Showpiskin kuulumisia

 Koulu vie nykyään huomattavasti enemmän aikaa kuin ennen, joten blogin päivittäminen on jäänyt vaikka häppeninkiä onkin ollut ihan kiitettävästi. Pieni tiivistys viime ajan tapahtumista!

Varmaan tärkein päivä oli viime lauantaina kun käväistiin jälleen näyttelyssä. Eipä mulle mitään uutta tietoa Jedistä tullut. Erittäin Hyvä poika, vähän hoikka ja tykkää pröystäillä hännällään mutta muuten ihan kohtuullisen hyvä!

Näin siis Derek Smith lyhyesti kertoi:  

Tricolour. Could have a little more substance allthrough. Lovely coat. Decent head. Decent movement. Tail carriage is poor.

Hännänkanto oli selvästi tärkeää kyseiselle herralle ja se taisi aika monella tiputtaa arvosanaa. Jedin lopullinen tulos oli siis EH2, kaksi kilpakumppania oli ja molemmille tuli myös EH. Mielestäni aika Jedin näköinen arvostelu, ei ollut sellaista mistä olisi eri mieltä (ainakaan tuo "tricolour"... enpäs tiennykään! :P), ainoastaan "lovely coat" oli sellainen jota en odottanut arvostelussa lukevan. Jedihän on nyt ihan pohjavillaton mutta ilmeisesti kolmen naisen voimin tehty tehopuunaaminen toimi hienon turkin illuusion aikaansaamiseksi!

Liikkeet oli kerrankin arvioitu jopa kohtuullisen hyviksi, siinä kun on yleensä ollut vähän moitteen sijaa! Jedi kävikin kaksi päivää ennen näyttelyä fyssarilla että ei ainakaan ollut jumeja estämässä Jediä liikkumasta niin ylväästi kuin se osaa. Vähän oli lihakset olleet jumissa mutta ei mitään hälyyttävää. Tällä kertaa fyssari oli sitä mieltä että Jedi on edelleen kyllä toispuoleinen, mutta nyt vahvemmat lihakset ovat toisella puolella! Ilmeisesti olen onnistunut aika hyvin siinä heikomman puolen jumppauksessa :D Nyt siis kuitenkin treenataan Jediä ihan symmetrisesti eikä keskitytä vasemmalla tai oikealla sijaitseviin lihaksiin.

 

Virallisen näyttelyn lisäksi ollaan käyty kahdessa mätsärissä. Toisessa Jedi oli varsin hienosti sinisten ykkönen. Tällä kertaa oli muistaakseni ainakin kolmisenkymmentä pientä aikuista. Kyllä se voitto tuntuu paremmalta kun on ollut enemmän vastusta! Bis-kehässä ei enää menestytty. Toinen mätsäri oli osa ShowHau-kiertuetta. Siellä oli todella paljon koiria ja eipä me muuta saatukaan kuin punainen nauha. Jedi kävi toki myös studiokuvauksessa, en nyt usko että siitä seuraavaa mister ShowHauta tulee mutta ainakin nyt on siitä studiokuvia kun se on vähän ollut haaveena! Lisäksi on toki mahdollisuus että vilahdetaan telkkarissa. Ainakin Jedi pääsi videokameran lähikuviin pari kertaa. Pitää katsoa tarkkaan tuleva kausi. :D

Nyt tulevana maanantaina on vihdoin se MH-luonnekuvaus! Minua totta puhuen vähän jännittää, koska en vaan osaa yhtään arvioida miten Jedi tulee reagoimaan. Itse kun en ole mikään ekspertti ja Jedikin loppujen lopuksi vielä nuori koira, eli sen ragoinnit yllättäviin asioihin saattaa mennä vähän mielialan mukaan. Pystyn hyvin kuvittelemaan Jedin olevan sellainen sheltiksi ihan mielettömän rohkea, mutta toisaalta voi hyvinkin olla että se hakee minusta paljon tukea tai että se säikähtääkin jotain odotettua enemmän. Innolla odotan!

Mulla on jo videomateriaalit Kokkosen Sampon koulutuksesta ja parista muustakin treenistä, mutta en ole vaan jaksanut muokata. Saa nähdä koska siitä siis kirjoittelen.

Voihan kontaktit

(Kamera on ollut hyllyssä pölyttymässä ihan hirveän kauan eli ei ole mitään uusia kuvia.  Yritin parhaani mukaan etsiä koneelta joitain kuvia joita täällä ei olisi jotta ei olisi ihan kuvaton teksti.)

 

Ilman kontaktiesteitä olisi agility ja elämä vaan niin paljon helpompaa! :D

 Keinu meni viimeksi kun sitä treenattiin aivan superisti. Se on nyt siis opetettu alusta uudella kriteerillä. Aiemmin Jedi sai lähteä heti kun keinu pamahtaa maahan, nyt on käytössä 2on2off. Tarkoitus oli mennä 4onilla, mutta Jedi tarjoaa aina vaan niitä etukäpäliä maahan. Vähän on mietintämyssyssä että kummalla tyylillä mennään, vähäsen nimittäin pelottaa se että keinu lyö Jediä takajaloille 2o2o-asennossa kun Jedi on niin kevyt.

Ei voi kuin ihmetellä Jedin oppimiskykyä. Takana oli yksi ainoa treeni niin että keinu on alimmassa asennossa ja päässä kosketusalusta. Kyseinen lätyskä oli tosin ihan turha, koska Jedi ei ilmeisesti tajunnut sen olemassaoloa. Pysähtyi kuitenkin. Olipahan ainakin helppoa häivyttää se pois. ;) Nyt maanantaina ennen treenejä ajattelin ulkokentällä tehdä täyskorkealla (ei-säädettävällä) keinulla päähänjuoksutreeniä, eli niin että pitäisin keinua päästä, Jedi juoksisi ihan päähän ja saisi namia ja sitten minä laskisin keinun alas, ilman räminää ja kolinaa. Päästin Jedin vapaaksi ja se karkasi itse keinulle, meni sen häntä heiluen ja innoissaan. Ajattelin heti että nyt jäi traumat ja päätin siksi tehdä ihan kokonaisen keinusuorituksen perään, ja Jedi menikin ihan täydellisesti. Vauhdilla, päähän asti, jäi odottamaan ja tuli vasta kutsusta. Kokeilin vielä muutaman kerran ja joka kerta meni ihan yhtä hienosti. Huh. Se olikin nopea projekti se, toki vielä vaaditaan paljon treeniä ennen kuin pystyn uskomaan että keinu toimii kisaradoilla.

Tämä mielestäni todistaa sen että Jedin keinu ei ollut hidas sen takia että se pelkäisi, vaan siksi että se oli aavistuksen epämiellyttävä este ja opetettu tapa ei ihan Jedille sopinut. Sehän teki vähän alta kuukausi sitten mölleissä lentokeinun eikä siitä jäänyt mitään traumoja. Nyt kun on parempi kriteeri Jedille, on vauhtikin nopeampi. Ei se vielä supernopea suoritus ole, mutta varmuuden myötä siitä tulee melko varmasti sellainen omaan mieleeni täydellinen keinusuoritus.

Ei ollut tarkoitus selittää näin paljoa keinusta mutta kerrankos sitä innostuu! Noh, käytiin kuitenkin tiistaina möllikisoissa. Vähän harmittaa että kahden hyppystartin takia ei voida enää osallistua mölliradoille muuten kuin ulkopuolisena, mutta toisaalta ei vielä voida kisaavien radallekaan mennä kun keinu ei ole vielä kisavarma. Kisatreenihän se toki on möllikisojen tärkein funktio, mutta olisi se toki mukavaa jos olisi mahdollisuus palkintoihin jos onnistuttaisiin.

Mentiin siis kaksi kertaa möllirata. Taidan sanoa näin jokaisen möllikisan jälkeen, mutta mielestäni oli tosi hankala rata mölliradaksi. Alussa aika pahaa kiemuraa ja inhoittava ansaputki.



Ekalla radalla Jedi meni ansaputkeen mutta mitä muutakaan se olisi voinut tehdä kun minä ohjaan noin pliisusti! Puomi oli ikävästi todella hidas, tokikin lähtövauhti oli pieni mutta tätä on käynyt treeneissäkin.
Musta vähän tuntuu että puomi on koko ajan hidastunut vain enemmän ja enemmän. Nyt onkin tehotreenissä siis vauhti puomille.

Toisella radalla alun jaakotus toimi paremmin, olisi tosin toiminut paremmin jos olisin lähtenyt heti liikkelle, mutta katsoin syrjäsilmällä että Jedi menee kohti putkea ja luulin pelin olleen menetetty. Mutta niin vaan Jedi kääntyi! Puomi oli nopeampi mutta A jotain ihan kamalaa. Ekalla radalla Jedi menee aika lailla kontaktin reunalta, niukin naukin niin että siitä olisi vitonen rapsahtanut, toisella radalla ihan selkeästi yli kontaktin. Mutta noin muuten oli ihan ehjää rataa ja siihen olin tyytyväinen. Yhden hypyn ohi Jedi kaahotti mutta mitäpä muuta voisikaan tehdä pieni kaahaamista rakastava koira jonka omistaja on ihan myöhässä. Suorat putket ovat ihan murhaa mulle :D

Nyt olisi siis kaikille kontakteille treenattavaa. Keinulle varmuutta, puomille nopeutta ja A:lle vaan edes jokin roti. A-esteen ongelma ei siis ole ihan vastikään tullut vaan sitä vastaan ollaan jo noin kuukausi taisteltu. Aloin pysäyttämään Jediä myös A:lla ja treeneissä se onkin mennyt niin että se pysähtyy automationa ilman käskytystä (puomilla siis sanon aina kiipee mikä tarkoittaa pysähtymistä). Ekalla radalla oletin että Jedi pysähtyisi mutta ei. Nyt siis pitäisi tehdä päätös, joko rakentaa A melko lailla alusta ja opettaa se oikea rytmi, tai sitten alkaa pysäyttää ja kierrellä möllejä ahkerasti että saisi Jedin kalloon että pitää pysähtyä myös silloin kun on niin kamalan kivaa eli kun ollaan kisoissa. Kumpikin vaihtoehto on aikaa vievä ja taitaa olla niin että agilityradat eivät riipu enää pelkästään keinusta vaan myös A:sta. Päätöksiä, päätöksiä.

Kaikenlaista kivaa

Flunssan syvästä suosta noustu ja ollaan päästy tekemään kaikenlaista kivaa! :) Perjantaina käväistiin lenkillä shelttiporukalla. Paikalla oli yhteensä seitsemän shetlantilaista, kolme trikkiä, kolme soopelia ja yksi ainoa merle, Jedin Lumi-täti. Jedillä oli oikein hauskaa, se touhotti menemään niin innoissaan. Yhteen trikkineitoseen se iski silmänsä ja oli koko ajan sen perässä... Jedistä on tullut varsinainen naistenmies, yksi päivä oltiin koirapuistossa ja siellä Jedi ihastui dalmisneitokaiseen. Olivat aika hauska pari!

Kaikki kuvat ottanut Jasmin Ek

Yritettiin ottaa yhteiskuvaa, mutta siitä ei tullut oikein mitään. Kaikki koirat pysyivät hetken ja lähtivät sitten omille teilleen eikä koskaan olleet kaikki samaan aikaa paikallaan - ainoastaan Jedi istui hienosti koko ajan ja tuntui katsovan muita ilmeellä mitä ihmettä te säädätte. Olin tosi ylpeä!


Lauantaina käytiin mätsärissä. Jedistä on kuoriutunut oikea kehäkettu! Jälleen kerran se tuli itse eteeni seisomaan myös kun odoteltiin kehää. Tällä kertaa liikkeetkin menivät odotettua hienommin, se ravasi sopivan lähellä minua, usein se nimittäin menee sivusuunnassa aika kauas minusta. Tällä kertaa sijoituttiin punaisten toiseksi! Jedi on kyllä ryhtynyt aika hienosti tienaamaan oman elantonsa, saatiin nimittäin taas nappulaa palkinnoksi.

Muhun on taas vähän puraissut tokokärpänen! Meidän kehän jälkeen treenasin vähän seuraamista ja jääviä, Jedi keskittyi tosi superisti ja muutenkin meni tosi kivasti. Ainoastaan vasemmalle kääntyminen on hankalahkoa, mutta on sekin ruvennut luonnostumaan huomattavasti paremmaksi ajan myötä. Aiemmin seuraaminen vähän levisi oikealle kääntyessä ja täyskäännöksissä, nyt se on enää harvoin ongelmana. Pitää hyödyntää useammin mätsärit ja muut tapahtumat häiriötreeniin. Ihan ensimmäiseksi tahtoisin vahvistaa leikkimistä. Kun on muita koiria paikalla, Jedi ei revi lelua ihan niin innokkaasti kuin kotona ja päästää tosi helposti irti lelusta. Ei muuta kuin vahvistusta, vahvistusta.

Yksi ilta otin myös noutokapulan esille. Jedi ei ole sitä nähnyt moneen kuukauteen ja nouto on aina ollut sille hyvin epämiellyttävä asia josta se on helposti paineistunut. Nyt Jedi näytti todellista osaamistaan. Ensin palkkasin pelkästä kapulan tökkäyksestä, ja heti seuraavaksi Jedi nappasikin sen suuhun ja pian jo toi luokse. Ehkä se ei olekaan ihan toivoton liike! Nyt syksyn tullen olisi suunnitelmissa käydä taas tokon ohjatuissa. :)

Ja tänään meillä oli myös Sampo Kokkosen agikoulutus, siitä juttua sitten kun saan videot käsiini!

Järjestelmällisyyttä, hep!

Eiliset ohjatut jäivät väliin omasta sairastelustani johtuen. Sohvalla maatessa saa kuitenkin mukavasti aikaa pohtia kaikenlaista, ja nyt sain aikaiseksi tehtyä meille kunnon suunnitelman, mitä tehdä missä järjetyksessä. Siksi pistän nyt vähän itselleni ylös tätä, että voin katsoa että niin mitäs seuraavaksi ja toivottavasti tulee oikeasti pidettyä kiinni suunnitelmasta. (Toisin sanoen ei mitään mielenkiintoista tekstiä vaan omaa muistilistaa luvassa.)

Ensinnäkin, nyt olisi aika vähän rytmittää tätä harrastusta (siis nimeomaan agilitya). Nyt ollaan reilu vuosi treenattu aika lailla koko ajan. Ensin kesäkuusta joulukuuhun sen verran että kerran viikossa ohjatut treenit ja noin kerran kahteen kuukauteen omatoimisesti. Kevättalvella aloin käymään omatoimisesti jo useamman kerran kuussa, keväällä aloiteltiin kisoja möllien muodossa ja omatoimitreenaaminenkin lisääntyi melkein kerta viikkoon. Eli tätä nykyä agilitya on kaksi-kolme kertaa viikossa. Siinä välissä on ollut pari kertaa pientä taukoa, mutta silloinkin on tullut jotain pientä tehtyä itsenäisesti.

Meidän treenailua on siis jo muutamisen kuukautta voinut kuvailla suht aktiiviseksi. Jos näin jatketaan ja lisätään päälle vielä kisat, niin sanoohan jo terve järkikin ettei koira voi mitenkään pysyä kunnossa, kun sen pitäisi jatkuvasti antaa kaikkensa useamman kerran viikossa. Kyseessä on kuitenkin hyvin rasittava laji ja varsin usein kuulee tarinaa rikkinäisistä koirista. Varovaisuutta ei siis voi liikaa korostaa.

Nyt siis tahtoisin vähän rytmittää meidän vuotta. Mahduttaa sinne sekaan kunnon, vähintään kuukauden mittainen tauko, treenikausi ja kisakausi. Treeni- ja kisakausi menee luultavasti hieman päällekkäin ja sekoittuvat toisiinsa, kun me emme mitenkään aktiivisesti tule kisoissa käymään ja ei ole mahdollisuutta käydä kovin kaukana - eli ei ole hirveästi valinnanvaraa siihen että milloin kisataan.

Meillä on keinun uudelleenrakentaminen niin kesken että ihan vielä ei ole tauon aika. Nyt treenataan pari kuukautta ja käydään vihdoin vähän treenilistaa läpi (se on pysynyt muuttumattomana jo muutaman kuukauden...) ja treenataan keinu täydelliseksi. On tässä vielä parit kisatkin tulossa. Marras-joulukuussa pidetään kunnon tauko, jolloin keskitytään peruskuntoon. Vuodenvaihteen jälkeen olisi taas treenikausi, aloitellaan kevyesti hyppytekniikalla ja muulla tärkeällä ja suoraan sanottuna suht tylsällä teemalla. Siitä vähitellen lisätään treenin määrää ja huhtikuussa alkaisi taas kisaaminen. Sen pidemmälle en vielä jaksa suunnitella.

Tietysti tässä on monta muuttujaa matkassa kun on kyseessä varsin pitkän aikavälin tapahtumat, mutta pääpointti on se että ei mennä koko vuotta mentaliteetillä treenataan ahkerasti, kisataan ahkerasti vaan annetaan koiralle aikaa palautua ja levätä.

Ensimmäinen merkintä kisakirjaan!

Mitäpä sitä ketään jännityksessä pitämään, paljastetaan uutiset heti alkuun! Pyhtäältä tänään hieno nollavoitto ja ensimmäinen LUVA <3 En olisi kyllä todellakaan uskonut että me vielä mitään nollia tehtäisiin, mölleissäkään ollaan saatu vain yksi nolla eikä kertaakaan voitettu mitään rataa.

Aika kovaa on Jedi pinkonutkin, 5 m/s :)

Jos Kouvolan kisoissa mua jännitti ihan vähän, niin nyt tuskin lainkaan. Edellisenä iltana ei ollut edes se fiilis että huomenna kisataan, ei tarvinut laittaa edes herätystä kun meidän rata olisi vasta kahdelta. Olin kuitenkin paikalla jo siinä vähän yli kaksitoista. Oli kiva katsella muiden suorituksia ja vähän totutella siihen että kohta kisataan. Kisat eivät olleet mitenkään suuret ja tunnelma oli todella rento. Meidän ratakin oli varsin simppeli.

Ennen radan alkua kuulutettiin että paikalla ollut koju lahjoittaisi nopeimmalle hylkysuoritukselle joka luokassa yllätyspalkinnon. Ajattelin heti että siinä meille palkinto :D Mutta ei sieltä lopulta tullutkaan hylkyä, vaan varsin kelpo suoritus.



Tuossakin oli muutama kohta jossa ohjasin vähän huonosti ja Jedi kaarratti, eli siitä olisi saanut nipistettyä niitä sadasosia ja ehkä kymmenyksiäkin. Mutta ehkä vielä ei ole sellaisen nillittämisen aika :) Olen ihan mielettömän tyytyväinen siihen kuinka hyvin Jedi pysyy lähdössä, tuollainen alku olisi ollut todella hankala jos en olisi voinut mennä noinkin kauas. Jedi meni myös kepit todella hienosti, oma liikkeeni vei sitä vähän ohi ja jos se ensimmäiseen väliin hakeminen ei olisi Jedillä niin vahva kuin mitä se on, se olisi varmaan mennyt väärältä puolelta. Mutta Jedi korjasi minun virheeni todella hienosti.

Ei tarvinut tehdä voittokakkuja kun palkintoihin kuului maustekakku! (Ja tiedän, nämä ruusuke suussa -poseeraukset alkaa olla jo vähän vanha juttu... :D)

Enpä voisi tällä hetkellä tyytyväisempi olla. Ei muuta kuin treenataan ahkerasti keinua että voisi joskus startata agilityradoillakin. Seuraava startti onkin sitten lokakuun alussa, hyppyradalle vielä.

Ensimmäiset viralliset agilitykisat - putkeen meni!

Kilpailupäivän aamu saapui varsin yllättäen. En ehtinyt jännittää melkeinpä ollenkaan, kun nyt viikolla palattiin arkeen ja minä pääsin lukiopolkuni alkuun. Ensin siis energia meni koulujuttuja jännätessä ja sitten läksyjä tehdessä ;) Mutta ehdottoman hyvä asiahan tuo oli etten liikaa stressannut, mähän olen siis edelleenkin ihan jännityksissäni ennen jokaista mätsäriä ja näyttelyä vaikka niissä ollaan jo aika monessa käyty!

Hypyt radalla olivat minun kauhistuksekseni 40 cm, mutta kuten kuvasta näkyy, jäi ihan ilmavaraakin!

  Itse kilpailupaikalla olin vähän sekaisin kun en yhtään tiennyt näitä käytäntöjä, kuten mitä ilmoittautumisessa tulee sanoa ja miten se mittaaminen käytännössä suoritetaan ja milloin voin hakea kisakirjan. Onneksi asiat selviää kysymällä! Mittaaminen oli Jedistä ihan kamalaa, minun piti olla koko ajan asettelemassa sen jalkoja paremmin kun se tahtoi vetää selän ihan kaarelle. Myös sirun tarkistaminen oli niiiin inhaa. Onneksi Jedi on kuitenkin ihan selvä medi, niin ei ole niin väliä vaikka mittaustulos heittäisikin pari senttiä.

Olin suorastaan ihmeissäni, kun edes rataantutustuessa ja omaa vuoroa odotellessa ei tullut sitä jännityspaniikkia. Ainoastaan vähän tuntui pää sumealta ja epäilin vähän muistanko rataa ollenkaan. Odotellessa sitten kävin sitä läpi yhä uudelleen ja "tanssin" paikallani mitä ohjauskuvioita käytän missäkin tilanteessa. Rataantutustumisen aikana huomasin että itse valitsin hieman eri ohjauskuvioita kuin muut mutta päätin pitää kiinni siitä mikä itsestäni tuntui luontevimmalta.

Itse rataa en nyt ala hirveästi selittämään. Tässä videota:


Tuo alun selän takaa livahtaminen oli ihan omaa syytäni, todella huono valssin tapainen. Näitä pitää selvästi treenata lisää... Lisäksi tuli pari väärää putkensuuta, mutta keppien jälkeen oikea! Siinä kohdassa todella moni hyllytti ja siinä oli yksi kohta ohjasin eri tavalla kuin muut, suurin osa teki valssin. Viimeisen putken jälkeen monet tekivät persjätön, mutta epäilin että siitä olisi hankala linjata seuraavalle esteelle ja tulisi kielto. Päätin siis takaaleikata, vaikkei se todellakaan ole meidän vahvimpia juttuja - Jedi pyörähtää oikeastaan aina katsomaan että mihin hävisi. Mutta se toimi tuossa todella hyvin, kannatti mennä vähän pois mukavuusalueelta! Toinen asia mihin olin todella tyytyväinen oli Jedin kepeillehaku. Ei mikään helpoin kulma ykkösluokkaan ja epäilin että Jedi menisi ohi tai ei taipuisi seuraavaan keppiväliin, mutta ah miten upeasti se menikään! Harmi että tämä tapahtui aavistuksen videon kuvan ulkopuolella...

Väyväy ku minä menen nyt tänne väärään putkenpäähän, väyväy!

Olen tänne kirjoittanut joskus että kyllä se aina harmittaa jos ei onnistu. Tämä rata olisi ehkä voinut jäädä mieleen ikävänä hylkyratana, mutta ei, olin äärimmäisen tyytyväinen radan jälkeen. Sanoinkin että tämä oli sellainen hauska hylly. En vaan voinut olla nauramatta kun Jedi menee putkeen ja putkeen ja uudestaan... Erityisesti nuo kepit jäivät mieleen niin suurena onnistumisena että se peitti kaikki mahdolliset no-tuokin-meni-pieleen-ajatukset mielestä. En malta odottaa että päästään taas viikon päästä kisaamaa!

Kenraaliharjoituksia

Monta tapaa treenata aksaa. Lomaillessakin voi harjoitella jos jonkinmoista vaikkei olisikaan esteitä.


Pieniä ongelmia kuvaamisessa ja siksi toinen klippi on väärinpäin ja toisessa pieniä katkoja. Mutta eiköhän tuosta nyt jotain selvää saa! Muutaman kerran Jedi lähti hassusti kiertämään ihan väärästä suunnasta, etenkin tuon paksumman pihlajan kohdalla, mutta ei muuta kuin uutta yritystä. Olen huomannut että ainakin takaakierrot ovat selvästi vahvistuneet myös varsinaisilla esteillä, irtoaa hyvin. Saahan tuossa myös harjoiteltua jos jonkinmoista ohjauskuvioita, niistoa, sylikäämmöstä, poispäinkäännöstä, niistosokkaria sekä pöytää. :)

Maanantaina oli pitkästä aikaa ohjatut treenit ja meni aika kivasti. Sellaista perusvarmaa suorittamista. Erityisen tyytyväinen olin siihen että puomi oli täydellinen, sitä ei olla pitkään aikaan treenattu kun taas keinua ollaan hinkattu ahkerasti, eli oli vähän "vaara" että Jedi olisi ajatellut puomia keinuksi.

Tiistaina mentiin möllikisoihin. Totta puhuen meni aika surkeasti. Mölliradalla Jedi ohitti kiihkossaan muutaman esteen ja A:n sekä meni hassusti ihan väärään putkensuuhun. Mutta puomilla pysähtyi, meni pussiin reippaasti (viimeksi kun se este oli mölleissä niin Jedi oli ihan ihmeissään) ja erityisen ylpeä olin siitä että lopussa Jedi irtosi suoraan hihnalleen ja siellä meillä oli kunnon vetoleikit terrierimeiningillä. Harmi että se ei tullut videolle!



Minua kyllä vähän ihmetyttää kun aika monella mölliradalla on ollut näitä hyppysuoran tapaisia, jotka vaikuttavat ehkä helpoilta mutta oikeasti on aika hankala ohjata koira sulavasti seuraavalle hypylle... Tälläkin radalla oli tuo alku mielestäni hyvin haastava ja Jedi myös ohitti tuon yhden hypyn kun ohjasin huonosti. Loppusuorakin oli sellainen että yksi hyppy oli pois "jonosta", vähän sivummalla, ja senkin Jedi tietysti ohitti. Virallisissa kisoissa on ykkösissä ja kakkosissakin oman kokemuksen mukaan aika pitkälle hypyt suorilla ihan peräkkäin, niin luulisi että möllitkin olisivat ihan lässynlää-helppoa. Tai sitten me vaan ollaan niin paljon huonompia kuin muut, ja siksi nyt vähän valituttaa.

Kilpailevien rata meni sitten niin surkeasti etten viitsi edes videota laittaa, nyt vain yritän unohtaa sen. Asian läpikäyminen uudelleen ja uudelleen vain saisi minut harmistumaan turhaan. Mutta jos nyt jotain raapustaisi niin hypyt olivat liian korkealla Jedille, meni melkein jokaisen ohi. Keinu meni lentokeinuna ja minä en typeränä tajunnut mennä sitä uudelleen, ärsyttää! Jotenkin vähän jo nolotti sen kun joutui miltei jokaiselle hypylle ohjaamaan uudelleen niin jotenkin oli vain sellainen äkkiä-pois-radalta-fiilis. Ja minä kun raapustin tänne pari kuukautta sitten kuinka minä sitten ainakin uusin kaikki pieleen menneet esteet koska minä olen niin kamalan viisas. Niinpä niin. Mutta kun pitää sitä aina jotain positiivista keksiä, niin Jedi kyllä meni kepit ihan näpäkästi. Ja irtosi taas hyvin loppusuoralla.

Suoraan sanottuna on vähän paska fiilis nyt sunnuntain kisoihin. Pelottaa vähän että jos hypyt ovat neljässäkympissä niin Jedi ohittaa kaikki. 35 cm vielä menee hyvin. Kävin kyllä tänään hallilla vähän treenaamassa korkeita hyppyjä, suoraan lähestyessä meni ja takaakiertonakin pienen neuvottelun jälkeen. Mutta Jedi on kisoissa aina ihan eri koira ettei sitä ikinä tiedä. Kokemuksen kannalta, tulta kohti, läpi harmaan kiven ja silleen. Turha tässä kai on nyt liikaa murehtia kun kyseessähän on vain joku koiralaji. Ei kai se nyt niin vaarallista ole!