Pitkästä aikaa

Tai no, pitkästä ja pitkästä. Loppujen lopuksi eihän tässä ole kuin päälle kaksi kuukautta kun viimeksi  kirjoitin - mutta aika pitkältä ajalta se silti tuntuu.

En ole myöskään kuvaillut, joten kuvat aika surkeaa puhelinlaatua. Pahoittelut!

Tällä väliajalla ollaan enimmäkseen taukoiltu. Omassa elämässäni on ollut pienoisen agilitymasennuksen lisäksi kaikenlaista kivaa ja vähemmän kivaa kommellusta, jotka ovat vieneet treenimotivaatiota entisestään. Mutta mikäpä tässä, kunnon tauko aina silloin tällöin tekee ehdottomasti vain hyvää.

Marraskuussa ehdittiin käydä vielä kamppailemassa seuranmestaruuksista. Nekin meni vähän miten meni kun siinäkin kohtaa oltiin jo pari viikkoa oltu tekemättä aksahommia. Loppujen lopuksi, kolmansina tultiin kotiin! Karsintaradalta saatiin nolla, toiseksi nopeimmalla ajalla. Kokonaistuloksen saamiseen olisi pitänyt saada tulos myös toiselta radalta, no ei saatu, mutta kun tuloksen saaneita oli vain yksi niin toisen ja kolmannen palkinnot jaettiin karsintaradan perusteella. En valita!

Käväistiin myös vuoden viimeisissä treeneissä ihan vain joulun kunniaksi! :D Ne menivätkin yllättävän hyvin. Erityisen yllättynyt olin siitä että Jedi kääntyi todella hyvin! Taisi tehdä tauko hyvää. Pitäisi vaan tämän linjan jatkossakin.

Siinä nopeat kuulumiset. Koska vuosi vaihtuu ja tämä on tyypillinen koirablogi, on tavoitteiden katsastusaika!

Viime vuonna asetin tavoitteeksi:

• Jedille parempaa lihaskuntoa 
• kontakteista varmat ja nopeat
• kepeistä nopeammat
• osallistutaan myös agilityradoille ja kisataan ahkerasti
• noustaan kakkosiin
• enemmän muunlaistakin aktivointia, muutama metsäjälki
• ennen kaikkea pidetään  hauskaa yhdessä ja pysytään molemmat terveinä ja hyväkuntoisina.

Osa täytettiin, erinomaisestikin, osaan jäi vähän toivomisen varaa. Ei tehty yhden yhtä metsäjälkeä ja tuo muunlainen aktivointi oli muutenkin hyvin heikonlaista... Kepit ja kontaktitkin tulivat kyllä paremmiksi mutta en ole vieläkään tyytyväinen. Ehken koskaan tule olemaankaan, onhan tämä laji vähän loputon suo!

 Lihaskuntoa Jedillä sen sijaan on varsin mukavasti, ainakin viime vuoteen verrattuna - onhan toki tälläkin saralla melkein aina parantamisen varaa. Kisattiin ahkerasti ja noustiin kakkosiin, ja vähän enemmänkin! Tulokset eivät ole minulle todellakaan tärkeintä, enkä tuotakaan tavoitetta asettanut veren maku suussa, vaan sellaisena pienenä persukseen porkaisijana. Olisin silti hyvin tyytyväinen, vaikka kisattaisiin vieläkin ykkösissä. Tärkeintä on tuo hauskanpito ja että me molemmat nautitaan, sekin on onneksi toteutunut. Ollaan tehty juuri sen verran, että meillä on ollut hauskaa yhdessä. Silloin kun ei tunnut treenaamiselta niin paras on olla treenaamatta. Nyt taas tauon jälkeen on fiilis että ollaan valmiita palaamaan agilityn pariin :)

Mitäpä sitä sitten keksisi ensi vuodeksi? Jotain tavoitetta olisi mukava olla...

• SM-nollat kasaan. Itse osallistuminen on vielä vähän niin ja näin, mutta jos siltä tuntuu niin olisi kiva että se olisi mahdollista. Jos ei, niin sitten vaan jätetään karkelot välistä.
• Kivoja, ehjiä ratoja. Sertit on kyllä ihan mahdollisia jos saadaan pakka kunnolla kasaan, joten se taas tällaisena pienenä ehkä-tavoitteena.
• Enemmän metsälenkkejä!
• Omistajan kunto ja elämäntavat paremmiksi
• Jedillekin parempaa kuntoa
• Pidetään agility jälleen ja edelleen kivana ja stressittömänä harrastuksena. Jos ei huvita, niin ei huvita!

Ja kaikille lukijoille oikein hyvää uutta vuotta! Pitäkää karvakamuista huolta tänä paukkeen päivänä!

Niin ja tällainen pieni jälkikirjoitus vielä, että minähän pidin viime vuodelta kirjaa siitä kuinka paljon agility maksaa. Koko vuoden kuluiksi tuli 1 381,40 €. Sillähän saisi jo shelttipennun! Aika paljon enemmän tosiaan meni rahaa kuin olisin kuvitellut, etenkin kun loppuvuosi taukoiltiin varsin ahkerasti.

Synttärit ja tämänhetkisiä fiiliksiä

Pieni mies täytti jo kolme vuotta. On se vaan niin tajuttoman ihana ja rakas pieni karvakasa.

Treenilaiskuus se vaan jatkuu. Tarkoitus olisi kohta ottaa oikopolku joulutaukoon ja ottaa reilusti vaan koko loppuvuosi rennosti. Alkuvuodesta treenattiin useamman kerran viikosta ja jostain blogeista luin tällaisia "Agility ei ole enää koko elämä" -tyylisiä postauksia ja ihmettelin että miten se ei voisi olla. Karu fakta on vaan se että nyt on itsellä juuri sellainen olo, mikä on tietysti sinänsä hassua kun ottaa huomioon etten ole koko lajia harrastanutkaan kuin vasta parisen vuotta. Mutta sellaista elämä vaan on, välillä kiinnostaa asiat ja välillä ei. Tällä hetkellä ei aika ja kiinnostus riitä tekemään agilitya sellaisella innolla että hommassa olisi järkeä. Keinu on taas mennyt todella surkeaksi eikä se siitä parane kuin ahkeralla treenaamisella - tämänhetkinen "käyn treeneissä pari kertaa kuussa" -asenne ei ratkaise mitään. Myöskään mulla ei tällä hetkellä ole intoa ja aikaa panostaa Jedin fyysiseen kuntoon niin paljoa kuin agilitykoiralla pitäisi. Kyllä sen kanssa lenkkeillään ja liikutaan, mutta urheilevalla koiralla siihen tulisi liittyä erilaisia, lihaksiin eri tavoin vaikuttavia harjoituksia useamman kerran viikossa, ainakin omasta mielestäni, onhan hyvä lihaksisto ja lihaskunto koko lajin kannalta hyvinkin oleellista. 

 Ei me agilitya olla kokonaan hylkäämässä, mutta ainakin kunnon tauko on kohtapuoliin enemmän kuin paikallaan. Nyt keskitytään vaan enemmän arkiseen elämään, Tämähän tarkoittaa siis myös sitä että blogi tulee olemaan hiljainen siihen asti kunnes itseltäni löytyy kiinnostusta joko treenailla, kisata ja blogata taikka sitten innostusta riipustella jotain muuta jotain muuta. Siihen asti hei hei!

Parit nollat kasassa

Syksy on saapunut. Mikään ei huvita. Olen ollut tosi laiska treenaamaan ja vielä laiskempi blogin kanssa. Parit kisat ollaan kuitenkin käyty kisaamassa!

Mikkelissä oltiin pari viikkoa sitten. Eka rata meni säätämiseksi paitsi radalla (kolme kieltoa eli hylky) ja kuvaamisen kanssa. Ehkä tosta vähän selvää saa.



Tokalla radalla Jedi taisi hämmentyä varjoista, jolloin itsekin menin hämilleni ja unohdin radankin. Oli se silti ruma nolla :D Sijoituksilla ei toki juhlittu, oltaisko oltu yhdeksänsiä.



Vika rata oli mielestäni näistä kolmesta kaikkein paras, vaikka hylyksi menikin. Pitääpä kerrata putki-puomi-erotteluja...



Eilen oltiin kotikentällä, tällä kertaa oli itsellä vähän parempi fiilis kisaamiseen, sellaista tervettä pientä jännistystä ja innostusta hommaan. Ekalla radalla vähän vielä haettiin molemmat, kaarroksia ja kontakteilla vähän hidastelua mutta nolla tuli. Ihanneaika alittui juuri ja juuri! Tyytyväinen saa kuitenkin olla että tuli ylipäätään nolla, yllättävän vähän niitä tällä radalla tuli vaikka olikin mielestäni aika helppo rata ja kisaajakin ihan kivasti.



Tokalla radalla kontaktit oli superit! Harmi vain että tuli yksi tyhmä kielto ja yksi melkein-kielto.



Vika rata oli sitten tähän mennessä paras meiltä kolmosissa. Nolla ja sijoitus ihan hienosti kolmas, jäi useampi nollatulos meidän taakse! Kyllä Jedistäkin aina joskus löytyy sitä riittävää vauhtia pärjätä :)


Nyt olisi sitten SM-nollista kasassa 4/7. Alan kyllä uskoa että me pystytään ne saamaan kasaan, jopa se tuplakin; meidän nollavarmuus on nyt tullut varsin hyväksi kolmosissakin.

Oikean fiiliksen löytyminen

Piirinmestikset takana! Olipahan, kuten arvelinkin, hauska kisata. Kisakuume palasi. Oli myös rankka päivä, joten ihan lyhyesti nyt vain.

En ehtinyt näitä kisoja jännittää paljoakaan kun olen keskittynyt kouluun. Ehdottoman hyvä juttu - en kerännyt niitä samoja paineita mitä oli viime kisoissa. Oli itsellä hyvä fiilis ja se näkyi radoilla, liikuin paremmin ja siten myös Jedikin liikkui paremmin. Korosti vain omaa ajatusta siitä, että ei ne tulokset vaan se fiilis, vaikkakin usein ne tuloksetkin onnistuvat silloin kun on oikea fiilis.

A-agilityrata hylyksi. Kepit oli superit ja hylky tuli juuri siinä missä arvelinkin. Jedi hakee takaakierrot niin helposti. Positiivista oli myös hyvä irtoaminen putkiin!



B-hyppyradalta NOLLA! Ei tosin mikään kaunein, kaarrokset paukkuivat ja ihanneaikakin alittui vain reilulla kahdella sekunnilla. Mutta nolla kuitenkin :)
 



Joukkueradalla huono A, luulin jo meidän saaneen siitä vitonen. Lopussa täysin typerä virhe, täysin samanlainen kohta kuin kahdella edellisellä radalla ja minä en tee päällejuoksua loppuun asti. Huoh. Vitonen siis. Meidän joukkueen yhteistulos oli 20 rv ja melkein kymmenen sekuntia yliaikaa, tulos kuitenkin! Sijoututtiin viidensiksi kuudesta joukkueesta.


Ehkäpä tästä alkaa SM-nollien kerääminen...?

Kun ei jaksa

Koulun taas alettua on treenaaminen jäänyt jokseenkin vähemmälle. Kaiken lisäksi olin koulun retkeilykurssilla eli vaellettiin ja telttailtiin Repoveden kansallispuistossa yhden yön yli - ja tietysti minä sain siitä itselleni mukavan kuumeen. Tältäkin viikolta jäi molemmat ohjatut siksi välistä, mukavahan se on piirinmestiksiin mennä tunteella että ollaan viimeksi treenattu joskus joulukuussa...

No mutta, onneksi se vähä mitä ollaan treenattu on mennyt ihan mukavasti eikä ole jäänyt mitään hampaankoloon. Pitänee käydä vielä itsenäisesti vahvistamassa jotain kontakteja sun muuta pientä, ettei kisatilanne saisi Jediä täysin unohtamaan niitä. Ainoa. mikä on treeneissä iskenyt silmään ja minkä olen tajunnut, on se, että Jedi ei oikeasti osaa kääntyä. Vaikka ohjaan ja annan vihjeen että hei, nyt käännytään, se hyppää silti suoraan eteenpäin ja ryhtyy vasta sen jälkeen kääntymispuuhiin. Meidän kouluttajan mielestä kyseessä voi olla ihan hyppytekniikka, Jedin on helpompi kääntyä vasta hyppäämisen jälkeen. Mutta en tahdo niin! Eipä me tässä parin päivän tai ihan viikonkaan aikana saada asialle mitään tehtyä, mutta ajattelin pitää loppuvuodesta ihan sellaisen kunnon tauon. Ensin oikeasti lepoa ja sitten taktinen hyppytekniikan- ja kääntymisenhiomistauko. Sattuisi itsellekin ihan hyvään saumaan, toinen lukiovuosihan on kuulemma se rankin ja tässä syksyn mittaan lähtee rullaamaan kaikenlaiset musikaaliprojektit, vanhojentanssiharjoitukset, yrittäjyyskurssit sun muut. Tällä nimenomaisella hetkellä agility tuntuu itse asiassa täysin toissijaiselta asialta elämässä ja kirosin vähän sitä että mihinkään piirinmestiksiin ikinä ilmoittauduin - kun voisin jäädä kotiin lepäämään ja tekemään kaikenlaisia esseitä. Yhdet kisat tältä kuulta jo surutta viivasin yli kalenterista. Voi toki olla, että kun pääsen siihen kisatunnelmaan, on toinen ääni kellossa...

Edes joku tulos

Kisaviikonloppu oli aika rankka, mutta onneksi en ratahenkilönä saanut ihan kaikkia lihaksia kipeiksi joten juoksukin onnistui sunnuntaina omilla radoilla. Ainoastaan uudet lenkkarit saivat jalat rakoille, mutta kunhan saan ne sisäänajettua niin kyllä kelpaa agia juosta, ostin nimittäin risojen peruslenkkareiden tilalle Salomonin Speedcrossit!

Kisojen saldona oli kaksi hylkyä ja yksi vitonen. Ei sentään toista triplahyllyä heti perään. Hylkyradatkin olivat ihan kohtuullisen hyviä ja varsin pienestä kiinni, mutta silti jäi vähän sellainen pettynyt maku suuhun. Oma pää on vielä ihan pyörällä radan aikana ja ohjaus ihan kamalaa joten hankalahan siinä on onnistua. Tämän lisäksi Jedin vauhti tuntui hitaamman puoleiselta ja meni A:n aika tahmeasti, osui juuri ja juuri kontaktille. Lieköhän sillä sittenkin vielä jumeja vai mikä vaivaa...

Hyppyradalla tyhmä kökkivä valssi, joten hyppy meni toiselta puolelta. Pari putkea piti myös käydä väärästä päästä. Kepit olivat kuitenkin aika hienot, uskalsin ottaa etumatkaa, ja olin ihan tyytyväinen loppuun muutenkin.



Eka agirata ihan kivaa menoa, monet kaarteet vain paukkuivat. Jäin tuijottamaan, miten Jedi osuu A:n alastulon kontaktiin ja myöhässähän sitä sitten oltiin.



Vikalla agiradalla sain sitten täytettyä päivän tavoitteen: joku tulos olisi kiva saada... Kepeiltä vitonen, avokulmia on tullut ihan liian vähän treenattua. Ennen puomia menin sekaisin persjätöissäni ja oli ihan hilkulla ettei mennyt hylyksi. Puomi oli hidas ja Jedihän jopa varastikin alussa, joten vaikka tämä oli noin tuloksellisesti päivän paras rata niin kovin tyytyväinen en silti ollut.



Nyt ensimmäisenä unta kaaliin ja toiseksi pientä "kisataukoa"... Eli vasta kolmen viikon päästä piirinmestiksiin. Junior SM jäi pois kalenterista koska ei vaan jaksa käydä tekemässä sellaista reissua parin radan tähden. Löytyy sitä arvokisatuntua niistä piirinmestaruuksistakin!

Kontaktit saavat hiukseni harmaiksi

Olen pyrkinyt pitämään agilityn määrän viikossa jokseenkin pienenä tai ainakin kohtuullisena, eli maksimissaan kaksi kertaa viikossa treeniä tai kisaa. Koska parina edellisenä viikkona on ollut kisoja, emme ole treenanneetkaan paljoa. Nyt oli yksi, ihana viikko jolloin emme kisanneet ollenkaan ja seuran treenitkin palasivat sopivasti kesätauolta.

Treenit eivät nyt kuitenkaan sujuneet niin auvoisesti kuin oletin. Olen jo aiemmin huomannut, että kisaaminen lisää Jedin intoa lajia kohtaan suuresti, kisoissa kun se pääsee aina tekemään niin pienen hetken eikä vire ehdi tosiaankaan laskea, kun vertaa treeneihin, joissa tehdään pitemmän kaavan kautta, hinkataan vaikeita kohtia ja niin edelleen. Kisarupeama näkyikin Jedissä valtavan suurena intona, joka oli paitsi hyvä, niin myös hieman... rasittava asia. :D Jedi taisteli lelusta hirrrmuisella innolla, mutta teki myös ihan ihme ratkaisuja, hakien esimerkiksi putkiin vaikka kuinka kaukaa ja ties mistä kulmasta. Tässä kun on nyt tulossa kisakautta niin pitää vähän tarkkailla Jediä - onko tiukka kisarupeama lainkaan hyväksi sen psyykelle...
 

Pelkkä Jedin innokkuus ei ollut treenien downside, vaan ne perhanan kontaktit jotka aiheuttavat harmaita hiuksia. Treenattiin vähän tiukkoja käännöksiä A:lta, ja parin toiston jälkeen Jedi tajuaa, että pitää olla tarkkana, ja alkaa tarjota pysäytystä. Ääääh... Jätin sitten treenin yhteen hyvään toistoon, toivottavasti se jäi hyvin Jedin mieleen. Toinen hankaluus on ollut koko esteen rytmittämisessä, Jedi on alkanut ottaa kolmansia laukka-askeleita alastulolla, mutta pistän sen pienten jumien piikkiin. Myös keinu on vaan niin pirun hankala este, ja viime treeneissä oli Jedin inhoama puukeinu mikä taitaa olla kaiken lisäksi aika vanha. Hiipimiseksihän se meni. Onneksi suht monella seuralla on alumiinikeinu, koska siinä Jedillä ei ole mitään ongelmaa. Saatiin sitten lopuksi tuolle puukeinullekin pari kivaa toistoa, hitaamman puoleista kylläkin.

Loman viimeisillä hetkillä ollaan myös mökkeilty ja mentiin pitkästä aikaa myös hiekkakuopille. Voi sitä onnea! Kun saavuttiin metsästä hiekkojen luo, kirmasi Jedi heti juoksentelemaan, ja kun hiekkaa lähtee valumaan alaspäin, se rupeaa hirmuisiin saalistusleikkeihin. Niin suloisen näköistä. :D Pitäisi ehdottomasti käydä tuolla vähän useammin, sillä paitsi että se on Jedille superhauskaa niin hiekassa juoksentelu on myös oivaa lihastreeniä.

Tällä viikolla Jedi pääsi sitten hierojalle ja selkähän sillä oli vähän jumissa. Nyt on kuitenkin ruoto auki ja toivottavasti A:llekin löytyisi helpommin rytmiä. Keskiviikkona treenit ja viikonloppu kisamerkeissä, ensin lauantaina talkoilemaan ja sunnuntaina kisataan. Tajusin vaan liian myöhään että talkoot kisoja edeltävänä päivänä ei liene lainkaan hyvä juttu, viimeksi ratahenkilönä toimittuani olin seuraavana päivänä kipeä niin jokaikisestä lihaksesta...

Uudistin myös blogin ulkoasua nyt piiitkästä aikaa - mieluusti saa antaa palautetta!

Liebster awards

Tämä haaste on pyörinyt viime aikoina koirablogeissa, meidät haastettiin niin Maaliin kastetut hännänpäät -blogista kuin Kaapo agiliitää -blogistakin, kiitosta vaan!

 "Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienimmätkin blogit saavat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle." 

Säännöt:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille. 


Tämä on kiertänyt jo niin monessa blogissa, etten kyllä keksi keitä osaisin enää haastaa. Ajattelin kuitenkin ajankulukseni vastata molempien blogien antamiin kysymyksiin, ettei tämä meidän blogi muuttuisi ihan kokonaan pelkiksi kisapäivityksiksi...

Ensin Maaliin kastetut hännäpäät:

1. Mikä väri sopii parhaiten koirallesi?
 - En oikeastaan osaa edes katsoa tällaisia asioita eikä niillä oikeastaan ole minulle väliä. Jedille sopii aika hyvin kaikki värit, kun se on niin suureksi osaksi mustaa ja valkoista. Tai sanotaanko kuitenkin että kirkkaat värit sopivat parhaiten.

2. Onko koiraasi koskaan pistänyt/purrut käärme?
- Ei onneksi.

3. Millaiset blogit pääsevät lukulistallesi?
- Mielenkiintoiset! Koira-aiheista enimmäkseen agilityblogit ja sellaiset, jotka sisältävät sheltin. Luen jonkun verran myös käsityöblogeja.

4. Miten koirasi käyttäytyy hihnassa?
 - No jaa... Jedi osaa mennä käskystä reunaan ja ei vedä, mutta sillä on tapana tuijotella vastaantulevia koiria provosoiden, se on aika rasittavaa. Joskus se myös räyhää rullaluistelijoille.

5. Suositko joitain tiettyjä merkkejä esim. Hurtta collection, Ratia, Jokke jne.?
- En, ostan pantoja ja muita tarvikkeita vain tarpeen mukaan ja sen mikä on paras hinta-laatu -suhteeltaan.

6. Kuinka kauan olet pitänyt blogiasi pystyssä?
- Helmikuussa 2013 aloitin eli sellaiset kaksi ja puoli vuotta.

7. Mitä mieltä olet blogien yhteistyöpostauksista?
- Enpä oikeastaan mitään... Useimmiten eivät kiinnosta minua, joten jätän lukematta.

8. Mikä on lempipuuhasi koirasi kanssa kesällä?
- Yleisesti ulkoilu, uiminen, juokseminen ja lenkkeily. Jaksaa itsekin paremmin kuin talvella pimeässä ja kylmässä.

9. Mikä on mielestäsi koiramaailman kiinnostavin harrastus?
- Kyllä se agility on minut imaissut syövereihinsä...

10. Onko koirallasi paljon leluja?
- Ainakin vanhempieni mielestä :D Onhan niitä aika iso korillinen.

11. Haluatko saavuttaa jotain koirasi kanssa? Mitä?
- Haaveissa olisi saada Jedistä agilityvalio ja päästä SM-kisoihin. Jos me ei niitä saavuteta niin ei haittaa, mutta pitäähän sitä olla kunnon tavoitteita että jaksaa treenata. :) Lyhyemmällä aikavälillä tahdon päästä tekemään hyviä, ehjiä suorituksia myös kolmosten radoilla sekä vielä yleisemmin saada kaikki kondikseen niin että minä olen tyytyväinen ja Jedi voi kirmata radalla täydellä luotolla siihen, että se saa ohjeet selkeästi ja ajoissa, niin treeneissä kuin kisoissakin.

Sitten Kaapo agiliitää:

1. Jos ottaisit pennut NYT, minkä rotuinen se olisi ja mikä sen nimeksi tulisi?
 -Rotu pysyisi shelttinä. Nimi on vähän hankalampi juttu ja näitä pyörittelen päässäni päivittäin - ainakin kymmenelle seuraavalle koiralle löytyisi nimi :D Mutta juuri nyt jos tuli pentu, sen nimen tulisi tietysti sopia Jediin, joten siitä tulisi joko Rudi tai Uudi.

2. Jos pitäisi aloittaa jonkin uuden lajin treenaaminen, mikä se olisi? 
- Rallytoko vaikuttaa sellaiselta hauskalta ja vauhdikkaalta ja ylemmissä luokissa myös varsin haastavalta harrastukselta.

3. Jos olisi pakko vaihtaa rotua, minkä rotuisen ottaisit? 
- Tähänkin on aika monta vaihtoehtoa... Joko parsoni, kooikerhondje tai mudi. Tosin en vain pysty kuvittelemaan itseäni kävelylenkillä taluttelemassa minkään muun rotuista koiraa kuin shelttiä.

4. Jos voisit muuttaa jotakin treenaamassasi lajisa, mitä muuttaisit? (esim. agista rimojen 

 laskeminen)  
- No tuo esimerkki on jo aika hyvä. Tahtoisin myös että kisaradoilla tuomarit katsoisivat tarkemmin, että kontakteille tulisi turvalliset lähestymiskulmat jottei koirat lähtisi kiipeämään liian sivusta ja putoaisi - haasteet voisi löytyä ihan muista paikoista.

5. Mikä on salainen tavoitteesi treenaamassasi lajissa, jota et ole ääneen uskaltanut sanoa?

 - Tämän sanoin jo aiemmin eli agilityvalion titteli. Toistaiseksi meidän vaan täytyy saada kisavarmuutta. Jedin vauhti ei myöskään kovin helposti riitä, mutta meillä on monta vuotta aikaa treenata, tulla paremmiksi ja toivottavasti sitten joskus kerätä niitä sertejä.

6. Koirasi/koiriesi hassuimmat tavat?
 - Jedi rakastaa sukkia. Kun se kuulee, että jossain joku ottaa sukat jalasta ja ne tippuvat lattialle, se syöksyy saalistaen nappaamaan ne sivummalle ja sitten tökkii niitä kuonollaan.

7. Koirasi/koiriesi huonot tavat?  
- Kuten aiemmin hihnakäytökseen liittyen sanoin, rullaluistelijoille räyhääminen (jos en ole tarpeeksi nopea ja ehdi kieltää) ja vastaantulevien koirien tuijottelu.

8  Joku hetki kun olet ollut koirastasi erityisen ylpeä?  
- Kyllä se yhdellä kisapäivällä kolmosiin nousu tuntui aika mukavalta! 

9. Erikoisin kommentti jonka olet koirastasi saanut?
 - "Sehän on ihan nokkasiilin näkönen!"

10. Haaveiletko kasvattamisesta? Miksi, miksi et?
- Tavallaan joo... Nytkin jo mietin kivoja yhdistelmiä ja mitä koiria voisi yhdistää (ihan vain KoiraNetin tietojen perusteella, heh) ja kaikkia kivoja nimiä. Todellisuudessa se on kuitenkin aika paljon kinkkisempää puuhaa. En myöskään ainakaan toistaiseksi halua omistaa narttukoiria, ja liisaus-sijoitus -rumboihin en tahtoisi ryhtyä. Mutta en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, jos joskus omistan sellaisen koiran, joka toisi rotuun uutta ja olisi oikeasti upea, terve, hyväluontoinen ja sopisi rotumääritelmään ja astuttaminen olisi mielestäni kannattavaa, voisin siihen ryhtyäkin.

11. Hassuin, edustavin ja vauhdikkain kuva koirastasi?  
-Tämä oli kamalan vaikea :D Etsin jokaiseen nyt kaksi, kun en osannut päättää...

Hassut

Edustavat 

 Vauhdikkaat

Triplat jälleen

Tällä kertaa vaan nollien sijasta hylkyjä.

Radat olivat tällä kertaa aika vaikeita, mutta kyllä ne olisivat ihan tehtävissä olleet. Ekalla radalla tuli vain pari pientä virhettä, toisella vähän isompaa virhettä ja kolmas rata meni aika sähläykseksi. Olipahan muuten vähän European Open -tunnelmaa - kovat tuulenpuuskat saivat välillä siivekkeet lentelemään. Onneksi ei tapahtunut niin meidän radan aikana!

Ensimmäinen hyppyrata oli aikamoinen hyppy vaikeampien ratojen maailmaan. Olin aika kauhuissani jos ihan totta puhutaan. Loppujen lopuksi rata meni tosi hyvin ja olin tyytyväinen. Pari pientä virhettä tapahtui, ensin valssailin vähän Jedin eteen jolloin se haki hypyn takaakiertona. Olin kuitenkin ylpeä siitä kuinka sain improvisoitua pari sen jälkeistä hyppyä, virheettömästi joskin vähän epävarmalla menolla, olin kuitenkin suunnitellut vaihtavani puolta mutta nyt se jäi. Pitää oppia siihen, että keksii lennosta jotain, ties vaikka se ratkaisisi joskus paljonkin! Loppuradasta Jedi vielä vilahti ansaesteenä olleeseen putkeen, vaikka olin kyllä melko hyvin ajoissa ohjauksen kanssa ja sain Jedin huomion itseeni - se kyllä vilkaisi minua, mutta meni silti putkeen. Roisto! :D




Tokan radan alku meni tosi hyvin, sitten muuttui pelasteluksi ja lopulta kaaokseksi. :D Tällä radalla A oli kamalan ruma ja puomi hidas, mutta keinu tosi hyvä! Jedi ei tainnut tajuta että siinä on keinu, kun noinkin lujaa meni. Myös muutama käännös meni tosi kivasti, esimerkiksi ennen puomia ja keinun jälkeen. Ennen A:ta sen sijaan olin tuttuun tapaan myöhässä ja ohjasin lepsusti, joten Jedi lenkitti vähän Helsingin kautta...



Kolmas rata meni Jedin osalta ihan kuutamolla... Ainoa hyvä puoli oli ihan kivasti toiminut käännös muurilla ennen keppejä.



Mietin pitkään kisapaikalla mistä Jedin ihmeellinen käytös johtuu. Onko se liian huonossa kunnossa ettei jaksa kolmea rataa peräkkäin? Aiemmin keväällä ei ole ollut mitään ongelmaa siinä. Tuliko sille liian kuuma? Oliko sillä liian vähän aikaa palautua, kun kisat mentiin niin että ensin kaikki minien kolme rataa, sitten kaikki medien radat ja lopulta kaikki maksien... Vai oliko sillä jostain syystä huono olo, kun oli koppaansakin oksentanut keltaista vaahtoa. Kotiin kun päästiin niin tajusin että mistä varmaan eniten tuo haahuilu johtui, vaikka nuo edellä mainitutkin saattoivat vaikuttaa; meitä ennen starttasi juoksuinen narttu. Näin oli myös tuolla toisella radalla, mutta ehkä Jedi ei silloin haistanut tai huomannut asiaa, ja ehkä väsymys sai keskittymiskyvyn menemään helpommin.

Jedin on toki machomiehenä hankala vastustaa nartun tuoksua, mutta paras olisi tottua siihen. Tosin oli aika ikävää tuuria että starttasi juuri ennen meitä, todennäköisyys siihen oli aika pieni. Jatkossa täytyy varmaan antaa Jedille sylikyyti pois radalta, jos sen meno muuttuu ihan mahottomaksi.

Tilannetaju kohdillaan

Ekat kolmosten kisat purkissa! Täytyy myöntää että oli aluksi aika kova alemmuuskompleksi joka vaan lisäsi omaa jännitystä ja paineita. Ekan radan jälkeen sekin onneksi helpotti!

Mentiin siis kaksi rataa, molemmat Johanna Nybergin käsialaa. Omasta mielestä kumpikin oli varsin helppo ja mentävä rata! Ihan mukava, pehmeä lasku kolmosiin siis.

Ekalla radalla ainoa mietityttänyt kohta oli A:n jälkeinen elämä. Aluksi meinasin tehdä persjätön putken jälkeen, mutta rataantutustumisessa tulin siihen tulokseen että se on hiukan vaarallista. Niinpä tein poispäinkäännöksen ja takaaleikkauksen, vaikkei niitä ollakaan harjoiteltu paljon yhtään. Kokeilumielellä mentiin, ja sehän toimi! Olin tosi tyytyväinen, sillä siinä kohdassa tosi moni hyllytti. Harmi vaan että kepeillä Jedi jätti viimeisen pujottelematta ja tuli hyppäämään hypyn, joten hylyksi meni. Siinä sitten vähän aikaa sähläsin itse ennen kuin sain taas radasta kiinni. Harmittava virhe, koska mitäs jos Jedi vaan olisi pujotellut loppuun - melko mahdollisesti olisi tullut nolla.



Toinen rata oli vielä simppelimpi. Tässä olin epävarma vain keppikulmasta, ei olla tehty niin kovasta vauhdista umpikulmaa. Mutta Jedi handlasi sen tosi upeasti! Muutenkin rata meni muutamaa kaarrosta lukuun ottamatta tosi kivasti, mutta yksi rima putosi...




Rehellisesti ja rumasti sanoen tämän radan jälkeen vitutti aika pahasti. Ilman tuota yhtä pudonnutta rimaa oltaisiin voitettu ja SERT olisi jo plakkarissa. Erityisesti tämä ärsytti siksi että Jedi ei ole aiemmin kisoissa rimoja tiputellut, sopivan ajankohdan valitsi... Tosin oma vikanihan tuo oli, kiirehdin putkelle kun Jedi oli ilmassa. Ainakin epäilen että tiputus johtuu siitä. Mutta ei voi mitään, tällaista tämä laji aina on. Niin kamalan pienestä kiinni. Pitää vaan itse oppia sietämään pettymyksiä! Joka tapauksessa radat menivät kyllä paljon paremmin kuin oletin, ei lainkaan huono kolmosten avaus. Meillä on vielä monta vuotta aika treenata ja kisata, kun tämä kisaaminen on vieläkin aika sähläystä omalta osaltani. Vielä ei pää pysy ihan kasassa.

Torstaina lähti kisailmo meidän ensimmäisiin kolmosten kisoihin. Jaiks. Startataan kaksi rataa ensi viikon lauantaina Orimattilassa. Vähänhän se pistää jännittämään, mutta mennään sinne vain kokeilumielessä ja treenaamaan. Pitää vaan tottua ajatukseen että mitä todennäköisimmin meillä kestää suhteellisen kauan että saadaan kolmosissa aikaan nollaratoja, kun edelleen olen itse kisoissa ihan että täh ja Jedi vaan tahtoo kirmata kovaa... Lisäksi Jedi ei edelleenkään osaa oikein kääntyä, ainakaan kovassa vireessä ja vauhdissa. Kontaktit sentään ovat olleet treeneissä ihan suhteellisen kivalla mallilla, että jos vaikka saisi joskus kisattua ilman että tarvii niistä stressata!

Treenailtu ollaan ihan rennosti mutta aika tehokkaasti. Tänään käytiin Kokkosen Tuijan koulutuksessa. Ongelmana oli taaskin tuo perhanan kääntyminen, sekä sitten välistäveto kovasta vauhdista. Kun asiat sujuu matalassa vireessä moitteetta, oletan että se onnistuu aina... Takapihalla ollaan treenailtu välistävetoja ja serpentiinejä ja kaikennäköisiä käännöksiä mitä kolmella esteellä saa aikaan, eikä esimerkiksi välistävedoissa minun ole tarvinnut kuin vähän vetää kädellä. Eihän se tietenkään radalla onnistunut. Noh, saatiin kuitenkin vinkkiä kuinka niitä kaarroksia saisi kohtuullisemmiksi, pitää ainakin sitten kisoissa kokeilla. Noin muuten tuntuu että pitänee oikeasti opettamalla opettaa Jedi nyt vihdoin kääntymään ihan sanallisella käskyllä eikä niin että minun täytyy suurin piirtein hyppiä yhdellä jalalla tai tehdä kärrynpyöriä ettei se kaarrattaisi ties missä. Pitäisi myös oikeasti saada se tulemaan ohjauksiin ja myös lähelle minua, esimerkiksi niistoissa se ei tunnu välittävän mitään mistään käsistä joilla yrittäisin ohjata.

Treenaamisen ohella ollaan nähty koirakavereita, rentouduttu ja uitu. Jedi suostui tässä yhtenä iltana jo uimaan, eiköhän kohta se uimisen riemu muistu kunnolla mieleen! Aluksi kun menin itse veteen ja houkuttelin Jedin kahlaamaan niin pitkälle kun se vain suostui ja siitä sitten varovasti, en pakottamalla, vähän vedin kaulapannasta tulemaan niin sehän lähti uimaan. Myöhemmin se sitten tuli jo ihan itse. Jedi myös rakastaa hakea järvestä kaislanpalasia joita heittelen ja sen jälkeen se tuo ne minulle revittäväksi, ja sehän taistelee niistä aina ihan kunnon apinanraivolla! Pitäisiköhän ottaa niitä treeneihin mukaan... :D

Sukukokous

Viikonloppuna tehtiin mukava, joskin varsin raskas reissu Jedin kasvattajalle Kiuruvedelle. Raskaan reissusta teki kuuden tunnin ajomatka peräkkäisinä päivinä, ei se ihan helppoa ole vaikkei olekaan kuin matkustajana. Tokihan me pysähdeltiin matkalla että saatiin kaikki jaloitella, ja Jedikin pääsi Kuopiossa käväisemään Matkus-kauppakeskuksessa kun sinne sai koirien kanssa mennä ja haluttiin vähän katsastaa. Jedihän oli kuin tavallisella päiväkävelyllä, on se vaan niin ihana ja helppo koira.

Kasvattajan luona olikin monta ihanaa koiraa, niin minun kuin Jedin mielestä. :D Kaikki ovat niin kovin sosiaalisia, varsinkin Jedin mummo Jolie ja eno Uno ovat ihan höhliä ja supersosiaalisia, koko ajan kerjäämässä rapsutuksia. Jedin emä Luna oli enemmän Jedin kaltainen, pidättyväisempi mutta tuli myös mielellään rapsuteltavaksi. Jedin mielestä kaikki nartut olivat iiiihania, vuorotellen kokeili kaikkia vikitellä vaikka saikin tiukkaa palautetta. Erityisesti se rakastui Sona-valkkariin, aluksi sitä vähän jännitti naisensa suuri koko mutta pian Jedi ei muita narttuja enää nähnytkään. Aikamoinen pelimies!

Jolie-mummo

Luna-äiti

Uno-eno. Taustalla vanharouva Sani, 14-vuotias. Paikalla oli myös sen "pentu", 10- vuotias Wendy

Sunnuntaina tuli käymään myös Jedin siskon omistaja tämän pennun kanssa. En ollut Bella-siskoa nähnyt koskaan aiemmin, kun emme pentuja aikanaan käyneet katsomassa ja hakureissulla Jedi oli viimeinen pentu jota tultiin hakemaan. Sisko oli luonteeltaan aika erilainen Jediin verrattuna, tykkää hirmuisesti ihmisistä ja hyppäsi monta kertaa syliin rapsuteltavaksi. Tämän pentu Wilma oli ainakin yhtä sosiaalinen, ja lisäksi hirmuisen reipas. Solahti heti suureen koiralaumaan ja tutki vain kaikki paikat, vaikka siinä olikin sellaiset neljä vierasta koiraa ja valtava hulina ja pieni vielä alle kolme kuukautta vanha. Minäkin sain paljon pienen kielen lipaisuja. <3

Jedi ja Bella

Jedi, Wilma ja Bella

Wilma ja Luna

Wilma ja Jolie

Pikkuinen pentu <3

Iso paha susi...

Neljä sukupolvea

 Kiitos mukavasta viikonlopusta Sirpalle ja Merville! :)

Isommissa kisoissa

Tänään koitti Agirotu ja ne nuorten avoimet SM:t. Mua pelotti etukäteen jonkin verran se, että kyseessä on aika iso tapahtuma eikä me olla käyty kuin pienissä kyläkisoissa. Pahimmissa kauhukuvissani Jedi ampaisi lähtöluvan saatuaan viereiselle radalle. :D Tavoite numero yksi olikin että Jedi tekee samaa rataa kuin minä eikä lähde lipettiin, se onnistui. Toinen tavoite oli se että sekä minun että Jedin pää pysyisivät kasassa, se onnistui jotenkuten. Kolmas ja viimeinen tavoite oli että voitetaan koko roska, se ei onnistunut.

Saavuttiin paikalle ajoissa jotta ehditään molemmat tottua tilanteeseen. Jedille taisi olla alussa ihan liikaa tapahtumaa menossa, kun se hetken aikaa käveli rauhallisesti, kunnes tajusi että täällä on agilitya, raivosi, rauhoittui taas hetkeksi ja sama uudestaan... ja uudestaan. Jedi sai sitten puolisentoista tuntia odotella syrjemmällä kevythäkissään, kun minä katselin muiden ratoja. Senioreiden kisat olivat ennen junioreita ja nuoria, ja kauhulla katsoin heidän rataansa, näytti ihan hullun vaikealta.

Nuorille tuli kuitenkin, onneksi, helpompi rata. Oli ihan meidän tehtävissä, ja lähdin aika itsevarmoin fiiliksin radalle. Ainoa kohta jota kirosin oli A:lle tulo, siinä olisi pitänyt vaihtaa puolta, mutta totesin että valssailu tai pesjättö antaisi Jedille huonon lähestymiskulman esteelle ja pelkäsin että se lähtisi kiipeämään huonosti ja tippuisi. Päädyin sitten takaaleikkaukseen.


Tässä  vielä sama toisesta kulmasta kuvattuna. :D

Jedillä oli vire ihan katossa. Ei ole noin kovasti tahtonut radalle ikinä. Lähdössäkin nosti tassuja ja nousi vähän seisomaan ennen kuin annoin lähtöluvan. Vire sitten vähän kostautui, koska eihän sitä nyt puomille malttanut pysähtyä... Mulla meni tästä vähän pasmat sekaisin koska olin suunnitellut tekeväni persjätön puomin jälkeen. Jedi sitten ehti seuraavan esteen menemään väärinpäin, joten hylky napsahti jo siitä. Kepeillä Jedi meni toiseen väliin, ja siillä on kyllä ollut kepit aina todella vahvat että epäilen ettei se nähnyt ensimmäistä keppiä koska se oli valkoinen. Eipä näitä koskaan tiedä. A oli tällä kertaa tosi hyvä, olin olettanut Jedin tarjoavan pysäytystä mikä lisäsi omaa myöhässä oloani vielä rutkasti, joten A:n jälkeinen hyppy jäi välistä. Jedillä on edelleen hakusessa se koska pitää pysähtyä ja koska saa tehdä juoksukontaktin, aiemmin vain se tahtoi pysähtyä sekä puomilla että A:lla, nyt sitten juosta molemmat... Paljon riittää meillä vielä työtä. Ihan tyytyväinen olin meidän suoritukseen, Jedi meni lujaa ja innokkaasti, mutta kyllähän se ärsytti että sijoitukseen olisi riittänyt mikä tahansa tulos.

Vähän jäi nyt hampaankoloon että eiköhän me sinne Vöyriin vielä suunnata niihin varsinaisiin juonior-SM:hin. Tuli muutenkin hirveä kisakuume, että saattaa olla että korkataan ne kolmoset jo kolmen viikon päästä...

Pari viikkoa elämää

Onpa ollut hankala istahtaa tietokoneen ääreen muuten kuin seurailemaan livestreamia arvokisoista, saatika sitten siirtämään kuvia ja videoita kamerasta.

Noh, joka tapauksessa reilu viikko sitten vietettiin juhannusta! Me menimme toki perinteisesti mökille ja vietimme siellä kaksi yötä. Jedi oli koko ajan touhottomassa ja tarkkailemassa. Kaikkeen tekemiseen pitäisi päästä mukaan...

Juhannusaattona pistettiin tietysti myös kokko pystyyn, kaikesta vanhasta poltettavasta roinasta. :)

Juhannuspäivänä rentouduttiin mökillä ja sunnuntaina käytiin pienellä tourilla Verlassa. Kymmenen vuotta on tuo mökki Verlassa ollut mutta eipä ole noissa varsinaisissa nähtävyyksissä tullut käytyä montaa kertaa. Jedikin sai vähän sivistystä. :D Käytiin Verlan tehdasmuseolla (oltaisiin menty varsinaiselle kierroksellekin mutta kierros oli jo täynnä), sekä katsomassa kalliomaalauksia ja hiidenkirnua. Varsin historiallista!

Illalla käytiin vielä soutelemassa. Jedin pelastusliivit unohtuivat kotiin mutta se on veneessä niin rauhallinen että uskalsin sen silti sinne ottaa. Se tykkää katsella maisemia ja antaa tuulen tuivertaa turkissa... :D

Agilityn puolelta ollaan treenattu varsin ahkerasti. A ollaan nostettu jo nyt täyskorkeaksi. Jedistä huomaa selvästi että sen jyrkkyys on sille aika paljon eikä se ihan helposti pääse ylös, myöskin rytmi on hieman hukassa vielä. Mutta eiköhän tässä kesän aikana saada sille kasvatettua kuntoa sen verran, ettei enää olisi ongelmaa. Mukavaa on se että osumia tulee silti, vaikkakin aika ylös. Uskon että sekin paranee vielä. :)


Meillä on kuitenkin ollut ongelmia saada sama suoritus radan osana. Viime viikon maanantain treeneissä Jedi tarjosi taas vain pysäytystä, ja jälkiviisaana tajusin ettei se vieläkään uskalla mennä ilman että palkka on odottamassa. Torstaina mentiin sitten yksikseen treenaamaan ja tehtiin taas palkan häivytystä. Treeni meni tosi hyvin eikä Jedi tarjonnut kertaakaan pysäytystä, harmi ettei ole videota. Maanantain treeneissä oli radalla kontaktiesteistä vain A ja Jedi meni taas oikein hyvin eikä tarjonnut pysäytystä. Treenasin radan jälkeen vielä keinua ja puomia ja ajattelin vielä kokeilla A:ta yksittäisenä, ja Jedihän tarjosi taas vain pysäytystä. Pitkä matka vielä siis kuljettavana, että Jedi erottaisi oikeasti milloin pysähtyä ja milloin ei.

Pitänee varmaan palata myös hieman taaksepäin ja laskea taas A:ta hieman. Syy miksi nostin sen täyteen korkeuteen näin äkkiä on se että osallistutaan sunnuntaina Agirodussa nuorten avoimiin SM-kisoihin ja ajattelin että juoksukontaktin saisi valmiiksi siihen mennessä, mutta nähtävästi mennään siellä sitten pysäytyksellä. Positiivista on toki se että nyt Jedi tekee pysäytyksen todella nopeasti. :D Agirodun jälkeen pidetään pari viikkoa taukoa, sen jälkeen palataan kontaktitreeneihin ja toivottavasti elokuun aikana päästäisiin kisaamaan, toimivien kontaktien kanssa.

Ennen Agirotua tahdoin vähän kisatunnelmaa alle joten mentiin tiistaina Pyhtäälle möllikisoihin. Ratana Agirodun Open Class -rata. Mentiin rata kaksi kertaa, ekalla kerralla hyllytettiin omien typerien ohjausvalintojen takia, toiselle sitten vähän muutin suunnitelmia ja saatiin nolla. Harmi vaan ettei päästy palkinnoille, sillä vain ensimmäisen radan tulos otettiin huomioon. Tärkeämpi saavutus oli kuitenkin tunne siitä, että pystytään tekemään nollia, ja siitä pidän kiinni sitten Agirodussakin. :)


Sitten vielä eiliseen päivään eli keskiviikkoon! Jedi pääsi eläinlääkärille. Sille oli kerääntynyt hammaskiveä aika paljon, joten oli jo aikakin vähän puhdistaa hampaita. Epäilin myös suussa olevan jotain muutakin vialla, sillä Jedi on treeneissä tehnyt sitä että aluksi leikkii suurella innolla kunnes yhtäkkiä ei tahdo leikkiä ollenkaan. Epäilin että sillä olisi ientulehdusta tai jotain muuta, minkä vuoksi leikkiminen sattuu. Ja olinkin oikeassa, ientulehdusta oli poskihampaiden alueella. Toivottavasti se lähtisi myös nyt nopeasti paranemaan. Tästä lähin myös kiinnitän enemmän huomiota Jedin suuhygieniaan, pitää niitä sen hampaita pestä ihan oikeasti joka päivä ja antaa vähän useammin luita kaluttavaksi - nahkarullista se ei oikein innostu.

Hauskaa agilitya

Juoksu-A etenee varsin varmalla tahdilla. Nyt toisella kerralla saatiin nostettua sitä jo parisenkymmentä senttiä alle oikean korkeuden. Tällä kertaa Jedillä oli hyvä rytmi, tuli joka kerralla neljällä laukalla. Vikalla pätkällä eli kun nostettiin korkeutta osumat tulivat aika ylös suurimmaksi osaksi, mutta eiköhän Jedi opi vielä venyttämään laukkaansa vähän lisää. Tällä kertaa palkkasin pallolla kun aiemmin on ollut namilätkä odottomassa, ja kun ei ollut palkkaa valmiina niin Jedihän pätevänä tarjosi aluksi vain pysäytystä! En ollut tajunnut että se palkka odottamassa on se minkä ansiosta se uskaltaa oikeasti mennä täysiä, olen vain ajatellut ettei pysäytys ollut koskaan niin hirveän vahva. Tulipahan nyt sitten häivyteltyä sitä palkkaakin, aluksi heitin pallon ja sitten lähetin Jedin ja pikkuhiljaa heittelin myöhemmin ja myöhemmin.

Tämän treenaaminen on kyllä tosi hauskaa ja olisi koko ajan hinku hallille! Jedi pääsee vaan juoksemaan niin kovaa kuin pääsee ja minä pääsen kiljumaan kehuja... Kannattaa siis laittaa äänet pois videosta jos katsoo.


Torstaina oli seuralla möllikisat. Koska A on vielä vaiheessa, mentiin Jedin kanssa supermölliradalle ulkopuolisina. Päästiin vähän rallattelemaan, luulen vähän että Jedi kaipasikin tollaista hauskaa ja helppoa rataa. Tein vielä molempien ratojen alussa niin että oikein hetsasin Jediä ja sitten mentiin lentävällä lähdöllä. Tehtiinpä sitten tuplanolla ;) Tästä radasta tuli fiilis että kyllä me oikeasti ollaan edistytty, aika pitkään on ollut fiilis että ollaan junnattu koko viime vuosi paikallaan eikä kehitytty, mutta kun ajattelee miten mentiin vuosi sitten niin ei me saatu edes mölliradoilla nollaa aikaiseksi. Ja tänä vuonna ollaan jo kisoissa tehty triplanolla! Kaipa se kehitys tapahtuu niin pikkuhiljaa ettei itse huomaa. :)

Treenivideoita

2.5. oli siis Tuija Kokkosen koulutus. Tällasta rataa oli tarjolla:

..joka oli oikeastaan yllättävän helpolta vaikuttava, paitsi paperilla niin myös luonnossakin. En sitten itedä onko meidän taidot kehittyneet vai sattuiko vaan normaalia helpompi rata, hah. Kokonaan ei menty kertaakaan, keskityttiin enemmän pätkiin. Lähinnä tehtiin alusta kasiin asti ja sitten keinulta loppuun. Kyllä ne välijututkin taidettiin kerran rääpäistä mutta ei siinä ollut mitään ongelmaa.

Alussa vaikeinta oli vitosen ja kutosen väli. Välistävedot ja sen sukulaiset on edelleen meille tosi hankalia. Lopulta kohdassa toimi ihan perusveto, mutta kokeiltiin myös vastakäännöksellä. Lopussa kelloteltiin ja vastakäännös oli kolme sadasosaa nopeampi vaihtoehto, ei siis merkittävää eroa, etenkin kun huomioi virhemarginaalit. Toinen kohta johon keskityttiin oli keinulta numerolle 18, siinä kokeiltiin ohjata molemmilta puolilta mutta en enää muista kumpi oli nopeampi tapa - tässäkään ei kai tullut mitään merkittävää eroa.

Videota nyt siis vain ihan lopusta, kun kelloteltiin muutamia vaihtoehtoja. Se oli itse asiassa aika hauskaa, sai vähän osviittaa mikä on meille paras vaihtoehto vaikkei tällä kertaa suuria eroja huomattukaan. Ei siis olla koskaan aiemmin kellotettu ohjauskuvioita.

Sunnuntaina käväistiin pitkästä aikaa vapaatreenamassa. Nyt sitten aloitettiin kunnolla se juoksu-A, kerran treenattiin huhtikuun lopussa mutta siihen se jäi sillä kertaa taukoilun ja omien kiireiden takia. Nyt aloitettiin suoraan vähän korkeammalta, kun viimeksi ei ollut mitään ongelmaa. Nytkin suurin osa oli hyviä kahden laukan osumia, muutama yhden laukan osuma ja vissiin yksi yhden laukan suoritus ilman osumaa - kahteen laukkaan kuitenkin pyritään. Onneksi on kokenutta treeniseuraa, mulla on ollut mielessä vaan se että täytyy saada Jedi menemään mahdollisimman lujaa mutta kun alkoi tulla yhden laukan osumia niin tuli neuvo aloittaa ihan A:n juuresta, ei siis pitkää matkaa ennen sitä. Olisin kuvitellut että Jedi menee ihan hitaasti ja/tai ravaamalla koko esteen, mutta hienosti se meni täysiä silti! Olen vähän aliarvioinut sitä, kyllä siltä löytyy sitä vauhtiakin!


Täytyy katsoa miten askellus menee kun vielä nostetaan korkeutta, täytyykö turvautua pumppereiden apuun.