Aluksi menin samaa rataa kuin pari viikkoa sitten mentiin yksikseen -eli tätä...
Ensimmäinen kerta meni täydellisesti - harmi kun ei tullut videolle... :) Mutta meidän koutsi on minulle kerran sanonut, että olen luonnonlahjakkuus, koska meidän ensimmäinen yritys radasta menee aina tosi hyvin. Sitten kun mennään uudelleen, niin jotenkin pidän asioita itsestäänselvyytenä, taikka sitten jotenkin alitajuisesti ajattelen ettei kuitenkaan voida enää onnistua, ne menee nimittäin aina huonommin. Toisaalta ihan hyvä että se menee noin päin, koska jos joskus mennään kisoihin niin eihän siellä olla kuin se yksi kerta radalla koiran kanssa ;)
Mutta siis, myöhemmillä toistoilla en vain millään onnistunut saamaan Jediä menemään putkeen ensimmäisen hypyn jälkeen, joten päätinpä sitten helpottaa ja aloittaa putkesta. Hyvä nähdä kerrankin menoaan videolta, olen putken jälkeen tulleen hypyn jälkeen (hah, en osaa paremmin selittää :D) hirvittävän möhässä. Toisaalta, Jedi haki itse esteille tosi hyvin eikä edes katsonut mitä ohjasin, ettei sillä oikeastaan ollut väliäkään. :D
Koska tunnelma ei surkean sään takia ollut varsinaisesti katossa, niin otin sitten loppuun tällaista helppoa rallattelua.
Jedi tykkää kaikkein eniten sellaisista radoista missä itsekin juoksen kovaa, koska se kokee minun kanssani juoksemisen palkkaavana. (Heh, kotona kun tokoillaan niin palkkani käytänkin joskus jahtausleikkejä...) Se ei vaan millään tahtoisi ikinä jäädä alkuun odottamaan, vaan kun käsken sen istumaan niin se vaan vilkuilee muualle ja saatta sitten hyyyvin hitaasti laittaa sen pepun maahan.
Loppuun hyvänmielenkuvia, Jedi näyttää niin iloiselta! :) Suuret kiitokset Miralle videoiden ja kuvien ainaisesta napsimisesta.
 |
| Ja palkka lentää... Mulla on aivan mielettömän huono sihti, myös korkeussuunnassa! :D |
PS. Jos Miran ja Manun tekemiset kiinnostaa, klikatkaapa tästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti