sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Mamma, olen jo iso poika!

Mihin tämä aika kuluukaan... Jedikään ei ole enää pentu. Ainakaan pieni pentu. Se nostaa jo jalkaa. Kyllä. Kriisiähän tässä pukkaa, kun tuo jo näyttää melkein aikuiselta ja käyttäytyykin melkein jo kuin aikuinen. Oliskos se nyt uuden pennun paikka? ;) 

Noh, ei kyllä oikeasti, kyllähän tuon kehityksen huomaa jo käytöksestäkin. Niin ollaan teiniä, haukutaan koirille lenkillä, haukutaan kotona, unohdetaan korvat ja mitä "Tänne!" tarkoittikaan. Unohdetaan tontin rajat ja karataan vähän naapurin pihalle... Eikä jakseta keskittyä. Onhan välillä niitä paremmpiakin päiviä, jolloin tuo on varsinainen enkeli, ja kyllä ne auttavat siinä pitkän pinnan kasvattamisessa. 

Lähiaikoina olemme käyneet mökillä, metsässä ja Manulassa. On tuo aika suloinen, kun mökillä on niin pätevää poikaa. Koko ajan touhottamassa ja vahtimassa ettei kukaan karkaa. :') Lisäksi olen saanut toteuttaa sisäistä hammaslääkäriäni, kun viimein ostin Jedille hammasharjan ja olen sitä siihen totuttanut. Ihan hyvin sujuu jo!









Seuraavat kuvat ovat Manun omistajan ottamia - kävimme heidän kanssaan tänään lenkillä, yhteensä koko reissuun meni kolme tuntia! Oli hieman väsynyt pentu kotiin tultaessa.


Puikkonokka.

Kyllä, pellolla oli sohva - kuka lie sen sinne hyljännyt.





Liikakiloja? Joo, ei se oikeasti ole läski...



Melkein 7 kk kuva. Hienosti panta kaulassa, kurasena ja karvat miten sattuu. Huomenna sitten virallisempia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti