keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Vuoden viimeiset

Viimeiset kisailut taputeltu ja loppuvuosi voidaan vain lepäillä. Mitään sankaritarinoita ei kummankaan koiran karkeloista saa kirjoittaa, mutta ihan kivaa meillä silti oli. :D

Jedin kanssa agilitykisoissa 2. joulukuuta. Tuomarina oli Mika Kangas, jonka radoilla ei olla aiemmin käytykään. Kaikki radat olivat profiililtaan sellaisia meidän ratoja, suosivat kyllä meidän vahvuuksia ja olivat kaikin puolin tosi kivan oloisia. Silti tuloksiksi triplahylly... Putkivirheitä tuli sellaisissa paikoissa mistä en olisi yhtään ajatellut. Muuten olin menoon tosi tyytyväinen.





Sitten päästäänkin siihen Messariin, joka oli reissuna aikamoinen katastrofi...

Shelttipennut oli aikataulussa kahdeltatoista. Mä olen sellainen ihminen, joka on aina kaikkialla liian aikaisin ja stressaan tosi paljon sitä, että jos myöhästyn. En kuitenkaan ole koskaan aiemmin ollut messarin näyttelyissä, niin en osannut arvioida, miten järkyttävän ruuhkaista siellä olisi. Päästiin messarinparkkipaikkajonoon noin 20 yli kymmenen, eli ihan hyvissä ajoin toistaiseksi. Siinäpä sitten jonossa istuttiin ja istuttiin, niin että pikkuhiljaa tuli olo että kohta on jo kiire. Parkkipaikka oli pian enää muutaman auton takana, kun meille tultiinkin ilmoittamaan, että se on täynnä, menkää Hartwall-areenan parkkiin. Pikaisesti meille kerrottin ohjeet, miten sinne pääsee, mutta eihän sitä tietenkään voi muistaa tuollaisessa  tilanteessa, joten harhaan ajettiin, ja kello lähestyi yhtätoista. Onneksi oli taas äiti matkassa kuskina, joten käskin hänen vain jättää meidät kadun viereen, josta sitten käveltäisiin messariin. Loki kainaloon, reppu selkään ja suunnistusretkelle. Heti ensimmäisissä liikennevaloissa oli onneksi muita messarin etsijöitä, niin en jäänyt täysin omilleni. Lopulta päästiin kuin päästiinkin Lokin kanssa oikeaan paikkaan.

Eipä ne vaikeudet vielä siihen päättyneet. Näyttelykutsussa oli neuvottu, että pentunäyttelyihin ensisijaisesti ovesta 5.6, mutta ajattelin, että helpompi vain mennä lähimmästä ovesta ja sitten etsiä se oikea halli sisältäpäin. Väärin ajateltu! Etsintään meni ainakin parikymmentä minuuttia, kun jouduin viideltä eri ihmiseltä kysymään neuvoa, mistä löydän hallin viisi. Aina se neuvojen loppupää haihtui mielestäni, kun pääsin vähän matkaa kulkemaan. Ikuisuuden jälkeen löysin shelttikehän laidalle. Siinä vaan tuli jo mieleen, että kehtaanko koko koiraa edes viedä kehään, sillä parkkipaikka, jonka läpi kuljimme Lokin kanssa, oli todella märkä ja kurainen ja Loki tietysti juuri sen näköinen. Loppujen lopuksi sain sen putsattua kunnon määrällä vettä, pyyhkeitä ja paperia. Ei Loki mikään maailman siistein ja edustavin koira ollut, mutta sen verran paremmassa kuosissa että sen kehtasi kehään viedä.

Siihen päättyivät meidän reissun katastrofitapahtumat, onneksi. Hyvä puoli ehkä oli siinä, että säästettiin hieman messarin ryöstöhinnoista, eli 12€ parkki vaihtui ilmaiseen kadunvarsiparkkiin parin kilometrin päässä. :D Onneksi meillä ei hirveästi ollut tavaroitakaan, niin se oli ihan siedettävä
ratkaisu.


Kaikki kuvat on Marianne Timosen ottamia.



Itse kehä meni oikein kivasti ja tuomari Piia Enlund piti kovasti Lokista. Lopputulos oli siis sellainen, kuin olin ajatellutkin - muuten upea koira, mutta se häntä. Sen vuoksi jäätiin siis kilpailuluokassa viimeiseksi, eikä kunniapalkintoa herunut. Tuomari tuli vielä vähän harmitellen siitä sanomaan, että kun muuten on tosi kaunis koira kuitenkin, mutta häntä ei saisi nousta.


Hyvin kaunis urospentu, jolla kokoon sopiva luusto. Hyvä kiilamainen pää. Viehättävä ilme. Purenta ok. Kaunis ylälinja. Hyvin kehittynyt runko ikäisekseen. Ylös kiinnittynyt häntä pilaa hieman sujuvat ja tehokkaat liikkeet. Erinomainen karvanlaatu. Rauhallinen käytös. Esitetään erinomaisesti. -PEK3








Ja onhan tuo häntä Lokilla ihan omaa luokkaansa. Ei nyt ihan koko ajan noin ylhäällä, mutta kippurallahan se sitä mieluusti pitää. En oikein tiedä, mitä tehdä, yrittää opettaa sitä pitämään se alhaalla vai ei, sillä kyllähän se olisi pitkä ja kivinen tie. Tai sitten vain antaa sen korvien nousta pystyyn ja seuraavaksi ilmoittaa pystykorvakehään? :D




2 kommenttia:

  1. Voih, niin tuttua tuo hännän nouseminen :D Samasta syystä Narri ei käy enää näyttelyissä, kun liikkeessä häntä on kuin joltain pystykorvalta pöllitty... :D Mieluummin tosin otan koiran häntä ylhäällä, kuin vaikka koipien välissä :)

    VastaaPoista
  2. On se kyllä kun yksi häntä on niin iso ongelma. :D Samaa mieltä olen kyllä, ja Lokikin on kyllä niin hellyyttävä tomeran häntänsä kanssa. Harmi vaan kun muuten se voisi ehkä pärjätäkin näyttelyissä, ainakin itse tykkään sen rakenteesta. Onneksi on silti hauskempiakin harrastuksia... :)

    VastaaPoista