torstai 12. kesäkuuta 2014

Mieli muuttuu

Maanantain treeneissä oli hyvä fiilis. Jedi irtosi tosi hienosti loppusuoralla, hienommin kuin muut koirat vaikka vertailu onkin pahasta. Olin ylpeä. Meillä oli tosi hyvä yhteistyö, ainoat ikävät asiat oli se että takaaleikkaus kepeille ei ottanut onnistuakseen (miksi minun pitää aina olla liian hätäinen) ja tein keinulla virheen. Jätin Jedin suorittamaan sitä liian itsenäisesti, miksi, en tiedä. Se on vielä niin tuoreesti opeteltu asia että tällaisissa asioissa täytyy edetä hitaammin. Onneksi Jedi ei liiaksi pelästynyt, seuraavilla kerroilla keinu oli kyllä hitaampi mutta parani koko ajan. Kyllä se vielä nopeasti kuntoon saadaan.

Mutta muuten meillä oli oikein hauskaa. Taas. Lisään videota sitten kun saan, jos jaksan.
Tässäpä tuo video. Pari pätkää jäi pois kun kuvaaja ei ehtinyt mukaan.


Tiistaina sitten suunnattiin Pyhtäälle mölleillemään. Jos joku on ollut tarkkasilmäinen, on kalenteriin lipsahtanut peräti viralliset kisat, joskin hyvin suurella kysymysmerkillä. Jos ne kuitenkin ottavat meidän osalta tapahtuakseen, tarvitaan me vielä hirveästi kisatreeniä. Ja vieraita paikkoja. Siksi kannatti ajaa 60 km suuntaansa mennäkseen 40 sekuntia radalla. Ei-koiraihmiset eivät aina tajua kaikkia tällaisia asioita.

En tiedä, paineistuko Jedi taas. Kun odottelimme radan alkua, se oli nenä hyvin tiukasti maassa. Ei kuitenkaan ihan niin tiukasti kuin silloin tokossa. Saattaahan se olla myös niin että vieraassa paikassa oli niin vieraita hajuja, että ne kiinnostivat enemmän kuin tutut hajut tutuissa ympäristöissä, olihan tämä Jedin ensimmäinen aksakerta täysin vieraassa paikassa. Jedi ei myöskään pystynyt repimään lelua ollenkaan, tai ajoittain muutaman sekunnin verran. Sitten se kuuli koiran haukahduksen tai autonoven pamauksen ja meni taas leikkikykenemättömäksi. Luovutin sen suhteen. Jatkossa täytyy kuitenkin pitää Jedi mahdollisimman pitkään autossa rauhassa ja pistää joku muu lämppäämään se, koska tällaisissa tilanteissa minä värisen kuin haavanlehti ja koiran paineistuminen on toki silloin varsin luonnollinen reaktio.

Radallemenon lähestyessä aloin vähän rauhoittua, koska Jedi oli enemmän oma itsensä, eli rääkyi kuin hyeena kun koirat haukkuivat ja ihmiset taputtivat. Se ei tainnut tajuta että mistä on kyse ennen kuin puolivälissä rataa - puomi oli hirveän hidas ja meno muutenkin tahmeaa. Mutta pysähtyi sentään kontaktille. A:lta jäi kontakti ottamatta ja muuri ohitettiin, mutta luulen että kumpikin johtui siitä että ne oli vieraita esteitä. Yleensä Jedi menee A:n ihan laukalla, jolloin sen tassut osuvat kontaktille, mutta nyt se vaihtoi alasmenolla raville ja sitten loikkasi alas. Se on varmaan niin blondi ettei ehtinyt tajuta että tässä on jotain outoa ennen kuin harjalla. Ainakin toivon niin, koska jos se on päättänyt että tämä on A:n suoritustapa niin minä olen pulassa.

(Alussa minua jännitti vielä niin paljon etten millään meinannut saada Jedin pantaa pois. Meinasi jo alkaa hävettää.)

Kaiken kaikkiaan jäi jotenkin ikävä fiilis näistä mölleistä. Olihan siellä kivojakin kohtia, mutta minulle on aina ollut se meidän yhteinen fiilis tärkeämpää kuin onnistuminen. Tiedän, että pitäisi keskittyä positiiviseen, heikko mieleni ei vaan aina kykene siihen. Miksi Jedi ei revi lelua aina innolla, ole aina säpäkkä ja valmiina toimintaan. Miksi se on niin hidas. Ja miksi en itse osaa ohjata paremmin. Niin sitä vaan mennään flowtilasta epätoivoon, mutta täältä me noustaan. Ja onhan se kai positiivista että meillä on jotain treenattavaa. Täydellisyys suoraan tarjoiltuna olisi niin kovin tylsää. Fun fact, möllikisapäivänä oli myös meidän agilityn vuosipäivä. Tähän pisteeseen päästiin vuodessa.

Loppuun vielä pientä valitusta; mielestäni tämä rata oli varsin hankala mölliradaksi. Jos minä itse saisin suunnitella, olisi radalla suht suoria lähestymisiä esteillle ja helppoja linjoja, ei noita osittaisia serpentiinejä (?en tiedä miksi pitäisi kutsua, kuitenkin niin että on hyppyjä kaksi vierekkäin), ja esimerkiksi A:lle ja viimeiseen hyppyyn oli aika hankala miettiä mitä tekisi, koska ne olivat niin vinossa verrattuna edelliseen esteeseen. (Ja tietysti kaikki olisi aina paremmin jos sen saisi tehdä minä. Kuulostan katkeralta, tiedän.) Ihanneaikakin oli aika tiukka, tosi monelle tuli yliaikaa. Aiemmissa meidän käymissä kisoissa on ollut niin löysät ihanneajat että me ollaan ehditty miltei puolittamaan se, nyt alitimme sen noin kuudella sekunnilla.

4 kommenttia:

  1. Mun mielestä tuo näytti oikeen hyvältä teidän ratasuoritus! pikku virheitä so what. Kokonaisuudessa hyvin ja tosi hienosti irtosikin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ei mua ne virheet haittaisikaan, jos meillä olisi kummallakin hauskaa, mutta kun oli vähän fiilis ettei Jediä kiinnosta ja että se on paineistunut niin jäi vähän paha maku suuhun itsellenikin. :/

      Poista
  2. Hienostihan se meni :) Agility olisi varmana kivaa jos ois aikaa harrastaa sitä! Pihassa esteitä hyppyyttelen välillä ja Bella kyllä tykkää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mutta olisihan se voinut mennä paremminkin ;) Agility on kyllä hauskaa ja imaisee koko ajan vaan syvemmälle pyörteisiinsä!

      Poista