I'll always keep you safe

Tasan vuosi sitten me nähtiin tuo pieni elukka ihan ensimmäistä kertaa luonnossa. Muistan kuinka se oli niin pieni, kuvissa oli näyttänyt isommalta. Jedi kävi vähän meitä nuuhkimassa ja sitten meni yksikseen retuuttelemaan lelua, sen siskot olivat jo lähteneet maailmalle. Sitten se innostui leikkimään sormieni kanssa ja uinahti. Muistan kun suorastaan tärisin innostuksesta, tuo elävä olento tulee tosiaan meille. Olin unelmoinut siitä niin monta vuotta, ja nyt se toteutui.

 Autossa Jedi vähän aikaa tärisi sylissäni, kun se joutui täysin tuntemattomien ihmisten seuraan, yksin ilman mammaa tai mummoa, tai enopoikaa. Minuutin, pari päästä se rauhoittui ja nukkui sylissäni. En voinut uskoa, miten rohkea se oli! Kun kuuden tunnin päästä saavuttiin kotiin, se meni heti häntä pystyssä tutkimaan paikat ja kävi sitten nukkumaan. Ensimmäisen yön nukuin sen vieressä, ja oletin että se saattaisi vähän itkeskellä. Ei mitään, se nukkui kuin tukki koko yön. Jedi oli niin helppo pentu, kiltteyden perikuva.

Enpä olisi vuosi sitten voinut kuvitella miten pitkälle pääsenkään tuon ipanan kanssa. Minulla ei ollut harrastussuunnitelmia juurikaan, vaan haimme ihan kotikoiraa. Ja nyt se on minulle niin passeli ja ihana harrastuskaveri. Maailman paras koira. Nyt ja aina.