Treenikaislikossa suhisee (ja sydämessä)

Tänään Jedin sydän ultrattiin. Aortassa on pyörrevirtaus, joka luultavasti aiheuttaa sivuäänen. Muuten aortta on täysin normaali ja muutenkin sydän ihan terve. Kun tuo pyörrevirtauskin johtuu luultavasti punasolujen vähyydestä (eli veri on laihempaa), mikä taas liitynee ihan vaan ikään, niin mitään syytä huoleen ei ole. Yksivuotisrokotuksilla pitää sitten kuunnella sydän ja 2-3- vuoden iässä ultrata uudestaan. Voi olla että sivuääni häviää, voi olla että pysyy samana, mutta tutkimuksiin ryhdytään vain jos se tulee kovemmaksi. Sehän on nyt vain pieni vingahdus.

Itse en päässyt eläinlääkäriin mukaan, koska koulu velvoitti opiskelemaan, mutta isäni mukaan Jedi oli aivan mahottoman reipas ja kiltti! Kainaloista jouduttiin ajamaan karvoja pois ja karvanajokone oli ollut vähän ihmetyttävä, mutta tutkimustenkin ajan Jedi oli lähinnä nukkunut. Ihan outo ja uusi tilannekin sille, se on vaan niin helppo koira! Ei vähästä säikähdä.

Ja eläinlääkäriasemalla on digitaalivaaka, jolla Jedi saatiin punnittua. 6,5 kg! Jihuu! Pari viikkoa sitten lukema oli 6,3. Kotona meillä ei ole digitaalivaakaa niin on vähän hankalaa tämä painonnousun seuraaminen. Mutta kyllä nykyään kyljissä tuntuu vähän ylimääräistä, vähän mutta sekin on eroa entiseen. Tavoitteena olisi saada Jedin paino yli seitsemään kiloon. Tosin en noita vaa'an lukemia niin tarkasti seuraa, mutta kuitenkin tulisi lisää lihaksia ja massaa.

Jedillä on kyllä nykyään parempi ruokahalu kuin ennen. Melkein aina syö kupin tyhjäksi - tai niin että muutama nappula jää reunalle. Nykyään annan sille päivässä desin nappuloita ja päälle sitten erilaisia lihoja, Mushin Vaisto-pullia tai NEUta ja vähän sitä sun tätä. Ainakin tähän mennessä on maistunut hyvin, ja silmät ei rähmi, turkki kiiltää ja kaikki muukin on kunnossa. Toivottavasti maittavuus pysyisi hyvänä, en jaksaisi ruveta siihen taistoon että tarviiko pienten koirien syödä jos ne ei halua ja mahdollisesti etsimään uutta ruokintatapaa.

Ja maanantaina päästiin aksaamaan! Voi että kun Jedi oli innoissaan vaikka olikin  vain kahden viikon tauko ollut.

Tuossa yksi mitä tehtiin. Jedi jaksaa selvästi nykyään tehdän paljon enemmän, tuntuu että tehtiin ihan hirveästi! Tuon radanpätkän (joka meni muuten tosi loistavasti) tehtiin takaakiertoja ja -leikkauksia ja tutustuttiin muuriin ja tehtiin ensimäistä kertaa kokonaista puomia. Ja lisäksi harjoiteltiin keppejä ja rengasta! Huh. Kaikki meni tosi upeasti. Olin hymyissä suin koko ajan kun Jedi keskittyi niin hirmu hyvin ja oli koko ajan ihan huippuvire päällä. Puomiin se rakastui; vaikka ylösnousu vähän aluksi olikin ihmeellinen, niin heti kun se tajusi että se pääsee kontaktialueelle niin se kipitti niin lujaa että! Ja vaikka vapautin kontakteilta niin sehän jäi vain paikalleen. Tässä on niin kivaa olla kun saa paljon nameja ja kehuja! Ihan hyvä juttu vaan koska radalla on sitten niin paljon suurempi meno päällä että jos se nyt lähtisi siitä tosi helposti niin varmaan menisi radalla helpommin läpijuoksuksi.  Kyllä Jedi lähti matkaan mukaan kun vapautin sen ja sitten pistin juoksuksi.

Kyllä huomasi että Jedi oli hirmu innoissaan myös siitä kuinka piti huutaa kun muut tekivät. Aiemminhan se oli haukkunut aina, kun joku muu oli radalla mutta ei enää lähiaikoina. No nyt se sitten taas aloitti sen. Mutta kun keksin sille jotain muuta tekemistä niin se keskittyi superhyvin, vain ja ainoastaan minuun. Tehtiin siinä tokojuttuja sivussa, ja ai että kun minua nauratti - tuohan tekee parasta seuraamistaan silloin kun joku tekee vieressä agilityä!