Oikean fiiliksen löytyminen

Piirinmestikset takana! Olipahan, kuten arvelinkin, hauska kisata. Kisakuume palasi. Oli myös rankka päivä, joten ihan lyhyesti nyt vain.

En ehtinyt näitä kisoja jännittää paljoakaan kun olen keskittynyt kouluun. Ehdottoman hyvä juttu - en kerännyt niitä samoja paineita mitä oli viime kisoissa. Oli itsellä hyvä fiilis ja se näkyi radoilla, liikuin paremmin ja siten myös Jedikin liikkui paremmin. Korosti vain omaa ajatusta siitä, että ei ne tulokset vaan se fiilis, vaikkakin usein ne tuloksetkin onnistuvat silloin kun on oikea fiilis.

A-agilityrata hylyksi. Kepit oli superit ja hylky tuli juuri siinä missä arvelinkin. Jedi hakee takaakierrot niin helposti. Positiivista oli myös hyvä irtoaminen putkiin!



B-hyppyradalta NOLLA! Ei tosin mikään kaunein, kaarrokset paukkuivat ja ihanneaikakin alittui vain reilulla kahdella sekunnilla. Mutta nolla kuitenkin :)
 



Joukkueradalla huono A, luulin jo meidän saaneen siitä vitonen. Lopussa täysin typerä virhe, täysin samanlainen kohta kuin kahdella edellisellä radalla ja minä en tee päällejuoksua loppuun asti. Huoh. Vitonen siis. Meidän joukkueen yhteistulos oli 20 rv ja melkein kymmenen sekuntia yliaikaa, tulos kuitenkin! Sijoututtiin viidensiksi kuudesta joukkueesta.


Ehkäpä tästä alkaa SM-nollien kerääminen...?

Kun ei jaksa

Koulun taas alettua on treenaaminen jäänyt jokseenkin vähemmälle. Kaiken lisäksi olin koulun retkeilykurssilla eli vaellettiin ja telttailtiin Repoveden kansallispuistossa yhden yön yli - ja tietysti minä sain siitä itselleni mukavan kuumeen. Tältäkin viikolta jäi molemmat ohjatut siksi välistä, mukavahan se on piirinmestiksiin mennä tunteella että ollaan viimeksi treenattu joskus joulukuussa...

No mutta, onneksi se vähä mitä ollaan treenattu on mennyt ihan mukavasti eikä ole jäänyt mitään hampaankoloon. Pitänee käydä vielä itsenäisesti vahvistamassa jotain kontakteja sun muuta pientä, ettei kisatilanne saisi Jediä täysin unohtamaan niitä. Ainoa. mikä on treeneissä iskenyt silmään ja minkä olen tajunnut, on se, että Jedi ei oikeasti osaa kääntyä. Vaikka ohjaan ja annan vihjeen että hei, nyt käännytään, se hyppää silti suoraan eteenpäin ja ryhtyy vasta sen jälkeen kääntymispuuhiin. Meidän kouluttajan mielestä kyseessä voi olla ihan hyppytekniikka, Jedin on helpompi kääntyä vasta hyppäämisen jälkeen. Mutta en tahdo niin! Eipä me tässä parin päivän tai ihan viikonkaan aikana saada asialle mitään tehtyä, mutta ajattelin pitää loppuvuodesta ihan sellaisen kunnon tauon. Ensin oikeasti lepoa ja sitten taktinen hyppytekniikan- ja kääntymisenhiomistauko. Sattuisi itsellekin ihan hyvään saumaan, toinen lukiovuosihan on kuulemma se rankin ja tässä syksyn mittaan lähtee rullaamaan kaikenlaiset musikaaliprojektit, vanhojentanssiharjoitukset, yrittäjyyskurssit sun muut. Tällä nimenomaisella hetkellä agility tuntuu itse asiassa täysin toissijaiselta asialta elämässä ja kirosin vähän sitä että mihinkään piirinmestiksiin ikinä ilmoittauduin - kun voisin jäädä kotiin lepäämään ja tekemään kaikenlaisia esseitä. Yhdet kisat tältä kuulta jo surutta viivasin yli kalenterista. Voi toki olla, että kun pääsen siihen kisatunnelmaan, on toinen ääni kellossa...