tiistai 4. huhtikuuta 2017

Kun lukio loppuu ja agility jatkuu


Viimeisen kirjoituskerran jälkeen tuntuu elämäni muuttuneen aivan valtavasti. Nyt, vihdoin, ylioppilaskirjoitukset ovat ohi ja agilitylle (ja blogille) löytyy lisää aikaa.

Näin loppukesästä eteenpäin kelaten kisattiin muutamat kisat, joilla enimmäkseen tosi kivaa menoa. Tuplanollakin on plakkarissa, joten tavoite "SM-kisoihin" on jo paljon realistisemman tuntuinen! Lähinnä ongelmana on ollut se, ettei Jedi hahmota kisoissa pakkovalsseja, niistoja tai saksalaisia ollenkaan. Treeneissä ne kyllä sujuvat. Ilmeisesti korkeassa vireessä se ei jaksa lukea niin tarkasti, tai minä teen jotain eri tavalla. Ja varmaan ongelman tajuamisen jälkeen olen jännittänyt niitä enemmän, mikä saattaa taas vaikuttaa omaan liikumiseeni.

Kiva vitonen Mikkelissä, jossa juuri tämä pakkovalssiongelma.



Syyskuussa Orimattilasta tuplat


Syksyn puolella meillä oli aivan mahtava neljän kerran koulutussetti Kylliäisen Katilta. Paljon opittiin! Toiseksi viimeisin kerta oli ehkä hauskoin, opettavaisin ja motivoivin treeni ikinä. Ei olla ikinä Jedin kanssa oikeasti treenattu näitä ilman käsiä/ääntä-juttuja, ja se oli koulutuksen teemana. Lopputulos: mentiin rata niin etten sanonut mitään, ohjannut käsillä enkä juossut. Jedi osasi ihan mahtavin hyvin, ilman sanallista kannustusta ja omaa liikettäni se tietysti meni hitaampaa kuin yleensä mutta olin silti aivan äimän käkenä. Mahtava koira <3 Tuli niin sellainen fiilis että kyllä minä ja Jedi osataan. Aina kun on epätoivoinen olo niin pitää vain muistella sitä treeniä!


Nyt tämän vuoden aikana ollaan käyty yhdet möllikisat ja treenattu ihan yhden käden sormilla laskettava määrä. Sunnuntaina vuorossa ekat kisat puoleen vuoteen. Nyt kun ei enää ole kouluakaan niin on treenaamisellekin enemmän aikaa. Odotan innolla sitä, että päästään taas kunnolla agilityn makuun!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti