Koulun taas alettua on treenaaminen jäänyt jokseenkin vähemmälle. Kaiken lisäksi olin koulun retkeilykurssilla eli vaellettiin ja telttailtiin Repoveden kansallispuistossa yhden yön yli - ja tietysti minä sain siitä itselleni mukavan kuumeen. Tältäkin viikolta jäi molemmat ohjatut siksi välistä, mukavahan se on piirinmestiksiin mennä tunteella että ollaan viimeksi treenattu joskus joulukuussa...
No mutta, onneksi se vähä mitä ollaan treenattu on mennyt ihan mukavasti eikä ole jäänyt mitään hampaankoloon. Pitänee käydä vielä itsenäisesti vahvistamassa jotain kontakteja sun muuta pientä, ettei kisatilanne saisi Jediä täysin unohtamaan niitä. Ainoa. mikä on treeneissä iskenyt silmään ja minkä olen tajunnut, on se, että Jedi ei oikeasti osaa kääntyä. Vaikka ohjaan ja annan vihjeen että hei, nyt käännytään, se hyppää silti suoraan eteenpäin ja ryhtyy vasta sen jälkeen kääntymispuuhiin. Meidän kouluttajan mielestä kyseessä voi olla ihan hyppytekniikka, Jedin on helpompi kääntyä vasta hyppäämisen jälkeen. Mutta en tahdo niin! Eipä me tässä parin päivän tai ihan viikonkaan aikana saada asialle mitään tehtyä, mutta ajattelin pitää loppuvuodesta ihan sellaisen kunnon tauon. Ensin oikeasti lepoa ja sitten taktinen hyppytekniikan- ja kääntymisenhiomistauko. Sattuisi itsellekin ihan hyvään saumaan, toinen lukiovuosihan on kuulemma se rankin ja tässä syksyn mittaan lähtee rullaamaan kaikenlaiset musikaaliprojektit, vanhojentanssiharjoitukset, yrittäjyyskurssit sun muut. Tällä nimenomaisella hetkellä agility tuntuu itse asiassa täysin toissijaiselta asialta elämässä ja kirosin vähän sitä että mihinkään piirinmestiksiin ikinä ilmoittauduin - kun voisin jäädä kotiin lepäämään ja tekemään kaikenlaisia esseitä. Yhdet kisat tältä kuulta jo surutta viivasin yli kalenterista. Voi toki olla, että kun pääsen siihen kisatunnelmaan, on toinen ääni kellossa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti