Mäntyharju KR

Tänään käytiin Mäntyharjulla taas näyttelyissä, tuomari oli TODELLA tiukka. Ei paljoa ERIä saati SA:ta jaellut, paras uros -kehässäkin oli vain kaksi koiraa. Jedi sai EH:n ja sijoittui viimeiseksi neljästä paikalla olleesta junnusta, luultavasti liikkeiden takia. Aika hyvin tuo EH:kin on, kun aika paljon jaettiin H:ta ja pari hylkyäkin taisi tulla. En palkannut yhtäkään kameramiestä mukaan joten ei kuvia kehästä!

Kooltaan ja mittasuhteiltaan oikea. Ikäisekseen hyvin kehittynyt uros. Kuono-osa saa vielä täyttyä. Hyvä purenta, silmät, korvat. Hieman lyhyt kaula joka saisi kiinnittyä kauniimmin. Pysty lapa. Lyhyt, pysty olkavarsi. Hyvät takakulmaukset. Vielä puuttellinen eturinta ja rinnan syvyys. Hyvä luusto. Kaunis karvapeite. Liikkuu hieman epävakaasti edestä ja ahtaasti takaa.

Hieman ihmetytti tuo ikäisekseen hyvin kehittynyt -kommentti, tuohan on ihan ruipelo vielä! Mutta ehkä tuomari sitten ajatteli että kymmenen kuukautta vanhaksi...? Hassua miten nämä tuomareiden mielipiteet vaihtelevat, viikko sitten oli vielä hyvä kaula ja heinäkuussa sanottiin että polvikulma saisi olla selvempi, tällä kertaa se olikin hyvä. Viime viikkoisen mukaan liikkuu hyvin sivusta, hyvä että sentään jostain suunnasta! ;)

Päivän WTF-hetki tuli kun joku tuli ottamaan kuvan Jedistä kun se kökötti kopassaan. Mitään sanomatta tuli siihen ja räps. Myöhemmin joku muukin tuli vähän juttelemaan ja otti kuvan :D Ja tosi moni naureskeli ja ihasteli kauempaa. Onhan se aika hauskan näköinen kun kurkkii sieltä!

Kuva viime viikolta Luumäeltä.

Ostettiin sitten Jedille astetta isompi kevythäkki kun se ei tuossa edellisessä mahtunut oikein kunnolla makoilemaan. Se on kyllä tosi hieno, tykkään kovasti! Sivussa on iso ovi ja mukana tuli lampaantaljta pehmusteeksi. Tai no ei se tietenkään oikea lampaantalja ole, mutta sen tapainen kuitenkin! Lisäksi tuli kätevä kassi missä sitä kuljettaa. Ihan mahtava ostos!

Nyt se ei vaan pysty kurkkimaan söpösti kun tuo on korkeampi :(

Hoikkapoika lenkkeilee

Keskivviikona Jedi pääsi taas hierojalle. Tällä kertaa ei ollut jumeja rangassa mutta vähän oli takajalat jumissa. Ei mitään kummoisempaa kuitenkaan! Ja hieroja sanoi että Jedi on turhan laiha. Niinhän se on, tiedän sen, mutta kun se on itse päättänyt ryhtyä laihdutuskuurille. Sille ei vaan maistu enempää ruokaa vaan jos se ei jaksa niin se ei jaksa ja jättää syömättä. Samoin kuin se on niin hirmu nirso niin jos ei oikein miellytä niin se päättää jättää syömättä. Mulla alkaa jo mennä vähän hermo ja tunnen itteni vähän toivottomaksi. Niin turhauttavaa kun eläin ei vaan syö.

Saatiin neuvoja lihaksiston kasvattamiseen, paljon vapaata metsäilyä, kivien päällä tasapainoilua, ylämäkeen kiipeilyä ja pieniä juoksulenkkejä pururadalla. Tänään toteutettiin kaikkia, kun hurautettiin autolla vähän matkan päähän kunnon metsään. Tässä ihan meidän lähellä ei ole kunnon metsiä, kaksi sellaista missä käydään pari kertaa viikossa mutta ne ovat niin pieniä ja tasaista maastoa että aika tylsää lenkkeillä aina siellä. Tämäm metsä missä tänään käytiin on harjua, joten rinteitä piisasi! Se oli myös ihanan iso, polkuja oli niin maan pirusti että vähän me jopa eksyttiinkin.

Tollanen lenkki vedettiin. Kuten näkyy niin vähän siellä harhailtiin, onneksi on kännykässä GPS niin pysyi vähän kartalla! Toisen lisämausteen tähän matkaan toi se kun Jedi huomasi rusakon. Ei auttanut kiellon karjahtaminen taikka luoksetulokutsut vaan peräänhän se lähti. Sata metriä se ainakin meni, enkä tiedä mitä sitten tapahtui; katosiko pupu näkyvistä, tajusiko se että mähän kutsuinkin sitä luokse vai huomasiko se vain että mä en ole matkassa, kun se sitten kääntyi takaisinpäin katsomaan mua ja tuli heti kun kutsuin. Kyllä siinä sen viiden sekunnin aikana sydän pamppaili kovaa ja säikähdin niin paljon että itkuhan siinä pääsi kun ensijärkytyksestä selvisin. Onneksi ei käynyt kuinkaan, loppumatkan meninkin sitten koko ajan vilkuillen.

Joka päivä ollaan pyritty käymään metsässä, vaikka ihan näissä tylsissä lähimetsissä, parasta liikuntaahan se on. Ja tasapainoiluharjoitukset ovat ihan hyvää harjoitusta agilityyn, kivethän ovat vähän kuin pöytiä! Hienosti Jedi menee sinne jo käskystä ja odottaa niin kauan kunnes saa luvan poistua.

Taas tylsää kännykkälaatua mutta olen ollut hyvin laiska kanniskelemaan kameraa.

(Toim. huom. kuvassa poseeraus, ei pöytäharjoitus)

Viime näyttelykatastrofin takia käytiin tällä viikolla kahdessa mätsärissä. Ensimmäisessä kerrankin ihan vaan turistina, niin oli helpompi antaa pientä kurinpalautusta. Aika hyvin se oppi, sillä kun seuraavassa kun osallistuttiin niin se kuunteli ja keskittyi aika hienosti! Saatiin vain sininen nauha, muuta ihan hyvillä mielillä lähden huomenna Mäntyharjuun. Vähän tympäyttävää kun ei olla pitkään aikaan sijoituttu mätsäreissä, mutta kun useimmiten pitää jo osallistua aikuisten luokkaan, jossa muut ovat kehien konkareita ja Jedi tuollainen kakara. Ehkä se jossain vaiheessa rauhoittuu... :)

Luumäki RN ja aksaa, aksaa.

Paahtavan kuumasta Luumäen ryhmänäyttelystä selviydytty kotiin. Koska oli niin kuuma, niin Jedi ei olisi millään jaksanut keskittyä ja kilpailuluokassa oltiin sitten viimeisiä kun se ei oikeastaan seisonut ollenkaan, hamuili vain muita koiria. Junioreita oli siis 3, Jedi sai tuloksen EH JUK3.

Hieman kevytrakenteinen, mittasuhteiltaan hyvä nuori uros. Kevytpiirteinen pää, kaunis ilme ja korvat. Hyvä kaula, kevyehkö runko, hyvä ylälinja ja raajat. Lupaava karva. Liikkuu sivusta hyvin. Miellyttävä käytös. Urosleima saisi olla selvempi.

Täytyy sanoa että olen tähän astisista arvosteluista tähän kaikkein tyytyväinen, vaikka edellisessä ei ehkä ollutkaan kuin kehuja. Mutta kun tämä on ihan Jedin näköinen, ja alleviivaan kyllä joka sanan. Se on aika narttumainen, vielä kovin kevyt rungoltaan.

Nyt pitää käydä kaikki maholliset mätsärit ja kissanristiäiset tuon koiran kanssa, mua nolotti niin hirveästi kun oli suuren tuskan takana saada se kilpailuluokassa seisomaan eikä se silloinkaan ollut kovin kaunista. En tiedä, olisi saattanut olla että oltaisiin tultu toiseksi (yksi oli saanut erin) jos se olisi pönöttänyt hienommin, tuomari katsoi aika kauan ja lopulta totesi että joo, laitetaan tämä (toinen koira) kakkoseksi. Vähän pelottaa nämä tulevat näyttelyt miten se siellä käyttäytyy... Se on muuten jännä että sanotaan että pennuille ja junioreillekin annetaan paljon kehäkäyttäytymisessä anteeksi, mutta silti tuntuu että riehakkampia pentuja katsotaan pahalla silmällä.


Seuraavan päivänä olikin vuorossa aina niin ihanaa agilityä! Sain jälleen kerran ihailla tuon koiran taitavuutta, tehtiin aika pitkääkin radanpätkää. En jaksa hienoja kuvia piirtää mutta putkea ja hyppyä siinä oli ;) En tiedä oikeaa termiä sille, mutta hyppy niin että heti perään tulee tiukka käännös ei vielä oikein luonnistu. Tulee liian suuret kaaret. Sitä pitää siis vielä harjoitella. Sanaten kuin minun jalkojani, tuo pienenä koirana katsoo niin paljon sitä minne jalkateräni osoittavat että helposti lähtee Jedi "väärään" suuntaan... Oikeasti ihan oikeaan suuntaan koska minä ohjaan niin mutta eri suuntaan kuin olin ajatellut :D Millainenkohan agilitykoira tuo olisi kokeneen ohjaajan kanssa...

Tehtiin myös kontakteja, tuo oli niin hirmuisen pätevänä että! Aivan uskomattoman nopea oppija. Myös pituusestettä ja pussia mentiin, niin että minä pidin Jediä paikoillaan ja kouluttaja oli pussin suulla, kun sitten päästin Jedin menemään niin kamala kun se menikin kovaa! Tämä on ehkä tylsää kuinka koko ajan hehkutan tuota kooiraa mutta kun se on vaan niin hieno.

Ja aijaijai minkä kouluttaja teitkään minulle... Hän siinä kyseli että olenko toista koiraa miettinyt. No kyllähän minä olen, Jedin aivan täysin ihana mummokin on nyt astutettu komealla harrastavalla uroksella... Mutta ei nuo vanhemmat oikein suostuisi. Siinä ajatellessa tuntui toinen koira ihan järkevältä, tottahan se on että sitten olisi kaksi koiraa olisi tosi kiva agilityssä, toinen treenaa ja toinen lepää, ja niin Jedi kuin tulokaskin saisivat todella hyvin purettua ylimääräistä energiaa kun yhdessä lenkkeilisivät, lisäksi kouluttaja kehui minuakin ja sanoi että kun minulla on tuokin koira niin loistavasti hanskassa että kyllähäntoinenkin menisi siinä samalla! Kovasti ehdotti bortsunarttua ja kun sanoi että minulla tuskin sellaiseen rahkeet riittää niin sanoi sitten auttavansa :D Ei auttanut yhtään tähän pentukuumeeseen. Oli kyllä kiva kuulla ongelmakoirakouluttajalta että tuo koira on mulla hyvin hallinnassa ja kun hän sanoi että mun kanssa olisi kiva treenata aina pidempäänkin kun olen niin oppivaista sorttia, koira kun ei vielä ainakaan niin paljoa jaksa. Äh nyt on kyllä ajatukset ihan sekaisin! Toisaalta ihan hyvä että nuo vanhemmat pitävät jalat maassa.

Moi! T: Jedi

Mulla on ollut ihan tosi hauska viikko! Ensiksi mä pääsin taas Kassun kanssa leikkimään. Toki mä olen sitä nähnyt, mutta vain treeneissä, ja silloin mamma sanoo että hyihyi jos mä yritän leikkiä sen kanssa. En tiedä miksi. No mutta me painittiin oikein kunnolla ja juoksenneltiinkin aika paljon. Sitte Kassu antoi mulle sen vanhan talvitakkinsa, koska se oli jäänyt sille pieneks ja mulle se on sopiva. Mä tykkään siitä kovasti, on se paljon kivempi ku se typerä kurahaalari. Ja mamma sanoo että mä näytän ihan fiiniltä mieheltä silkkisessä aamutakissa - vain monokkeli ja sikari kuulemma puuttuu.

Tänään mä sitten pääsin agilitykentälle! Olin tosi iloinen, koska mun mielestä me voitais viettää kaikki päivät siellä! Vaikka mä olinkii tosi innoissani, niin kuuntelin silti mammaa hienosti ja tein niinku se käski. Se on vaan välillä vähän epäselvä ohjauksissaan, mutta kivaa meillä on siltikin. Harmi vaan tänään oli hirmu kuuma niin ei kauaa siellä jaksettu olla kumpikaan.

Putkeen, ota ja hyppy!

Putkeen, hyppy, takaa ja putkeen!

Kotiin kun päästiin niin mä nukuin monta tuntia, koska käytiin aksailun jälkeen vielä metsässä.

Siellä oli hieno punanen sienikin, mutta mamma sano etten mä saa koskea siihen. Ei kuulemma tekisi hyvää.

Sitten kun mä olin levännyt, niin jaksoin taas riehua ja mä vein yhen tyhmän kissan nenän.

En se minä ollut!

Sitten vielä illalla mamma opetti mulle miten mun pitäisi niitä agilityesteiden kontakteja suorittaa. Eka mä en oikee ymmärtäny mut sitten kun opin mitä pitää tehdä niin päätin olla tosi hieno ja olla ottamatta äiriötä vaikka mamma liikkuikin!

Oli se kyllä oikeasti ihan kivaa

Sitten ilkeä mamma vielä kampasi ja harjasi mua, koska huomenna on näyttelyt taas. Vaikka mä en siitä yhtään tykkääkään, niin päätin olla kiltisti jotta saisin sen makkaranpalan jonka mamma mulle antaa jos olen oooikein hieno poika.

 Sellaista mä olen touhunnut! Nähdään/luetaan taas!

Syksy saa - mahtavaa!

Minä taidan olla ainoa ihminen joka oikeasti rakastaa syksyä. Pienempänäkin odotin aina innolla sitä että koulut alkaa, ja onhan se nyttenkin mukavaa kun tulee jotain rutiinia päiviin. Lisäksi minä vain rakastan sadetta! Tietysti jos on sadevaatteet yllä. Siinä pisaroiden ropsahtelussa on jotakin niin rauhoittavaa ja ihanaa.

Tietysti koirankin pitää varustautua kunnolla syksyn kurakeleihin ja sateisiin. Niinpä tänään suunnattiin Faunattareen ostoksille, kun siellä oli poistomyynti. Ajattelin katsella sadehaalareita ja talvitakkeja, agilityä varten. Eihän tuo muuten oikeastaan talvella tarvitse talvella lämmikettä. Harmillisesti Hurtan talvitakeissa ei ollut kokoja, mutta ostettiin haalari ja heijastinliivi!

Jedi does not approve.

Onks pakko?

Värimaailma on tietysti hyvin miehistä. Jos haalarissa olisi ollut sopivan kokoisia punaisena niin olisin kyllä ehdottomasti ottanut! Aluksi sen askel oli vähän kankeaa kun ei sillä ole aiemmin ollut mitään vaatteita. Nopeasti se kuitenkin tottui. Ainoa kuono puoli haalarissa on se ettei Jedi voi se päällä oikein tehdä tarpeitaan... Pitää sitten pahimpina keleinä tehdä vessalenkki ja urheilulenkki erikseen. Tulisi nyt jo kunnon syysmyrkyt niin päästään testaamaan tositoimissa!

Nyt on tosin ollut aika kuumiakin päivä, kuten maanantaina näyttelyharjoituksissakin. Aurinko paistoi ja kentällä oli hirvittävän kuuma, ei Jedikään oikein jaksanut keskittyä. Ohjaajana taisi tällä kertaa olla sheltti-ihminen, kehui kovasti Jediä ja sanoi että on oikein hyvännäköinen raakile, hyvä siitä tulee! Totta kai tuo on minulle aina yhtä kaunis ja ihana mutta mukava kuulla positiivista kommenttia ihmisiltä.

Kouvola KR 17.8.2013

Aivan mahtava näyttelypäivä takana! Lyhyemmittä puheitta Jedi ERI JUK2. Vielä kaksi eriä niin on ykkösruusuke kasassa! Tosin totta puhuen tämä tuomari oli mielestäni aika erimaatti eikä hirveän tarkasti kopeloinut koiria, liikkeistäkin piti tehdä vain edestakaisin. Eikä kysynyt edes koiran ikää.

Hyvän kokoinen. Hyvä luusto. Hyvä turkki. Kaunis pää ja ilme. Hyväasentoiset korvat. Hyvin kehittynyt rintakehä. Erittäin hyvä luonne ja esiintyy hyvin. Liikkuu vapaasti.

Tuo "hyvin esiintyminen" on tietysti aika suhteellinen käsite, aika paljon meidän menosta näytti tältä:

:D

Kyllä se kuitenkin suurin piirtein käyttäytyi. Kilpailuluokassa ylitse lensi juuri lintuparvi ja Jedi vähän ihmetteli sitä eikä jaksanut keskittyä, ja tuomari vain nauroi :D Mukavaa kuitenkin että jokaisessa arvostelussa on ollut maininta hyvästä luonteesta tai käytöksestä, sehän meille on se tärkein asia! 

Oli kyllä myös oikein voitokas näyttely senkin osalta että Manu sain ensimmäisen sertinsä! Onnea Manulle ja Miralle :) Ja Miralle kiitokset kuvista.

Loppukevennykseksi kuva kolmijalkaisesta koirastani.

Aika se vaan kuluu

Koulut alkoivat ja minulla ylimääräinen vapaa-aika hyvin vähäistä, joten en ole tännekään jaksanut kirjoitella. Niin paljon ollaan kuitenkin touhuttu! Mistäköhän edes aloittaisi...

Näyttelyfifeilyä ollaan treenattu ahkerasti. Kävin maanantaina näyttelytreeneissä ja tiistaina ja keskiviikkona mätsäreissä. Molemmista punainen nauha eikä sijoitusta. Tässä lyhyen ajan sisään tuon kehäkäyttäytyminen on parantunut ihan hurjasti ja vaikka ei ollakaan sijoituttu niin olen silti ollut aivan hirmu tyytyväinen pikkupiskiin. Järki alkaa ehkä jo päätä pakottaa! Se on muutenkin aikuistunut, luoksetulokin on nykyään melko varma. Se jopa tuli luokse kun kutsuin kun se juoksi toiseen suuntaan! Aiemmin on aina pitänyt saada sen huomio jotenin ensin ja sitten vasta kutsua. Olen kyllä tässä oppinut aivan hirvittävän paljon uutta koirista ja kouluttamisesta kun olemme käyneet agilitytunneilla - kouluttajammehan on ongelmakourakouluttaja ja häneltä saa neuvoja kaikkiin asioihin.

Tästä pääsenkin mukavalla aasinsillalla tämän päiväisiin agilitytreeneihin. Aivan ihanaa treenata nyt kun koira ei enää sählää, enkä minäkään ihan niin paljoa. Heti kun päästiin hallille niin Jedin päässä syttyi lamppu, jee nyt me tehään jotain hauskaa! Ja se tekikin aivan mielettömällä palolla ja innolla. Uutena asiana tuli valssi ja koiralle se että hypyn jälkeen heti käännytään.

Tässä... demonstrointi radasta jota tehtiin tänään. Saa nauraa, tekaisin nopeasti Paintilla :D Mutta siis tosi nopeasti päästiin tekemään koko höskä. Jos saan hieman kehaista itseänikin niin aika nopeasti opin miten saan koiran ohjattua, kyllähän minunkin on hirveästi pitänyt opetella! Nykyään minäkään en niin hirveästi sählää. Kouluttaja kehuikin meidän menoa ja sanoi että huomaa koirassa eron, hieronnasta oli siis apua! Se meni ehkä jopa kovempaa kuin aiemmin, saan kyllä ihan kunnolla juosta etten jää jälkeen.

Kävimme treenien jälkeen vielä laumalenkillä, matkassa oli Jedi, Kassu, sakemanninarttu sekä kaksi japaninpystykorvaa, joista toinen on pentu ja sokea. Koulttajamme sanoi että se teki hyvää Jedille, sillä kun ei hirveästi ole nätä koirakavereita joiden kanssa se säännöllisesti leikkisi. Ja kun Manu ei ikinä ärähdä Jedille, niin kun Jedi sai vähän oikaisuja muilta koirilta niin se ottaa myös minun oikaisut vakavammin - myös muut voivat ärähtää sille. Lisäksi kun tuo sokea japsi yritti vähän nylkyttää Jediä ja minä menin häätämään sen pois, niin Jedi näki että minä voin hoitaa muut koirat, sen ei siihen tarvitse ryhtyä. Oli hirmu kivaa ja taas opin paljon uutta.

50 kirjoitusta

50 tekstiä olen tänne nyt jo kirjoittanut, pieni virstaanpylväs pienelle blogilleni. Sen kunniaksi Jedi lähettää kaikille, joita sen tempaukset kiinnostavat, paljon rakkautta:

Voi ei, mitä jos mamma laittaakin nää kuvat nettiin... vähänkö noloa.

Torstaina käytiin mätsärissä, Jedi oli ensimmäistä kertaa pienissä aikuisissa, iiks! Kuten arvata saattaa, ei menestystä tullut, kun muut olivat kokeneita kehien kiertelijöitä ja Jedi tuollainen riehakas teiniapina. Punainen nauha sentään saatiin! Manu oli hienosti punaisten kolmas, hyvä Manu! (Ja Mira) Punaisten kehässä meidän piti mennä mahdollisimman kauas toisistamme, muuten Jedi olisi koko ajan yrittänyt kääntyä ja mennä pussailemaan Manua. Tai ehkä se on pikku suuhygienisti...? Koko ajan kieli Manun suussa.

Ihan tyhjin käsin ei kuitenkaan lähdetty kotiin, mätsäripaikan vieressä oli lemmikkieläinliike ja löysin sieltä maailman ihanimman pannan tuolle ikuiselle pikkuvauvalle. Aivan pakkohan se oli ostaa! Lisäksi arpajaisista voitettiin tölkki kalkkunahyytelöä, mistä tuo onneksi tykkää.

Harmi vaan että se menee useimmiten karvojen alle. Mutta ei se mitään, söpö se on silti!

Kouvolan näyttelyn lippuset tulivat jo postissa! Ensimmäistä kertaa ei tarvitse herätä superaikaisin näyttelyä varten, kun ajomatkaa on 15 minuuttia ja kehä alkaa puoli yhdeltä. Tässä alkaa ihan mukava näyttelyturnee, kun on moinen viikon välein; Kouvola, Luumäki, Mäntyharju ja Vantaa. Sen jälkeen ei enää tänä vuonna mennä viralliseen kehään, vaan tuo saa rauhassa kehittyä ensi vuotta varten.

Lihaksistoa kuntoon

Nyt on Jedi saanut sitten kokovartalohieronnan (kelpaisi minullekin). Se oli yllättävän jumissa, toissa treeneissähän Jedin sinne käskettiin mennä mutta kun viimeksi se oli aivan normaali niin ehdin jo ajatella että onko sinne meno ihan turhaa. Sain myös hierojalta paljon hyvää tietoa, että ei kyllä todellakaan ollut turha reissu.

Eniten Jedi oli jumissa rintarangan ja lantion alueelta. Hieroja sanoi että yllättävän jumissa näin nuoreksi koiraksi - todennäköisimmin se on satuttanut itsensä kavereiden kanssa painiessa, kaadutessa, pudotessa vaikkapa sohvalta tms., alkanut sen takia varoa liikkumistaan ja siten saanut lihakset jumiin. Toinen oli vähän tuskissaan siellä, vinkui ja yritti hammastella, mutta nyt on kuitenkin jumit auki, varmasti parempi olla. Hieroja myös sanoi että Jedillä on kovin vähän lihaksia, ts. ne ovat aika heikot. Se johtuu osittain siitä että se on vielä niin kesken eikä saanut vielä massaa, mutta myös siitä että kun se syö niin huonosti. Välillä se syö hyvin, kupin aina tyhjäksi, välillä se syö vain puolet ja välillä vain nyrpistää nenäänsä. Vaikka samaa ruokaa sille tarjotaan, tietysti lihan laatua vaihtelen aina. Huoh. Sain ohjeeksi pitää sitä paljon vapaana, metsissä, ja pistää sitä tasapainoilemaan kivillä ja kannoilla.

Ainiin, tänään käytiin myös mätsärissä, kotiin saatiin vain sininen nauha. :D Viime viikolla käytiin myös Haminassa, sieltä sentään punainen nauha muttei sen enempää menestystä. Meidän menestysputki on nyt menossa vähän laskusuuntaan, johtunee siitä kun tuo ei oikein jaksa kuunnella minua ja katselee vain muita koiria ja teineilee muutenkin. Tietystikin nyt kun on kesä niin on enemmän osallistujia ja näin ollen myös vähemmän mahdollisuuksia päästä sijoille.

Sukuloimassa ja Iisalmi KV

Vietettiin ihan huippu viikonloppu. Lauantaina lähdettiin yheltätoista huristelemaan kohti Kiuruvettä ja kasvattajaa, saavuttiin siinä ennen viittä perille. Olin ajatellut että Jedi muistaisi kasvattajan ja äitinsä, mutta ei se siltä vaikuttanut... Tosin onhan tässä aika pitkä aika viime näkemästä kulunutkin. Kasvattajan luona olikin silloin epätavallisen paljon koiria, kun siellä oli Jedin mummo ja eno, sekä vanhempi soopelisheltti ja valkkari, jotka siis ovat kasvattajan omia koiria. Lisäksi siellä oli Jedin äiti ja tämän em. soopelisheltin äiti, jotka asuvat kasvattajan tyttärellä sekä toisen tyttären isompi koira (ehkä sekarotuinen? en tiedä) ja urossheltti. Tosin nämä isoimmat jätettiin julmasti sisälle ettei leikeissä sattuisi mitään ja samoin tämä tyttären uros koska se ei vieraista uroksista oikein välitä. Vähän ajan päästä olikin jo kunnon rallit pihalla!

Jedin Jolie-mummo ja Uno-eno ovat kyllä aivan ihania. Mummo oli koko ajan kerjäämässä rapsutuksia ja pörisi ihanasti kun niitä sai :D Ja eno taisi vähän ihastua minuun... Se on yleensäkin aivan yltiösosiaalinen ja heti pussaamassa kaikkia, mutta minun syliini se oli ihan koko ajan tunkemassa ja pesemässä naamaani :D Sortsit kun oli jalassa niin reidet tulivat sitten ihan naarmuille. Kun olin ulkona kamera kädessä ja kumarruin rapsuttelemaan sitä, niin se yritti ruveta pussailemaan, pomppasi minua päin mutta osuikin kameraan ja se kamera osui minua sitten naamaan niin että hampaani osuivat huuleen ja siitä alkoi vuotaa verta. Hieman liian intohimoista rakkautta ;D Luna-äiti oli sitten hieman pidättyväisempi, mutta vähän ajan päästä sekin oli rapsutuksia kerjäämässä.

 Jedi ja tällä hetkellä kovin kalju äitinsä. Jedi yritti pari kertaa nousta vähän selkään. Äitiä ja mummoa se uskoi, mutta Uno-parkaa se koetti monta kertaa vähän alistaa ja vaikka Uno murahtelikin niin ei se vaan ottanut uskoakseen. Tunnistaa kuulemma sukulaisiksi, kun näillä muillakin on vähän taipmusta nousta selkään...

 Muitakin samankaltaisia luonteenpiirteitä oli. Unokin vihaa autoilua, ja Luna ja Jolie sekä Lunan siskot ovat olleet vähän nirsoja, mutta se on kyllä helpottanut sitten kun ikää on tullut. (Toivotaan.) Tulee kuulemma Jolien isältä, sillä on ollut liian monta pentuetta ja on jättänyt jälkeensä tätä nirsoilua.

 Rallia Unon kanssa

 Jedi ja Sani-vanharouva

Mihin mää oon oikein joutunut?

 Potretti enon kanssa. Suurin osa yrityksistä näytti enemmänkin tuolta alemmalta kuin ylemmältä, Jedi vaan tykkää pussailla niitä kivoimpia koirakamuja :D

Kolme sukupolvea, Jolie, Luna ja Jedi <3

Olimme kasvattajalla yötä ja hän antoi vähän vinkkejä, kun olimme seuraavana päivänä menossa Iisalmen näyttelyyn. Hän trimmasi Jedin tassut ja näytti miten koiraa voi vähän hieroa, jotta liikkeet olisivat vapaammat. Jedillähän on ilmeisesti vähän jumeja takajaloissa, niin se vaikutti liikkeisiin. Tiistaina ollaan menossa ihan oikealle koirahierojalle.

Itse näyttelyhän meni ihan yli odotusten! Menin sinne hakemaan H:ta, koska Jedi on vielä ihan kehittymätön ja pentumainen ja sen liikkeet eivät tällä hetkellä ole mitenkään erityisen hyvät. Lopullinen tulos oli JUN EH JUK4! Jälkeen jäi vanhempia ja kehittyneempiä koiria. Jedihän oli luokan nuorin. Arvostelu alhaalla.

9 kk. Seistessä hyvin kaunis juniori, joka saa vielä kehittyä. Pitkä rintakehä. Niukemmin, mutta tasapainoisesti kulmautunut. Jyrkkä lantio. Kauniit käpälät. Hyvin kaunis uroksen pää ja ilme. Vahva kuono ja purenta. Kaunis karva. Syvät värit. Vielä pentumaiset liikkeet. Kovin kapea ja sivuaskel kovin lyhyt. Hyvä luonne. Saa asettua ajan kanssa.

Tuomari osasi suhteuttaa Jedin iän arvosteluun, ja totesikin minulle että luonnollisesti tarvitsee vielä aikaa. Ja tottahan se on. Tuo on vielä ihan kesken, jos vertasi Unoonkin, joka on Jediä noin kymmenen kuukautta vanhempi (Uno on siis Jolien toisesta pentueesta, Lunan velipuoli). Se oli paljon tanakampi, ei kuitenkaan lihava. Jedin isän omistaja on sanonut että Jedi on hyvin saman tyyppinen kuin mitä tämä isä Jedin ikäisenä, ja isähän kehittyi hyvin hitaasti. Aluksi sekin sai näyttelyistä H-EH linjaa mutta nykyään se on valio. Eli tästä on hyvä jatkaa, ei sitä koskaa tiedän milloin tulee menestystä ;)