Karjalanpaistia mä metsästän

Lauantaina Jedi pääsi kokeilemaan verijälkeä. Manun kanssa sitä harrastetaan, joten samalla siinä sitten tehtiin Jedille toinen, vähän lyhyempi jälki! Alku ja loppu meni tosi hienosti, mutta keskivaiheilla Jedi oli vähän hukassa. Mutta niin oltiin me ihmisetkin, kun sitä ei oltu kovin tarkasti merkitty. Lisäksi yhdessä kohtaa oli viereisen talon koirat luultavasti käyneet lenkillä, mikä tietysti sekoitti vähän hajuja. Mutta silloin kun Jedillä oli vainu niin se sujui todella hyvin. Maasto ei kuitenkaan ollut mikään helpoin ja jälki oli ehkä vähän alta sata metriä pitkä. Manun isäntä, joka on siis käynyt kokeissakin, sanoi että kun vähän harjoitellaan niin siitä tulee oikein hyvä! Taisi Jedikin tykätä, varsinkin lopussa sai kaadosta syödä ehtaa karjalanpaistia, nam nam ;)
Jedi kyllä myös ilmaisikin kaadon oikein, nuolemalla sitä että aika luonnonlahjakkuus se on!