Hoikkapoika lenkkeilee

Keskivviikona Jedi pääsi taas hierojalle. Tällä kertaa ei ollut jumeja rangassa mutta vähän oli takajalat jumissa. Ei mitään kummoisempaa kuitenkaan! Ja hieroja sanoi että Jedi on turhan laiha. Niinhän se on, tiedän sen, mutta kun se on itse päättänyt ryhtyä laihdutuskuurille. Sille ei vaan maistu enempää ruokaa vaan jos se ei jaksa niin se ei jaksa ja jättää syömättä. Samoin kuin se on niin hirmu nirso niin jos ei oikein miellytä niin se päättää jättää syömättä. Mulla alkaa jo mennä vähän hermo ja tunnen itteni vähän toivottomaksi. Niin turhauttavaa kun eläin ei vaan syö.

Saatiin neuvoja lihaksiston kasvattamiseen, paljon vapaata metsäilyä, kivien päällä tasapainoilua, ylämäkeen kiipeilyä ja pieniä juoksulenkkejä pururadalla. Tänään toteutettiin kaikkia, kun hurautettiin autolla vähän matkan päähän kunnon metsään. Tässä ihan meidän lähellä ei ole kunnon metsiä, kaksi sellaista missä käydään pari kertaa viikossa mutta ne ovat niin pieniä ja tasaista maastoa että aika tylsää lenkkeillä aina siellä. Tämäm metsä missä tänään käytiin on harjua, joten rinteitä piisasi! Se oli myös ihanan iso, polkuja oli niin maan pirusti että vähän me jopa eksyttiinkin.

Tollanen lenkki vedettiin. Kuten näkyy niin vähän siellä harhailtiin, onneksi on kännykässä GPS niin pysyi vähän kartalla! Toisen lisämausteen tähän matkaan toi se kun Jedi huomasi rusakon. Ei auttanut kiellon karjahtaminen taikka luoksetulokutsut vaan peräänhän se lähti. Sata metriä se ainakin meni, enkä tiedä mitä sitten tapahtui; katosiko pupu näkyvistä, tajusiko se että mähän kutsuinkin sitä luokse vai huomasiko se vain että mä en ole matkassa, kun se sitten kääntyi takaisinpäin katsomaan mua ja tuli heti kun kutsuin. Kyllä siinä sen viiden sekunnin aikana sydän pamppaili kovaa ja säikähdin niin paljon että itkuhan siinä pääsi kun ensijärkytyksestä selvisin. Onneksi ei käynyt kuinkaan, loppumatkan meninkin sitten koko ajan vilkuillen.

Joka päivä ollaan pyritty käymään metsässä, vaikka ihan näissä tylsissä lähimetsissä, parasta liikuntaahan se on. Ja tasapainoiluharjoitukset ovat ihan hyvää harjoitusta agilityyn, kivethän ovat vähän kuin pöytiä! Hienosti Jedi menee sinne jo käskystä ja odottaa niin kauan kunnes saa luvan poistua.

Taas tylsää kännykkälaatua mutta olen ollut hyvin laiska kanniskelemaan kameraa.

(Toim. huom. kuvassa poseeraus, ei pöytäharjoitus)

Viime näyttelykatastrofin takia käytiin tällä viikolla kahdessa mätsärissä. Ensimmäisessä kerrankin ihan vaan turistina, niin oli helpompi antaa pientä kurinpalautusta. Aika hyvin se oppi, sillä kun seuraavassa kun osallistuttiin niin se kuunteli ja keskittyi aika hienosti! Saatiin vain sininen nauha, muuta ihan hyvillä mielillä lähden huomenna Mäntyharjuun. Vähän tympäyttävää kun ei olla pitkään aikaan sijoituttu mätsäreissä, mutta kun useimmiten pitää jo osallistua aikuisten luokkaan, jossa muut ovat kehien konkareita ja Jedi tuollainen kakara. Ehkä se jossain vaiheessa rauhoittuu... :)