Hieman kevytrakenteinen, mittasuhteiltaan hyvä nuori uros. Kevytpiirteinen pää, kaunis ilme ja korvat. Hyvä kaula, kevyehkö runko, hyvä ylälinja ja raajat. Lupaava karva. Liikkuu sivusta hyvin. Miellyttävä käytös. Urosleima saisi olla selvempi.
Täytyy sanoa että olen tähän astisista arvosteluista tähän kaikkein tyytyväinen, vaikka edellisessä ei ehkä ollutkaan kuin kehuja. Mutta kun tämä on ihan Jedin näköinen, ja alleviivaan kyllä joka sanan. Se on aika narttumainen, vielä kovin kevyt rungoltaan.
Nyt pitää käydä kaikki maholliset mätsärit ja kissanristiäiset tuon koiran kanssa, mua nolotti niin hirveästi kun oli suuren tuskan takana saada se kilpailuluokassa seisomaan eikä se silloinkaan ollut kovin kaunista. En tiedä, olisi saattanut olla että oltaisiin tultu toiseksi (yksi oli saanut erin) jos se olisi pönöttänyt hienommin, tuomari katsoi aika kauan ja lopulta totesi että joo, laitetaan tämä (toinen koira) kakkoseksi. Vähän pelottaa nämä tulevat näyttelyt miten se siellä käyttäytyy... Se on muuten jännä että sanotaan että pennuille ja junioreillekin annetaan paljon kehäkäyttäytymisessä anteeksi, mutta silti tuntuu että riehakkampia pentuja katsotaan pahalla silmällä.
Seuraavan päivänä olikin vuorossa aina niin ihanaa agilityä! Sain jälleen kerran ihailla tuon koiran taitavuutta, tehtiin aika pitkääkin radanpätkää. En jaksa hienoja kuvia piirtää mutta putkea ja hyppyä siinä oli ;) En tiedä oikeaa termiä sille, mutta hyppy niin että heti perään tulee tiukka käännös ei vielä oikein luonnistu. Tulee liian suuret kaaret. Sitä pitää siis vielä harjoitella. Sanaten kuin minun jalkojani, tuo pienenä koirana katsoo niin paljon sitä minne jalkateräni osoittavat että helposti lähtee Jedi "väärään" suuntaan... Oikeasti ihan oikeaan suuntaan koska minä ohjaan niin mutta eri suuntaan kuin olin ajatellut :D Millainenkohan agilitykoira tuo olisi kokeneen ohjaajan kanssa...
Tehtiin myös kontakteja, tuo oli niin hirmuisen pätevänä että! Aivan uskomattoman nopea oppija. Myös pituusestettä ja pussia mentiin, niin että minä pidin Jediä paikoillaan ja kouluttaja oli pussin suulla, kun sitten päästin Jedin menemään niin kamala kun se menikin kovaa! Tämä on ehkä tylsää kuinka koko ajan hehkutan tuota kooiraa mutta kun se on vaan niin hieno.
Ja aijaijai minkä kouluttaja teitkään minulle... Hän siinä kyseli että olenko toista koiraa miettinyt. No kyllähän minä olen, Jedin aivan täysin ihana mummokin on nyt astutettu komealla harrastavalla uroksella... Mutta ei nuo vanhemmat oikein suostuisi. Siinä ajatellessa tuntui toinen koira ihan järkevältä, tottahan se on että sitten olisi kaksi koiraa olisi tosi kiva agilityssä, toinen treenaa ja toinen lepää, ja niin Jedi kuin tulokaskin saisivat todella hyvin purettua ylimääräistä energiaa kun yhdessä lenkkeilisivät, lisäksi kouluttaja kehui minuakin ja sanoi että kun minulla on tuokin koira niin loistavasti hanskassa että kyllähäntoinenkin menisi siinä samalla! Kovasti ehdotti bortsunarttua ja kun sanoi että minulla tuskin sellaiseen rahkeet riittää niin sanoi sitten auttavansa :D Ei auttanut yhtään tähän pentukuumeeseen. Oli kyllä kiva kuulla ongelmakoirakouluttajalta että tuo koira on mulla hyvin hallinnassa ja kun hän sanoi että mun kanssa olisi kiva treenata aina pidempäänkin kun olen niin oppivaista sorttia, koira kun ei vielä ainakaan niin paljoa jaksa. Äh nyt on kyllä ajatukset ihan sekaisin! Toisaalta ihan hyvä että nuo vanhemmat pitävät jalat maassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti