Tukala helle

Itse pidän kesän helteistä ja kuumasta säästä, mutta kun mittari kipuaa yli kolmenkymmenen niin silloin alkaa minuakin jo hieman tuskastuttaa. Mutta en valita, ei tätä kauaa kestä. Ainoa asia mistä valitan on treenien peruuntuminen, alle kuukausi kisoihin ja me kaivataan treeniä! Olen joka viikko käynyt kerran iltasella treenaamassa yksittäisiä esteitä, enimmäkseen keinua, keppejä ja A:ta, mutta kun sitä ratatreeniäkin kaipaisi.

Helteillä paras paikka on mahdollisimman lähellä tuuletinta!

Helteillä ei tietystikään voi koiran kanssa tehdä paljoakaan. Mökillä ollaan suurin osa ajasta ja Jedi lähinnä ui ja nukkuu. Uimakoulu on tuottanut tulosta; jos pidän Jediä hihnassa, se tulee omin avuin uimaan kun sitä ihan kevyesti vedän hihnasta syvemmälle. Yhtenä päivänä satuttiin rannalle samaan aikaan vesihullun labbiksen kanssa, joka vettä nähdessään vinkui innosta, juoksi heti veteen ja veteli siellä ympyrää ties kuinka kauan. Jedi ihmetteli tätä touhua rannalta ja minun kannustukseni avulla tuli ihan omin voimin veteen uimaan! Tätä mielenhäiriötä se ei kuitenkaan ole koommin toistanut, ja useimmiten minä vain kannan sen veteen. Uiminen ei edelleenkään ole Jedin mieliasioita, mutta kun sen kannan veteen niin se saattaa jopa viitisen minuuttia pulikoida ympäriinsä, joko roiskeiden perässä tai siten että vain sanon että menes vielä vähän. Uiminen on sille vähän kuin harjaaminen; ei mitenkään kiva juttu, mutta siedetään silti ;)

Jedi pääsi myös jälleen kerran veneilemään, tällä kertaa moottoriveneellä! Hiljaa tietysti mentiin. Hetken aikaa se katseli maisemia ja sitten sanoi että booooring ja kävi nukkumaan. :D

Tehtiin pieni sateenvarjoviritelmä että Jedi pääsee vähän varjoon, kun aurinko porotti suoraan.

 Sain jälleen kerran olla varsin ylpeä Jedistä kun juhlittiin minun syntymäpäiviäni. Varmaan kuumalla säällä on vaikutuksensa, mutta Jedi oli kuitenkin hyvin rauhallinen. Lapsivieraita se viihdytti tempuillla ja hakemalla heitettyjä leluja (ja omenoita). Tuo kummini lapsi pitää kyllä koirista, mutta pelästyi aina vähän kun Jedi innostui juoksemaan hänen peräänsä tai innostuksissaan haukahti. Jedi kuitenkin suhtautui varsin rauhallisesti, ei ollut mitenkään yli-innokas eikä toisaalta myöskään pelästynyt näistä pienistä lapsen kiljahduksista.

Sain syntymäpäivälahjaksi taulun meistä viime vuoden rippikuvista. Päätynee seinälle. :)

Käytiin lauantaina mätsärissä, joka oli parkkipaikalla ja lämpöä sen kolmekymmentä astetta eli ihan mukavan lämmintä oli... Mukana oli kylmäkalleja ja Jedi viettikin suurimman osan ajasta kopassaan varjossa. Harmitti vähän kun en tiennyt kuinka kauan kestää Junior Handler -kehissä ennen meidän kehän alkua, jos olisin tiennyt paremmin niin olisin voinut pitää Jediä kauemmin viileässä lepäämässä. Mätäsri ei ollut ihan tavanomaisin, tarkoituksena oli treenata nimenomaan Maailman Voittajaa varten, joten luokkina oli pennut, juniorit, nuoret, avoin ja seniorit ja kehään ei menty pareittain vaan neljä kerrallaan. Me menimme kuitenkin vain kahden kilpakumppanin kanssa kehään kun osanottajat ei menneet neljällä jaollisesti. kun ei ollut isoja ja pieniä erikseen niin tietenkin mun tuurilla vastustajana oli saksanpaimenkoira ja irlanninsusikoira. :D Jedi ei kuitenkaan välittänyt yhtään, ei jännittänyt tai vetänyt kierroksia kun toiset menivät lujempaa. Varmasti helle vaikutti.
 
Saatiin punainen nauha ja nauhakehässä sijoituttiin sitten kolmansiksi. Jedi tassuja alkoi ilmeisesti polttaa kun ensin se tahtoi steppailla vähän paikallaan ja sitten ei oikein suostunut seisomaan vaan istui koko ajan. :/ Ei jäänyt kuitenkaan tassuihin jälkiä, onneksi. Saatiin aika kivat palkinnot, pullo Nutrolinin öljyä ja pieni säkki Belcandon ruokaa. Myös esittäjää oli ajateltu, sillä palkintoihin kuului myös kinuskikastiketta! Harmi vaan että se oli ehtinyt kuumassa mennä pilalle. :D

Shelttileiri Kaavilla

Viikonloppu vietettiin rennoissa tunnelmissa ja mukavassa seurassa shelttileirillä. Jedi oli todella helppo matkakaveri, vaikka autossa joutuikin olemaan sen nelisen tuntia niin pysähdyspaikoilla se oli tosi rennosti, ei välittänyt vieressä olevista, vilkkaista autoteistä tai muustakaan kummemmin.

Tässä ollaan Outokummun liepeillä verryttelemässä jalkoja ja ihailemassa maisemia

Perjantaina ei ohjelmassa ollut muuta kuin rentoa jutustelua ja tutustumista. Kun koirat saivat alussa kunnolla tutustua ja riehua niin sitten loppuleiri sujui rennomissa tunnelmissa. Olin tosi ylpeä Jedistä, ajattelin että se menettäisi korvansa kokonaan kun on niin paljon koiria mutta se tottelikin tosi hyvin ja tuli luokse melkein aina kun pyysin. Kyllä sitä nyt pari korvienmenetystä sallitaan ;) Paikalla oli pari vähän voimakastahtoisempaa urosta, mukaanlukien Jedi, joten muutamilta tappeluilta ei vältytty. Tilanteet loppuivat onneksi aina lyhyeen, yhteenkään koiraan ei sattunut. Perjantaina yksi merleuros otti Jedin oikein silmätikukseen ja murisi aina kun Jedi meni ohi. Päivällä Jedi sieti tätä ja meni aina pois, mutta illasta se alkoi sitten murisemaan takaisin ja pieni välikohtaus siitä syntyi. Jediltä sallin kyllä sen että se murisee takaisin, mielestäni on ihan hyvä että se pitää vähän puoliaan eikä ole aina alistumassa. Muutaman kerran se kokeili omaa machouttaan ja aloitti itse toisille murinan, mutta siitä se sai tiukan palautteen. Onneksi se aina heti uskoikin, en yhtään tykkäisi jos se alkaisi riitapukariksi.

Jedin eno Uno ja täti Lumi

Komeat on pojilla hampaat

 

Lauantaina ohjelmassa oli ruokintaluento ja fysioterapeutin pitämä luento sekä koiran hieromisen opettelua. Totta puhuen en ruokintajutuista saanut hirveästi irti, siellä oli Royal Caninin henkilö puhumassa ja tuli vähän tunne että tässä vain mainostetaan kyseistä merkkiä. Hierontajutu oli ihan mielenkiintoisia ja saatiin vinkkejä kuinka hieroa koiraa suurpiirteisesti, ei siis yksittäisiä lihaksia vaan hieman suurimpia lihasryhmiä. Tarkemmat hommat kuuluu sitten ammattilaisille mutta tuollaisella yleiskatsauksella ei voi koiralle tehdä vahinkoa vaan ihan vaan hyvää. Jos nyt ottaisi tavaksi hieroa Jediä ainakin kerta viikkoon, niin sitten ainakin huomaa että onko tullut jumeja sekä ehkä jotain pystyisi itsekin hoitamaan.

Jedi ja leirin nuorimpia osallistujia, Ama

Jedin mummo Jolie nauttii rapsutuksista :)

Luentojen jälkeen oli pienet näyttelyharjoitukset. Tuli huomattua se että Jedi varaa seisoessaan aina toiseen takajalkaansa. Ilmeisesti se on niin tottunut käyttämään sitä kun se on ollut se vahvempi jalka, vaikka puoliero ei ole enää niin suuri. Ajattelin nyt opettaa Jedille ihan sen että seisoessa sen pitää seisoa kaikilla jaloillaan, mutta saa nähdä tajuaako se yhtään.

Jedi sai myös taas kommenttia laihuudesta ja käskettiin syöttämään enemmän ruokaa ja käyttämään hiekkakuopilla ja vedessä kahlaamassa. No, kaikkia näitähän ollaan nyt tehtykin ja tuo ruokinta on vähän haastavaa kun Jedihän syö juuri sen verran kun sille maittaa, ei enempää. Mutta luulen että tässä vaikuttaa myös vähän se että näyttelyissä ruukataan pitää koira vähän "massakkaammassa" kunnossa eli sitä rasvakerrosta hiukan enemmän kuin agilitykoirilla. Omasta mielestäni Jedi kun ei kuitenkaan ihan luikku ole, kyllä kylkiluiden päällä tuntuu se pieni rasvakerros.

Jedi ja täystäti Stara

Sunnuntaina oli sitten vielä yksi ruokintaluento ja leirin huipentumana mätsäri. Oli juuri sopivan kuuma että Jedi jaksoi vielä keskittyä, mutta kun kerran sen sai seisomaan niin sitten se seisoi kuin tatti ja liikkeissäkin pysyi häntä sopivan alhaalla. Parikehässä oli vastassa Stara-täti, jolle tuomarin sanoin hyvin vaikean päätöksen jälkeen tuli punainen nauha ja näin ollen meille sininen. Sinisten kehässä sitten sijoututtiin kolmansiksi. Tuomari kehui Jedin liikkeitä vuolaasti, liikkuu kuulemma todella kauniisti.Tuomari vielä sanoi olevansa nimenomaan liiketuomari että ehkä hän tiesi mistä puhui, kun fyssarikaan ei silloin kuukausi sitten löytänyt Jedin liikkeistä moitteen sanaa.

Sinisten ykköseksi kipusi Jedin täti Ira

Kaikista kivointa viikonlopussa oli kuitenkin nähdä Jedin sukulaisia, joita oli aika paljon paikalla. Valitettavasti Jedin emä Luna ei päässyt paikalle, koska sillä oli juoksut vasta päättyneet, mutta paikalla oli Jedin mummo Jolie ja sen pentuja eli Jedin tätejä ja eno :) Jedi tuntui olevan vähän perheensä musta lammas, muut olivat huomattavasti rauhallisempia tapauksia, paitsi Uno-eno, joka oli melkein yhtä suuri tättähäärä kuin Jedi. Jolie-mummo ja varsinkin Jedin täystäti Stara eli Lunan sisko olivat hyvin rauhallisia, Stara oli usein jossain nurkassa yksin makoilemassa kun muut koirat juoksentelivat. Sisarukset ovat kuitenkin luonteiltaan ihan toistensa vastakohdat, Stara on kuin vesi ja Luna tuli. Kasvattaja sanoi että Luna on pippurisin koira mitä hänellä on ollut, eli sieltä Jedikin ilmeisesti luonteensa perinyt. :D

Oikealta ylärivistä Jedin puolitädit Ira, Wella, Lumi sekä reunassa Jedi, oikealta alarivistä Jedin täystäti Stara, mummo Jolie ja puolieno Uno.

Varsinainen loma

Agilityn ohella ollaan kyllä myös nautittu ihan kesästä. Ollaan mökkeilty paljon ja Jedi pääsi myös grillijuhliin mukaan. Piski käyttäytyi varsin hienosti, ainoastaan kun paikalle tuli lisää vieraita niin niille se haukkui aika uhkaavasti. Se on aiemminkin tehnyt sitä että kun ollaan vieraassa paikassa, se alkaa "puolustaa" tunkeilijoilta se on tottunut siihen että jos jonnekin mennään niin ei tule lisää ihmisiä. Noh, aikansa niin hilveän huljasti haukuttuaan Jedi kiehnäsi vieraiden jaloissa rapsutuksia kerjäten ja oli koko ajan tuputtamassa lelua. Loppuillasta se kävi nukkumaan. Niin mahottoman hieno ja helppo koira!

Mökillä Jedi kävi meidän mukana souturetkellä. Siellälkin se oli niin hienosti että sydän meinaa pakahtua. Aluksi matkusti minun sylissäni, mutta kun huomasin että ihan rauhassa se ottaa niin päästin sen vapaaksi. Siinä se katteli maisemia ja loppumatkasta kävi siihen "lattialle" makoilemaan. Ei merkkiäkään jännityksestä tai tylsistymisestä, pikkumies vain totesi että jahas, täällä sitä ollaan, kelpaa kyllä minulle. :)

 

 Jedi sai myös totetuttaa itseään kaivamalla. Hää yritti vain auttaa kun tuo isäntäkin maata kaivaa vieressä!

Ja uimassa käytiin tietysti myös. Jedi meni jopa ihan hienosti pitempääkin lenkkiä, mutta ei ihan vapaaehtoisesti. Se pitää kantaa veteen ja jonkun pitää olla syvemmällä kutsumassa. Ei se kuitenkaan henkihieverissä mene suorinta tietä rantaan, mikä on postitiivista!

Vedet pitää r avistella kunnolla pois koska märkä = inha! Työ lopetetaan hinkkaamalla itseään ruohoon.

Öinen sankari olis vielä halunnut soutelemaan

Huomenna sitten suunta auton nokka aamutuimaan kohti Pohjois-Savoa ja shelttileiriä!

Viikon agilitykuulumiset

 
Nyt on taas lomaa! Olin kaksi viikkoa kesätöissä, ja kun päivän oli kaupassa hyllyttänyt tavaraa niin ei loppupäivästä sitten ollut niin paljoa energiaa puuhata koiran kanssa saatika sitten kirjoittaa blogia, vaikka paljon olisi ollut asiaa postattavaksi. Mutta onpahan nyt rahaa käytettäväksi, joidenkin mielestä turhaan mutta omasta mielestäni maailman tärkeinpään asiaan, nimittäin tuohon karvakorvaan. :D

Viime viikonloppuna meillä oli kaksi koulutuspäivää, lauantaina keskityttiin keinuun ja sunnuntaina pujotteluun. Lähinnä päätin mennä sinne siksi että Jedi saa kokemusta erilaisista halleista, vielä ei olla tehty aksaa paljoa erilaisissa halleissa. Olihan tuo viileä, vanha teollisuushalli vähän erilainen kuin tuo aina niin turkasen kuuma kasvihuonehalli! Keinussa harjoiteltiin päähänjuoksua niin ettei keinu vielä liikkunut kuin ihan vähäsen vasta viimeisillä toistoilla. Pitää nyt oikeasti opettaa se juoksemaan ihan loppuun asti, Jedi kun jää usein ihan siihen puolivälin tuntumaan ja raapaisee muutaman kerran etutassuillaan keinua, en kyllä todellakaan tajua miksi se niin tekee :D

Sunnuntaina sitten pujotteluun oli tarkoitus hakea lisää vauhtia, mutta hallissa oli aika liukas matto joten Jedi ei yksinkertaisesti pystynyt menemään kovin lujaa. Muutaman kerran se kaatusikin. Aika ikävää, mutta toisaalta, ainakin tuli kokemusta erilaisesta pohjasta. Saatiin kuitenkin treenattua varmuutta ja itsenäisyyttä. Jedi pujotteli vaikka vedätin sitä vahvasti sekä pujotteli hienosti kun jätin sen odottamaan ja kutsuin ihan keppien toisesta päästä. Pujotteli myös hienosti vaikka oli lelunheitäntähäiriötä, pari kertaa jätti viimeiset välit tekemättä mutta sitten tajusi virheensä ja sen jälkeen pujotteli aina loppuun asti. Hieno pieni! Saatiin tosi paljon kehuja (molemmat) siitä kuinka taitava Jedi oli, liian usein näkee kuulemma niitä jotka ovat ensimmäisen koiransa kanssa liikkellä hällä väliä -asenteella. Tuli hyvä mieli. :)

Tiistaina sitten käytiin hallilla treenaamassa. Tehtiin keppejä, keinua, vähän A:ta, pieniä takaakiertoharjoituksia ja pöytää. Kuulostaa paljolta ja siltä se tuntuikin, Jedi jaksoi tosi upeasti helteestä huolimatta! Luulen että nyt kun on pakon sanelemana jouduttu pitämään taukoa ohjatuista treeneistä ja kun ollaan kisailtu paljon niin Jedin into lajiin on koko ajan kasvanut ja kasvanut. Lisäksi kun tehtiin yksittäiset esteet ensin (kepit ja keinu) ja vasta lopuksi iloista putki-takaakiertorallattelua, oli lopputulos parempi; yleensä teen ensin rataa ja lopuksi yksittäisiä esteitä mutta silloin Jedin vire alkaa jo hiipua. Se innostuu helpommin ratarallattelusta kuin tylsistä, yksittäisitä esteistä.

Perjantaina käytiin jälleen kerran mölleilemässä, tällä kertaa Pyhtäällä. Mentiin sekä mölli- että kisaavien rata kun kisaavilla ei ollut keinua. Mua ihan hävettää kuinka lepsua mun ohjaus on; olen selvästi katsonut liikaa näitä hyvin eleettömiä maksiohjaajia joiden ohjaus on kyllä superhienon näköistä, mutta ei vaan toimi Jedin kanssa! Tämän takia kaipaan niitä ohjattuja, tarviin jonkun vähän potkimaan persuksille!

 Möllirata tuntui tosi hankalalta, oli useampi kohta joihin en vain keksinyt järkevää ratkaisua ja näissä tulikin sitten kaarroksia, kielto ja väärä putkensuu. Lopussa unohin kokonaan mikä hyppy tulee seuraavaksi ja valssi oli luonnollisesti myöhässä, eikä olla ennakoivia valsseja pitkään aikaan treenattu joten siitäkin tuli kaarrosta. Mutta vauhti ja asenne oli kohdallaan! Olin myös tyytyväinen siihen että luotin Jediin, meni renkaan oikein vaikka se on aiemmin mennyt kehikosta jos minä olen kauempana.

Mölliradan jälkeen odotin kauhulla kisaavien rataa mutta onnekseni se oli profiilitaan ehkä jopa helpompi kuin mölleillä. Siinä oli myös pari estettä vähemmän. Alussa Jedi livahti selkäni taakse, mitä se ei oikeastaan koskaan tee. Olin vähän hämmentynyt. Tästä tuli siis kielto. Puomilla se jäi alastulon puoliväliin jumittamaan, mikä vähän harmitti. Varmaan ajatteli sitä keinuksi kun ollaan niin paljon sitä treenattu nyt. Molemmat esteet vaan tarvii vielä niiin huimasti treeniä... A:lla oli kanssa kontakti ihan hilkulla, ärsyttävää! Kepeillä meni vasta toiseen väliin, olihan se vähän hankala kun oli suoraan putkesta ja välimatka oli aika suuri. Sitten vielä viimeisen esteen ohi ja siten hylky! Tyytyväinen olin kuitenkin siihen ettei ihan varsinaista hylkäystä tullut vaan mentiin kaikki esteet ihan oikeassa järjestyksessä. Ainoastaan kontaktit ärsytti.



Alun perin oli vielä viikonloppuna mennä treenaamaan kontakteja mutta mepäs taidetaankin jäädä kotiin nauttimaan kuumista keleistä!

Viuh viuh viuh

Torstaina oli suunta jälleen Villähteeseen mölleihin. Ei ollut tällä kerta ihan niin kivan suoraviivainen rata kuin viimeksi. Rataa katsellessa huomasin pari hankalaa kohtaa (alun vinot hpyt, serpentiinin tapainen) ja rataan tutustuessa vielä muutaman lisää (alussa tarvittaisiin putkijarrua, A:lta tiukka kääntyminen, putki osoitaa suoraan seuraavan putken väärään päähän). Minien suorituksia katsoessa se ei näyttänytkään kovin hankalalta, mutta siellä ei ollutkaan oikeastaan sellaisia kiihkeitä ja raketinnopeita koiria joille tämä rata olisikin sitten hankala. Jedi nyt ei mielestäni ihan raketinnopea ole, voisi mennä kovempaakin, mutta kiihkeä se ainakin on. Omaa vuoroa odotellessa se taas vähän hengaili, nuuhki maata, mutta sitten kun näytin sille muiden suorituksia niin se taas sekosi. Sille pitää näyttää niitä muiden suorituksia, koska muuten se ei mene niin kovaa, mutta jatkossa teen sen vasta meitä edellisen koirakon kohdalla :D

Videolle tuli vain toinen radoista, ensimmäistä kuvatessa kuvaajan kännykän muisti täyttyi eikä taltioitua saatu kuin alle puolet. Toiselle radalle annoin sitten oman kännykkäni kuvausvälineeksi. Molemmat radat meni kyllä aika samalla tavalla. Ekalla Jedi kaarratti enemmän, toisella sitten meni väärän putkensuuhun. Molemmissa ohitti yhden hypyn eikä serpentiini onnistunut. Molemmilla kerroilla se myös karkasi suoraan koirien luo, mikä vähän ärsytti, mutta se ei kyllä mitenkään ollut oma vikani kun he itse tulivat siihen loppusuoran päähän. Jos tahtoo katsella, ja pitää koiraa siinä hihnassa vieressä, niin en ymmärrä miksei sitten voisi mennä vähän sivummalle.


Oli vähän ristiriitaset fiilikset radan jälkeen. Toisaalta olin hirveän tyytyväinen Jedin vauhtiin ja siihen että se otti kaikki kontaktit, mutta toisaalta ärsytti kun tuntui ettei se ollut yhtään mun hallinnassa. Tokikin Jedin kanssa agility on aina kivaa ja olin enemmän iloinen kuin ärtyissäni, mutta olen nyt kuitenkin brutaalin rehellinen ja myönnän että kyllä se aina ärsyttää kun ei onnistu (en sitä tietenkään koiralle näytä). Myöskin on vähän fiilis että miten me oystytään virallisissa onnistumaan kun ei mölleissäkään onnistuta saamaan nollaratoja. Mutta, viisaiden ihmisten kanssa puhuttuani olen tullut siihen päätökseen että startataan joka tapauksessa virallisissa nyt loppukesästä vaikkei ehkä ihan kisavalmiita olla. Koska olen itse aloittelija, pitää siihen kisaamisen ihan opetella ja kuulemma siihen että tietää milloin ja mitä tehdä kisapaikalla menee ainakin sen kymmenisen starttia (milloin käyn vessassa, missä välissä lämmittelen koiran jne.). Ei mulla kuitenkaan mikään kiire kakkosiin tai kolmosiin nousemiseen ole.

Fyssarikäynti

Jedin elämän ensimmäinen fysioterapia oli maanantaina aamulla ja siksi jäi myös illan treenit välistä. Itselläni on nyt kesätöitä joten en Jedin suureen hetkeen päässyt osallistumaan ja äitini vei siis sen hoitoon. Ensinnäkin Jedin liikkeet tsekattiin ja niissä ei kuulemma ollut mitään moitetta vaan täysin normaalisti liikkui. Tämä vähän itseäni ihmetytti kun sen liikkeitä on aina näyttelyissä parjattu. Jedi sai myös hyvin perusteellisen hieronnan ja ilahduttavan hyvässä kunnossa oli myös lihakset. Rintarangan ja lavan kohdilta oli pientä jumia luultavasti tuon puomiepisodin jäljiltä, mutta ei kuitenkaan edes mitään kovin suurta. Lisäksi niskassa oli aavistus kireyttä, ehkä tokosta vaikkei ollakaan nyt paljoa treenattu.

Jedi ei ollut myöskään saanut mitään moitetta että olisi liian vähän lihaksia, mikä on sekin mukavaa. Kyllä musta itsestänikin tuntuu että sille on tullut massaa viime aikoina. Mutta Jedi on tosiaan lihaksistoltaan lievästi toispuoleinen ja saatiin paljon vinkkejä oikean puolen treenaamiseen. Jedille tehtiin muutamia testejä joilla poissuljettiin se mahdollisuus että toispuoleisuus olisi rakenteellinen tai neurologinen ongelma. Ja kuitenkin ihmisetkin ovat vasen- tai oikeakätisiä, Jedikin on luultavasti siis vasenjalkainen. Siltikin tätä eroa yritetään vähän tasoittaa päivittäisillä jumppahetkillä. Saatiin myös käsky opettaa Jedi seuraamaan myös oikealla puolella, siitä on kyllä hyötyä jos joskus päädytään rally-tokon pariin. Jedi oli ihan ihmeissään kun yritin opettaa sille oikean puolen perusasentoa, meni aina nenä siihen suuntaan mihin minun takaraivoni osoittaa. Liian tottunut siihen että on oikea kylki jalkaa vasten. :D

Tiistaina sitten treenikaveri kaipasi seuraa hallille joten mentiin vähän treenaamaan kun maanantaina piti ohajatut jättää välistä. Tehtiin tätä tulevan Agirodun rataa. Oli aika hyvän mielen treenit, tosi moni asia onnistui. Serpentiinejä ei olla tehty oikeastaan ollenkaan ja se on ollut treenilistalla, mutta päätin kokeilla kylmiltään mitä Jedi sanoo. 12-hypyllä olin aika myöhässä, mutta Jedi meni silti oikealta puolelta kun vaan hihkasin että takaa, mutta seuraavakin hyppy tuppasi menemään takaakierroksi. Piti vaan välissä sanoa että tähän ja johan homma pelitti! Huh, musta tuntuu välillä että tuo koira käy itsekseen treenailemassa. Takaaleikkaus kepeillä toimi oikein mainiosti, Jedi oli hyvin määrätietoinen tehtävästään. Pujotteli myös ihan vauhdilla. Ainoa mikä ei toiminut oli keinu radan osana, eka kerta hyvin mutta seuraavalla kerralla oli hyvin varovainen. Päätin tehdä rataa vain A:han asti ja otin sitten keinua yksittäisenä, ja ei kyllä selvästikään jäänyt mitään traumoja Jedille. Se livahti itse keinulle ja siitä sai hirveät kehut. Musta vähän tuntuu että keinun pohjatyöt tehtiin huolellisesti mutta lopussa kiirehdettiin liikaa joten nyt sitten palataan askel taaksepäin. Onneksi päästään viikonloppuna pujottelu- ja kontaktikoulutuspäiville niin siellä sitten korjaillaan keinun vahinkoa. Elokuun viralliset vielä vähän mietityttää, en tiedä tuleeko keinu kuntoon siihen mennessä, mutta ainakin mennään hyppyradalle. Jedin kepitkin on nyt edistynyt niin hienosti viime viikkojen aikana etten näe osallistumiselle mitään estettä. (Hah, agilitypuujalka.)

Kesälomalukemista. Yksi tokokirjakin siellä on seassa yrittäen saada mun tokomotivaatiota takaisin mutta toistaiseksi kaveri on epäonnistunut tehtävässä.