Juostaan lujaa

Kirjoittelu on jäänyt vähän vähemmälle,  tekosyynä koulukiireet. Ei ole tullut myöskään otettua yhtään kuvia, enkä oikein tykkää kuvattomista postauksista kun omasta mielestä niitä on aika tylsä lukea. Tämäkin on siis nyt tylsä ja kuvaton kertomus, mutta ei voi mitään. Mutta varsin huima huomio tuli tehtyä, sillä nykyään on tällä meidän pikku blogilla jo 50 lukijaa! Varsin huisia. Nuo lukijamäärät vähän sahailee, välillä tulee lisää ja välillä joku jättää lukemisen, mutta mukavaa että näinkin montaa meidän elämä kiinnostaa :)

Meidän kesän projektiksi on valikoitunut juoksu-A. Sillä tulee (toivottavasti) säästymään useampi sekunti kisoissa. Mulla on epäilykseni että tämä tulee auttamaan myös puomin nopeuttamisessa, sillä se alkoi hitautua samaan aikaan kuin aloin pysäyttää A-esteellä. Näin ensimmäisen treenikerran jälkeen on varsin mukavat fiilikset uskon että meillä on mahdollisuus saada aikaan toimiva ja nopea suoritus. Nyt aluksi laitettiin A ihan matalaksi ja vain juoksutin Jediä. Meillä olisi ensi viikonloppuna kisat, joissa tarkoituksena on vielä pysäyttää Jedi A:lla. En usko että Jedi tästä hämmentyy sillä A oli nyt niin matalana. Näitten kisojen jälkeen sitten pidetään kunnon kontaktitauko ja kisataan vasta elokuussa. Mun piti itse asiassa nämäkin kisat jättää välistä, mutta tuli sellainen "mutta kun" -fiilis ja vähän ex tempore päätin että ei sillä nyt ole niin kamalasti väliä vaikkei kontaktit näissä kisoissa niin hyvin toimisikaan. Kokemuksen kannalta :)

0, 5, 0 = kohti kakkosluokkaa!

Tänään oli kisoissa sellainen varsin ihana fiilis, että me tehdään Jedin kanssa samaa rataa ja yhteistyö sujuu. Saatiin kolme varsin kelpoa rataa aikaan. Kontaktitkin toimivat paremmin mitä oletin, hitaasti muttei ihan niin kamalan hitaasti.

A-hyppyradalla vaikeinta oli kepeillemeno. Ajattelin että prkl, minä otan treenin kannalta ja teen takaaleikkauksen, meillä ei ole mitään hävittävää! Ja hyvinhän se sitten toimi. Vähän oli kaarratusta mutta muuten oikein kivasti meni rata, tästä 0 sijalla 2. Hyppyradaltahan meillä on jo nolla viime syksyltä, mutta kun katsoin tuloksia oli meidän perään kirjoitettu että LUVA. Noh, väliäkö hällä.



Toinen rata oli agilityrata. Rataantutustumisessa ajattelin puomin ja A:n välisillä hypyillä tehdä persjätön, mutta rataa odotellessa päätin vaihtaa sen valssiin. Persjättö olisi ehkä ollut kuitenkin parempi vaihtoehto, olisin päässyt liikkelle ehkä paremmin, nyt tuli kielto A:lle. Muuten rata sujui kivasti, ja tuloksena 5 sijalla 3.




Viimeisenä toinen agirata. Vähän meni kalasteluksi ja pelasteluksi, kun Jedi äkkäsi putken, mutta nolla se oli kuitenkin! :D Kontaktit olivat hitaat ja tuli hieman kaarratusta, joten nollan saaneista oltiin viimeisiä, sija siis kolmas. Niin, ja SERT! Kakkosluokka siis kutsuu.



Ihan ei kirkkaimmille palkintopalleille ylletty, mutta kakkosluokassa sitten räjäytetään täydellisillä kontakteilla ja käännöksillä niin ei aikaa tuhlaannu! ;) Kisakalenteri menee nyt uusiksi, ajattelin että jos nyt noissa seuran toukokuun kisoissa kävisi kokeilemassa ja sitten vasta syksyllä otetaan se kisakausi.

Niin ja ihana ystäväiseni Mira oli myös ottamassa kuvia, tässä niistä pari! Kiitos Miralle :)

Palkintoposetus!

Täydellisyyteen pyrin

Maanantaina treenien jälkeen oli aika huono fiilis ja olin jo tulossa tänne valittamaan kaikesta. En kuitenkaan ehtinyt ja parin päivän jälkeen kaikki on alun tunnemyrskyn jälkeen saatu oikeaan mittakaavaansa. Ei meille mitään maata mullistavaa käynyt, mutta Jedi on oikeastaan ihan tällä viikolla ruvennut menemään puomin ja A:n todella  h i t a a s t i. Hitaitahan ne ovat olleet jo pidempään, mutta nyt mentiin puolet ihan hiipien. Keinu sen sijaan sujuu nykyään tosi hyvin, mikä on vähän ironista suorastaan enkä puoli vuotta sitten olisi voinut kuvitella että meillä olisi tällainen tilanne! Tietysti hidas suoritustapa on vain sellainen pieni virhe joka on koulutettavissa pois, nopeammaksi, mutta se huono mieli tuli siitä että olen jälleen kerran tehnyt jotain väärin; treenatessa olen ajatellut että Jedi innostuisi menemään nopeampaa kun itse juoksisin rinnalla oikeasti nopeasti, mutta maanantaina sain sitten kuulla ja itsekin tajuta, että se, kun itse menen lujaa Jedistä ohi, tulee Jedille vain painetta ja tämä siis hidastaa sitä entisestään. Se tietää, ettei kuitenkaan "voita" minua joten innostavaksi tarkoitettu harjoitus vain lannistaa sitä.

Tästä on tietysti suunta vain ylöspäin ja pakostakin täytyy silloin tällöin todeta olleensa väärässä voidakseen kehittyä, ja meillä on tässä kevään aikana tullut huimasti kehitystä monissa asioissa. Se ei vaan aina ole niin kamalan kivaa kuulla palautetta, jollaista ei ole olettanut saavansa. Se tulee yllättäen, kuin isku palleaan. Olin esimerkiksi ajatellut että Jedi osaa hakeutua takaakiertoihin superisti ja että se on nykyään todella itsenäinen - kunnes kuulin että ei se oikeastaan osaa takaakieroja ja että se on minussa kiinni ja katselee esteiden välillä minuun. Noh, eipä siinä tietenkään muuta kuin tekemään asialle jotain. Tällä hetkellä takaakierrot ovat jo paremmalla tolalla ja esim. saksalainen ja niistosokkari ovat olleet tehotreenissä hyvin tuloksin. Katseluongelmaan ei auta muu kuin antaa tietoa aiemmin. Tästä sitten pikkuhiljaa kehitytään.

Ihan kamalan iloisin mielin ei siis kisoihin olla huomenna menossa. Kirjoitin viime kisojen (reilu pari kuukautta sitten) jälkeen, että nyt treenataan kontaktit kuntoon ja sitten taas kisataan, mutta oikeastaan kontaktit ovat vielä huonommassa jamassa kuin tuolloin. Saa siis nähdä kuinka paljon näiden kotikisojen jälkeen kisataan, vai pidetäänkö taukoa. Ilmot ovat jo menneet joten en viitsi näitä jättää välistä, vaikka kallossa jyskyttääkin se tosiasia että Jedi varmaan hiipii puolet puomista ja jää A:n harjalle töllettelemään. Mutta yritän parhaani mukaan antaa sen jyskytyksen olla ja nauttia kisoista, koska loppujen lopuksi tämä on vain koirahyppelyä ja me molemmat ollaan aloittelijoita - ehkä siis voin antaa itselleni vähän armoa... Jedillä kuitenkin on hauskaa, kävi miten tahansa.

Lasten suusta se totuus tulee

Ai että, vieläkin naurattaa! Pari päivää sitten oltiin tulossa lenkiltä, kun naapurimme pyysi josko voisivat lapsenlapsensa kanssa vähän moikata Jediä. Toki tämä kävi ja Jedi olikin todella nätisti ja rauhallisesti 1,5-vuotiaan lapsukaisen rapsuteltavana ja taputeltavana. Tämä naapurini sitten sanoi lapsenlapselleen että eikös olekin ihana hauva, johon taapero hyvin topakasti vastasi että "EI!" :D Sain sitten selitystä että pieni ei osaa puhua ja ei on ainoita sanoja mitä vielä osaa sanoa. Joka tapauksessa mulla oli kamalan hauskaa, ei sitä aina voi kaikkia miellyttä!

Hauskoista taaperoista agilityyn. Möllikisoissa meni kontaktit jokseenkin huonosti, ja ilokseni kouluttajamme muisti pienen valituksen asiasta ja maanantaina olikin sitten luvassa hyvin simppeli rata, jossa oli kaikki kontaktiesteet. Päästiin siis vähän korjailemaan kisavireen aiheuttamia virheitä. Suureksi yllätykseni voisi melkein sanoa että ne sujuivat aika täydellisesti! Puomi oli vauhdikas ja Jedi pysähtyi täsmällisesti, keinu sujui nopeammin kuin koskaan ja Jedi meni ihan päähän asti, A:lla tuli tosi nopeasti ja varmasti. Ajattelin silti mennä vähän kertailemaan itsekseni perjantaina. Tällä kertaa vauhtia oli selvästi vähemmän, mutta pistäisin sen sen piikkiin että ei ollut radan osana ja vire oli paljon alempana. Varmaan parempi jättää kontaktien ylimääräinen treenaaminen vähemmälle, Jedillä on kuitenkin selvä käsitys mitä sen pitää tehdä. Toivon mukaan vauhtia tulee sitten tottumuksen myötä, jos ei, niin mietitään uudelleen mitä tehdään.

Pitkä päivä

Keskiviikkona oli seuran möllikisat ja minä suuntasin sinne paitsi talkoilemaan niin myös menemään Jedin kanssa pari rataa, vähän testaamaan kontakteja kisatilanteessa. Nämä olivatkin mun ensimmäiset talkootyöt ja aika pitkä päivä oli niin minulla kuin Jedilläkin, vaikka mulla hienosti palvelu pelaakin ja Jedi tuli paikalle vasta jälkikäteen äitini saattelemana - tosin alustava arvioini siitä että kisaavien rata alkaisi ehkä joskus seitsemältä meni aika metsään ja Jedillekin tuli muutama tunti odottelua.

Kontaktien toimivuutta kisatilanteessa oli siis tarkoitus testata. Sanoisin että kaikilla on nyt suuntansa, mutta varmuutta ja kokemusta kaivataan eikä siihen kokemukseen muuta lääkettä olekaan kuin kisaaminen. Keinu meni molemmilla radoilla hienosti, ekalla radalla puomilla vähän arasteli mutta seuraavalla kerralla Jedi jo tunnisti tai muisti että kyseessä on puomi eikä keinu. Toisella radalla Jedi lähti sekä puomilta että A:lta ennen aikojaan, en muista milloin se viimeksi olisi niin tehnyt! Kierrokset olivat kisatilanteen takia niin korkealla ettei pieni piski mitenkään malttanut. An jälkeen karjaisin vähän turhan ponnekkaasti mutta seuraavan kerran puomilla tuli sentään pysähdys, vaikka aika hitaasti se sujuikin. Nyt sitten vaan taas kontaktitreeniä, puomilla vauhtia ja A:lla sekä puomilla sitä pysähtymisen muistuttelua.

Noin muutenhan molemmat radat menivät hylyksi jo kolmannella esteellä. Ensimmäisellä radalla oma ohjaamiseni oli vähän huonoa, toisella kerralla Jedi taisi olla sitä mieltä että hää kyllä tietää miten rata menee. Kepeillä päätin testata rajoja ja päädyin takaaleikkaukseen. Ekalla radalla melkein törmättiin Jedin kanssa ja silti se haki kepit oikein, ihan superotus! Toisella kertaa oli parempi lähestyminen mutta Jedi jätti viimeisen välin pujottelematta, itse olin jo niin ohjaamassa etten yhtään tajunnut. Onneksi se ei ole ollut meillä yleinen ongelma.

Kesä hiljan tulee

Aurinkoisista säistä ollaan saatu nauttia ilmeisesti koko Suomessa viime päivät. Voi kunpa aurinko pysyisi täällä vielä pidempäänkin!

Niin ihanaa kuin auringonpaiste onkin, niin sillä(kin) on omat huonot puolensa. Meidän treenihallithan ovat entisiä kasvihuoneita eli kun aurinko paistaa, lämpötila nousee hyvin nopeasti ja tehokkaasti. Eilen käväistiin Maiju Korhosen koulutuksessa ja oli aivan kesäinen fiilis kuumuuden vuoksi. Jedistä näki, kuinka kevään ensimmäinen kuuman ilman treeni vei tottumattomuudesta johtuen mehuja, mutta tosi hienosti Jedi tsemppasi. Rimat oli ihan vaan 25 cm.

Oli joka tapauksessa todella mukava koulutus! Mitään ihan maatamullistavaa en oppinut, mutta sellaisia pieniä huomioon otettavia asioita. Ja loppujen lopuksi ne pienet asiat muodostavat yhdessä suuren kokonaisuuden. Todella kivoin fiiliksin lähdettiin pois, ai kamala kun harmittaa ettei saatu yhtään videolle menoa.

Suurin piirtein tällainen rata oli.

Melkein päästiin koko rata läpi, mitä en kyllä todellakaan kuvitellut tapahtuvan kun ratapiirroksen näin - se vaikutti niin hankalalta. Todellisuudessa se oli kyllä juuri sopivan haastava, meidän osaamisen ylärajoilla. Ei kuitenkaan mitään nollatulosta haettu, vaan tehtiin pätkissä. Alku sujui yllättävän hyvin, pystyin olemaan lähellä kolmosta ja kakkoselle riitti pelkkä tönäisy ja liikkeellelähtö. Ei varmasti olisi tällainen itsenäisyys onnistunut pari kuukautta sitten! Nelosen jälkeen Jedi tahtoi kaarrattaa ja sen jälkeen hakea vitosta takaakiertona. Loppujen lopuksi paras vaihtoehto oli nelosella vastakäännös, mitä Maijukin alussa vähän epäili, kun siinä jäi vähän pyörimään paikalleen, mutta Jedi kaipaa aina välillä tilaa suorittamiseen niin paikallaan pyöriminen ei haitannut lainkaan. Kutosella saksalainen joka toimii kyllä, kunhan muistan heti kun Jedi irtoaa takaakiertoon näyttää jo vastakättä. Kepeillä tein takaaleikkauksen ja siinä Jedi kaipasi myös riittävästi tilaa hakeakseen oikean välin. 10-11 välistäveto oli aika hankala, etenkin kun se välistäveto on edelleen niin pirun hankalaa sekä minulle ja Jedille, mutta lisähaastetta toi vielä pitkä vienti ja kova vauhti. Kyllä se sitten suurinpiirtein sujui kunhan muistan vetää tarpeeksi voimakkaasti ja pitää katseen Jedissä. Oikean putkensuun löytymiseen ei kyllä ollut toivoakaan... Sieltä puomille oli aika simppeliä, 14-15-16 sujui valssaillen. 21 tein niistosokkarin, joissa mun vaan täytyy malttaa odottaa että Jedi lukittaa hypyn, muuten sille iskee uskonpuute ja minun lähtiessä liikkeellä se jättääkin hyppäämättä. Tästä päästiin vielä kaksi seuraavaa hyppyä, sitten Jedi alkoi olla jo niin väsynyt ettei ollut järkeä enää jatkaa.

Toivottavasti nyt alkaa välistävedot, saksalaiset ja niistosokkarit toimia vähän varmemmin! Saksalaisessa ja niistosokkarissa käy usein niin että Jedi menee kokonaan ohi tai kieltää, tähän sain neuvoa että siitä vain pysähdyn ja vaadin hyppäämistä jotta Jedi tajuaa että se hyppy täytyy oikeasti mennä. Aiemmin olen vain ottanut uudestaan parin esteen takaa, eikä Jedi tai koira ylipäätään välttämättä silloin tajua mikä meni ensimmäisellä kerralla pieleen. Maiju sanoi että Jedi on kyllä todella älykäs, se tajusi melkein heti mikä meni pieleen ja hyppäsi sitten. Nyt vain kaikkia vinkkejä toteuttamaan niin eiköhän meidän menoon tule taas lisää varmuutta :)

Nams

Hetki sitten heräsin siihen todellisuuteen että nakeissa on paljon suolaa ja nitriittiä. Varsin yksinkertainen asia mutta niin vain olen sen täysin sivuuttanut. Koska treeneissä voi hyvinkin mennä Jedin kitaan kaksikin nakkia palkan muodossa (Jedin kokoon suhteutettuna paljon), olen miettinyt jotain terveellisempää vaihtoehtoa namiksi. Jedin tuntien tämä ei ole aivan helppo homma, sillä herran makuaistilla on hyvin selkeät vaatimukset sille, mikä on syötäväksi kelpaavaa, saatika sitten niin hyvää että sen eteen tekisi mitä vain.

Tänään oli siis namintekopäivä: kattila porisemaan ja kivipiirat ja sian munuainen keittymään.

Kun elimet ovat kypsiä niin  pilkon ne pienemmiksi paloiksi, laitan uuniin vielä vähän kuivumaan, jaan pusseihin ja laitan jääkaappiin ja pakkaseen. Pakkasesta voi sitten ottaa myöhemmin sulamaan tarvittavan määrän, kun jääkapissa tämä tavara ei säily kauaa.

Kivipiirat keitettynä

Koko satsi valmiina

Olen joskus aiemminkin keitellyt broilerin sydämiä ja kivipiiraa nameiksi, mutta se on ollut kertaluontoista lähinnä nakkien helppouden takia. Kivipiiran maittavuus siis taattu, reaktiota munuaiseen odotan innolla. Menneellä viikolla keitin myös sian sydämen, joka oli Jedin mielestä ehkä jopa parempaa kuin nakit. Ainoa miinuspuoli on se, että siinä on  suonia ja onteloita, joten siinä on hieman vähemmän namiksi kelpaavaa tavaraa. Kelpuutan itse vain tiiviin tavaran, jotta taskut pysyisivät edes suht siisteinä. Höttöisimmät kohdat laitoin erikseen jääkaappiin ja laitoin parina päivänä Jedin ruoan joukkoon. Kokeilun arvoista olisi myös maksa, treenatessa saisi sitten A-vitamiinin tarvettakin tyydytettyä. Yksi vaihtoehto on tehdä myös sosetta lihasta/sisäelimestä, sekoittaa joukkoon esimerkiksi kananmunaa ja jauhoja pitämään seosta kasassa ja tunkea uuniin - esimerkiksi tässä on yksityiskohtaisemmat ohjeet. Vielä en ole tätä malttanut kokeilla.

Tämän namivallankumouksen yhteydessä on tapahtunut myös pieni ruokavallankumous. Jedi saa nykyään huomattavasti enemmän lihaa ja sisäelimiä ja kuivaruoan määrä on vähentynyt. Edelleen Jedi kuitenkin saa nappuloita, ne toimivat hyvänä kuidunlähteenä ja takaavat sitä ettei mistään ravintoaineesta tule vahingossakaan puutetta. Nappulana on tällä hetkellä Pure Naturalin Active, joka on maistuvuudeltaan ollut huippuluokkaa - kelpaa Jedille ihan naminakin, joskaan ei se mikään superherkku ole. Myös proteiinin ja rasvan prosenttiosuudet ovat minua miellyttäviä, 34/27. Olen myös laskenut vitamiinien ja kivennäisaineiden tarvetta ja tällä hetkellä Jedi saa purkista D- ja E-vitamiinit, sinkin, kalkin ja rankkojen treenien/kisojen aikaan magnesiumin.

Olen huomannut todella suuren eron Jedissä! Paitsi että turkki kiiltää ja on tuuheaa, kynnet ovat vahvemmat ja lihaksia on enemmän, on Jediin tullut oikeasti lisää energiaa. Epäilen että magnesium ja E-vitamiini pitävät lihakset paremmassa kunnossa ja kun ei ole niin paljoa jumeja niin on mukavampi ollakin. Lisäksi Jedi on syönyt todella hyvin ja se tuntuu nykyään jopa varsin ahneelta. Se voi toki johtua siitä, että Jedillä on ikää lisää, Jedin sukulaisistakin osa on nuorempana olleet huonoja syömään ja vanhemmiten alkaneet syömään paremmin. Tietysti Jedi myös tykkää lihasta enemmän kuin nappulasta, mutta aiemmin se on reilusti jättänyt nappulat ja muut "pahat" ruuat syömättä ja närppinyt lihat, nykyään se syö aina kupin tyhjäksi, myös ne pahat ruoat. Mutta luulen myös ettei Jediä närästä ainakaan niin paljoa kuin aiemmin, eli ruoka maittaa siksi paremmin.

Näkyvä muutos Jedissä on saanut minut innostumaan sen ruokavalion kehittämisestä vielä parempaan suuntaan, joten laskutoimitukset ja tiedon hankkiminen jatkuvat! Ehkä joskus vielä Jedi siirtyy kokonaan raakaruoalle, en tiedä vielä.