Maanantain treenit

Tärkeä läksy on nyt opittu: koiran linjoilla on merkitystä, ja ehkä ihan erityisesti puomille mentäessä. Tästä juuri johtui Jedin maanantainen äksidentti :(




Tarkoitus oli vielä liittää syväluotaavan analyyttinen hidastus tilanteesta, mutta kun käytössä ei ole kuin Youtuben videoeditori joka nyt takkuilee, en jaksanut jäädä odottamaan sen nopeampaa toimintaa. Eipä siitä ehkä muutenkaan näe sen paremmin kun kuva on kaukaa. Mutta, kuten todettua, Jedille ei tilanteesta jäänyt mitään ikäviä muistoja. Onneksi, koska aika pahaltahan tuo näyttää ja olisi helposti voinut sattua pahemminkin. Jedihän on nyt maanantaina menossa fyssarille, niin sitten viimeistään nähdään jäikö kroppaan muistoja tilantesta. Itse löysin hieromalla pieniä jumeja, mutta omat taitoni eivät luonnollisestikaan riitä tarpeeksi kattavaan tsekkaukseen.

On videota treeneistä myös ennen tuota tapahtumaa mutta yllä mainituista syistä en jaksa alkaa muokkaamaan siitä turhia pätkiä pois, etenkin kun mitään sujuvaa menoa ei saatu aikaan. Tyytyväinen olin siihen että Jedi tajusi niistosokkarin ihan heti kun sitä kokeilin, sitä kun ei olla erikseen opetettu. Nämä eri ohjauksethan on kuitenkin vain perusjuttujen yhdistelemistä, eli varsin loogisia koiralle, itse vain asetan kaikille saksalaisille ja twistereille sun muille hienouksille niin pyhän arvon kun ei niitä vielä osata. Palasiin pilkottaessa sieltäkin löytyy ihan niitä juttuja joita jo osataan!

Jedi vaikutti tapaturman jälkeen ihan iloiselta, normaalilta itseltään ja fyysisestikin ihan kunnossa, mutta päätin silti jättää treenit siihen. Näin sitten tuli minulle tilaisuus kokeilla Ryyni-parsonia. Mähän en ole aiemmin ohjannut muita koiria kuin Jediä, paitsi kerran aloittelevaa labbista kahden esteen verran. Siitä ei kuitenkaan aikanaan tullut yhtään mitään. Ryyni on arvokisatasolla kisaava ja ihan hirvittävän nopea, ihana pikkukoira mutta silti kyllä oli alottaessa fiilis että tämä yritys kosahtaa heti toisen hypyn jälkeen. Mitä vielä! Ensimmäinen kerta kun teen tuon kyseisen koiran kanssa mitään lähempää tuttavuutta, meidän ensimmäinen kerta agilitradalla ja mehän tehtiin rata melkein nollana läpi! Ainoastaan lopussa oma ohjaus alkoi levitä. Tokikin kun kyseessä on noin kokenut ja osaava koira ei siihen ihmeitä tarvittu, Ryyni korjasi itse parit mun myöhästymiset. Mutta kyllä se varsin nohevalta tuntui!



Tuollaiset kepit ja keinun mä tahdon Jedillekin! Oli ihana fiilis kun sai radalla vaan mennä ja juosta, välillä nimittäin tuntuu että mun ja Jedin ajatukset ei ihan kohtaa. Ollaan kuitenkin aloittelijoita molemmat.

Tänään käväistiin Jedin kanssa möllikisoissa tekemässä pari ihan melkein hienoa rataa mölliluokassa ja hauskuuttamassa yleidöä kilpailevien radalla. Niistä vähän myöhemmin lisää.