Aika se vaan kuluu

Koulut alkoivat ja minulla ylimääräinen vapaa-aika hyvin vähäistä, joten en ole tännekään jaksanut kirjoitella. Niin paljon ollaan kuitenkin touhuttu! Mistäköhän edes aloittaisi...

Näyttelyfifeilyä ollaan treenattu ahkerasti. Kävin maanantaina näyttelytreeneissä ja tiistaina ja keskiviikkona mätsäreissä. Molemmista punainen nauha eikä sijoitusta. Tässä lyhyen ajan sisään tuon kehäkäyttäytyminen on parantunut ihan hurjasti ja vaikka ei ollakaan sijoituttu niin olen silti ollut aivan hirmu tyytyväinen pikkupiskiin. Järki alkaa ehkä jo päätä pakottaa! Se on muutenkin aikuistunut, luoksetulokin on nykyään melko varma. Se jopa tuli luokse kun kutsuin kun se juoksi toiseen suuntaan! Aiemmin on aina pitänyt saada sen huomio jotenin ensin ja sitten vasta kutsua. Olen kyllä tässä oppinut aivan hirvittävän paljon uutta koirista ja kouluttamisesta kun olemme käyneet agilitytunneilla - kouluttajammehan on ongelmakourakouluttaja ja häneltä saa neuvoja kaikkiin asioihin.

Tästä pääsenkin mukavalla aasinsillalla tämän päiväisiin agilitytreeneihin. Aivan ihanaa treenata nyt kun koira ei enää sählää, enkä minäkään ihan niin paljoa. Heti kun päästiin hallille niin Jedin päässä syttyi lamppu, jee nyt me tehään jotain hauskaa! Ja se tekikin aivan mielettömällä palolla ja innolla. Uutena asiana tuli valssi ja koiralle se että hypyn jälkeen heti käännytään.

Tässä... demonstrointi radasta jota tehtiin tänään. Saa nauraa, tekaisin nopeasti Paintilla :D Mutta siis tosi nopeasti päästiin tekemään koko höskä. Jos saan hieman kehaista itseänikin niin aika nopeasti opin miten saan koiran ohjattua, kyllähän minunkin on hirveästi pitänyt opetella! Nykyään minäkään en niin hirveästi sählää. Kouluttaja kehuikin meidän menoa ja sanoi että huomaa koirassa eron, hieronnasta oli siis apua! Se meni ehkä jopa kovempaa kuin aiemmin, saan kyllä ihan kunnolla juosta etten jää jälkeen.

Kävimme treenien jälkeen vielä laumalenkillä, matkassa oli Jedi, Kassu, sakemanninarttu sekä kaksi japaninpystykorvaa, joista toinen on pentu ja sokea. Koulttajamme sanoi että se teki hyvää Jedille, sillä kun ei hirveästi ole nätä koirakavereita joiden kanssa se säännöllisesti leikkisi. Ja kun Manu ei ikinä ärähdä Jedille, niin kun Jedi sai vähän oikaisuja muilta koirilta niin se ottaa myös minun oikaisut vakavammin - myös muut voivat ärähtää sille. Lisäksi kun tuo sokea japsi yritti vähän nylkyttää Jediä ja minä menin häätämään sen pois, niin Jedi näki että minä voin hoitaa muut koirat, sen ei siihen tarvitse ryhtyä. Oli hirmu kivaa ja taas opin paljon uutta.