Tilannetaju kohdillaan

Ekat kolmosten kisat purkissa! Täytyy myöntää että oli aluksi aika kova alemmuuskompleksi joka vaan lisäsi omaa jännitystä ja paineita. Ekan radan jälkeen sekin onneksi helpotti!

Mentiin siis kaksi rataa, molemmat Johanna Nybergin käsialaa. Omasta mielestä kumpikin oli varsin helppo ja mentävä rata! Ihan mukava, pehmeä lasku kolmosiin siis.

Ekalla radalla ainoa mietityttänyt kohta oli A:n jälkeinen elämä. Aluksi meinasin tehdä persjätön putken jälkeen, mutta rataantutustumisessa tulin siihen tulokseen että se on hiukan vaarallista. Niinpä tein poispäinkäännöksen ja takaaleikkauksen, vaikkei niitä ollakaan harjoiteltu paljon yhtään. Kokeilumielellä mentiin, ja sehän toimi! Olin tosi tyytyväinen, sillä siinä kohdassa tosi moni hyllytti. Harmi vaan että kepeillä Jedi jätti viimeisen pujottelematta ja tuli hyppäämään hypyn, joten hylyksi meni. Siinä sitten vähän aikaa sähläsin itse ennen kuin sain taas radasta kiinni. Harmittava virhe, koska mitäs jos Jedi vaan olisi pujotellut loppuun - melko mahdollisesti olisi tullut nolla.



Toinen rata oli vielä simppelimpi. Tässä olin epävarma vain keppikulmasta, ei olla tehty niin kovasta vauhdista umpikulmaa. Mutta Jedi handlasi sen tosi upeasti! Muutenkin rata meni muutamaa kaarrosta lukuun ottamatta tosi kivasti, mutta yksi rima putosi...




Rehellisesti ja rumasti sanoen tämän radan jälkeen vitutti aika pahasti. Ilman tuota yhtä pudonnutta rimaa oltaisiin voitettu ja SERT olisi jo plakkarissa. Erityisesti tämä ärsytti siksi että Jedi ei ole aiemmin kisoissa rimoja tiputellut, sopivan ajankohdan valitsi... Tosin oma vikanihan tuo oli, kiirehdin putkelle kun Jedi oli ilmassa. Ainakin epäilen että tiputus johtuu siitä. Mutta ei voi mitään, tällaista tämä laji aina on. Niin kamalan pienestä kiinni. Pitää vaan itse oppia sietämään pettymyksiä! Joka tapauksessa radat menivät kyllä paljon paremmin kuin oletin, ei lainkaan huono kolmosten avaus. Meillä on vielä monta vuotta aika treenata ja kisata, kun tämä kisaaminen on vieläkin aika sähläystä omalta osaltani. Vielä ei pää pysy ihan kasassa.

Torstaina lähti kisailmo meidän ensimmäisiin kolmosten kisoihin. Jaiks. Startataan kaksi rataa ensi viikon lauantaina Orimattilassa. Vähänhän se pistää jännittämään, mutta mennään sinne vain kokeilumielessä ja treenaamaan. Pitää vaan tottua ajatukseen että mitä todennäköisimmin meillä kestää suhteellisen kauan että saadaan kolmosissa aikaan nollaratoja, kun edelleen olen itse kisoissa ihan että täh ja Jedi vaan tahtoo kirmata kovaa... Lisäksi Jedi ei edelleenkään osaa oikein kääntyä, ainakaan kovassa vireessä ja vauhdissa. Kontaktit sentään ovat olleet treeneissä ihan suhteellisen kivalla mallilla, että jos vaikka saisi joskus kisattua ilman että tarvii niistä stressata!

Treenailtu ollaan ihan rennosti mutta aika tehokkaasti. Tänään käytiin Kokkosen Tuijan koulutuksessa. Ongelmana oli taaskin tuo perhanan kääntyminen, sekä sitten välistäveto kovasta vauhdista. Kun asiat sujuu matalassa vireessä moitteetta, oletan että se onnistuu aina... Takapihalla ollaan treenailtu välistävetoja ja serpentiinejä ja kaikennäköisiä käännöksiä mitä kolmella esteellä saa aikaan, eikä esimerkiksi välistävedoissa minun ole tarvinnut kuin vähän vetää kädellä. Eihän se tietenkään radalla onnistunut. Noh, saatiin kuitenkin vinkkiä kuinka niitä kaarroksia saisi kohtuullisemmiksi, pitää ainakin sitten kisoissa kokeilla. Noin muuten tuntuu että pitänee oikeasti opettamalla opettaa Jedi nyt vihdoin kääntymään ihan sanallisella käskyllä eikä niin että minun täytyy suurin piirtein hyppiä yhdellä jalalla tai tehdä kärrynpyöriä ettei se kaarrattaisi ties missä. Pitäisi myös oikeasti saada se tulemaan ohjauksiin ja myös lähelle minua, esimerkiksi niistoissa se ei tunnu välittävän mitään mistään käsistä joilla yrittäisin ohjata.

Treenaamisen ohella ollaan nähty koirakavereita, rentouduttu ja uitu. Jedi suostui tässä yhtenä iltana jo uimaan, eiköhän kohta se uimisen riemu muistu kunnolla mieleen! Aluksi kun menin itse veteen ja houkuttelin Jedin kahlaamaan niin pitkälle kun se vain suostui ja siitä sitten varovasti, en pakottamalla, vähän vedin kaulapannasta tulemaan niin sehän lähti uimaan. Myöhemmin se sitten tuli jo ihan itse. Jedi myös rakastaa hakea järvestä kaislanpalasia joita heittelen ja sen jälkeen se tuo ne minulle revittäväksi, ja sehän taistelee niistä aina ihan kunnon apinanraivolla! Pitäisiköhän ottaa niitä treeneihin mukaan... :D

Sukukokous

Viikonloppuna tehtiin mukava, joskin varsin raskas reissu Jedin kasvattajalle Kiuruvedelle. Raskaan reissusta teki kuuden tunnin ajomatka peräkkäisinä päivinä, ei se ihan helppoa ole vaikkei olekaan kuin matkustajana. Tokihan me pysähdeltiin matkalla että saatiin kaikki jaloitella, ja Jedikin pääsi Kuopiossa käväisemään Matkus-kauppakeskuksessa kun sinne sai koirien kanssa mennä ja haluttiin vähän katsastaa. Jedihän oli kuin tavallisella päiväkävelyllä, on se vaan niin ihana ja helppo koira.

Kasvattajan luona olikin monta ihanaa koiraa, niin minun kuin Jedin mielestä. :D Kaikki ovat niin kovin sosiaalisia, varsinkin Jedin mummo Jolie ja eno Uno ovat ihan höhliä ja supersosiaalisia, koko ajan kerjäämässä rapsutuksia. Jedin emä Luna oli enemmän Jedin kaltainen, pidättyväisempi mutta tuli myös mielellään rapsuteltavaksi. Jedin mielestä kaikki nartut olivat iiiihania, vuorotellen kokeili kaikkia vikitellä vaikka saikin tiukkaa palautetta. Erityisesti se rakastui Sona-valkkariin, aluksi sitä vähän jännitti naisensa suuri koko mutta pian Jedi ei muita narttuja enää nähnytkään. Aikamoinen pelimies!

Jolie-mummo

Luna-äiti

Uno-eno. Taustalla vanharouva Sani, 14-vuotias. Paikalla oli myös sen "pentu", 10- vuotias Wendy

Sunnuntaina tuli käymään myös Jedin siskon omistaja tämän pennun kanssa. En ollut Bella-siskoa nähnyt koskaan aiemmin, kun emme pentuja aikanaan käyneet katsomassa ja hakureissulla Jedi oli viimeinen pentu jota tultiin hakemaan. Sisko oli luonteeltaan aika erilainen Jediin verrattuna, tykkää hirmuisesti ihmisistä ja hyppäsi monta kertaa syliin rapsuteltavaksi. Tämän pentu Wilma oli ainakin yhtä sosiaalinen, ja lisäksi hirmuisen reipas. Solahti heti suureen koiralaumaan ja tutki vain kaikki paikat, vaikka siinä olikin sellaiset neljä vierasta koiraa ja valtava hulina ja pieni vielä alle kolme kuukautta vanha. Minäkin sain paljon pienen kielen lipaisuja. <3

Jedi ja Bella

Jedi, Wilma ja Bella

Wilma ja Luna

Wilma ja Jolie

Pikkuinen pentu <3

Iso paha susi...

Neljä sukupolvea

 Kiitos mukavasta viikonlopusta Sirpalle ja Merville! :)

Isommissa kisoissa

Tänään koitti Agirotu ja ne nuorten avoimet SM:t. Mua pelotti etukäteen jonkin verran se, että kyseessä on aika iso tapahtuma eikä me olla käyty kuin pienissä kyläkisoissa. Pahimmissa kauhukuvissani Jedi ampaisi lähtöluvan saatuaan viereiselle radalle. :D Tavoite numero yksi olikin että Jedi tekee samaa rataa kuin minä eikä lähde lipettiin, se onnistui. Toinen tavoite oli se että sekä minun että Jedin pää pysyisivät kasassa, se onnistui jotenkuten. Kolmas ja viimeinen tavoite oli että voitetaan koko roska, se ei onnistunut.

Saavuttiin paikalle ajoissa jotta ehditään molemmat tottua tilanteeseen. Jedille taisi olla alussa ihan liikaa tapahtumaa menossa, kun se hetken aikaa käveli rauhallisesti, kunnes tajusi että täällä on agilitya, raivosi, rauhoittui taas hetkeksi ja sama uudestaan... ja uudestaan. Jedi sai sitten puolisentoista tuntia odotella syrjemmällä kevythäkissään, kun minä katselin muiden ratoja. Senioreiden kisat olivat ennen junioreita ja nuoria, ja kauhulla katsoin heidän rataansa, näytti ihan hullun vaikealta.

Nuorille tuli kuitenkin, onneksi, helpompi rata. Oli ihan meidän tehtävissä, ja lähdin aika itsevarmoin fiiliksin radalle. Ainoa kohta jota kirosin oli A:lle tulo, siinä olisi pitänyt vaihtaa puolta, mutta totesin että valssailu tai pesjättö antaisi Jedille huonon lähestymiskulman esteelle ja pelkäsin että se lähtisi kiipeämään huonosti ja tippuisi. Päädyin sitten takaaleikkaukseen.


Tässä  vielä sama toisesta kulmasta kuvattuna. :D

Jedillä oli vire ihan katossa. Ei ole noin kovasti tahtonut radalle ikinä. Lähdössäkin nosti tassuja ja nousi vähän seisomaan ennen kuin annoin lähtöluvan. Vire sitten vähän kostautui, koska eihän sitä nyt puomille malttanut pysähtyä... Mulla meni tästä vähän pasmat sekaisin koska olin suunnitellut tekeväni persjätön puomin jälkeen. Jedi sitten ehti seuraavan esteen menemään väärinpäin, joten hylky napsahti jo siitä. Kepeillä Jedi meni toiseen väliin, ja siillä on kyllä ollut kepit aina todella vahvat että epäilen ettei se nähnyt ensimmäistä keppiä koska se oli valkoinen. Eipä näitä koskaan tiedä. A oli tällä kertaa tosi hyvä, olin olettanut Jedin tarjoavan pysäytystä mikä lisäsi omaa myöhässä oloani vielä rutkasti, joten A:n jälkeinen hyppy jäi välistä. Jedillä on edelleen hakusessa se koska pitää pysähtyä ja koska saa tehdä juoksukontaktin, aiemmin vain se tahtoi pysähtyä sekä puomilla että A:lla, nyt sitten juosta molemmat... Paljon riittää meillä vielä työtä. Ihan tyytyväinen olin meidän suoritukseen, Jedi meni lujaa ja innokkaasti, mutta kyllähän se ärsytti että sijoitukseen olisi riittänyt mikä tahansa tulos.

Vähän jäi nyt hampaankoloon että eiköhän me sinne Vöyriin vielä suunnata niihin varsinaisiin juonior-SM:hin. Tuli muutenkin hirveä kisakuume, että saattaa olla että korkataan ne kolmoset jo kolmen viikon päästä...

Pari viikkoa elämää

Onpa ollut hankala istahtaa tietokoneen ääreen muuten kuin seurailemaan livestreamia arvokisoista, saatika sitten siirtämään kuvia ja videoita kamerasta.

Noh, joka tapauksessa reilu viikko sitten vietettiin juhannusta! Me menimme toki perinteisesti mökille ja vietimme siellä kaksi yötä. Jedi oli koko ajan touhottomassa ja tarkkailemassa. Kaikkeen tekemiseen pitäisi päästä mukaan...

Juhannusaattona pistettiin tietysti myös kokko pystyyn, kaikesta vanhasta poltettavasta roinasta. :)

Juhannuspäivänä rentouduttiin mökillä ja sunnuntaina käytiin pienellä tourilla Verlassa. Kymmenen vuotta on tuo mökki Verlassa ollut mutta eipä ole noissa varsinaisissa nähtävyyksissä tullut käytyä montaa kertaa. Jedikin sai vähän sivistystä. :D Käytiin Verlan tehdasmuseolla (oltaisiin menty varsinaiselle kierroksellekin mutta kierros oli jo täynnä), sekä katsomassa kalliomaalauksia ja hiidenkirnua. Varsin historiallista!

Illalla käytiin vielä soutelemassa. Jedin pelastusliivit unohtuivat kotiin mutta se on veneessä niin rauhallinen että uskalsin sen silti sinne ottaa. Se tykkää katsella maisemia ja antaa tuulen tuivertaa turkissa... :D

Agilityn puolelta ollaan treenattu varsin ahkerasti. A ollaan nostettu jo nyt täyskorkeaksi. Jedistä huomaa selvästi että sen jyrkkyys on sille aika paljon eikä se ihan helposti pääse ylös, myöskin rytmi on hieman hukassa vielä. Mutta eiköhän tässä kesän aikana saada sille kasvatettua kuntoa sen verran, ettei enää olisi ongelmaa. Mukavaa on se että osumia tulee silti, vaikkakin aika ylös. Uskon että sekin paranee vielä. :)


Meillä on kuitenkin ollut ongelmia saada sama suoritus radan osana. Viime viikon maanantain treeneissä Jedi tarjosi taas vain pysäytystä, ja jälkiviisaana tajusin ettei se vieläkään uskalla mennä ilman että palkka on odottamassa. Torstaina mentiin sitten yksikseen treenaamaan ja tehtiin taas palkan häivytystä. Treeni meni tosi hyvin eikä Jedi tarjonnut kertaakaan pysäytystä, harmi ettei ole videota. Maanantain treeneissä oli radalla kontaktiesteistä vain A ja Jedi meni taas oikein hyvin eikä tarjonnut pysäytystä. Treenasin radan jälkeen vielä keinua ja puomia ja ajattelin vielä kokeilla A:ta yksittäisenä, ja Jedihän tarjosi taas vain pysäytystä. Pitkä matka vielä siis kuljettavana, että Jedi erottaisi oikeasti milloin pysähtyä ja milloin ei.

Pitänee varmaan palata myös hieman taaksepäin ja laskea taas A:ta hieman. Syy miksi nostin sen täyteen korkeuteen näin äkkiä on se että osallistutaan sunnuntaina Agirodussa nuorten avoimiin SM-kisoihin ja ajattelin että juoksukontaktin saisi valmiiksi siihen mennessä, mutta nähtävästi mennään siellä sitten pysäytyksellä. Positiivista on toki se että nyt Jedi tekee pysäytyksen todella nopeasti. :D Agirodun jälkeen pidetään pari viikkoa taukoa, sen jälkeen palataan kontaktitreeneihin ja toivottavasti elokuun aikana päästäisiin kisaamaan, toimivien kontaktien kanssa.

Ennen Agirotua tahdoin vähän kisatunnelmaa alle joten mentiin tiistaina Pyhtäälle möllikisoihin. Ratana Agirodun Open Class -rata. Mentiin rata kaksi kertaa, ekalla kerralla hyllytettiin omien typerien ohjausvalintojen takia, toiselle sitten vähän muutin suunnitelmia ja saatiin nolla. Harmi vaan ettei päästy palkinnoille, sillä vain ensimmäisen radan tulos otettiin huomioon. Tärkeämpi saavutus oli kuitenkin tunne siitä, että pystytään tekemään nollia, ja siitä pidän kiinni sitten Agirodussakin. :)


Sitten vielä eiliseen päivään eli keskiviikkoon! Jedi pääsi eläinlääkärille. Sille oli kerääntynyt hammaskiveä aika paljon, joten oli jo aikakin vähän puhdistaa hampaita. Epäilin myös suussa olevan jotain muutakin vialla, sillä Jedi on treeneissä tehnyt sitä että aluksi leikkii suurella innolla kunnes yhtäkkiä ei tahdo leikkiä ollenkaan. Epäilin että sillä olisi ientulehdusta tai jotain muuta, minkä vuoksi leikkiminen sattuu. Ja olinkin oikeassa, ientulehdusta oli poskihampaiden alueella. Toivottavasti se lähtisi myös nyt nopeasti paranemaan. Tästä lähin myös kiinnitän enemmän huomiota Jedin suuhygieniaan, pitää niitä sen hampaita pestä ihan oikeasti joka päivä ja antaa vähän useammin luita kaluttavaksi - nahkarullista se ei oikein innostu.