Niin, aiheenani on huono omatunto. Se on nykyajan yhteiskunnassa varmasti kovin yleistä. Kun pitäisi syödä terveellisemmin. Välttää kovia rasvoja. Nukkua riittävästi, liikkua tarpeeksi. Asioita, jotka yleensä pääsevät lipsumaan ihanteesta koska mieluisin vaihtoehto on jotain päinvastaista. Luultavasti myös moni koiranomistaja osaa miettiä asioita, joista tuntee huonoa omaatuntoa. Jotain tuolle koiralle pitäisi tarjota enemmän tai vähemmän, mutta ei vaan pysty. Mikäli näin ei ole, on luultavasti asiat todella hyvin ja onnittelen.
Mistä minä sitten itse tunnen koiranomistajana huonoa omaatuntoa? Pakko myöntää että todella monesta asiasta. Yksi suurimpia murheenkryynejä on Jedin tämänhetkinen lihaskunto. Se on ollut niin nirso, että laihuus vaivasi pitkään. Nyt se on saanut vähän rasvaa kylkiluiden päälle, mutta lihaksia sillä on tosi huonosti. Joka päivä, kun se ei ole saanut monipuolista, lihaksia kasvattavaa liikuntaa tunnen piston sydämessäni. Taas epäonnistuin. Varsinkin talvella on hankalampi tarjota koiralle metsäseikkailuja, koska suurin osa päivästä on pimeää. Myös ruokinta on harmaita hiuksia aiheuttava aihe. Raakaruokinta on varmastikin koiralle kaikista paras vaihtoehto, mutta mitä jos sen toteuttamiseen ei vaan ole tarpeeksi rahaa? Tunnen myös epäonnistuneen siksi että Jedi ylipäätään nirsoilee vieläkin silloin tällöin. Kaikkialla sanotaan että koiran nirsoilu on omistajan itse aiheuttamaa.
Arjessa soimaan itseäni siitä kuinka välillä menee hermo. Se ei saisi mennä, eikä koiralle saisi tiuskia tai ärjyä turhan takia. Silloin tällöin näin kuitenkin käy. Vaikkei Jedi olekaan oikeastaan lainkaan ohjaajapehmeä, eikä ota tiukemmastakaan palautteesta itseensä niin silti tunnen suurta syyllisyyttä. Pieni pinnan menettäminen silloin tällöin on ihan inhimillistä, mutta eihän se koira sitä tietenkään näin ymmärrä.
Myös yksi suuri, huonoa omatuntoa aiheuttava asia on koiraharrastukset. Internetin ihmeellisessä maailmassa on mahdollisuus lukea niin paljon muiden suorituksista. Tuo koira kisasi alle vuotiaana tokossa ykköstuloksen, me hinkataan vieläkin perusasentoja. Tuo ohjaaja sai seurakoirarotuisen sessensä nostettua agilityssä kolmosiin, mutta me taistelemme vielä siitä että siellä lähdössä tosiaan pitää odottaa. Näin esimerkkinä.Yritän parhaani mukaan välttää ajattelemasta näin, vaikkei se aina helppoa ole. Eihän koiraharrastusten tarkoitus ole kerätä meriittejä mahdollisimman nuorena! Ei ainakaan pitäisi olla. Yritän ajatella niin että me pidämme Jedin kanssa vain hauskaa, sellaisella tavalla joka pitää koiran kunnossa. Ei ole mitään järkeä rikkoa koiraa sen takia että on kiire edetä, agilityssähän tämä vaaraa on suurempi kuin tokossa. Miksi riskeerata muutaman kuukauden takia, kun vaihtoehtona on useampi vuosi lisää uran loppupäässä?
En kuitenkaan voi sanoa, että unohtakaa kaikki huonoa omatuntoa aiheuttavat asia ja eläkää rennommin. En, koska se voi olla ihan aiheesta. Jedi tarvitsee paremman lihaskunnon enkä sitä voi kiistää. Vaikka sen ajattelu tekee kipeää, jopa ahdistaa, niin kyllä sitä silti ajattelen ja näin myös hiljalleen toteutan. Ehkäpä jossain vaiheessa ei ole aihetta moisille tunteille. Mutta pohtikaa silti, onko päätä jomottava asia aiheesta vai ei. Älä vertaa itseäsi muihin ja soimaa itseäsi siitä ettet ole yhtä hyvä. Se on turhaa. Keskity niihin positiivisiin asioihin, kuten vaikkapa siihen että kykenet ylipäätään harrastamaan koirasi kanssa tai jos et harrasta mitään, niin siihen että sinulla on karvainen kaveri elämässäsi.
Olenko yksin ajatusteni kanssa vai onko joku samaa mieltä?
Tutun kuulosta, tosi hyvin kirjotettu! :) Mä oon kans semmonen että poden huonoa omatuntoa milloin mistäkin - välillä ihan turhistakin asioista. Nykyään tosin vähemmän ja vähemmän kokoajan :) Mulla oli myös koiraharrastuksen alussa hirveen usein huono-koiraomistaja-fiilis siitä kun jossain agility tai tokotreeneissä jonku koira oli jo paljon pidemmällä ja me ei edetty Dustyn kanssa minnekkään, nyt onneks osaan jo ottaa rennommin eikä mua niinkään haittaa vaikkei me Iisin kanss tokossa edestä läheskään samaan vauhtiin kun muut tai että Dusty junnaa vieläkin 3v jälkeen samalla tasolla agilityssa kun millä Iisi nyt on - ei haittaa yhtään, kunhan vaan saan nauttia rakkaiden ja niin tärkeiden karvakorvieni seurasta ♥
VastaaPoistaJep, mäkin katselen kateellisena treeneissä kun vähemmän aikaa treenanneet menee paremmin kuin me. Mutta ainakin sitten, kun on samalla tasolla, tuntea ylpeyttä siitä että töitä on tehty enemmän eikä mitään ainakaan ole tullut ilmaiseksi ;) Tärkeintähän on pitää hauskaa.
PoistaNiin asiaa ja niin samaa mieltä! Meillä vähän sama homma harrastuksissa, mutta toisaalta näytän naaman nyrpijöille persettä ja harrastelen niiku itteä huvittaa, ja kuten koirasta on hauskaa :) Myös ruokinnasta jaksetaan aina rääpiä päätä, syötit mitä vaan ja kuinka vaan, niin aina on väärin. Siispä katson nykyään vaan, mikä sopii lompakolle ja koiralle.
VastaaPoistaPuhumattakaan sitten tosiaan Klaaran hankinnasta (mummon kans yhteinen), sen koulutus, ruokinta ym ym. Koska kyseessä kodinvaihtaja, jossa kuitenkin hiomista ja viilaamista joka puolella. Saatika sitten että jos trimmaa koiran kesäturkkiin, niin se on eläinrääkkäystä ja nyt se kuolee auringonpaisteessa.
Ja kyllä kaikilla muilla menee aina myös paljon paremmin kuin mulla, ainakin ne onnistuu mainostaan asian niin. :D Että joo et ole ainoa. Keskityt nyt vaan omaan koiraan, kivoihin juttuihin ja kyselet vinkkejä ;) Mekin tota lihaskuntoa kasvateltu Tuikulle ja Maisalle ja nyt tosiaan Klaara seuraavana operaatiossa.
Joo, kyllä löytyy aina niitä arvostelijoita ja ihmetyyppejä joilla kaikki menee täydellisesti. Pitää jatkossa keskittyä omiin juttuihin ja unohtaa muut :)
PoistaPyhpah! Mä olen nähnyt kuinka paljon oikee välität Jedistä ja kuinka paljon rakkautta ja huolenpitoa se sulta saa ja kuinka hieno koira se on. Teistä tulee vielä vaikka mitä ;) Huono koiranomistaja sä et todellakaan ole. Ja yritä unohtaa noi negatiiviset ajatukset ja muistakaa pitää kivaa! Pusuja Manulta :*
VastaaPoistaNo voi kiitos :* Osittainhan tämä teksti oli ihan yleistä pohdintaa, kaikki ei omia henkilökohtaisia ajatuksia ;)
PoistaKoiraharrastuksessa on tosiaan opeteltava olemaan itselleen armollinen (myös muiden kritiikistä huolimatta) ja hyväksyttävä se tosiasia, että kaikkea ei voi itse täysin kontroloida. :) Ne on aika tärkeitä elämänoppeja, oli koiraharrastaja tai ei!
VastaaPoistaTotta, osa niistä hienoista asioista, joita koiran omistaminen opettaa!
PoistaOlen treenitauon jälkeisten treenien jäljeltä niin väsynyt, etten jaksa juuri valottaa ajatuksiani suunnattomasti, mutta ei, et ole ajatuksinasi yksin. Viimeksi harkoista palatessani mietin bussissa, miksi koiraharrastuksenkin on vallannut kilpailullisuus niin läpeensä, että tupsahtelee esiin kuin home joka nurkalla. Ei sillä, että kisaamisessa olisi sinänsä pahaa, kisatavoitteellisesti tässä itsekin harrastellaan. Joka tapauksessa paine harrastaa tietyllä tavalla on armoton.
VastaaPoistaTämä on niin totta. Mustakin tuntuu välillä että pitäishän meidän jo tänä vuonna alkaa kisaamaan kun melkein kaikki aloittavat heti kisaiän ylityttyä! Olen kyllä tehnyt päätöksen etten niihin kisoihin mene ennen kuin voin käsi sydämellä sanoa, että uskon koiraan ja itseeni niin paljon että voimme siellä pärjätäkin. En tahdo mennä vain kokeilemaan onneani.
Poista