Onni on innokas otus

Tänään käväistiin Miran ja Manu the agimäykyn kanssa hallilla omatoimitreeneissä. Tehtiin yhtä helppoa ja lyhyttä radanpätkää ja vähän puomia.

Jedillä oli tosi hyvä vire ja into! Aluksi sen ajatukset vähän harhaili kun Manu oli toisessa päässä hallia mutta muuten se keskittyi tosi hyvin. Mietin mistä johtuu ettei meillä ohjatuissa mene niin hyvin, ja tulin kolmeen lopputulokseen: Ohjatut on aina niin myöhään että on hallissakin pimeää -> Jedi vähän arastelee putkea ja ehkä muutenkin. Lisäksi kun mentiin nyt hallille heti aamusta niin oltiin molemmat paljon energisempiä. Varmaan on myös sitä, että jännitän ohjatuissa ihan turhaan. Olen aika ujo ihminen ja nolostun helposti, niin en sitten uskalla olla siellä ihan oma itseni ja Jedi ottaa sen merkille.

Puomia harjoiteltiin eka niin että Mira palkkasi kontakteille, mutta se oli lopulta aika turhaa niin tehtiin sitten niin että minä palkkasin koko ajan. Jedi meni tosi lujaa, niin lujaa että takapää ei oikein pysynyt vauhdissa mukana eikä se aina psynyt kontakteilla. Laitoin sitten hypyn siivekeen siihen estämään sivuttaisliikettä ja suhahdin vähän alasmenolla, jotta se ymmärtäisi vähän jarruttaa. Siten se menikin sitten tosi hyvin. Kerran vaan taisin suhahtaa turhan lujaa, ja se sai Jedin epävarmaksi, joten se tulikin sitten huomattavasti hitaammin. Toivottavasti ei jäänyt nyt siitä mitään ikävää mieleen, ettei se alkaisi turhaan himmailemaan alastulollakaan. Tosin ei se minusta mitenkään liian hitaasti tällä kertaa mennyt, mutta hitaammin kuin yleensä. Normaalistihan Jedi menee puomillakin ihan hirmuista vauhtia, niin ehkä se vain vaikutti hitaalta :D Harmi ettei puomia saatu videolle.

Kaiken kaikkiaan Jedi meni tosi mukavasti ja innokkasti koko ajan, jäi hyvä mieli itsellekin! Se ei edes ottanut itseensä kun ekoilla kerroilla käskytin radalla ihan väärin ja aloin tekemään persjätön tilalla valssia, ja tajusin sen puolivälissä ja sitten pyörähdin vain tosi kummasti, ja olin muutenkin ihan sekava :D Jedi kuitenkin luki rataa niin ettei häiriintynyt siitä liikaa vaan jatkoi eteenpäin, ihana otus!

Vad har hänt

Pientä writer's blockia tuppaa. En jaksaisi aina kirjoittaa vain sitä samaa löpinää treeneistä!

Noh, maanantaina agilityä. Tajusin että täytyy luottaa koiraan, mennä täysiä, käskyttää itsevarmasti. Ainoa asia mikä hidastaa Jediä olen minä! Jos himmailen, se tulee epävarmaksi. Jos en ohjaa tarpeeksi selkeästi, se kääntyy katsomaan että mitä sää tarkoitat. Mentiin lopuksi kyllä tosi kivasti ja ihan mielettömällä vauhdilla. Jos mä joskus opin ohjaamaan, ja jos joskus päästään kisaamaan, niin nopeus tuskin tullee olemaan ongelma! Tuli myös edistystä hiljaa odottamisessa, me likey!

Jedi sai tiistaina leikkiä juniorhandlerkoiraa. Mira tuli vähän harjoittelemaan mätsäreitä varten! Jedi pääsee siis kahden viikon päästä olevissa mätsäreissä junnukehään Miran kanssa, itseäni ei moinen homma kiinnosta ei sitten yhtään (minua arvioidaan? kääk!), mutta pitäähän kaikki mahdollisuudet palkinnoille käyttää hyödyksi ;) Harjoitteluun oli surkea sää, tihkua satoi ja Jedi oli ihmeellisen vilkas. Ei malttanut keskittyä yhtään, liekö syynä sitten se ettei se ollut päässyt kunnolla lenkille vielä, vai oliko toinen esittäjä jotain eriskummallista vai onko kaikki näyttelyihin liittyvä valahtanut päästä pois totaalisesti. Saa nähdä miten sitten tositilanteessa menee.

Yritin vähän ottaa rakenne- ja liikekuvia, mutta ei onnistunut sitten millään. Typerä pimeys, aina ja kaikkialla :( kohiseekohiseekohisee, ihan järkyttävää. En uskonut ikinä sanovani tätä, mutta tulispa lunta! Olisi ainakin vähän valosampaa.

Ruokinnasta sen verran, että Jedi on tällä viikolla saanut enemmän nappulaa kuin yleensä. Mulla on ollut niin kiireinen aikataulu, että olen suurin piirtein lentänyt paikasta toiseen, enkä tietenkään ikinä muistanut ottaa niitä lihoja sulamaan... Siksi kuppiin meni Orijenia ja vähän "ihmisille tarkoitettua" jauhelihaa. Eipä kukaan muu meidän perheessä tuota koiraa osaakaan ruokkia, äsken pyysin äitiä laittamaan kolme Vaisto-pullaa sulamaan, ja kupista löytyikin kuusi kappaletta.... Aluksi Jedi vähän nyrpisti nokkaansa kun ei ollut totuttua gourmet-tasoa, mutta kun kerran jätin sen nälkäiseksi sen jälkeen kun se ei kuin vain närppinyt annostaan, niin seuraavana päivänä kuppi suorastaan nuoltiin puhtaaksi! Enemmän sillä siis on ruokahalua nyt kuin pari kuukautta sitten, kun silloin se saattoi viettää useammankin paastopäivän. Tällä viikolla ei siis juurikaan ole tullut lisää lihasta luiden ympärille, mutta jos se nyt ymmärsi taas vähän enemmän sitä ettei nirsoilu todellakaan kannata niin se massankasvatus tulee kyllä tulevaisuudessa olemaan paljon helpompaa.

Huomenna suunnataan aksakentille, saas nähä mitä tuleman pitää!

Sosiaalikoira

Neulomisapua.

Se joka sanoi shelttien olevan seurallisia koiria, oli täysin oikeassa. Jedi tahtoo työntää pienen mutta pitkän kuononsa kaikkialle minne sen perhe menee. Yritäpä neuloa tai yritä korjata pistorasioita, ehei, karvainen kaveri tulee viereen häiritsemään seuraamaan. Itse en siis remonttireiskaksi ryhtynyt, vaan veljeni, mutta minun hommani oli pitää Jediä poissa jaloista ja se ei ollutkaan mikään helppo juttu... Se kyllä uskoi kiellot mutta unohti ne parissa minuutissa ;)

 

Jedi myös tahtoo nukkua siellä missä on eniten ihmisiä/siellä missä minä olen. Jos kaikki katsovat telkkaria olkkarissa, Jedi toimii lammaspaimentaljana lattialla. Jos minä menen sohvalle torkuille, Jedi tulee varmasti viereen. Jos mökillä on yksi ihminen laiturilla ja yksi istuskelemassa terassilla, Jedi asettautuu täsmälleen puoliväliin tarkkaillakseen kaikkea.

Jedillä on myös sosiaalikoiran tärkeä virka. Se pitää tästä tehtävästään kovin paljon. Melkeinpä aina, kun menemme vierailemaan esimerkiksi isovanhemmillani, Jedi tulee mukaan. Se nauttii siitä kun se saa paljon huomiota, olihan se heti kymmenviikkoisena mukana kun kiersimme jouluna sukulaisten luona. On myös ihana nähdä kuinka Jedi tuo iloa mukanaan, hymy nousee aina niin parivuotiaiden kuin kahdeksankymmentävuotiaiden sukulaisteni huulille.

Tietystikin isänpäivän johdosta Jedi oli taas vieraisilla, niin pappaa kuin vaariakin moikkaamassa. Se on vaan niin ihana, kun se malttaa olla hetken kainalossa ikäihmisten rapsuteltavana ja sitten vähän ajan päästä taas leikit jatkuu :) Jedi on saanut molemmat isoäitini kieritettyä tassunsa ympäri niin, että molempien luona on sille paljon leluja odottamassa retuuttajaa! Tai ehkä he pelkäävät sitä että koira nappaa jotain arvokkaampaa suuhunsa...

En tiedä mikä merkitys tällä tekstillä nyt oli. Pientä tajunnanvirtaa. Ja vähän onnellista huokailua siitä, kuinka tuo vaan on niin minun koira. Ja meidän perheen koira. Välillä se osaa olla raivostuttava ja erittäin hyvää rukkasmateriaalia, mutta en sitä kyllä mihinkään vaihtaisi, enkä mitään siinä muuttaisi. Se on vaan niin rakas.

Hell yeah, I'm awesome.

Pelottavaa meininkiä

Tiistaina ei menty tokoon, koska ei vain jaksanut. Eikä kiinnostanut ;) Kouluhommia on nyt kasaantunut niin paljon, että jostain ylimääräsestä menosta oli karsittava, ja kun viime kerta meni vähän huonommin niin ei oikein innostanut. Tosin viisas Pinja päätti sitten lähteä kamujen kanssa metsään, ja loppujen sinne kului aikaa vielä enemmän... :D

Nää kuvat kertookin aikalailla meidän reissun höpsöyden.

Muistakaa heijastimet! Näiltä kavereilta löytyy myös spottivalot omasta takaa.

Jälkimmäisessä on siis järkeväkin tarina! Meillä on nyt kovasti treenin alla se että Jedi tulisi luokse, vaikka onkin painikavereita. Aika usein se käskyn kuultuaan kyllä ihan hyvin matkaan kohti minua, mutta heti jos Manu taustalla liikahtaa jonnekin Jedi ampaisee sen perään. JEE painia! Joten sitä pitää treenata. Ja kun Jedi ei korvaansa lotkauttanut, pomppasin maan tasoon "piiloon" (maastoudun varsin hyvin pinkin pipon ja turkoosin takin avulla), jotta se jossain vaiheessa tajuaisi että apua, missä mamma, kamalaa, pitää pitää sitä paremmin silmällä! Noh, tämä mun yritykseni eihän mennytkään niin kuin siellä kuuluisassa Strömsössä. Jedillä kesti ainakin minuutti tajuta, että mä makasin siellä maassa. Eihän se tällöinkään tajunnut, kuka mä olin, vaan alkoi niin hilmu huljasti haukkua. Pikku vahtikoira. Vasta, kun Manu tuli mun luokseni naamaani nuolemaan, tajusi Jedikin etten ole tunkeilija vaan sen oma rakas mamma :D Täytyy myöntää että tunsin oloni aika typeräksi, kun makasin siellä kylmässä ja märässä maassa.

Sellainen hauska reissu tällä kertaa.

Nyt lähti myös Jedin paino tarkempaan syynäykseen. Ostin digitaalivaa'an, jottei paino olisi aina sen n. kuusi kiloa. Tänään se heilahti 6,8 kiloon, mikä on kolmesataa grammaa vähemmän kuin viikko sitten. Painonlasku saattaa tosin johtua siitä ettei sille tänään ruoka maistunut, en tiedä miksi. Aina kun sanon että hei, nyt sen ruokahalu on tainnut kasvaa, se on syönyt monta päivää kupin tyhjäksi, niin sitten se taas jättää syömättä. En sitten tiedä, kun jotkut pitävät koiralle aina silloin tällöin paastopäivän, että ehkä Jedillä on sellainen sisäisen kello että nyt et tarvitse ruokaa? En tiedä. Liian hoikka se on joka tapauksessa.

Takaakiertopersjättö ja muuta kieputusta

Ensimmäinen tavoite listassa saavutettu! Mentiin treeneissä rataa täysin sujuvasti, ja useampaa estettä! Enkä joutunut edes jäähylle kertaakaan ;)

Tällainen oli ensimmäinen rata. Jedi pysyi hyvin hanskassa vaikka olikin pitkät välit. Kolmosen jälkeen valssi, takaakierto ja persjättö, hinkattiin sitä muutamaan kertaan ja sitten mentiin rataa että viuhs vaan! Ja useampaan kertaan. Jedi irtosi hyvin putkeen, kun käskytin muutamaan kertaan ja muutenkin aikaisemmin ja hieman topakammin kuin aiemmin. Eron huomasi selvästi. Tuossahan olisi periaatteessa putkijarrun paikka (suhistaan koiralle vähän ennen putkeä merkiksi siitä että sen jälkeen täytyy kääntyä), mutta ei tehty sitä ettei putkiin irtoaminen huononisi, Jedi kun ei mikään varsinainen putkihullu ole. Sain kommenttia että meno oli todella sulavaa mutta saisin luottaa koiraan vähän enemmän. Kyllä se tästä!

 Paikalla oli myös toinen kouluttaja jonka johdolla tehtiin tällaista mukavaa pikku kieputusrataa. Ei menty koko rataa, mutta muutamia kivoja pätkiä saatiin. Nelosputkeesa oli jokin hassu ongelma, ilmeisesti siihen tuli joku varjo tai jotain, koska Jedi meni aivan pätevänä ihan sen vierestä, tuota ulkoreunaa :D Sitten se oli siinä ihmettelemässä että höh, eikö kelpaa. Tämä ongelma poistui kun kouluttaja meni siihen seisomaan.

Pitäisi muistaa antaa ohjeita aikaisemmin kun Jedi tulee putkesta, ettei se ehdi alkaa haahuilemaan. Sille pitää olla koko ajan selvää, mitä tehdään.

Oli ihan mukava saada vähän erilaista näkökulmaa ja vinkkejä. Tämä kouluttaja sanoi että Jedi on todella makee koira, ja kun meiltä löytyy se yhteinen rytmi niin sitten me ollaan ihan voittamattomia. Minun pitäisi vain luottaa Jediin vähän enemmän, sekä myös itseeni; kun minä olen itsevarma ja tiedän koko ajan, mitä olen tekemässä niin Jedikin menee varmemmin ja nopeammin.

Jedi teki myös tauoilla ihan mieletöntä seuraamista! Oikea paikka pysyi paremmin kuin kotona. Ja käännökset oli tosi tiukat.Ihana pikkuinen :) Pitää vaan aina tauoilla antaa sille jotain tekemistä, ettei se ala räksyttää.

Ai niin, tasan vuosi sitten me varattiin unelmissa ollut trikkiuros, jolla oli ihana otsapiirto ja oli niin söppänä ja pörröinen. Tänään sitten saan makoilla sängyssä, koira kainalossa ketarat kohti kattoa, antaen pusuja ja öristen onnellisuudesta <3 Päivääkään en vaihtaisi pois.

Kahdeksan keppiä linjassa

Jedi meni hieman hitaammin kuin aiemmin, luulen että se johtuu sitä kun ei olla nyt viikkoon tehty keppejä ollenkaan, kun aiemmin harjoiteltiin melkein joka päivä. Ei sitä oikein pimeässä pysty, niin on vähän jäänyt. Positiivista on kuitenkin se, ettei se enää jätä yhtäkään keppiä välistä, eikä se myöskään ota minun liikkeistäni häiriötä. Se myös hakee todella hyvin eri kulmista, videolla tehdään vain tuolta helpommalta puolelta (halusin pitää tehtävän helppona, koska oli ollut taukoa) mutta molemmat puolet ovat sille yhtä vahvat tätä nykyä.

Ps. Koiraparalla oli petinä vain vanha sohvatyyny, joten päätin tehdä sille uuden pedin. 100% suomalaista lampaanvillaa ja huovutettu, mutta eihän se kelvannut. Vähän Jedi sitä haisteli ja tuhahti :D Ei siinä mitään, siitä tuli nyt sitten tyynyteline kun herra niin tahtoi.

Linssilude tuli heti paikalle kun otin kameran esille :D

Jos joku kiinnostui pedistä, niin tässä linkki ohjeeseen.

Laumalenkkiä mettässä

Tällaisella porukalla käytiin tänään lenkkeilemässä. Jedi, Manu, Edi-beagle 5kk ja Xido-chihu 6kk.

Aluksi Jedi oli vähän varpaillaan, kun ei tuntenut Ediä ja Xidoa kunnolla, oli se niiden kanssa muutaman kerran haistellut mutta ei leikkinyt. Aika nopeasti se kuitenkin lähti hirveään ralliin varsinkin Edin kanssa, siinä kohtasi hyvin koko- ja energisyysluokka :D

Multa kerjättiin vähän nakkeja. Heti kun namit tuli esille, niin kaikki koirat tuli mun luokse - kolme tapitti kauniisti silmiin ja yksi roikkui jonkun perskarvoissa, koska luuli että he juoksivat koska tahtoivat leikkiä hänen kanssaan. Kukakohan oli se ei-ahne...?

Mitkä on kenenkin jalat?

Lörppähuulet <3

Me jatkettiin Jedin kanssa sitten vielä Miralle ja Manulle riehumaan. Tai ei me riehuttu vaan koirat. Nää on kyllä sellanen parivaljakko, luonteeltaan täysin yö ja päivä mutta silti vaan niin ihanat yhdessä. Molemmat niin hölmön näköisiä kun kuvia yrittää ottaa.

 Jedin sulokkaat liikkeet

Osas ne vähän poseerataki :)

Mitä mieltä muuten olette kuvien määrästä yleisesti? Itse kun tykkään kuvata niin laitan niitä aika paljon tänne, varsinkin kun itsekin luen mieluummin tekstejä joissa on paljon kuvia. Ymmärrän kyllä jos jotakuta puuduttaa kuvapaljous.