytää. :)

Maanantaina oli pitkästä aikaa ohjatut treenit ja meni aika kivasti. Sellaista perusvarmaa suorittamista. Erityisen tyytyväinen olin siihen että puomi oli täydellinen, sitä ei olla pitkään aikaan treenattu kun taas keinua ollaan hinkattu ahkerasti, eli oli vähän "vaara" että Jedi olisi ajatellut puomia keinuksi.

Tiistaina mentiin möllikisoihin. Totta puhuen meni aika surkeasti. Mölliradalla Jedi ohitti kiihkossaan muutaman esteen ja A:n sekä meni hassusti ihan väärään putkensuuhun. Mutta puomilla pysähtyi, meni pussiin reippaasti (viimeksi kun se este oli mölleissä niin Jedi oli ihan ihmeissään) ja erityisen ylpeä olin siitä että lopussa Jedi irtosi suoraan hihnalleen ja siellä meillä oli kunnon vetoleikit terrierimeiningillä. Harmi että se ei tullut videolle!



Minua kyllä vähän ihmetyttää kun aika monella mölliradalla on ollut näitä hyppysuoran tapaisia, jotka vaikuttavat ehkä helpoilta mutta oikeasti on aika hankala ohjata koira sulavasti seuraavalle hypylle... Tälläkin radalla oli tuo alku mielestäni hyvin haastava ja Jedi myös ohitti tuon yhden hypyn kun ohjasin huonosti. Loppusuorakin oli sellainen että yksi hyppy oli pois "jonosta", vähän sivummalla, ja senkin Jedi tietysti ohitti. Virallisissa kisoissa on ykkösissä ja kakkosissakin oman kokemuksen mukaan aika pitkälle hypyt suorilla ihan peräkkäin, niin luulisi että möllitkin olisivat ihan lässynlää-helppoa. Tai sitten me vaan ollaan niin paljon huonompia kuin muut, ja siksi nyt vähän valituttaa.

Kilpailevien rata meni sitten niin surkeasti etten viitsi edes videota laittaa, nyt vain yritän unohtaa sen. Asian läpikäyminen uudelleen ja uudelleen vain saisi minut harmistumaan turhaan. Mutta jos nyt jotain raapustaisi niin hypyt olivat liian korkealla Jedille, meni melkein jokaisen ohi. Keinu meni lentokeinuna ja minä en typeränä tajunnut mennä sitä uudelleen, ärsyttää! Jotenkin vähän jo nolotti sen kun joutui miltei jokaiselle hypylle ohjaamaan uudelleen niin jotenkin oli vain sellainen äkkiä-pois-radalta-fiilis. Ja minä kun raapustin tänne pari kuukautta sitten kuinka minä sitten ainakin uusin kaikki pieleen menneet esteet koska minä olen niin kamalan viisas. Niinpä niin. Mutta kun pitää sitä aina jotain positiivista keksiä, niin Jedi kyllä meni kepit ihan näpäkästi. Ja irtosi taas hyvin loppusuoralla.

Suoraan sanottuna on vähän paska fiilis nyt sunnuntain kisoihin. Pelottaa vähän että jos hypyt ovat neljässäkympissä niin Jedi ohittaa kaikki. 35 cm vielä menee hyvin. Kävin kyllä tänään hallilla vähän treenaamassa korkeita hyppyjä, suoraan lähestyessä meni ja takaakiertonakin pienen neuvottelun jälkeen. Mutta Jedi on kisoissa aina ihan eri koira ettei sitä ikinä tiedä. Kokemuksen kannalta, tulta kohti, läpi harmaan kiven ja silleen. Turha tässä kai on nyt liikaa murehtia kun kyseessähän on vain joku koiralaji. Ei kai se nyt niin vaarallista ole!