Tein Jedin kanssa pienet "treenit" iltalenkin yhteydessä läheisellä hiekkakentällä. Vähän näyttelyjuttuja, ohjausta ja pikkusen tokoakin.Pääsin muuten samalla testaamaan uutta treeniliiviäni, tällaista. Ihan kätevä oli, sai kerrankin kaikki lelutkin mukaan. Ainoa vaan että alareunassakin saisi olla jonkinlainen kiristyssysteemi, ehkä sen voisi kehittää itse jotenkin.
Näyttelyjutut menivät mainiosti, tällä kertaa Jedi jopa seisoi todella nätisti takajalat riittävän takana. Ainoa ongelma oli kolmion tekeminen, sitä ei olla riittävästi harjoiteltu... Täytyy toivoa ettei tuomari sitä meiltä lauantaina pyydä! Välillä se kyllää tuppaa ravatessa mennä liian eteen ja kauas minusta, en sitten tiedä miten sen opettaisi menemään "oikealla" tavalla, kun yleensä sheltit ravaavat esittäjän perässä. Liian innokas koira! :D Kyllä se kokonaisuutena menee aika hyvin, että eiköhän me tällä kertaa selvitä ilman suurta nolostumista. Mätsäreissäkin se osaa keskittyä jo vähän enemmän olennaiseen kuin muihin koiriin.
Tänään trimmasin korvat ja valkoset osat pitää vielä pestä. Ai että mua jännittää, vaikka ollaankin jo yhdessä näyttelyssä käyty. Ja kun ei sillä loppujen lopuksi ole mitään väliä miten se menee, mutta silti ajattelen koko ajan kaikkea mikä voisi mennä pieleen... Pitää vaan luottaa koiraan, kyllä se oikeasti jo osaa aika hyvin käyttäytyä. Toivottavasti.
Harjoittelimme taas vähän agileikkejä, lähinnä sylikäännöksiä ja irtoamista. Sylikäännökset menevät jo tosi hienosti, mutta vielä kun löytäisi jonkinlaisen kepin jota voisi kiertää. Ohjaajamme sanoi että voisi metsälenkilläkin harjoitella puiden kanssa, mutta yleensä ne ovat liian paksuja, jolloin Jedi ei tajua mitä siltä pyydetään, tai liian pusikossa, jolloin minä en pääse liikkumaan.
Oli ihanaa nähdä kuinka Jedi oli niin innoissaan noista pienistä agilityharjoituksista, mutta toisaalta se sai minut miettimään. Kun kokeilin lopuksi vähän tokoliikkeitä, niin jotenkin se vaikutti masentuvan. Tai ainakaan se ei ollut puoliksikaan niin innoissaan, vaikka pyysin vain muutamaa perusasentoa ja palkkasin ihan leikillä. Saattaa se olla ettei sillä ollut enää virtaa, mutta tunnen muutenkin olevan tokon kanssa ihan umpikujassa. Nyt ei kesällä ole lainkaan ohjattuja treenejä enkä tiedä ollenkaan miten aloittaisin seuraamisen opettamista. Yrittänyt olen kyllä, imuttamalla ja perusasennosta-perusasentoon -tekniikalla, mutta kun en vain saa koiralle tarpeeksi virettä. Ja kun ei se ole koiralle kivaa, niin ei se ole minullekaan. Olen miettinyt että vain luovuttaisi koko tokon suhteen - eihän meillä alun perinkään ollut aikomuksia kisakentille. Sitä vain tulee hirveä luovuttajatunne tällaiselle perfektionistille. Ainakin on jonkin mittainen tauko luvassa.
Anteeksi muuten näistä tylsistä kuvattomista postauksista. En ole vielä ehtinyt napsia kuvia koirasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti