Reenilöpinää ja vähän muutakin

Tällä viikolla oli taas maanantaina aksatreenit ja tiistaina tokoa. Tokossa ei ollut mitään ihmeellistä, aiheena oli kestoa peruskäskyihin ja se onkin Jedin bravuuri. Hienosti aina odotta vapautusta, tosin muutaman paikkamakuun jälkeen kun kokeilin istumista niin sehän tarjosi vain maahanmenoa... Pitänee jatkossa tehdä vaihtelevammin että se tajuaisi oikeasti kuunnella.Olin kyllä erittäin positiivisesti yllättynyt, alussa Jedi tuijotti vain muita koiria eikä vilkaissutkaan minuun päin, kun pyysin, mutta itse treeneissä se oikeasti otti kontaktia ja keskittyi vain minuun, vaikka vieressä olikin hieman eloisa (hösläävä) terrieri.

Agilityssä teimme muutaman hypyn sarjaa namialustan (vai mikä se on...?) avulla. Aluksi Jedi ei ihan tajunnut, mutta kun minä juoksin rinnalla sujui se melko hienosti! Ohjaaja sanoikin että se palkkautuu minun liikkumisestani. Sen oivaltaminen käytännössä oli kyllä erittäin hyödyllinen ja tärkeä asia, ja kun myöhemmin kokeilin metsälenkillä sitä, että hihkun ja hypin ympäriinsä kun se oikeasti tulee luokse kun kutsuu ja kyllä sen silmistä näkyi se että se oli oikeasti iloinen... tai sitten minä vain kuvittelin :P
            Noh, kuitenkin, teimme myös putkea, sitä Jedi ei vieläkään ihan tajua, ja tutustuimme keinuun, tai lähinnä sen aiheuttamaan ääneen. Ensin Jedi ei ollut moksiskaan mutta sitten se yhtäkkiä tajusi että siitähän pääsekiin ääntä ja vähän pelästyi. Muutaman toiston jälkeen se kuitenkin ymmärsi ettei siinä olekaan mitään ihmeellistä. Kotiläksyksi saimme sylikäännösten opettelemista, ja ne sujuvat jo aika hyvin, mökillä kun harjoittelimme Jedi kiersi hienosti puuta. Lopuksi kävin ulkokentällä vielä kokeilemassa keppejä ja sehän osasikin jo aika hyvin, ei tarvinnut ihan joka välissä palkata.

Keskiviikkona Jedi täyttikin 8 kuukautta!

Säkää löytyy nyt 37,5 cm ja painoa 6,1 kg. Aika ihannekokoinen ja  paino on hitaasti nousussa. En sitten tiedä että onko se vain sirorakenteinen, kun ei se vaan jaksa syödä enempää...? Tai ehkä sen massa vain kasvaa niin hitaasti. Kuitenkin sen sisko oli kuukausi sitten sentin matalampi ja kilon painavampi ja samat geenithän niillä on.

Juhannusta vietimme mökillä ja Jedi pääsi tutustumaan Verlan lampaisiin...

 

 

Ensin niille piti vähän haukkua mutta vähän ajan päästä Jedi otti mallia ja päätti ryhtyä shetlanninlampaaksi. Ensimmäisessä paikassa lampaat lähtivät heti karkuun, mutta kuvissa olevat lampaat olivat uteliaita eivätkä säikähtäneet vaikka Jedi räksyttikin. Itse asiassa yksi lampaista taisi itse paimentaa Jediä - se tuijotti sitä ja polki jalkaansa ja sai Jedin perääntymään. :D

Huomenna pitää sanoa hyvästit Jedille reiluksi viikoksi. Tulee kyllä kova ikävä, on se pikku nokkasiili oikeasti todella tärkeä ja rakas, vaikka jotkut voivatkin sanoa että se on vain koira.