Ensimmäiset viralliset agilitykisat - putkeen meni!

Kilpailupäivän aamu saapui varsin yllättäen. En ehtinyt jännittää melkeinpä ollenkaan, kun nyt viikolla palattiin arkeen ja minä pääsin lukiopolkuni alkuun. Ensin siis energia meni koulujuttuja jännätessä ja sitten läksyjä tehdessä ;) Mutta ehdottoman hyvä asiahan tuo oli etten liikaa stressannut, mähän olen siis edelleenkin ihan jännityksissäni ennen jokaista mätsäriä ja näyttelyä vaikka niissä ollaan jo aika monessa käyty!

Hypyt radalla olivat minun kauhistuksekseni 40 cm, mutta kuten kuvasta näkyy, jäi ihan ilmavaraakin!

  Itse kilpailupaikalla olin vähän sekaisin kun en yhtään tiennyt näitä käytäntöjä, kuten mitä ilmoittautumisessa tulee sanoa ja miten se mittaaminen käytännössä suoritetaan ja milloin voin hakea kisakirjan. Onneksi asiat selviää kysymällä! Mittaaminen oli Jedistä ihan kamalaa, minun piti olla koko ajan asettelemassa sen jalkoja paremmin kun se tahtoi vetää selän ihan kaarelle. Myös sirun tarkistaminen oli niiiin inhaa. Onneksi Jedi on kuitenkin ihan selvä medi, niin ei ole niin väliä vaikka mittaustulos heittäisikin pari senttiä.

Olin suorastaan ihmeissäni, kun edes rataantutustuessa ja omaa vuoroa odotellessa ei tullut sitä jännityspaniikkia. Ainoastaan vähän tuntui pää sumealta ja epäilin vähän muistanko rataa ollenkaan. Odotellessa sitten kävin sitä läpi yhä uudelleen ja "tanssin" paikallani mitä ohjauskuvioita käytän missäkin tilanteessa. Rataantutustumisen aikana huomasin että itse valitsin hieman eri ohjauskuvioita kuin muut mutta päätin pitää kiinni siitä mikä itsestäni tuntui luontevimmalta.

Itse rataa en nyt ala hirveästi selittämään. Tässä videota:


Tuo alun selän takaa livahtaminen oli ihan omaa syytäni, todella huono valssin tapainen. Näitä pitää selvästi treenata lisää... Lisäksi tuli pari väärää putkensuuta, mutta keppien jälkeen oikea! Siinä kohdassa todella moni hyllytti ja siinä oli yksi kohta ohjasin eri tavalla kuin muut, suurin osa teki valssin. Viimeisen putken jälkeen monet tekivät persjätön, mutta epäilin että siitä olisi hankala linjata seuraavalle esteelle ja tulisi kielto. Päätin siis takaaleikata, vaikkei se todellakaan ole meidän vahvimpia juttuja - Jedi pyörähtää oikeastaan aina katsomaan että mihin hävisi. Mutta se toimi tuossa todella hyvin, kannatti mennä vähän pois mukavuusalueelta! Toinen asia mihin olin todella tyytyväinen oli Jedin kepeillehaku. Ei mikään helpoin kulma ykkösluokkaan ja epäilin että Jedi menisi ohi tai ei taipuisi seuraavaan keppiväliin, mutta ah miten upeasti se menikään! Harmi että tämä tapahtui aavistuksen videon kuvan ulkopuolella...

Väyväy ku minä menen nyt tänne väärään putkenpäähän, väyväy!

Olen tänne kirjoittanut joskus että kyllä se aina harmittaa jos ei onnistu. Tämä rata olisi ehkä voinut jäädä mieleen ikävänä hylkyratana, mutta ei, olin äärimmäisen tyytyväinen radan jälkeen. Sanoinkin että tämä oli sellainen hauska hylly. En vaan voinut olla nauramatta kun Jedi menee putkeen ja putkeen ja uudestaan... Erityisesti nuo kepit jäivät mieleen niin suurena onnistumisena että se peitti kaikki mahdolliset no-tuokin-meni-pieleen-ajatukset mielestä. En malta odottaa että päästään taas viikon päästä kisaamaa!