maanantai 27. tammikuuta 2014

Vaarallisia ajatuksia

Viime viikolla ei tapahtunut oikein mitään. Tyhmän pakkasen vuoksi treenit peruttiin eikä lenkkeilykään oikein innostanut. Enimmäkseen vietettiin aikaa keskellä järveä, toisin sanoen jäällä lenkeillä. Pientä tokotreeniä siellä tehtiin, kun häiriötä vaan tarvitsisi treenata niin hirmuisesti, ja se on vaan minun mielestä niiin tylsää. Varsin mukavasti Jedi keskittyi, vaikka kontakti tuppasi tippumaan jos käännyttiin suuntaan jossa oli jotain tosi mielenkiintoista.

 Musta on vähän alkanut tuntua että ehkä tää tokokin on ihan kivaa. Alo-liikkeet on melkein kunnossa. Tai noh, hyppyä ei olla katsottu sitten yhtään. Ja se seuraamista voisi treenata pidemmissä pätkissä. Ja ne käännökset on vielä vähän niin ja näin. Enkä edes tiedä miten Jedi suhtautuisi luoksepäästävyyteen. Mutta silti on alkanut tuntua että ehkä me joskus voitaisiin vaikka kokeissa käydä! Ainakin jos saan Jedille rakennettua häriönkestoa ja palkattomuutta. Mutta edetään meidän omaan tahtiin ja katsotaan mihin tie johtaa. Olen liian kova vertailemaan itseäni ja meitä koirakkona muihin, pitäisi vaan muistaa ottaa rennosti ja pitää hauskaa.

Tänään tapahtui pitkästä aikaa jotakin oikeasti jännittävää, nimittäin ohjatut aksatreenit viikon tauon jälkeen. Meidän koutsi on lomalla joten päästiin toisen ihmisen silmän alle. Ihan mukavaa saada erilaista näkökulmaa asioihin! Erikoiset treeneistä teki se että oltiin ihan illalla, kaheksalta aloitettiin kun normaalisti meidän treenit on neljältä. Lisäksi kukaan muu meidän ryhmäläinen ei tullut, joten saatiin sitten yksityistunti! Ei treenattu kuin vain 20 minuuttia, mutta se oli ihan riittävästi.

Tehtiin muutamaa mukvan helppoa pätkää. Musta välillä tuntuu normitreeneissä että mennään liian vaikeita asioita, kun tahtoisin itse keskittyä perusjuttuihin kuten irtoamisen treenaamiseen. Tänään Jedi oikeastaan irtosi aika hyvin ja piti katseensa esteissä, liekö pieni tauko tehnyt terää. Sain vinkkejä pakkovalssiin ja päällejuoksuihin, eli kyllä se on ihan kannattavaa käydä välillä muidenkin kuin sen oman kouluttajan opeissa. Jedi sai myös paljon kehuja, ja poikkeuksellisesti myös minäkin :D Ei kuulemma minun ohjaamisessani mitään suurta vikaa ole, kun vähän valittelin että kun koira osaa ja minä en. Yksi huomio mikä itselle jäi mieleen oli se että pitää olla radalla vähän röyhkeämpi! Sanoa kuuluvammin käskyä. Siinä sellainen asia mikä on tällaiselle todella ujolle persoonalle hankalaa, varsinkin miltei tyhjässä ja hiljaisessa hallissa miltei tuntemattoman kouluttajan seurassa... Ehkä minä vielä senkin opin.

Kun vähän aikaa sitten ilmoitin äidille että menen katsomaan huhtikuussa meidän hallin vieressä pidettäviä agikisoja, tokaisi tämä heti että enkö mene sinne Jedin kanssa. Silloin tämä lausahdus vain huvitti minua, mutta nyt alkaa tuntua että ehkä sittenkin. Tietysti pitää hommata lisenssit ja kilpailukirjat, mutta kun Jedi olisi tuolloin jo juuri ylittänyt kisaiänkin... Kyllähän me tässä muutamassa kuukaudessa kaikki vielä puutteellinen opitaan, eikö vain...? Noh, en kyllä tahdo tämänkään asian kanssa kiirehtiä. Kisataan sitten kun ollaan valmitta. Pari kuukautta sitten olin vielä sitä mieltä että mehän ei kisaamaan mennä, liian pelottavaa minulle. Nyt onkin kisa-ajatukset nousseet mieleen. Vaarallisia ajatuksia nämä! :D

Huomenna suunnataankin sitten eläinlääkäriasemalla läpivalaisemaan Jedin koipia. Ai että kun voikin hermostuttaa jokin näin kamalasti... Pessimistinä olen vakuuttunut siitä ettei kaikki kuitenkaan voi olla kunnossa.

Huh, tulipas pitkä, tylsä ja kuvaton teksti! Jääpä ainakin itselle tämän hetken ajatukset muistiin, voin sitten pitkän ajan kuluttua nauraa ja ihmetellä kuinka asiat muuttuu.

2 kommenttia:

  1. Hyvältä kuulostaa ajatukset, ei ollenkaan vaarallisilta! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen että sitten kun olisi aikaa pistää ajatuksia käytäntöön niin menee mulla pupu pöksyyn ;)

      Poista