Oikean fiiliksen löytyminen

Piirinmestikset takana! Olipahan, kuten arvelinkin, hauska kisata. Kisakuume palasi. Oli myös rankka päivä, joten ihan lyhyesti nyt vain.

En ehtinyt näitä kisoja jännittää paljoakaan kun olen keskittynyt kouluun. Ehdottoman hyvä juttu - en kerännyt niitä samoja paineita mitä oli viime kisoissa. Oli itsellä hyvä fiilis ja se näkyi radoilla, liikuin paremmin ja siten myös Jedikin liikkui paremmin. Korosti vain omaa ajatusta siitä, että ei ne tulokset vaan se fiilis, vaikkakin usein ne tuloksetkin onnistuvat silloin kun on oikea fiilis.

A-agilityrata hylyksi. Kepit oli superit ja hylky tuli juuri siinä missä arvelinkin. Jedi hakee takaakierrot niin helposti. Positiivista oli myös hyvä irtoaminen putkiin!



B-hyppyradalta NOLLA! Ei tosin mikään kaunein, kaarrokset paukkuivat ja ihanneaikakin alittui vain reilulla kahdella sekunnilla. Mutta nolla kuitenkin :)
 



Joukkueradalla huono A, luulin jo meidän saaneen siitä vitonen. Lopussa täysin typerä virhe, täysin samanlainen kohta kuin kahdella edellisellä radalla ja minä en tee päällejuoksua loppuun asti. Huoh. Vitonen siis. Meidän joukkueen yhteistulos oli 20 rv ja melkein kymmenen sekuntia yliaikaa, tulos kuitenkin! Sijoututtiin viidensiksi kuudesta joukkueesta.


Ehkäpä tästä alkaa SM-nollien kerääminen...?

Kun ei jaksa

Koulun taas alettua on treenaaminen jäänyt jokseenkin vähemmälle. Kaiken lisäksi olin koulun retkeilykurssilla eli vaellettiin ja telttailtiin Repoveden kansallispuistossa yhden yön yli - ja tietysti minä sain siitä itselleni mukavan kuumeen. Tältäkin viikolta jäi molemmat ohjatut siksi välistä, mukavahan se on piirinmestiksiin mennä tunteella että ollaan viimeksi treenattu joskus joulukuussa...

No mutta, onneksi se vähä mitä ollaan treenattu on mennyt ihan mukavasti eikä ole jäänyt mitään hampaankoloon. Pitänee käydä vielä itsenäisesti vahvistamassa jotain kontakteja sun muuta pientä, ettei kisatilanne saisi Jediä täysin unohtamaan niitä. Ainoa. mikä on treeneissä iskenyt silmään ja minkä olen tajunnut, on se, että Jedi ei oikeasti osaa kääntyä. Vaikka ohjaan ja annan vihjeen että hei, nyt käännytään, se hyppää silti suoraan eteenpäin ja ryhtyy vasta sen jälkeen kääntymispuuhiin. Meidän kouluttajan mielestä kyseessä voi olla ihan hyppytekniikka, Jedin on helpompi kääntyä vasta hyppäämisen jälkeen. Mutta en tahdo niin! Eipä me tässä parin päivän tai ihan viikonkaan aikana saada asialle mitään tehtyä, mutta ajattelin pitää loppuvuodesta ihan sellaisen kunnon tauon. Ensin oikeasti lepoa ja sitten taktinen hyppytekniikan- ja kääntymisenhiomistauko. Sattuisi itsellekin ihan hyvään saumaan, toinen lukiovuosihan on kuulemma se rankin ja tässä syksyn mittaan lähtee rullaamaan kaikenlaiset musikaaliprojektit, vanhojentanssiharjoitukset, yrittäjyyskurssit sun muut. Tällä nimenomaisella hetkellä agility tuntuu itse asiassa täysin toissijaiselta asialta elämässä ja kirosin vähän sitä että mihinkään piirinmestiksiin ikinä ilmoittauduin - kun voisin jäädä kotiin lepäämään ja tekemään kaikenlaisia esseitä. Yhdet kisat tältä kuulta jo surutta viivasin yli kalenterista. Voi toki olla, että kun pääsen siihen kisatunnelmaan, on toinen ääni kellossa...

Edes joku tulos

Kisaviikonloppu oli aika rankka, mutta onneksi en ratahenkilönä saanut ihan kaikkia lihaksia kipeiksi joten juoksukin onnistui sunnuntaina omilla radoilla. Ainoastaan uudet lenkkarit saivat jalat rakoille, mutta kunhan saan ne sisäänajettua niin kyllä kelpaa agia juosta, ostin nimittäin risojen peruslenkkareiden tilalle Salomonin Speedcrossit!

Kisojen saldona oli kaksi hylkyä ja yksi vitonen. Ei sentään toista triplahyllyä heti perään. Hylkyradatkin olivat ihan kohtuullisen hyviä ja varsin pienestä kiinni, mutta silti jäi vähän sellainen pettynyt maku suuhun. Oma pää on vielä ihan pyörällä radan aikana ja ohjaus ihan kamalaa joten hankalahan siinä on onnistua. Tämän lisäksi Jedin vauhti tuntui hitaamman puoleiselta ja meni A:n aika tahmeasti, osui juuri ja juuri kontaktille. Lieköhän sillä sittenkin vielä jumeja vai mikä vaivaa...

Hyppyradalla tyhmä kökkivä valssi, joten hyppy meni toiselta puolelta. Pari putkea piti myös käydä väärästä päästä. Kepit olivat kuitenkin aika hienot, uskalsin ottaa etumatkaa, ja olin ihan tyytyväinen loppuun muutenkin.



Eka agirata ihan kivaa menoa, monet kaarteet vain paukkuivat. Jäin tuijottamaan, miten Jedi osuu A:n alastulon kontaktiin ja myöhässähän sitä sitten oltiin.



Vikalla agiradalla sain sitten täytettyä päivän tavoitteen: joku tulos olisi kiva saada... Kepeiltä vitonen, avokulmia on tullut ihan liian vähän treenattua. Ennen puomia menin sekaisin persjätöissäni ja oli ihan hilkulla ettei mennyt hylyksi. Puomi oli hidas ja Jedihän jopa varastikin alussa, joten vaikka tämä oli noin tuloksellisesti päivän paras rata niin kovin tyytyväinen en silti ollut.



Nyt ensimmäisenä unta kaaliin ja toiseksi pientä "kisataukoa"... Eli vasta kolmen viikon päästä piirinmestiksiin. Junior SM jäi pois kalenterista koska ei vaan jaksa käydä tekemässä sellaista reissua parin radan tähden. Löytyy sitä arvokisatuntua niistä piirinmestaruuksistakin!

Kontaktit saavat hiukseni harmaiksi

Olen pyrkinyt pitämään agilityn määrän viikossa jokseenkin pienenä tai ainakin kohtuullisena, eli maksimissaan kaksi kertaa viikossa treeniä tai kisaa. Koska parina edellisenä viikkona on ollut kisoja, emme ole treenanneetkaan paljoa. Nyt oli yksi, ihana viikko jolloin emme kisanneet ollenkaan ja seuran treenitkin palasivat sopivasti kesätauolta.

Treenit eivät nyt kuitenkaan sujuneet niin auvoisesti kuin oletin. Olen jo aiemmin huomannut, että kisaaminen lisää Jedin intoa lajia kohtaan suuresti, kisoissa kun se pääsee aina tekemään niin pienen hetken eikä vire ehdi tosiaankaan laskea, kun vertaa treeneihin, joissa tehdään pitemmän kaavan kautta, hinkataan vaikeita kohtia ja niin edelleen. Kisarupeama näkyikin Jedissä valtavan suurena intona, joka oli paitsi hyvä, niin myös hieman... rasittava asia. :D Jedi taisteli lelusta hirrrmuisella innolla, mutta teki myös ihan ihme ratkaisuja, hakien esimerkiksi putkiin vaikka kuinka kaukaa ja ties mistä kulmasta. Tässä kun on nyt tulossa kisakautta niin pitää vähän tarkkailla Jediä - onko tiukka kisarupeama lainkaan hyväksi sen psyykelle...
 

Pelkkä Jedin innokkuus ei ollut treenien downside, vaan ne perhanan kontaktit jotka aiheuttavat harmaita hiuksia. Treenattiin vähän tiukkoja käännöksiä A:lta, ja parin toiston jälkeen Jedi tajuaa, että pitää olla tarkkana, ja alkaa tarjota pysäytystä. Ääääh... Jätin sitten treenin yhteen hyvään toistoon, toivottavasti se jäi hyvin Jedin mieleen. Toinen hankaluus on ollut koko esteen rytmittämisessä, Jedi on alkanut ottaa kolmansia laukka-askeleita alastulolla, mutta pistän sen pienten jumien piikkiin. Myös keinu on vaan niin pirun hankala este, ja viime treeneissä oli Jedin inhoama puukeinu mikä taitaa olla kaiken lisäksi aika vanha. Hiipimiseksihän se meni. Onneksi suht monella seuralla on alumiinikeinu, koska siinä Jedillä ei ole mitään ongelmaa. Saatiin sitten lopuksi tuolle puukeinullekin pari kivaa toistoa, hitaamman puoleista kylläkin.

Loman viimeisillä hetkillä ollaan myös mökkeilty ja mentiin pitkästä aikaa myös hiekkakuopille. Voi sitä onnea! Kun saavuttiin metsästä hiekkojen luo, kirmasi Jedi heti juoksentelemaan, ja kun hiekkaa lähtee valumaan alaspäin, se rupeaa hirmuisiin saalistusleikkeihin. Niin suloisen näköistä. :D Pitäisi ehdottomasti käydä tuolla vähän useammin, sillä paitsi että se on Jedille superhauskaa niin hiekassa juoksentelu on myös oivaa lihastreeniä.

Tällä viikolla Jedi pääsi sitten hierojalle ja selkähän sillä oli vähän jumissa. Nyt on kuitenkin ruoto auki ja toivottavasti A:llekin löytyisi helpommin rytmiä. Keskiviikkona treenit ja viikonloppu kisamerkeissä, ensin lauantaina talkoilemaan ja sunnuntaina kisataan. Tajusin vaan liian myöhään että talkoot kisoja edeltävänä päivänä ei liene lainkaan hyvä juttu, viimeksi ratahenkilönä toimittuani olin seuraavana päivänä kipeä niin jokaikisestä lihaksesta...

Uudistin myös blogin ulkoasua nyt piiitkästä aikaa - mieluusti saa antaa palautetta!

Liebster awards

Tämä haaste on pyörinyt viime aikoina koirablogeissa, meidät haastettiin niin Maaliin kastetut hännänpäät -blogista kuin Kaapo agiliitää -blogistakin, kiitosta vaan!

 "Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienimmätkin blogit saavat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle." 

Säännöt:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille. 


Tämä on kiertänyt jo niin monessa blogissa, etten kyllä keksi keitä osaisin enää haastaa. Ajattelin kuitenkin ajankulukseni vastata molempien blogien antamiin kysymyksiin, ettei tämä meidän blogi muuttuisi ihan kokonaan pelkiksi kisapäivityksiksi...

Ensin Maaliin kastetut hännäpäät:

1. Mikä väri sopii parhaiten koirallesi?
 - En oikeastaan osaa edes katsoa tällaisia asioita eikä niillä oikeastaan ole minulle väliä. Jedille sopii aika hyvin kaikki värit, kun se on niin suureksi osaksi mustaa ja valkoista. Tai sanotaanko kuitenkin että kirkkaat värit sopivat parhaiten.

2. Onko koiraasi koskaan pistänyt/purrut käärme?
- Ei onneksi.

3. Millaiset blogit pääsevät lukulistallesi?
- Mielenkiintoiset! Koira-aiheista enimmäkseen agilityblogit ja sellaiset, jotka sisältävät sheltin. Luen jonkun verran myös käsityöblogeja.

4. Miten koirasi käyttäytyy hihnassa?
 - No jaa... Jedi osaa mennä käskystä reunaan ja ei vedä, mutta sillä on tapana tuijotella vastaantulevia koiria provosoiden, se on aika rasittavaa. Joskus se myös räyhää rullaluistelijoille.

5. Suositko joitain tiettyjä merkkejä esim. Hurtta collection, Ratia, Jokke jne.?
- En, ostan pantoja ja muita tarvikkeita vain tarpeen mukaan ja sen mikä on paras hinta-laatu -suhteeltaan.

6. Kuinka kauan olet pitänyt blogiasi pystyssä?
- Helmikuussa 2013 aloitin eli sellaiset kaksi ja puoli vuotta.

7. Mitä mieltä olet blogien yhteistyöpostauksista?
- Enpä oikeastaan mitään... Useimmiten eivät kiinnosta minua, joten jätän lukematta.

8. Mikä on lempipuuhasi koirasi kanssa kesällä?
- Yleisesti ulkoilu, uiminen, juokseminen ja lenkkeily. Jaksaa itsekin paremmin kuin talvella pimeässä ja kylmässä.

9. Mikä on mielestäsi koiramaailman kiinnostavin harrastus?
- Kyllä se agility on minut imaissut syövereihinsä...

10. Onko koirallasi paljon leluja?
- Ainakin vanhempieni mielestä :D Onhan niitä aika iso korillinen.

11. Haluatko saavuttaa jotain koirasi kanssa? Mitä?
- Haaveissa olisi saada Jedistä agilityvalio ja päästä SM-kisoihin. Jos me ei niitä saavuteta niin ei haittaa, mutta pitäähän sitä olla kunnon tavoitteita että jaksaa treenata. :) Lyhyemmällä aikavälillä tahdon päästä tekemään hyviä, ehjiä suorituksia myös kolmosten radoilla sekä vielä yleisemmin saada kaikki kondikseen niin että minä olen tyytyväinen ja Jedi voi kirmata radalla täydellä luotolla siihen, että se saa ohjeet selkeästi ja ajoissa, niin treeneissä kuin kisoissakin.

Sitten Kaapo agiliitää:

1. Jos ottaisit pennut NYT, minkä rotuinen se olisi ja mikä sen nimeksi tulisi?
 -Rotu pysyisi shelttinä. Nimi on vähän hankalampi juttu ja näitä pyörittelen päässäni päivittäin - ainakin kymmenelle seuraavalle koiralle löytyisi nimi :D Mutta juuri nyt jos tuli pentu, sen nimen tulisi tietysti sopia Jediin, joten siitä tulisi joko Rudi tai Uudi.

2. Jos pitäisi aloittaa jonkin uuden lajin treenaaminen, mikä se olisi? 
- Rallytoko vaikuttaa sellaiselta hauskalta ja vauhdikkaalta ja ylemmissä luokissa myös varsin haastavalta harrastukselta.

3. Jos olisi pakko vaihtaa rotua, minkä rotuisen ottaisit? 
- Tähänkin on aika monta vaihtoehtoa... Joko parsoni, kooikerhondje tai mudi. Tosin en vain pysty kuvittelemaan itseäni kävelylenkillä taluttelemassa minkään muun rotuista koiraa kuin shelttiä.

4. Jos voisit muuttaa jotakin treenaamassasi lajisa, mitä muuttaisit? (esim. agista rimojen 

 laskeminen)  
- No tuo esimerkki on jo aika hyvä. Tahtoisin myös että kisaradoilla tuomarit katsoisivat tarkemmin, että kontakteille tulisi turvalliset lähestymiskulmat jottei koirat lähtisi kiipeämään liian sivusta ja putoaisi - haasteet voisi löytyä ihan muista paikoista.

5. Mikä on salainen tavoitteesi treenaamassasi lajissa, jota et ole ääneen uskaltanut sanoa?

 - Tämän sanoin jo aiemmin eli agilityvalion titteli. Toistaiseksi meidän vaan täytyy saada kisavarmuutta. Jedin vauhti ei myöskään kovin helposti riitä, mutta meillä on monta vuotta aikaa treenata, tulla paremmiksi ja toivottavasti sitten joskus kerätä niitä sertejä.

6. Koirasi/koiriesi hassuimmat tavat?
 - Jedi rakastaa sukkia. Kun se kuulee, että jossain joku ottaa sukat jalasta ja ne tippuvat lattialle, se syöksyy saalistaen nappaamaan ne sivummalle ja sitten tökkii niitä kuonollaan.

7. Koirasi/koiriesi huonot tavat?  
- Kuten aiemmin hihnakäytökseen liittyen sanoin, rullaluistelijoille räyhääminen (jos en ole tarpeeksi nopea ja ehdi kieltää) ja vastaantulevien koirien tuijottelu.

8  Joku hetki kun olet ollut koirastasi erityisen ylpeä?  
- Kyllä se yhdellä kisapäivällä kolmosiin nousu tuntui aika mukavalta! 

9. Erikoisin kommentti jonka olet koirastasi saanut?
 - "Sehän on ihan nokkasiilin näkönen!"

10. Haaveiletko kasvattamisesta? Miksi, miksi et?
- Tavallaan joo... Nytkin jo mietin kivoja yhdistelmiä ja mitä koiria voisi yhdistää (ihan vain KoiraNetin tietojen perusteella, heh) ja kaikkia kivoja nimiä. Todellisuudessa se on kuitenkin aika paljon kinkkisempää puuhaa. En myöskään ainakaan toistaiseksi halua omistaa narttukoiria, ja liisaus-sijoitus -rumboihin en tahtoisi ryhtyä. Mutta en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, jos joskus omistan sellaisen koiran, joka toisi rotuun uutta ja olisi oikeasti upea, terve, hyväluontoinen ja sopisi rotumääritelmään ja astuttaminen olisi mielestäni kannattavaa, voisin siihen ryhtyäkin.

11. Hassuin, edustavin ja vauhdikkain kuva koirastasi?  
-Tämä oli kamalan vaikea :D Etsin jokaiseen nyt kaksi, kun en osannut päättää...

Hassut

Edustavat 

 Vauhdikkaat

Triplat jälleen

Tällä kertaa vaan nollien sijasta hylkyjä.

Radat olivat tällä kertaa aika vaikeita, mutta kyllä ne olisivat ihan tehtävissä olleet. Ekalla radalla tuli vain pari pientä virhettä, toisella vähän isompaa virhettä ja kolmas rata meni aika sähläykseksi. Olipahan muuten vähän European Open -tunnelmaa - kovat tuulenpuuskat saivat välillä siivekkeet lentelemään. Onneksi ei tapahtunut niin meidän radan aikana!

Ensimmäinen hyppyrata oli aikamoinen hyppy vaikeampien ratojen maailmaan. Olin aika kauhuissani jos ihan totta puhutaan. Loppujen lopuksi rata meni tosi hyvin ja olin tyytyväinen. Pari pientä virhettä tapahtui, ensin valssailin vähän Jedin eteen jolloin se haki hypyn takaakiertona. Olin kuitenkin ylpeä siitä kuinka sain improvisoitua pari sen jälkeistä hyppyä, virheettömästi joskin vähän epävarmalla menolla, olin kuitenkin suunnitellut vaihtavani puolta mutta nyt se jäi. Pitää oppia siihen, että keksii lennosta jotain, ties vaikka se ratkaisisi joskus paljonkin! Loppuradasta Jedi vielä vilahti ansaesteenä olleeseen putkeen, vaikka olin kyllä melko hyvin ajoissa ohjauksen kanssa ja sain Jedin huomion itseeni - se kyllä vilkaisi minua, mutta meni silti putkeen. Roisto! :D




Tokan radan alku meni tosi hyvin, sitten muuttui pelasteluksi ja lopulta kaaokseksi. :D Tällä radalla A oli kamalan ruma ja puomi hidas, mutta keinu tosi hyvä! Jedi ei tainnut tajuta että siinä on keinu, kun noinkin lujaa meni. Myös muutama käännös meni tosi kivasti, esimerkiksi ennen puomia ja keinun jälkeen. Ennen A:ta sen sijaan olin tuttuun tapaan myöhässä ja ohjasin lepsusti, joten Jedi lenkitti vähän Helsingin kautta...



Kolmas rata meni Jedin osalta ihan kuutamolla... Ainoa hyvä puoli oli ihan kivasti toiminut käännös muurilla ennen keppejä.



Mietin pitkään kisapaikalla mistä Jedin ihmeellinen käytös johtuu. Onko se liian huonossa kunnossa ettei jaksa kolmea rataa peräkkäin? Aiemmin keväällä ei ole ollut mitään ongelmaa siinä. Tuliko sille liian kuuma? Oliko sillä liian vähän aikaa palautua, kun kisat mentiin niin että ensin kaikki minien kolme rataa, sitten kaikki medien radat ja lopulta kaikki maksien... Vai oliko sillä jostain syystä huono olo, kun oli koppaansakin oksentanut keltaista vaahtoa. Kotiin kun päästiin niin tajusin että mistä varmaan eniten tuo haahuilu johtui, vaikka nuo edellä mainitutkin saattoivat vaikuttaa; meitä ennen starttasi juoksuinen narttu. Näin oli myös tuolla toisella radalla, mutta ehkä Jedi ei silloin haistanut tai huomannut asiaa, ja ehkä väsymys sai keskittymiskyvyn menemään helpommin.

Jedin on toki machomiehenä hankala vastustaa nartun tuoksua, mutta paras olisi tottua siihen. Tosin oli aika ikävää tuuria että starttasi juuri ennen meitä, todennäköisyys siihen oli aika pieni. Jatkossa täytyy varmaan antaa Jedille sylikyyti pois radalta, jos sen meno muuttuu ihan mahottomaksi.

Tilannetaju kohdillaan

Ekat kolmosten kisat purkissa! Täytyy myöntää että oli aluksi aika kova alemmuuskompleksi joka vaan lisäsi omaa jännitystä ja paineita. Ekan radan jälkeen sekin onneksi helpotti!

Mentiin siis kaksi rataa, molemmat Johanna Nybergin käsialaa. Omasta mielestä kumpikin oli varsin helppo ja mentävä rata! Ihan mukava, pehmeä lasku kolmosiin siis.

Ekalla radalla ainoa mietityttänyt kohta oli A:n jälkeinen elämä. Aluksi meinasin tehdä persjätön putken jälkeen, mutta rataantutustumisessa tulin siihen tulokseen että se on hiukan vaarallista. Niinpä tein poispäinkäännöksen ja takaaleikkauksen, vaikkei niitä ollakaan harjoiteltu paljon yhtään. Kokeilumielellä mentiin, ja sehän toimi! Olin tosi tyytyväinen, sillä siinä kohdassa tosi moni hyllytti. Harmi vaan että kepeillä Jedi jätti viimeisen pujottelematta ja tuli hyppäämään hypyn, joten hylyksi meni. Siinä sitten vähän aikaa sähläsin itse ennen kuin sain taas radasta kiinni. Harmittava virhe, koska mitäs jos Jedi vaan olisi pujotellut loppuun - melko mahdollisesti olisi tullut nolla.



Toinen rata oli vielä simppelimpi. Tässä olin epävarma vain keppikulmasta, ei olla tehty niin kovasta vauhdista umpikulmaa. Mutta Jedi handlasi sen tosi upeasti! Muutenkin rata meni muutamaa kaarrosta lukuun ottamatta tosi kivasti, mutta yksi rima putosi...




Rehellisesti ja rumasti sanoen tämän radan jälkeen vitutti aika pahasti. Ilman tuota yhtä pudonnutta rimaa oltaisiin voitettu ja SERT olisi jo plakkarissa. Erityisesti tämä ärsytti siksi että Jedi ei ole aiemmin kisoissa rimoja tiputellut, sopivan ajankohdan valitsi... Tosin oma vikanihan tuo oli, kiirehdin putkelle kun Jedi oli ilmassa. Ainakin epäilen että tiputus johtuu siitä. Mutta ei voi mitään, tällaista tämä laji aina on. Niin kamalan pienestä kiinni. Pitää vaan itse oppia sietämään pettymyksiä! Joka tapauksessa radat menivät kyllä paljon paremmin kuin oletin, ei lainkaan huono kolmosten avaus. Meillä on vielä monta vuotta aika treenata ja kisata, kun tämä kisaaminen on vieläkin aika sähläystä omalta osaltani. Vielä ei pää pysy ihan kasassa.