perjantai 27. syyskuuta 2013

Treenikaislikossa suhisee (ja sydämessä)

Tänään Jedin sydän ultrattiin. Aortassa on pyörrevirtaus, joka luultavasti aiheuttaa sivuäänen. Muuten aortta on täysin normaali ja muutenkin sydän ihan terve. Kun tuo pyörrevirtauskin johtuu luultavasti punasolujen vähyydestä (eli veri on laihempaa), mikä taas liitynee ihan vaan ikään, niin mitään syytä huoleen ei ole. Yksivuotisrokotuksilla pitää sitten kuunnella sydän ja 2-3- vuoden iässä ultrata uudestaan. Voi olla että sivuääni häviää, voi olla että pysyy samana, mutta tutkimuksiin ryhdytään vain jos se tulee kovemmaksi. Sehän on nyt vain pieni vingahdus.

Itse en päässyt eläinlääkäriin mukaan, koska koulu velvoitti opiskelemaan, mutta isäni mukaan Jedi oli aivan mahottoman reipas ja kiltti! Kainaloista jouduttiin ajamaan karvoja pois ja karvanajokone oli ollut vähän ihmetyttävä, mutta tutkimustenkin ajan Jedi oli lähinnä nukkunut. Ihan outo ja uusi tilannekin sille, se on vaan niin helppo koira! Ei vähästä säikähdä.

Ja eläinlääkäriasemalla on digitaalivaaka, jolla Jedi saatiin punnittua. 6,5 kg! Jihuu! Pari viikkoa sitten lukema oli 6,3. Kotona meillä ei ole digitaalivaakaa niin on vähän hankalaa tämä painonnousun seuraaminen. Mutta kyllä nykyään kyljissä tuntuu vähän ylimääräistä, vähän mutta sekin on eroa entiseen. Tavoitteena olisi saada Jedin paino yli seitsemään kiloon. Tosin en noita vaa'an lukemia niin tarkasti seuraa, mutta kuitenkin tulisi lisää lihaksia ja massaa.

Jedillä on kyllä nykyään parempi ruokahalu kuin ennen. Melkein aina syö kupin tyhjäksi - tai niin että muutama nappula jää reunalle. Nykyään annan sille päivässä desin nappuloita ja päälle sitten erilaisia lihoja, Mushin Vaisto-pullia tai NEUta ja vähän sitä sun tätä. Ainakin tähän mennessä on maistunut hyvin, ja silmät ei rähmi, turkki kiiltää ja kaikki muukin on kunnossa. Toivottavasti maittavuus pysyisi hyvänä, en jaksaisi ruveta siihen taistoon että tarviiko pienten koirien syödä jos ne ei halua ja mahdollisesti etsimään uutta ruokintatapaa.

Ja maanantaina päästiin aksaamaan! Voi että kun Jedi oli innoissaan vaikka olikin  vain kahden viikon tauko ollut.


Tuossa yksi mitä tehtiin. Jedi jaksaa selvästi nykyään tehdän paljon enemmän, tuntuu että tehtiin ihan hirveästi! Tuon radanpätkän (joka meni muuten tosi loistavasti) tehtiin takaakiertoja ja -leikkauksia ja tutustuttiin muuriin ja tehtiin ensimäistä kertaa kokonaista puomia. Ja lisäksi harjoiteltiin keppejä ja rengasta! Huh. Kaikki meni tosi upeasti. Olin hymyissä suin koko ajan kun Jedi keskittyi niin hirmu hyvin ja oli koko ajan ihan huippuvire päällä. Puomiin se rakastui; vaikka ylösnousu vähän aluksi olikin ihmeellinen, niin heti kun se tajusi että se pääsee kontaktialueelle niin se kipitti niin lujaa että! Ja vaikka vapautin kontakteilta niin sehän jäi vain paikalleen. Tässä on niin kivaa olla kun saa paljon nameja ja kehuja! Ihan hyvä juttu vaan koska radalla on sitten niin paljon suurempi meno päällä että jos se nyt lähtisi siitä tosi helposti niin varmaan menisi radalla helpommin läpijuoksuksi.  Kyllä Jedi lähti matkaan mukaan kun vapautin sen ja sitten pistin juoksuksi.

Kyllä huomasi että Jedi oli hirmu innoissaan myös siitä kuinka piti huutaa kun muut tekivät. Aiemminhan se oli haukkunut aina, kun joku muu oli radalla mutta ei enää lähiaikoina. No nyt se sitten taas aloitti sen. Mutta kun keksin sille jotain muuta tekemistä niin se keskittyi superhyvin, vain ja ainoastaan minuun. Tehtiin siinä tokojuttuja sivussa, ja ai että kun minua nauratti - tuohan tekee parasta seuraamistaan silloin kun joku tekee vieressä agilityä!

maanantai 23. syyskuuta 2013

perjantai 20. syyskuuta 2013

(Melkein) Terve koira!

Tänään vihdoin ja viimein tulivat verikokeen tulokset - Jedillä ei ole von Willebrandin tautia, mikä on ehdottoman hyvä! Ei ole myöskään muuta häikkää veren hytymisessä. Ensi perjantaina mennään sydämen ultraäänitutkimukseen tutkimaan että mikä aiheuttaa sivuäänen.

Tänään Jedi viettää 11-kuukausipäivää! Jee! Sen ja huojentavien tulosten kunniaksi otin pitkästä aikaa kameran kauniiseen käteeni ja menin ottamaan koirasta kuvia!


Vähän tihutti ulkona niin tuli pikku vesipisaroita turkkiin. Näyttää ihan harmaalta koko koira ;)


Vähän epätarkka kuva mutta ilme :D


Meni vähän lintuja ohi


Yritin ottaa vähän rakennekuvaa eikä ollut apukäsiä paikalla. Jedi kyllä hienosti jää seisomaan sinne minne sen käsken, mutta Pätevänä Poikana se tapittaa minua - koska sillähän aina ne herkut irtoaa!



 Piti sitten laittaa kiven päälle jauhelihaa että olisi katse oikeaan suuntaan.


Nam! Kyllä kannatti totella!

Anna mun syödä rauhassa.

Ruokarauhaa?

Oikeesti mamma, mee jo pois...
Saksin yksi päivä vähän Jedin perskarvoja kun paskat tuppaa aina tarttumaan kiinni... Ajattelin ettei sitä huomaa mutta kyllä se taitaa noissa kuvissa aika hyvin näkyä. Onneksi karva on uusiutuva luonnonvara ja Jedillä sitä on liian paljon.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Karjalanpaistia mä metsästän

Lauantaina Jedi pääsi kokeilemaan verijälkeä. Manun kanssa sitä harrastetaan, joten samalla siinä sitten tehtiin Jedille toinen, vähän lyhyempi jälki! Alku ja loppu meni tosi hienosti, mutta keskivaiheilla Jedi oli vähän hukassa. Mutta niin oltiin me ihmisetkin, kun sitä ei oltu kovin tarkasti merkitty. Lisäksi yhdessä kohtaa oli viereisen talon koirat luultavasti käyneet lenkillä, mikä tietysti sekoitti vähän hajuja. Mutta silloin kun Jedillä oli vainu niin se sujui todella hyvin. Maasto ei kuitenkaan ollut mikään helpoin ja jälki oli ehkä vähän alta sata metriä pitkä. Manun isäntä, joka on siis käynyt kokeissakin, sanoi että kun vähän harjoitellaan niin siitä tulee oikein hyvä! Taisi Jedikin tykätä, varsinkin lopussa sai kaadosta syödä ehtaa karjalanpaistia, nam nam ;)
Jedi kyllä myös ilmaisikin kaadon oikein, nuolemalla sitä että aika luonnonlahjakkuus se on!

perjantai 13. syyskuuta 2013

Lepäilevä koira

Kun koira on määrätty lepoon, miten saadaan sen energiat kulumaan ilman vapaana riekkumista ja treenaamista? Meillä ollaan menty tähän tyyliin...




Luita joiden kaluamisessa kuluu useampi tunti aikaa...



Aarteenetsintää...



Temppujen harjoittelua

Temppujen lisäksi ollaan harjoiteltu tokojuttuja. Seuraaminen menee jo aika mukavasti, useamman askeleen pysyy menemään. Lisäksi olen opettanut kynän avulla tavaroiden pitämistä suussa, nyt ollaan siinä vaiheessa että kun kynä on kädessäni niin Jedi vähän hampailla tarttuu siihen. Pitänee ottaa vähän isompi esine, kun aloitetaan harjoittelemaan tavaran/kapulan nostoa maasta.

Ja kyllä näilläkin saadaan pieni virtapommi näyttämään tältä, vaikkei pääsekään tekemään metsälenkkejä vapaana:


tiistai 10. syyskuuta 2013

Verikokeissa

Jedi, Littleshet's Mysterious Dark Moon:

  • Jedi-koira tuotiin Univet Kouvolan Eläinlääkäriasemalle hyytymistekijöiden tarkastamista varten. Jedista oli eilen otettu verinäyte geenitestiä varten ja veren hyytyminen pistokohdassa oli ollut hidasta (noin 10 minuuttia). Jedi on muutoin ollut pirteä ja täysin terveenoloinen.
  • Perustutkimus; limakalvoilla ei todettu mustelmia tai verenpurkautumia, imusolmukkeet normaali, limakalvoväri normaali. Sydämen auskultaatiossa pieni vinganhtava sivuääni vasemmalla edessä (I/VI). Hengitysäänet normaalit.
  • Jedistä otettiin verinäytteet, joista tarkastettiin hyytymistekijät (aPTT, PT), pieni verenkuva, proteiiniarvot (alb, tp). Lisäksi Saksaan lähetettiin verinäyte tutkittavaksi von Willebrandin taudin varalta (vWB faktori).
  • Verinäytteessä punasoluarvot olivat hieman alle normaalin (hematokriitti, hemograliini, punasolujen keskitilavuus). Punasolujen kokonaismäärä oli alarajalla. Verihiutaleiden määrä oli normaali, samoin veren proteiiniarvot ja hyytymistekijät aPTT/PT. vWB faktori -arvo tulee 1-4pv kuluttua ja soitan siitä teille arvon tultua. Päätös jatkohoidosta tehdään tuloksen tultua.
  • Jedi pidetään levossa. Ulos vain hihnassa ja lenkit rajoitetaan rauhallisiin kävelylenkkeihin. Ei riehumista tms. jossa Jedi saattaisi vahingoittaa itsensä. Mikäli ongelmia ilmenee, ottakaa yhteyttä.
Siinä Jedin eläinlääkäristä saadut kotiutusohjeet. Itse olin vähän pää sumussa koko ajan, että näin varmaan selkeintä. Varsinkin kun eläinlääkäri mainitsi sivuäänestä meinasin pillahtaa itkuun. Miksi tällä koiralla menee nyt kaikki niin huonosti, pieni viaton otus. Hän sanoi että sivuääni voi johtua siitä, että aortta tai jokin on hieman liian ahdas, jossain on reikä tai sitten punasoluja on vähän jolloin veri on laihaa ja tulee erilainen pyörre tai jotain. En siis tosiaankaan muista tarkalleen mitä sanottiin. Punasolujen määrähän on alhainen, joten saattaa olla että sivuääni johtuu siitä. Mikäli Jedillä ei ole von Willebrandin tautia alias verenvuototautia niin sitten ryhdytään tutkimaan punasolu/sydän -asiaa. Ainakin sydän pitäisi ultrata tai miten se tutkitaan, en taaskaan muista mitä lääkäri sanoi.

Jedi oli todella reipas. Oli ihan outo paikka, joten aluksi se vähän sähläsi ja yritti haastaa erästä odotusaulassa ollutta pentuparkaa leikkiin. Koko tutkimusten ajan se oli todella rauhallisesti, vain kun pistokohtaan laitettiin laastari piti vähän parkua kun karvat vähän repiytyivät... Diiva. 

Näytteenoton jälkeen Jedi melkein nukahti.
Eläinlääkäri oli todella mukava. Kaikki ovat olleet hirmu mukavia koko tämän verihässäkän aikana, geenitutkimuksen näytteenottajakin käski laittamaan illalla viestin että sheltillä on kaikki kunnossa ettei hänen tarvitse huolehtia. Kiitos myös kaikille mukavista kommenteista! Nyt pitää vain olla kärsivällinen ja elää vähän aikaa epätietoisuudessa.

Saas myös nähdä miten Jedi kestää kun saa mennä nyt vain hihnalenkkejä. Olisiko kellään superhyviä virikevinkkejä, temppuilua ja aarteenetsintää me ollaan nytkin harrasteltu joka ilta... Mutta jotain missä sen ei tarvitsisi riekkua ja mikä varmasti väsyttäisi sen? 

maanantai 9. syyskuuta 2013

Upee koira


Tällaista mentiin tänään. Koko rataa ei missään vaiheessa menty, pätkissä 1-4, 5-10 ja 10-12. Kepit mentiin ihan hitaasti, koira ei siis siitä rasittunut. Radan lisäksi harkoiteltiin kontakteja.

Mitä itse opin: Pitää. Oppia. Rytmittämään. Meinasin mennä täysiä koko radan, vaikka erityisen tärkeää maltti oli 3-4-5 välillä sekä 6-7-8-9. Ei kiire, koira voi mennä vähän matkaa myös ihan vierellä.

Mitä koira oppi: puomihan on ihan sikakiva juttu! Ensin nostin sen alastulolle, josta se meni kontaktiin, siitä sitten vähän kerrassaan niin että se meni myös koko tasaisen kohdan. Sehän meni niin lujaa että! Ja vain kerran meni kontaktit vähän ohi. 

Koira meni jälleen kerran varsin mukavasti, nyt vain se että saisin itse opittua ohjaamaan kunnolla. Sehän ei tosin kehity kuin vain tekemällä ja tekemällä. Eli aika kauan saan vielä tuskastella! Turhauduin vähän tänäänkin kun tiesin, miten pitää mennä mutta silti se vauhdin huumassa unohtui ja menin liian nopeasti, sivuun, jalkaterät osoittivat väärään suuntaan -> koira meni ohi. Ja en osaa siitä lopettaa sujuvasti niin että käskisin sen tekemään jotain ja sitten palkka, vaan jään aina ihmettelemään. Ja kun turhaudun, muistan vielä vähemmän ja menee vielä huonommin. Positiivista tässä on se että koira ei ainakaan näyttänyt ottavan turhautumisestani itseensä, ei reagoinut lainkaan vaan teki yhtä innolla.

Ja jee, Jedi ei enää hauku radan vieressä! Vähän se saattaa vinkua, kun muut tekevät, mutta mun korviinhan se on jo kuin hiljaisuus verrattuna entiseen! En tiedä mikä sen sai lopettamaan, mutta hhyvä näin.



Muistakaahan myös kaikki koirien omistajat, kannattaa oikeasti hommata koiralle se vakuutus! Ollaan nimittäin huomenna verikokeisiin. Pelkkien verikokeiden hinta on 200 €, mikäli niistä ilmenee jotain mitä pitää hoitaa niin taas maksaa lisää. Vakuutus onneksi korvaa niin että tältä kertaa maksettavaksi jää vain 70€, ja tietysti toivotaan ettei mitään ilmene eikä tule lisää rahanmenoa.

Ja joku oli löytänyt tähän blogiin hakusanalla 'ei jaksa enää lenkkeillä'. Aijaijai! Kuvaako tuo meitä? En muistaakseni ole moista tänne kirjoittanut, kyllä me vielä ollaan ihan lenkeillä käyty! :D


sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Kehissä kiertelyä ja huonoja uutisia

On jäänyt näyttelyhommien treenaaminen unohduksiin viime aikoina, joten oli oikein hyvä että lauantaina oli mätsäri, kun sunnuntaina matkasimme Vantaalle koiranäyttelyyn. Pitkästä aikaa Jedi oli pennuissa ja pitkästä aikaa oli pienet ja isot pennut erikseen. Parikehässä tuomari ei osannut päättää, joten saimme molemmat punaisen ja nauhakehässä sijoituttiin sitten neljänsiksi. Tosin punasen saaneita ei ollutkaan kuin kuusi, mutta sijpituttiin silti! :) Varsin mukavasti Jedi menikin, vähän kääntyili takaa tulevaa kohti ja kun yhdessä mentiin niin innostui liikaa, mutta vähemmän kuin yleensä. Pentu mikä pentu, ainakin mieleltään!

Sunnuntaina sitten suunnattiin tämän vuoden viimeiseen näyttelyyn. Tuomarina oli ihana ja mielettömän mukava, mutta aika tiukka Elena Ruskovaara. Junnu-uroksia oli seitsemän ja Jedi sai EH:n. Kaikki muut saivat H:n tai hylätyn joten me voitettiin kilpailuluokka! Jee! :) Olin aatellut että olisi hauskaa jos joskus sijotuttaisiin ykköseksi, kun nyt on Jedi ollut toisena, kolmantena ja neljäntenä kaksi kertaa. Tähän on kiva päättää tämän vuoden näyttelyt ja yrittää uudellen ensi vuonna!

Hyvä sukupuolileima ja mittasuhteet. Keskivahva luusto. Solakka runko. Vähän lyhyt lantio. Häntä voisi olla liikkeessä tyylikkäämpi. Niukka eturinta. Tarpeeksi kaulaa. Varma-asentoiset korvat. Vaaleat silmät. Hyvin maskuliininen pää. Liikkeet tarvitsevat aikaa. Liikkuu reippaasti ja askeleessa tarpeeksi joustoa.


Näin hurmataan tuomari!

Erkkarin arvostelussa lukee että pyöristää ylälinjaa liikkeessä. Sitä ongelmaa ei taida enää olla! :D




Kehän jälkeen tehtiin päivän hyvä työ, ja Jedi luovutti verinäytteen Hannes Lohen koirien geenitutkimukseen. Voi että kun tuo koira oli ihana, rauhallisesti vain istui kun piikki jalkaan työnnettiin :) Mutta kun näyte oli otettu, verta silti valui Jedin jalasta eikä se meinannut tyrehtyä... Eihän siitä yleensä vuodoa ollenkaan verta kun otetaan verikoetta. Paikalle kutsuttiin eläinlääkäri, ja kyllä se sitten noin kymmenen minuutin päästä lakkasi. Meidät passitettiin menemään pieneläinklinikalle tutkimuksiin, koska kyse voi olla jostain verenvuototaudista tai häikästä veren hyytymistekijöissä. Sanottiin tosin myös että voi johtua ihan vaan nuoresta iästä, toivotaan niin. Olen kyllä ehtinyt pahimpia mahdollisuuksia miettiä päässäni... :( Mutta onneksi tapahtui nyt kun oli eläinlääkärikin paikalla, eikä metsälenkillä. Tai niin että Jedi olisi joutunut leikkaukseen! Nyt mennään mahdollisimman pian eläinlääkäriin niin saan mielenrauhan.

Ja jottei jäisi liian synkät ajatukset, on tuo vaan aika <3 Se on vaan perusluonteeltaan niin kiltti. Se vihaa suihkua, mutta pysyy paikallaan kiltisti. Kynnet saa leikattua kun käsken sen istumaan, eikä se edes yritä vetää tassuja pois. Verinäytteen otossa, jalan vuotaessa se istui kiltisti paikallaan, kun minä olin vieressä itku kurkussa valmiina pyörtymään. Mätsärissäkin se totteli kiltisti minua, vaikka mätsäri oli treenikentällämme. Palikat pysyi päässä ja se tajusi että nyt tultiin tekemään jotain muuta, vaikka aluksi olikin innoissaan.

perjantai 6. syyskuuta 2013

Hormonit hyrrää

Niin, maanantaina vedettiin taas agilitytreenejä, nyt meillä on tämä syksy vakiovuoro aina maanantaisin, kiva päästä tekemään ihan säännöllisesti!

Alussa Jedi oli tosi innoissaan menossa putkeen, mutta kun yritettiin lisätä siihen alkuun hyppy takaakierrolla, se tulikin jotenkin innottomaksi ja haahuilemaan. Olin ihan ihmeissäni ja vähän turhautunutkin, kun se ei useammankaan toiston jälkeen ymmärtänyt tehdä. Kouluttaja sitten sanoi, että se vähän kusettaa minua. Miksi sitä hyppimään, mää tahtoisin tonne putkeen! Sitten korjasin sen käytöstä enkä antanut sen enää haahuilla, ja toistojen välissä otin sen syliin ettei se juuri ehtisi kyllästyä ja alkaa haahuilemaan. Kyllä siinä saatiin lopulta ja tekemisen meininkiä, varsinkin kun tehtiin sellaista radanpätkää että minäkin oikeasti juoksin! Se pitää niin minun kanssani juoksemisesta ja tekemisestä.

Unohdin lisätä numerot mutta kyllä se näinkin menee... :D
Mietin että onkohan tämä nirsoilukin osittain tämän teinimoodin syytä, Hänen Kunnianarvoisa Ylhäisyytensä tahtoo vain parasta, ja aina se paraskaan ei kelpaa. Kyllä se yleensä kuitenkin päivän paastoilun jälkeen syö, pitää vaan muistaa pysyä lujana vaikka välillä vähän ahdistaakin se syömättömyys, monelta ihmiseltä on tullut kommenttia että tuo on vähän turhan hoikassa kunnossa. Niin on mutta mitenkäs sitä lihottaa kun se ei syö? Toivottavasti iän myötä tämäkin asia poistuisi. Muutakin pientä teineilyä on ollut huomattavissa, isäni kanssa Jedi ei olisi millään halunnut lähteä lenkille vaikka varmasti olisi jaksanut, oli vain jäänyt paikalleen. Luoksetulokutsun merkityskin välillä unohtuu... Mutta ilmeisesti minulla on ainakin jonkinlaista auktoriteettiä tuohon koiraan, se tietää ettei minun kanssani pelleillä esim. lenkeillä. Se minun kanssa pelleily tapahtuu silloin kun olisi jotakin kivempaa tarjolla (hajut, agiradalla putki...) mutta vanhempiani se yrittää jallittaa esittämällä surkeaa jottei sen tarvisi tehdä edes joitain perusasioita.



Tiistaina mentiin sitten mukavalle kahden tunnin metsälenkille Manu-poijaan kera. On se vaan niin paljon mukavampaa ulkoiluttaaa koiraa vapaana! Otin pistkästä aikaa kamerankin mukaan, en ole ottanut kuvia varmaan pariin viikkoon :D



















 Sieltä se tulee!