No mutta mitäs sitten ensi vuonna

Vuosi vaihtuu ja joka toisessa koirablogissa luetellaan seuraavan vuoden tavoitteita. Näin teemme mekin! On sitten vuoden päästä valtavan hauskaa katsoa, kuinka hyvin me näistä tavoitteista suoriuduttiin. Missä ylitetään odotukset, missä epäonnistutaan surkeasti ja nauretaan sille kuinka naiivi olin vuotta nuorempana ...? Hah, ehkä kuitenkin toivotaan tuon ensimmäisen täyttymistä ja pysytään positiivisina.

Harmittaa kyllä etten viime vuonna suunnitellut mitään, mutta eipä minulla ollut silloin mitään suunniteltavaakaan. Himmaillaan kotona ja opitaan tavoille. En kyllä silloin olisi voinut kuvitella missä me ollaankaan nyt! Toukokuun lopulla kirjoitin kesän suunnitelmista näin: Suunnitelmissa on mätsäreitä ja tokossa sekä näyttelytreeneissä käymistä, vähän olen suunnitellut että voisi käydä agilityäkin treenamassa pentu- tai alkeiskurssin. Ihan vain meidän molempien iloksi, tosin eihän sitä koskaan tiedä vaikka 
innostuisimme molemmat siitä! 
 Ja nyt on agilitystä tullut meidän rakkain ajanviettotapa ja tokokin on aika lailla hienomman näköistä kuin tuolloin olisi edes ajatellut.

Noh, itse asiaan siis. Mitä tavoitteita asetan meille ensi vuodeksi?

• Jedille lisää lihasta ja painoa. Tämä on ihan tärkeimpänä. Parin viikon sisään Jedi on laihtunut taas hirveästi (paino 6,3 kg), kun se jostain syystä piti paastoa. Totta puhuen tuo koira on tällä hetkellä niin luuta ja nahkaa että minua ahistaa kun ajattelenkin asiaa.
•  Luustokuvissa käyminen, tammi- tai helmikuussa.
• Arkielämässä: ohitukset ja luoksetulo vielä    paremmiksi. Jedi tulee varsin mallikkaasti luokse, mutta on tässäkin parantamisen varaa. Ohitukset sen sijaan vähän niin ja näin, Jedi ottaa aina hirveästi kierroksia vastaantulevista koirista vaikka ajoittain ihan nätisti ohittaakin.
• Agilityssä: kaikki esteet valmiiksi, A:lle juoksukontaktit, vauhtia ja irtoamista, ehkä käydään mölleissä ja jos oikein hurjiksi ruvetaan niin ehkä jopa virallisissa starteissa? Saa nähdä, sillä sen aika koittaa vasta sitten kun minä luotan Jediin ja itseeni tarpeeksi.
• Tokossa: Alon liikkeet kuntoon, tällä hetkellä hyppyä lukuun ottamatta kaikki on ainakin aluillaan. Lisäksi voisi noudon ja kaukot saada mallilleen. Käydään jatkoryhmän treeneissä. Ennen kaikkea, pidetään hauskaa ja tehdään tokosta yhtä kivaa hommaa kuin agilitystä.
• Kierretään kaikki mahdolliset mätsärit koska se on niin hauskaa! ;) Näyttelyissä käydään ainakin alta kahden viikon päästä Lahden ryhmiksessä (hui) ja riippuen siitä miten siellä pärjätään niin muissakin. Tästä nyt on hankala mitään tavoitteita laittaa, koska enhän minä pysty tuon koiran ulkomuotoon vaikuttamaan, paitsi ehkä harjaamalla sen oikein nätiksi. :D
•  Joko Dobo-kurssille osallistuminen tai sitten ostan välineet kotiin.
•  Ennen kaikkea pidetään hauska vuosi yhdessä! Ja nautitaan siitä että Jedi on vielä ainoa koira taloudessa... ;)

Kuvat eilisistä aksatreeneistä, kiitos Miralle kuvaamisesta!

Vuoden viimeiset treenit

Joululomalla ollaan tokoa harjoiteltu läheisellä hiekkakentällä, häiriössä - keskitytty ihan puhtaasti motivaatioon ja hauskuuteen! Alun perin suunnittelin tekeväni ihan kunnon treenin, melkein kaikkia ALOn liikkeitä mutta Jedi häiriintyikin yllättävän paljon kauempana menevistä autoista ja ohikulkijoista, eikä sateinen sää auttanut asiaa... Niinpä annoin hiiiirveästi kehuja kaikesta minuun kohdistuvasta huomiosta ja katsekontaktista, nameja satio ja leikkiä herui. Siitä Jedi alkoikin ihan itse tarjoamaan seuraamista :) Seuraavana päivänä menin tekemään ihan samaa hommaa, ja Jedi oli kyllä niin innoissaan! Pitää vaan muistaa tehdä useamminkin tällaista treeniä, kyllä se tokokin voi olla ihan hauskaa jos itse niin päätän! Pitää myös muistaa palkata useammin juoksemisella ja riehumisella. Jedi palkkautuu hirmuisesti minun kanssani juoksemisesta, en tiedä miksi mutta se on vaan sen mielestä hurjan hauskaa. Agissakin on kivempaa tehdä vauhdikkaita ratoja kuin kiemuroita joissa Jedi liikkuisi ja minä pysyisin lähes paikallani.

Tänään käväistiin aksaamassa Manun ja Miran kanssa. Olin suunnitellut tekeväni rataa jota näissä treeneissä tehtiin, koska se oli minun mielestäni niin mukava rata muttei päästy sitä tekemään kokonaan. Harmikseni hallissa oli esteet laitettu niin etten tuota rataa kyennyt rakentamaan, ei vaan haba riitä A-esteen siirtelyyn! Keskityttiin siksi sellaisiin esteisiin joita ei usein harjoitella, eli kepit, pussi, rengas ja keinu. A-estekin kuuluisi näihin, mutta olen vihdoin päättänyt että opetan siihen Jedille juoksukontaktit niin pitää ne perusteet tehdä ensin.

Kepit meni tähän tyyliin:

Ei olla vissiin koskaan tehty kahtatoista keppiä ilman välipalkkaa, siihen nähden meni tosi kivasti. Muutama epäonnistunut toisto mutta enemmän kuitenkin niitä onnistuneita! Nyt kun Jedi ymmärtää mitä sen pitää tehdä niin keväällä laitetaan niitä vähän kujaan ja sitä kautta opetetaan lisää vauhtia.

Pussiakin ollaan ennen menty vain niin että joku pitää kangasta inasen ylhäällä, mutta nyt Jedi meni ihan ilman apuja. Se taisi itseasiassa vähän ihastua pussin tekemiseen, kun se itsenäisestikin vain meni sitä innoissaan ja vei lelunkin sinne koppaan piiloon :'D Rengasta ei olla pitkään aikaan tehty mutta kyllä sekin meni, muutaman kerran Jedi meni sivusta. Se taisi olla siinä vaiheessa jo vähän väsynyt, niin yritti vähän "huijata" ettei tarvitsisi ponnistaa - vaikka rengas ihan matalimmalla olikin.

Keinu otti edistyaskeleen, kun tehtiin pamautteluleikkiä jo vähäsen korkeammalla keinulla!

Jedi oli alussa vähän hämillään ja taisi vähän arastellakin, mutta selvästi rentoutui vähän ajan päästä. Täytyy sanoa että Jedi on uskomattoman helppo agilitykoira, vaikka itse teen virheitä niin se tekee silti niin kuin ajattelin ohjaavani! Vielä kun saadaan enempi estehakuisuutta ja irtoamista sekä vähäsen enempi vauhtia niin sitten meitä ei kyllä pysäytä mikään ;)

Joulu vietetty

Aatonaattona Jedi pääsi pitkästä aikaa metsään kirmailemaan kaverin kanssa! Vaikkei Manu olekaan mikään nopein taikka ketterin juoksukaveri niin Jedillä oli ainakin hurjan hauskaa. Jedi myös käyttäytyi yllättävän siivosti, tuli luokse kun kutsuin, uskoi kiellot ja jalkakäytävällä käveli nätisti vaikka Manu menikin ihan vieressä. Mitä kummaa?

 

 

Oli muuten tosi hassua kun jossain päin metsää oli lunta ja jossain taas ihan syksyiset maisemat. Ei kyllä kovin jouluista ole ollut kun on ihan musta maa!

Jouluaattokin sujui varsin rauhaisissa tunnelmissa, Jedi otti tosi rennosti kaiken. Ei edes yrittänyt kajota joulukuuseen, viime vuonna oli vähän sellaista ongelmaa ;) Jedi sai myös hirmuisesti lahjoja, niin paljon että aloin pohtia ollaanko me ihan tärähtäneitä kun niin paljon tuota koiraa hemmotellaan. Jedi sai kaksi lelua, kanafileitä, HHC:n herkkutikkuja ja hyytelötölkin, valjaat ja Pomppa-takin. Itse sain agilityyn Etelä-Suomen Shelttien kautta tilatun takin, ja se on niin ihana! :) Se on veden- ja tuulenkestävä ja ratkaisee minulla olevan ongelman; agitreeneissä tulee toppatakissa läkähdyttävän kuuma mutta kevyemmissä takeissa palellun ennen kuin päästään tositoimiin.

Molempien uudet agilitytakit, minulla vielä shelttibrodeeraus rinnuksissa :)

Tänään ja huomenna kierrellään isovanhemmilla, ja Jedi nauttii siitä täysin rinnoin. Niin paljon ihmisiä ja niin paljon huomiota!

Tämän joulun varjopuoli on ollut se että Jedi on pitänyt taas useamman päivän paastoa ja laihtunut parisataa grammaa. Jedi on niin rakas, äärimmäisen rakas mutta tällaisina päivinä vaan tuppaan ajattelemaan että miksei minulla voisi olla toista koiraa, sellaista ahnetta... Sen jälkeen vaan tulee hieveät tunnontuskat koska Jedi on mulle täyden kympin koira enkä sitä kyllä keneenkään muuhun vaihtaisi. Kukaan ei kyllä koskaan sanonut että koiran omistaminen olisi näin henkisesti rankkaa. Jos se jatkaa laihdutuskuuriaan niin pitää kyllä käyttää se eläinlekurilla, että onko sillä mitään häikkää terveydessä, vaikkapa närästystä ja ehkä saataisiin vinkkejä lihottamiseen.                                                         

Rauhaisaa joulua

Pari sanaa aiheesta RUOKA

Aika tasaisin väliajoin mä tänne avaudun Jedin nirsoilusta ja sen ruokinnasta. Nyt on taas väliraportin aika ;) Mähän yritän koko ajan saada Jediä vähän lihomaan, kun se kovin hoikka on. Vaa'an lukemat on aina näyttänyt tosi pieniltä verrattuna muihin koiriin, tai siis muihin samankoirkuisiin sheltteihin että olisi suht vertailukelpoisia lukemia. Vähän mua aina ihmetytti kun Jedi tuntui painavan useamman kilon vähemmän kuin samankorkuiset rotutoverit, vaikka se ei mitenkään hirvittävän laiha olekaan - hoikka, mutta kylkiluiden ympärillä on kuitenkin vähän tavaraa. Päätinpä sitten eräs kaunis päivä mitata sen korkeuden uudelleen ja lukema oli tällä kertaa 38,5 cm, puolitoista senttiä vähemmmän. Oho. Paino ei siis enää ihan niin pieneltä vaikuta.

Projekti Lihotus ei ole kovin kehuttavasti mennyt. Useampi kuukausi on jo kulunut, mutta Jedi on lähinnä laihtunut! Alussa se painoi inasen päältä 6 kg, se käväisi seiskan lukemissa ja tällä hetkellä se on palttiarallaa 6,7 kg. Huoh. Sillä on aina joskus sellaisia paastopäiviä kun se ei vaan tahdo syödä ollenkaan, ja joskus se syö useamman kerran viikossa kupin tyhjäksi. Useimmiten se syö noin puolet tai enemmän, jättää kuitenkin vähäsen. Voisihan sille toki vähemmänkin antaa, mutta silloin se ei ainakaan lihoisi. Varsin tuskastuttava asia, eihän yleensä koiranomistajat joudu tällaisten asioiden kanssa painimaan, pikemminkin liiallisen ahneuden...

Useamman kerran olen kyyneleitäkin tirautellut yksinkertaisesti Jedin nirsouden takia. Se on yllättävän rankkaa, uskokaa pois. Kaiken näköisiä vippaskonsteja ollaan yritetty, erilaisia ruokintatapoja ja ruokamerkkejä. Aina ollaan kuitenkin oltu sillä periaatteella että jos ei syö niin silloin ei tipu yhtään mitään ennen seuraavaa päivää, ja tällöinkin se sama annos nenän eteen, kyllä se sitten syö kun sen on nälkä. Ei sekään ole näyttänyt Jedin kaaliin uppoavan, ehkei se vaan välitä. Nyt olen kuitenkin päättänyt olla streessamatta tästä enää yhtään enempää. Se ei suuhteessa paina niin vähää kuin luulin sen painavan, nuoren (agility)koiran on syytäkin olla hoikka, se saa massaa myöhemmin ja ehkä Jedi ei vaan tarvitse niin paljoa ruokaa. Sitä paitsi, jos minä olen joka kerta vahtaamassa kupilla että voi ei, toivottavasti se syö, no ei se kuitenkaan syö, niin luulenpa että sekin mielentila tarttuu Jediin. Ei siis stressiä. Sillä on kuitenkin lihaksiakin ihan mukavasti, ainakin verrattuna parin kuukauden takaiseen. Syököön siis ihan niin paljon kuin huvittaa.

Älä ole mamma vihainen. Ollapa taas pikkupentu talossa... <3

Kyllähän te ne teinipojat tiedätte

Tänään Jedi kävi kattomassa Lumi-tätiä ja omistajansa toista koiraa Taicaa. Voi että kun oli niin rohkea pentu, äitiinsä eli Jedin mummoon selvästi tullut! Tuli minun syliini kiehnäämään ja Jedillekin pisti hienosti kampoihin. Jedi näytti taas olevansa Kamala Koira, tuumi että ihanaa kun on kaksi narttukoiraa paikalla ja oli koko ajan kiipeämässä vuoroin kummankin selkään... Lopetti kyllä kun käskin mutta sitä saikin olla käskemässä koko ajan. Jedi oli myöskin ihan koko ajan liikkeesä, minun piti muutaman kerran napata se syliin rauhoittumaan. En tainnut sille pentuna tajuta opettaa että se voisi rauhoittua vaikka onkin koiria ympärillä, ihan hyödyllinen taito sekin olisi... Lumikin siinä veteli sikeitä kun Jedi paini hetken Taican kanssa :D

Noista kahdesta oli kyllä mahdoton ottaa kännykällä kuvia...

 

 

Tauon paikka

Tänään käytiin viimeisissä ohjatuissa treeneissä ennen joulua, ensi vuoden puolella sitten jatketaan niin agin kuin tokonkin suhteen! Saatan tosin käydä omatoimitreeneissä lomalla mutta se jää vielä nähtäväksi.

Treenit meni tänään varsin kivasti. Tajusin lopettaa ajoissa, en puskenut Jediä äärijaksamiseen vaan lopetin silloin kun sillä oli vielä hyvä vire. Ratakin meni tosi näpsäkästi, Jedi irtosi varsin hyvin! Olen oppinut kyllä tuntemaan tuota koiraa lähiaikoina paremmin, rataantutustumisessa mietin että miten linjaan kulkuni niin että Jedi varmasti menee putkeen eikä siitä ohi, kun ennen ajattelin vain että hyppy, hyppy, putki. Kymppiputken jälkeen olikin vähän hankala linjata 12-putkelle, kun leijeröitiin kutoshypyn takaa ja sen linja taas osoitti liikaa pois putken suulta. Piti vain vähän himmata niin että lähden liikkeelle tarpeeksi kaukaa, mikä oli kummallista kun yleensä pitää juosta niin lujaa koko ajan. Saatiin kuitenkin useampi nollarata, jes! Jedi on kyllä mukava kun se pysyy niin hyvin hanskassa, ei ole koskaan ollut ongelmaa että se irtoaisi väärille esteille - esim. kaikkien muiden ryhmäläisten piti miettiä miten saada koira olemaan menemättä putkeen vitoshypyn jälkeen, mutta Jedi ei edes vilkaissut sinne kun oma rintamasuuntani oli seuraavalle hypylle. Toki olisi mukavaa jos se irtoaisi paremmin, mutta siinäkin on tapahtunut lähiaikoina huimaa kehitystä ja kyllä sekin ajan mittaan parantuu!

Radan jälkeen tein taas vähän keinua, ja Jedi oli hirmu innoissaan. Ehkä kohta säätää sitä jo vähän korkeammalle :)

Ja voi hellanlettas kun ryhmäläisellemme on tullut pikkuinen bortsun pentu, joka oli tänään tutustumassa agilityhallin hälinään. Se oli niin pikkuinen ja topakka pikku pakkaus! Jedikin oli ihan innoissaan, vähän liiankin. Piti vähän käskeä toista rauhoittumaan kun pentu ei ihan noin tungettelevasta lähestymisestä pitänyt. Yllättävän nätisti Jedi kuitenkin oli, ja totteli kun käskin sitä rauhoittumaan. Huomenna Jedi pääsee näkemään toista pentulaista, kun treffataan Jedin parikuukautta vanhaa tätiä! Jedin "mummon" pentu siis muutti vastikään lähistöllä, mikä oli tosi mukava juttu :)

PS. Joku edusti Sheltit-lehdessä <3