Kuten arvata saattaa, tämän kertaiset agilitytreenit eivät menneet ihan putkeen. Kirjaimellisesti. Tällä kertaa olimme ryhmätunnilla ja oikeastaan kaikilla oli pientä sählinkiä. Aluksi kun kävin Jedin kanssa pienellä lenkillä niin sillähän tuli pienoisia kakkaongelmia ja sen perskarvat piti mennä huuhtelemaan. Kakkaa jäi siis niihin kiinni, perhanan pitkä turkki! Ei se nyt ollut vielä mitään, mutta kun meidän vuoro tuli niin Jedi oli kovin leikkihaluton ja ohjaaja sanoi että sen takajalkojen liikkeet ovat epäpuhtaan näköiset, eli saattaa olla että sillä on jumeja tai se voi olla jotakin kasvuun liittyvää. Kuitenkin, hän käski meidän käymään koirahierojalla ja treeni keskeytettiin siihen. Melkein näytti siltä että meidän treenikerta jäisi minuutin kestoiseksi, kun Jedikin oli ihan rauhaton eikä keskittynyt ja kuten ohjaajakin sanoi, en halua sen yhdistävän agilityä siihen.
Myöhemmin kuitenkin kun eräs bokseri oli treenamassa niin Jedihän veti sellaiset kierrokset että huhhuh, jotenka ohjaaja sanoi että hyödynnetään sitä ja treenattiin sitten keppejä. Ei sitä voinut nyt pistää juoksemaanakaan. Ja ei kyllä ole tuo koira niitä aroimpia shelttejä, se kun lähti bokserin perään ja sen omistaja hääti Jedin pois - ei tehonnut pellkä murahdus vaan sille piti ihan karjua ennen kuin uskoi - niin silti Jedi yritti vielä uudestaan että jospa menisinkin tuonne. Ja häädön jälkeen Jedillä oli kyllä vieläkin parempi moottori kuin aiemmin! Oikein nätisti pujotteli kepeillä ja saatiin ihan mukava lopetus
Pienen tokotaukoilun jälkeen palasin taas seuraamisen pariin. Tässä välissä olen lähinnä naksutellut sitä katsekontaktista ja imuttanut sitä oikealla paikalla. Ja perhana, sehän osasi! Aiemmin suurin ongelma oli se että kontakti tippui heti kun otin askeleen. Nyt kun vielä oppisin näkemään koirasta, miiloin sillä oikeasti on hyvä vire treenailuun ja milloin pitäisi lopettaa. Kokematon kouluttaja ja pentukoira, ei aina hyvä yhdistelmä. Yhdessä tässä opetellaan! En tosin ole varma jaksanko kuitenkaan ryhtyä tokoa treenamaan enää mitenkään vakavammin, aiemmin minulla oli suurempiakin suunnitelmia sen varalle mutta kun nyt innostuttiinkin agilitystä sen verran että siitä taitaa tulla meidän "päälaji". Ja minusta (ja koirasta) agility on vain hauskempaa kuin toko niin miksi sitä pitäisi ruveta naama irvessä treenaamaan.
Tällä hetkellä on myös pientä teinijaksoa menossa. En nyt jaksa mamma totella, teen jotain mukavampaa. Jos pyytää istumaan tai maahan niin pitää pohtia oikein kauan että jaksanko nyt vai en... onkohan se kannattavaa. Luoksekaan ei oikein jaksa tulla, jäädään vain kattelemaan niin että mitä sää sanoit. Eilenkin mökillä se juoksenteli ihan omilla teillään korvat kadoksissa. Mutta nämä ovat aina ihan päiväkohtaisia; tänään se tuli heti kun sanoin jotain vähänkin kutsuvaa. Toivottavasti tämä kausi kestäisi :D
Niin, oltiin siis eilen mökillä ja se on kyllä selvästi tämän koiran lempipaikka. Heti hirmuiset riemurallit kun perille päästiin :D
Jee, juostaan!
Sitten se löysi jonkun oksan
...joka tippui sen suusta pois...
.
Ou nou!
Huh, nyt pitää pitää hyvää huolta ettei se taas katoa...
Oh shit, toi ilkeä akka ihme aparaatin kaa saattaa käskee mun jättää se! Pitää mennä piiloo.
Ei se piilo kylläkään mikään erityisen hyvä ollut.
Ja sitten piti vähän poseerata kun oli niin hieno auringonlaskukin.
Hupsu otus tykkää kuikuilla ikkunasta ulos, tekee sitä aina kotonakin
Ja tällaisen päivän jälkeen on tietysti tällainen sohvalla:
Pahoittelen kovin sekavaa tekstiä mutta kello on jo aika paljon :'D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti