sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Tauon aika

Ei ollut onni suopeampi Kouvolassa tai Kotkassakaan, eli SM-kisat ei tänä vuonna kutsu. Oikeastaan oli jo muutenkin ollut fiilis, että ehkä ei olla sinne vielä valmiita, joten ei haittaa vaikka  se yksi nolla jäikin puuttumaan. :)

 Päästiin silti Kotkassa kolmannelle sijalle vitosella, joka oli ihan superia menoa siihen asti, kunnes en uskaltanut tehdä saksalaista loppuun asti, jäin jälkeen ja tuli kielto. Silti tuntui että Jedi kulki hyvin ja minäkin ohjasin hyvin, joten ihan todella tyytyväinen olin (vaikka taas serti meni ihan hyppysistä).


 Lopussa levisi koko homma mutta alkuun olen niin tyytyväinen <3


Nyt on hyvä aika pitää vähän taukoa, juhlia omia ylppäreitäni ja sitten vähän aikaa vain treenailla ja valmistauta loppukesän kisoihin. Tyytyväinen olen siihen, että kerrankin päästiin kisaamaan säännöllisesti nyt tänä keväänä. Viime vuonna etenkin oli vain yksittäisiä kisoja silloin tällöin.

Käytiin tällä viikolla mätsärissäkin pitkästä, pitkästä aikaa. Vastoin epäilyksiäni Jedi tiesi täsmälleen, mitä pitää tehdä ja tarjosi odotellessakin seisomista koko ajan. Kehässäkin se esiintyi hienosti ja tultii punaisten kolmansiksi :) Taitaa olla niin että ainakin yhdet näyttelyt käväistäisiin tänä vuonna, olisi niin mielenkiintoista tietää mitä Jedistä nyt sanotaan. Ainakin sillä on paljon enemmän massaa kuin viime kerralla.


Toivottavasti kohta sääkin lämpenisi ja päästäisiin usein uimaan. :) Kerran jo mentiin rannalle ja Jedi meni ihan vapaaehtoisesti uimaan! Olen iloinen ihan siitä syystä, että uiminen on hyvää lihashuoltoa agiakin ajatellen.





tiistai 16. toukokuuta 2017

Joka kerta jotain pientä vikaa

Meillä on nyt jonkun aikaa ollut yhtä agirataa vailla SM-tulokset kasassa. Nyt on tuntunut kyllä siltä että sitä ei vaan millään saada aikaan :D Kotkassa saatiin kyllä kaksi nollaa, mutta ne olivat molemmat hypäreiltä. Siitä seuraavat kisat oli Mikkelissä, ja tehtiin siellä hyvää rata kolmanneksi viimeiselle esteelle, jolloin Jedi sitten livahtikin väärältä puolelta estettä - taisin itse alkaa jo mielessä riemuitsemaan nollasta jolloin ohjaus herpaantui.



Sitten kisattiin Orimattilassa, olin ensimmäistä kertaa ihan yksin kisaamassa joten videota en saanut. Ensimmäisen radan jälkeen riemuitsin että jes, nyt saatiin aginolla, mutta se olikin mennyt 0,70 sekuntia yliajalle... :D Jedi arpoi puomia ja keinua ja meni ne tosi hitaasti joten siinä sitten aikaa kuluikin liikaa. Toisella radalla se meni ne Jedin standardeilla superisti mutta se rata menikin sitten nipinnapin hylyksi.


Nyt sunnuntaina kisattiin Pyhtäällä kolme tosi hyvää rataa, mutta nollia ei saatu aikaan. Ensimmäisellä hyppyradalla juoksin itse väärään suuntaan loppusuoralla, joten hylyksi meni. Toisella radalla Jedi tiputti riman muuten hyvällä radalla, viimeinen rata oli väärää putkensuuta lukuunottamatta hienoa menoa.







Vähän kyllä ärsyttää ja huvittaa että aina käy jotain pientä ettei se nolla onnistu :D Ja että juuri nyt käy tällaisia juttuja. Koskaan ennen ei ole mennyt yliajalle ja rima on tippunut kisoissa vain yhden kerran aiemmin. Tuo viimeisin rata jäi vielä kaivelemaan senkin takia että nollalla oltaisiin ansaittu serti; nollia oli vain kaksi koko radalla ja serti olisi voinut siirtyä kolmannelle. Mutta sellaista tämä laji on, paljon on taitojen ohella kiinni ihan vaan sattumasta ja tuurista.


Jos nyt  sitten sunnuntaina kotikisoissa tärppäisi!

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Aina ei voi voittaa

"Sometimes you win, sometimes you learn" on hyvä sanonta, jota usein näkee agilityyn liittyen. Meillä kävi Kotkassa vähän sen mukaisesti. Saatiin kyllä kaksi taistelunollaa aikaan (joista toisen jälkeen mulla alkoi tulla verta nenästä - naureskelin, että todellakin taistelin sen radan nollaksi...), ja kaksi hylkyä. Heti kisoissa mulla oli fiilikset vähän pettymyksen ja turhautumisen mailla. Molemmilla nollaradoilla kävi mokia, jotka kuluttivat paljon aikaa jolloin etenemä ja sijoitus jäivät huonoiksi. Aika pian siitäkin toivuttiin, koska meillä oli myös pieniä onnistumisia radoilla sekä rutkasti asioita, joita pitää nyt ryhtyä treenaamaan. Kohti uusia haasteita olkoon nyt mottona!




Hyviä asioita radoilta:

  • putkiin irtoaminen
  • toimiva ennakointi toisella radalla ennen puomia - Jedi oikeasti kääntyi!
  • kolmannella radalla toimivat saksalainen ja pakkovalssi, onkohan meidän kirous poistunut...
  • vikalla radalla uskalsin kokeilla japanilaista (tai jotain sinne päin)
  • Jedi tuntui yleisesti ottaen pysyvän hanskassa ja sen vire oli hyvällä tasolla
Huonommin sujunutta/treenattavaa
  • niistot/itsenäisempää hyppyjen suorittamista 
  • puomille varmuutta; treeneissä sujui, kisoissa ei
  • takaaleikkaukset
  • itselle selkeämpi liikkuminen ja paremmat ohjeet Jedille

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Kisojen välistä elämää




























Kisojen jälkeen Jedi pääsi käymään hierojalla. Tuli kyllä ihan liikaa väliä käyntien välissä ja talven aikana se on ehtinyt liukastella vaikka kuinka monta kertaa... Silti se oli ihan ok kunnossa ja jumit saatiin ihan yhdellä kerralla hierottua pois :) Nyt kun taas treenataan ja kisataan niin täytyy kuintenkin käydä useammin varikolla.



"Voisko joku antaa elsun numeron...?"


Jedi joutui myös kunnolliseen turkinhuoltoon. Sillä on kyllä nyt turkki varmaan kauneimmillaan mitä ikinä ja massaakin se on saanut mukavasti - hieman houkuttelesi viedä se näyttelyyn. Viimeisimmästä on kuitenkin jo pari vuotta aikaa niin itsellä fiilis etten enää muista miten siellä käyttäydytään, eikä varmaan Jedikään... Saa nähä. Ainakin mätsäreissä olisi kiva pyörähtää jos joskus on aikaa taas.





 Noin muuten ollaan vähän tässä treenattu, lähinnä keinua ja puomia. Keinulla Jedi edelleen jää tosi kauas päästä, jolloin se laskeutuukin hitaasti. Puomilla sen sijaan se näyttää muistaneen taas, mitä tarkalleen pitää tehdä. Tällä hetkellä minulla on kuitenkin enemmän kisaintoa kuin murhetta hitaista kontakteista, joten annetaan mennä vaikkei niitä sertejä ropisisikaan :) Jos saadaan SM-nollat kasaan ja päätän, että sinne lähdetään, niin pitää varmaan vaihtaa enemmän treenikannalle hetkeksi.


Arjessa Jedillä on nyt ollut vähän stressiä, kun meillä on tehty kattoremonttia. Pari päivää siis kuului aivan kamalaa pauketta sen 8 tuntia päivässä. Hienosti Jedi alkujärkytyksen jälkeen suhtautui ja lähinnä makoili, vaikkei se oikeasti pystynytkään lepäämään. Iltaisin se onkin ollut hyvin väsynyt. Toivottavasti se ei kuitenkaan ole liian uupunut kisaamaan huomenna Kotkassa.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Agility on yllättävää

Ja välillä tuntuu että Jedi osaa olla vielä yllättävämpi.

Noin tulokselliselta puolelta en odottanut paljoakaan kotikisoista. Halusin vain, että meillä olisi Jedin kanssa kivaa ja saataisiin pitkä kisatauko katkaistua ihan hyvillä fiiliksillä. Odotuksissa oli, että Jedi keksisi jotain omaansa ja lähtisi lapasesta, koska ollaan tosiaan tehty aika vähän agilitya viimeisen puolen vuoden aikana.

Ekalla radalla katselin jo alusta, että ei ehkä tule onnistumaan koukerot oikein päin Jedin kanssa. Mutta niin vain me tehtiinkin yhteistä rataa koko ajan! Tuntui siltä, että meidän yhteistyö on hyvää ja ohjaus sujuu. Puomivitonen ei himmentänyt omaa tyytyväisyyttäni rataan. Tiedossa on, että puomi on aika heikolla mallilla ja se vaatii paljon vahvistamista. Etenemä tällä radalla oli paras mitä kolmosten agiradoilla meillä on ollut, 4,49 m/s!


Toisella radalla jännitin hieman puomia, tällä kertaa en keskittynyt siihen että Jedi menisi sen nopeasti vaan että se menisi varmasti. Hidastahan se oli, kun Jedi jäi juuri kontaktin yläpuolelle jumittamaan. Noin muuten ihan ok rata, nolla ja kolmansia :)


Kolmas rata oli myös ihan kelpo menoa, joten saatiin kasaan tuplanolla!


Neljäs rata oli ehkä helpoin ja kivoin päivän radoista, paljon oli kunnon juoksupätkää. Mulla vaan ei enää oikein pää ja jalat pysyneet mukana, joten hylyksi meni :D Hauska rata joka tapauksessa.


Jedi yllätti minut sekä muut sillä että sehän oikeasti pysyi hanskassa! Treenilistalla nyt ainakin kontaktit ja esteiden ennakointi, mutta muuten tuntuu että meillä on ihan hyvä agilitykunto (kopkop). Ehkä taukoilu on ollut tuloksekasta. :) Agility on toistaiseksi taas tosi kivaa ja toivottavasti pysyykin sellaisena ainakin jonkun aikaa. Agilitykuplassa eläminen on ihanaa!

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Tärkeä lisäys

Viime kuulumisispostauksesta unohtui yksi tärkeä yksityiskohta, asia täytyy korjata! Kisattiin siis toki myös piirinmestaruudesta elokuussa Lappeenrannassa. Yksilökilpailussa ei saatu tulosta, vaikka meidän radoilla olikin myös tosi kivaa pätkää, mutta joukkuekisassa KSSK:n medit tulivat hopealle! Tehtiin jokainen vitosrata, meille Jedin kanssa tuli yksi tyhmä kielto. Mutta olihan se kiva tunne päästä palkinnoille piirinmestiksissä joka tapauksessa. :)

Jedin rata


Surkealaatuinen kuva ainoana muistona palkintopallilta... :D


tiistai 4. huhtikuuta 2017

Kun lukio loppuu ja agility jatkuu


Viimeisen kirjoituskerran jälkeen tuntuu elämäni muuttuneen aivan valtavasti. Nyt, vihdoin, ylioppilaskirjoitukset ovat ohi ja agilitylle (ja blogille) löytyy lisää aikaa.

Näin loppukesästä eteenpäin kelaten kisattiin muutamat kisat, joilla enimmäkseen tosi kivaa menoa. Tuplanollakin on plakkarissa, joten tavoite "SM-kisoihin" on jo paljon realistisemman tuntuinen! Lähinnä ongelmana on ollut se, ettei Jedi hahmota kisoissa pakkovalsseja, niistoja tai saksalaisia ollenkaan. Treeneissä ne kyllä sujuvat. Ilmeisesti korkeassa vireessä se ei jaksa lukea niin tarkasti, tai minä teen jotain eri tavalla. Ja varmaan ongelman tajuamisen jälkeen olen jännittänyt niitä enemmän, mikä saattaa taas vaikuttaa omaan liikumiseeni.

Kiva vitonen Mikkelissä, jossa juuri tämä pakkovalssiongelma.



Syyskuussa Orimattilasta tuplat


Syksyn puolella meillä oli aivan mahtava neljän kerran koulutussetti Kylliäisen Katilta. Paljon opittiin! Toiseksi viimeisin kerta oli ehkä hauskoin, opettavaisin ja motivoivin treeni ikinä. Ei olla ikinä Jedin kanssa oikeasti treenattu näitä ilman käsiä/ääntä-juttuja, ja se oli koulutuksen teemana. Lopputulos: mentiin rata niin etten sanonut mitään, ohjannut käsillä enkä juossut. Jedi osasi ihan mahtavin hyvin, ilman sanallista kannustusta ja omaa liikettäni se tietysti meni hitaampaa kuin yleensä mutta olin silti aivan äimän käkenä. Mahtava koira <3 Tuli niin sellainen fiilis että kyllä minä ja Jedi osataan. Aina kun on epätoivoinen olo niin pitää vain muistella sitä treeniä!


Nyt tämän vuoden aikana ollaan käyty yhdet möllikisat ja treenattu ihan yhden käden sormilla laskettava määrä. Sunnuntaina vuorossa ekat kisat puoleen vuoteen. Nyt kun ei enää ole kouluakaan niin on treenaamisellekin enemmän aikaa. Odotan innolla sitä, että päästään taas kunnolla agilityn makuun!