Jälleen kerran pientä treenipäiväkirjaa

Noniin, eilen päästiin pitkästä aikaan taas aksakentälle. Tällä kertaa oli ihan yksityistunti, mikä oli ihan mukavaa, kun pystyi tekemään lyhyitä toistoja jauseita lyhyitä taukoja - eikä pitempiä treenipätkiä ja pitempiä taukoja niin kuin ryhmätunneilla luonnollisesti joutuu pitämään. Sain tällä kerralla huomata kuinka fiksu tuo koira oikein onkaan, hieman liiankin fiksu!

Aluksi harjoiteltiin takaakiertoa, jonka Jedi oppi melkeinpä ensimmäisestä toistosta. Tietysti vieläkin käytän erittäin paljon vartaloapuja, mutta idean se ymmärsi. Siitä siten tehtiin muutaman hypyn sarjaa + putki.Olin erittäin yllättynyt kun heitin lelun putkeen ja se meni koko putken loppuun asti. Niin yllättynyt, että jäin vain paikalleni seisomaan kun olisi pitänyt itsekin juosta putken toiseen päähän... En vain ajatellut että Jedi menisi sen koska aiemmin se ei ollut oikein ymmärtänyt sitä ja yleensä tuli pois samasta suusta.

Keppejäkin tehtiin taas, helpommalta puolelta eli niin että minä olen oikealla kepeistä sujuu jo oikein sujuvasti. Harjoiteltiin sitten myös toista puolta ja minullahan meni jalat ihan sekaisin! Lisäksi huomasi kuinka herkkä koira Jedi on, jos otin liian suuren harppauksen ohjatakseni sitä oikeaan väliin se tulkitsi sen niin että 'pysy kaukana!'. Piti siis olla aika tarkka siitäkin.

Rimpulajalka...

Rengasta harjoitellessa syntyi pienoinen ongelma. Jedi kun kerran tuli kehikon läpi minun luokseni, se jotenkin palkkautui siitä kun on niin kivaa olla minun lähelläni... En sanonut sille mitään, en antanut namia mutta silti se ajatteli että tämä on se oikea tapa tehdä tätä. Lopulta peitimme kehikon reunat, mutta silloin se meni lähinnä koko esteen ohi. Kyllä sinne saatiin useampikin onnistuminen, mutta ne taisivat olla lähinnä vahinkoja. :D Noh, jätettiin sen treenaaminen kivaan onnistumiseen ja jatketaan siitä sitten myöhemmin.

Iltalenkillä tein myös ihan vähän tokoilua. Hiekkakentällä paljon leikkimistä ja vähän sivulletuloja ja paikkamakuuta. Siinä Jedi oli ihan super, pysyi aivan paikallaan vaikka läheltä meni koira ohi ja ajattelin jo mielessäni kuinka saan sen nopeiten pysäytettyä mikäli se päättää lähteä perään :D Mutta ei, nätisti oli paikallaan, katteli vain sinne suuntaan. Nyt yritän vain pitää homman simppelinä ja hauskana, ja sitten kun syksyllä alkaa taas ohjatut treenit niin ihan ohjaajien neuvoilla alkaa työstämään asiaa syvemmin.

Ensi viikolla olen menossa yksin Jedin kanssa hallille kertaamaan asioita, joten olisiko kellään suositella hyvää agilitykirjaa, sellaista jossa olisi hyviä neuvoja, noh, miten tehdä asioita? :D Myös tokokirjoja voi suositella! Olen vain ihan hukassa ilman minkäänlaista apua enkä tahtoisi tehdä mitään täysin väärin.

En vain nyt millään keksi mitään otsikkoa.

Tänään käytiin vähän rannalla, kamerankin otin mukaan ja tuli ihan onnistuneitakin kuvia. Ei tällä kertaa tämän enempää!

 

 

 

Muuten kiva kuva mutta ylivalottunut järvi vähän häiritsee... :/

Mä lähdin maalta kaupunkiin

Tänään oli oikein mukava päivä. Lähdettiin Jedin ja isoveljeni kanssa köröttelemään mummilaan. Aiemmin Jedi oli vähän ehkä pelännyt mummia ja vaaria, he kun eivät niin erittäin hyvin osaa olla koirien kanssa, koska heillä ei oikeastaan kokemusta ole. Tänään kuitenkin Jedi juoksi suoraan ovesta sisälle kiikkutuoliin vaarini syliin ja alkoi pusutella. Muutenkin se oli koko ajan niin suloinen. Oli niin mukava nähdä miten vanhat ihmiset tulivat iloisiksi tuollaisesta pienestä otuksesta joka kiehnää jaloissa kerjäten rapsutuksia <3

 Käväisimme myös enoni maatilalla keräämässä herneitä. Suurimman osan ajasta Jedi oli aika asiallisesti, tosin hevosia piti aina välillä käydä vähän haukkumassa ja muutenkin se käytti vähän turhan paljon ääntään... Esimerkiksi kun se yritti epätoivoisesti saada Tarua, 12-vuotiasta, melkein kuuroa seropirouvaa leikkimään kanssaan... tuloksetta :D Mutta nätisti se pysyi ihan lähellä kun poimimme herneitä. Kyllä sitä koirasta huomasi etä se nauttii olla vapaana ja kirmailla. Vähän harmittaa kun ei voi joka päivä ulkoiluttaa sitä vapaana; lähimpäänkin metsään on aika pitkä matka, voi kun asuisi maalla... Tietysti Jedi saa päivittäin olla vapaana pihalla ja silloin tällöin koirapuistossa, mutta ei se ihan sama asia ole.

Kameraa ei ollut mukana joten kuvat ovat ihan kännykkälaatua.

Ei oikein jaksais poseerata

Hepoja ihmettelemässä

Kuvasta näkyy vähän huonosti, mutta varoituksen sana: älkää päästäkö koiraanne, varsinkaan pitkäturkkista, hernepellolle juoksentelemaan. Sen turkkiin saattaa nimittäin tarttua ärsyttäviä, tahmasia, vihreitä, pikku palloja (ei hajuakaan mitä ne oikeasti ovat) joiden poistamiseen saatat tarvita kaksi pesukertaa ja useamman tunnin aikaa.

Löysin muuten Jedistä eilen punkin, yäk. Tänään se sai heti Exspotit niskaan. Viime kerrasta oli vierähtänyt jo vähän turhan pitkä aika. Mutta ainakin näkyy, että se tehoaa!

Juhlahumua

Rippijuhlat oli ja meni ja Jedi suhtautui ihmispaljouteen hienosti :) Osa vieraista oikein kehui kuinka voikaan olla niin rauhallinen pentukoira. Jedi leikki hienosti serkkuni kolmevuotiaan lapsen (joka on ihan vauvasta asti tottunut koiriin) kanssa. Takapihalla jahtasivat toisiaan, eikä Jedi innostunut yhtään liikaa niin että olisi alkanut puremaan vaan yritti vain saada tytön jahtaamaan itseään.

 Kummini lapsen kanssa ei vain oikein mennyt yhtä hienosti, hän ei ole ihan niin tottunut koiriin eikä oikein ymmärtänyt miksei koiralle saa kiljua täyttä kurkkua. Itseasiassa lapsi on aika huomjionkipeä ja taisi vähän haluta huomiota... Joten kun se sai kiljunnallaan Jedin haukkumaan ja juoksentelullaan koiran juoksemaan perään niin hän huusi kovaan ääneen kuinka koira kiusaa. Jedi taisi aika lailla pelätä, mutta ei tehnyt mitään pahaa. Vaikka lähtikin juoksemaan perään niin ei se yhtään koskenutkaan tyttöön, ja lopetti myös heti jahtaamisen kun minä käskin. Lopulta Jedi piti sitten laittaa makkariin, koska tyttö oli koko ajan sen kimpussa. Itselläni kävi niin sääliksi Jediä, kun ei se ollut tehnyt mitään pahaa, ja kun se haukkui peloissaan niin mummoni ja isäni vain toruivat sitä tiukasti. Minä sitten pidin sille seuraa makkarissa, ei vieraat varmastikaan edes kaivanneet minua ;) Mutta muuten Jedi käyttäytyi oikein mallikkasti, ei hyppinyt ketään vasten eikä yrittänyt varastaa ruokaa.

Piti ottaa vähän yhteiskuviakin. Jedi oli juhlan kunniaksi oikein rusetti kaulassa ;)

Pistetään loppuun vielä kuvia eiliseltä, nykyään on niin helppoa ottaa pönötyskuvia kun ei tarvitse kahta ihmistä vaan Jedi jää sille paikalle ja siihen asentoon mihin se käsketään.

On se vaan jo niin komea <3

 

Lopuksi sai sitten vetää ranttaliksi

Mikkeli KR 6.7.2013

Tänään oli aamulla herätys kello kuusi ja auton nokka kohti Mikkeliä. Jedi kun oli urospentu niin jouduttiin kehään aivan ensimmäisenä, mikä oli hieman pelottavaa :D Vielä kun olen itse vähän pihalla näistä näyttelyjutuista niin tykkään katsella miten tuomari pyytää liikkumaan yms. niin että osaan varautua. Noh, jos ollaa positiivisia, niin ainakin oli vähemmän aikaa jännittää!

Oli kyllä aika huvittavaa kun kaikilla muilla oli kunnon teltat ja trimmauspöydät ja meillä oli yksi pieni kevythäkki jonka päällä sitten laitoin tuon koiran puunattavaksi. Aika paljon sitä saikin puunata kun maa oli niin kuraista että koko ajan oli tassut likaiset. Yhtäkkiä huomasinkin että kello on jo kahta vaille kymmenen ja siitä kiireellä kehän laidalle. Arvasin heti kun näin luettelosta kuka meillä on vastassa että jäisimme kakkoseksi. Vähän herättelin silti toiveita kunniapalkinnosta muttei sitäkään herunut. Tuloksena siis PEK2, tuomarina Paula Rekiranta.

8 kk. Erittäin hyvän tyyppinen urospentu jolla hyvät mittasuhteet. Hyvä kallo. Hieman kevyt alaleuka. Kauniit silmät. Hyvä ilme ja korvat. Riittävä kaula. Rintakehä saa vielä kehittyä. Polvikulmaus voisi olla selvempi. Hyvä karva. Vielä kapeat liikkeet. Miellyttävä käytös.

Sanoisin että aika hyvä arvostelu - ainakin tällä kertaa oli enemmän kehuja kuin erkkarista saadussa arvostelussa. Liikkeistä tuli vieläkin vähän noottia mutta ehkä sekin "vika" korjaantuu iän myötä. Luin aiemmin vähän netistä että tuomari taitaa nimenomaan arvostaa hyviä liikkujoita, joten siinä mielessä ei ihmekään ettei Jedi KP:tä saanut.

Oli oikein mukava päivä, shelttikehän reunalla oli hyvä tunnelma ja monet ihmiset tulivat juttelemaan niitä näitä. Näimme myös ihanan Wellan, Jedin tädin. Kaikista parasta oli kuitenkin se miten rauhallinen Jedi oli kaiken aikaa. Noh, muutaman kerran piti haukkua kun muutkin haukkuivat ja vähän se veti hihnassa muiden koirien luo mutta ei ollut ollenkaan sitä "oivoivoi täällä on koiria ihanaaaa" -häslinkiä mitä yleensä on kaikissa mätsäreissä yms. Olin oikeastaan olettanut että se häsläisi vähän enemmän kuin yleensä mätsäreissä koska nyt oli reilusti enemmän koiria mutta oikein nätisti oli pieni. Ehkäpä näkyy jo vähän aikuistumisen merkkejä.

Tokotoko - vaiko eikö

Tein Jedin kanssa pienet "treenit" iltalenkin yhteydessä läheisellä hiekkakentällä. Vähän näyttelyjuttuja, ohjausta ja pikkusen tokoakin.Pääsin muuten samalla testaamaan uutta treeniliiviäni, tällaista. Ihan kätevä oli, sai kerrankin kaikki lelutkin mukaan. Ainoa vaan että alareunassakin saisi olla jonkinlainen kiristyssysteemi, ehkä sen voisi kehittää itse jotenkin.

Näyttelyjutut menivät mainiosti, tällä kertaa Jedi jopa seisoi todella nätisti takajalat riittävän takana. Ainoa ongelma oli kolmion tekeminen, sitä ei olla riittävästi harjoiteltu... Täytyy toivoa ettei tuomari sitä meiltä lauantaina pyydä! Välillä se kyllää tuppaa ravatessa mennä liian eteen ja kauas minusta, en sitten tiedä miten sen opettaisi menemään "oikealla" tavalla, kun yleensä sheltit ravaavat esittäjän perässä. Liian innokas koira! :D Kyllä se kokonaisuutena menee aika hyvin, että eiköhän me tällä kertaa selvitä ilman suurta nolostumista. Mätsäreissäkin se osaa keskittyä jo vähän enemmän olennaiseen kuin muihin koiriin.
     Tänään trimmasin korvat ja valkoset osat pitää vielä pestä. Ai että mua jännittää, vaikka ollaankin jo yhdessä näyttelyssä käyty. Ja kun ei sillä loppujen lopuksi ole mitään väliä miten se menee, mutta silti ajattelen koko ajan kaikkea mikä voisi mennä pieleen... Pitää vaan luottaa koiraan, kyllä se oikeasti jo osaa aika hyvin käyttäytyä. Toivottavasti.

Harjoittelimme taas vähän agileikkejä, lähinnä sylikäännöksiä ja irtoamista. Sylikäännökset menevät jo tosi hienosti, mutta vielä kun löytäisi jonkinlaisen kepin jota voisi kiertää. Ohjaajamme sanoi että voisi metsälenkilläkin harjoitella puiden kanssa, mutta yleensä ne ovat liian paksuja, jolloin Jedi ei tajua mitä siltä pyydetään, tai liian pusikossa, jolloin minä en pääse liikkumaan.

Oli ihanaa nähdä kuinka Jedi oli niin innoissaan noista pienistä agilityharjoituksista, mutta toisaalta se sai minut miettimään. Kun kokeilin lopuksi vähän tokoliikkeitä, niin jotenkin se vaikutti masentuvan. Tai ainakaan se ei ollut puoliksikaan niin innoissaan, vaikka pyysin vain muutamaa perusasentoa ja palkkasin ihan leikillä. Saattaa se olla ettei sillä ollut enää virtaa, mutta tunnen muutenkin olevan tokon kanssa ihan umpikujassa. Nyt ei kesällä ole lainkaan ohjattuja treenejä enkä tiedä ollenkaan miten aloittaisin seuraamisen opettamista. Yrittänyt olen kyllä, imuttamalla ja perusasennosta-perusasentoon -tekniikalla, mutta kun en vain saa koiralle tarpeeksi virettä. Ja kun ei se ole koiralle kivaa, niin ei se ole minullekaan. Olen miettinyt että vain luovuttaisi koko tokon suhteen - eihän meillä alun perinkään ollut aikomuksia kisakentille. Sitä vain tulee hirveä luovuttajatunne tällaiselle perfektionistille. Ainakin on jonkin mittainen tauko luvassa.

Anteeksi muuten näistä tylsistä kuvattomista postauksista. En ole vielä ehtinyt napsia kuvia koirasta.

Back in business!

Olen viimeinkin palannut kotiin, oli kyllä ihana palata kun joku karvakasa on onnesta sekaisin ja oli ihan hyrränä hakemassa leluja ja antamassa pusuja :D Mutta ainakin Jedillä oli ollut ihan kivaa, oli päässyt mökkeilemään ja mätsäreihinkin, joissa oli hienosti sijoittunut "sinisten" ensimmäiseksi ja BIS-kehässäkin kymmenenneksi neljästätoista. Sininen lainausmerkeissä siksi että siellä oli ollut punaiset ja vaaleanpunaiset nauhat. Se olikin isoin mätsäri missä Jedi oli koskaan ollut, yhteensä oli ollut 208 koiraa paikalla. Näillä kulmilla mätsärit ovat yleensä paljon pienempiä.

Nyt sitten kotona vain siivoillaan ja leivotaan rippijuhlia varten ja koiran kanssa valmistaudutaan lauantain koitokseen, Mikkelin näyttelyyn. Kiirettä pitää!