Loki saapui kotiin

Tiistaiaamuna lähdettiin kohti Pohjois-Karjalaa pennunhakureissulle, ja tämmöinen siis napattiin mukaan.

Automatka sujui oikein reippaasti ja Loki nukkui melkein koko matkan. Pari kertaa se vähän yritti komentaa, että hän haluaa vankilastaan pois, mutta rauhoittui myös nopeasti.

Mitä nyt vähän ollaan toisiimme jo tutustuttu niin Loki vaikuttaa oikein mainiolta kaverilta. Sitä ei tunnu häiritsevän paljon mikään, ei kovat äänet tai käsittely. Nukkuu hämmästyttävän sikeästi, kun nukahtaa :D Ja on ollut todella reipas. Ensimmäisenä iltana vähän ihmetytti uusi paikka ja Jedi, mutta jo seuraavana aamuna oli kunnon leikit käynnissä.

Ihmisiä se vähän ujostelee, mutta esimerkiksi jos sen nostaa jonkun syliin niin siinä se vain köllöttää. Enemmän siis ehkä vaan ei välitä ihmisistä, ja muutenkin vaikuttaa aika itsenäiseltä pennulta - puuhailee itsekseen ja ihan hirveästi ei kiinnosta, jos sitä yrittää houkutella luo. Ahne se kuitenkin on, joten ruuan luokse se kyllä tulee. Taistelutahtoakin näyttäisi löytyvän, eli motivointi tuskin on ongelma... :) Vähän ollaan jo opeteltu nimeä, luoksetuloa ja hihnassa kävelyä. Kaiken kaikkiaan Loki on oikein tasapainoisen ja reippaan oloinen vintiö, ihan niin kuin toiveissa oli saada. <3

Viekää toi vintiö jo pois! t. Jedi

 Jedi on suhtautunut pentuun melko hyvin, ensimmäisenä iltana se oli ihan liian innoissaan ja oli koko ajan pienen kimpussa. Yöksi se oli pakko sulkea eri huoneeseen, koska muuten ei nukkumisesta olisi tullut mitään, ja aika monta tuntia sai kuunnella Jedin itkua... Seuraavana päivänä se kuitenkin jo rauhoittui, ja innostus taisi aavistuksen muuttua mustasukkaisuudeksi - kaikki lelut ja luut se käy ryöstämässä pennulta ja yhtäkkiä se onkin ihan hirmuisen ahne. Jedin mielestä pennun nappulat ovat mahtavia nameja, vaikka se ei ole koskaan nappuloista innostunut niin paljon että voisi käyttää palkkaamisessa ja lammaspohjaisia nappuloita se ei ikinä edes ole suostunut syömään. :D

Jedi näytti mallia, miten kieltä näytetään

Nyt vain ryhdytään sosiaalistamispuuhiin ja aika paljon on jo pennun päänmenoksi keksitty. Elokuussa kutsuu jo pentukoulukin. :) Blogin nimeä ja ulkoasuakin pitäisi ehkä vähän muuttaa...

Pentu!

Kesäkuu oltiin kokonaan tauolla harrastuksista, mökkeiltiin ja lepäiltiin vain.

Nyt taas treenien ja kisojen makuun. Pian Jedin ja meidän muidenkin elämä tulee hieman muuttumaan tämän pienen kaverin ansiosta...

Hän on Loki ja kovin innoissamme odotamme kaikki häntä saapuvaksi. :)

Tauon aika

Ei ollut onni suopeampi Kouvolassa tai Kotkassakaan, eli SM-kisat ei tänä vuonna kutsu. Oikeastaan oli jo muutenkin ollut fiilis, että ehkä ei olla sinne vielä valmiita, joten ei haittaa vaikka  se yksi nolla jäikin puuttumaan. :)

 Päästiin silti Kotkassa kolmannelle sijalle vitosella, joka oli ihan superia menoa siihen asti, kunnes en uskaltanut tehdä saksalaista loppuun asti, jäin jälkeen ja tuli kielto. Silti tuntui että Jedi kulki hyvin ja minäkin ohjasin hyvin, joten ihan todella tyytyväinen olin (vaikka taas serti meni ihan hyppysistä).

 Lopussa levisi koko homma mutta alkuun olen niin tyytyväinen <3


Nyt on hyvä aika pitää vähän taukoa, juhlia omia ylppäreitäni ja sitten vähän aikaa vain treenailla ja valmistauta loppukesän kisoihin. Tyytyväinen olen siihen, että kerrankin päästiin kisaamaan säännöllisesti nyt tänä keväänä. Viime vuonna etenkin oli vain yksittäisiä kisoja silloin tällöin.

Käytiin tällä viikolla mätsärissäkin pitkästä, pitkästä aikaa. Vastoin epäilyksiäni Jedi tiesi täsmälleen, mitä pitää tehdä ja tarjosi odotellessakin seisomista koko ajan. Kehässäkin se esiintyi hienosti ja tultii punaisten kolmansiksi :) Taitaa olla niin että ainakin yhdet näyttelyt käväistäisiin tänä vuonna, olisi niin mielenkiintoista tietää mitä Jedistä nyt sanotaan. Ainakin sillä on paljon enemmän massaa kuin viime kerralla.

Toivottavasti kohta sääkin lämpenisi ja päästäisiin usein uimaan. :) Kerran jo mentiin rannalle ja Jedi meni ihan vapaaehtoisesti uimaan! Olen iloinen ihan siitä syystä, että uiminen on hyvää lihashuoltoa agiakin ajatellen.

Joka kerta jotain pientä vikaa

Meillä on nyt jonkun aikaa ollut yhtä agirataa vailla SM-tulokset kasassa. Nyt on tuntunut kyllä siltä että sitä ei vaan millään saada aikaan :D Kotkassa saatiin kyllä kaksi nollaa, mutta ne olivat molemmat hypäreiltä. Siitä seuraavat kisat oli Mikkelissä, ja tehtiin siellä hyvää rata kolmanneksi viimeiselle esteelle, jolloin Jedi sitten livahtikin väärältä puolelta estettä - taisin itse alkaa jo mielessä riemuitsemaan nollasta jolloin ohjaus herpaantui.



Sitten kisattiin Orimattilassa, olin ensimmäistä kertaa ihan yksin kisaamassa joten videota en saanut. Ensimmäisen radan jälkeen riemuitsin että jes, nyt saatiin aginolla, mutta se olikin mennyt 0,70 sekuntia yliajalle... :D Jedi arpoi puomia ja keinua ja meni ne tosi hitaasti joten siinä sitten aikaa kuluikin liikaa. Toisella radalla se meni ne Jedin standardeilla superisti mutta se rata menikin sitten nipinnapin hylyksi.


Nyt sunnuntaina kisattiin Pyhtäällä kolme tosi hyvää rataa, mutta nollia ei saatu aikaan. Ensimmäisellä hyppyradalla juoksin itse väärään suuntaan loppusuoralla, joten hylyksi meni. Toisella radalla Jedi tiputti riman muuten hyvällä radalla, viimeinen rata oli väärää putkensuuta lukuunottamatta hienoa menoa.







Vähän kyllä ärsyttää ja huvittaa että aina käy jotain pientä ettei se nolla onnistu :D Ja että juuri nyt käy tällaisia juttuja. Koskaan ennen ei ole mennyt yliajalle ja rima on tippunut kisoissa vain yhden kerran aiemmin. Tuo viimeisin rata jäi vielä kaivelemaan senkin takia että nollalla oltaisiin ansaittu serti; nollia oli vain kaksi koko radalla ja serti olisi voinut siirtyä kolmannelle. Mutta sellaista tämä laji on, paljon on taitojen ohella kiinni ihan vaan sattumasta ja tuurista.


Jos nyt  sitten sunnuntaina kotikisoissa tärppäisi!

Aina ei voi voittaa

"Sometimes you win, sometimes you learn" on hyvä sanonta, jota usein näkee agilityyn liittyen. Meillä kävi Kotkassa vähän sen mukaisesti. Saatiin kyllä kaksi taistelunollaa aikaan (joista toisen jälkeen mulla alkoi tulla verta nenästä - naureskelin, että todellakin taistelin sen radan nollaksi...), ja kaksi hylkyä. Heti kisoissa mulla oli fiilikset vähän pettymyksen ja turhautumisen mailla. Molemmilla nollaradoilla kävi mokia, jotka kuluttivat paljon aikaa jolloin etenemä ja sijoitus jäivät huonoiksi. Aika pian siitäkin toivuttiin, koska meillä oli myös pieniä onnistumisia radoilla sekä rutkasti asioita, joita pitää nyt ryhtyä treenaamaan. Kohti uusia haasteita olkoon nyt mottona!




Hyviä asioita radoilta:

• putkiin irtoaminen
• toimiva ennakointi toisella radalla ennen puomia - Jedi oikeasti kääntyi!
• kolmannella radalla toimivat saksalainen ja pakkovalssi, onkohan meidän kirous poistunut...
• vikalla radalla uskalsin kokeilla japanilaista (tai jotain sinne päin)
• Jedi tuntui yleisesti ottaen pysyvän hanskassa ja sen vire oli hyvällä tasolla

Huonommin sujunutta/treenattavaa

• niistot/itsenäisempää hyppyjen suorittamista 
• puomille varmuutta; treeneissä sujui, kisoissa ei
• takaaleikkaukset
• itselle selkeämpi liikkuminen ja paremmat ohjeet Jedille

Kisojen välistä elämää

Kisojen jälkeen Jedi pääsi käymään hierojalla. Tuli kyllä ihan liikaa väliä käyntien välissä ja talven aikana se on ehtinyt liukastella vaikka kuinka monta kertaa... Silti se oli ihan ok kunnossa ja jumit saatiin ihan yhdellä kerralla hierottua pois :) Nyt kun taas treenataan ja kisataan niin täytyy kuintenkin käydä useammin varikolla.

"Voisko joku antaa elsun numeron...?"

Jedi joutui myös kunnolliseen turkinhuoltoon. Sillä on kyllä nyt turkki varmaan kauneimmillaan mitä ikinä ja massaakin se on saanut mukavasti - hieman houkuttelesi viedä se näyttelyyn. Viimeisimmästä on kuitenkin jo pari vuotta aikaa niin itsellä fiilis etten enää muista miten siellä käyttäydytään, eikä varmaan Jedikään... Saa nähä. Ainakin mätsäreissä olisi kiva pyörähtää jos joskus on aikaa taas.

 Noin muuten ollaan vähän tässä treenattu, lähinnä keinua ja puomia. Keinulla Jedi edelleen jää tosi kauas päästä, jolloin se laskeutuukin hitaasti. Puomilla sen sijaan se näyttää muistaneen taas, mitä tarkalleen pitää tehdä. Tällä hetkellä minulla on kuitenkin enemmän kisaintoa kuin murhetta hitaista kontakteista, joten annetaan mennä vaikkei niitä sertejä ropisisikaan :) Jos saadaan SM-nollat kasaan ja päätän, että sinne lähdetään, niin pitää varmaan vaihtaa enemmän treenikannalle hetkeksi.

Arjessa Jedillä on nyt ollut vähän stressiä, kun meillä on tehty kattoremonttia. Pari päivää siis kuului aivan kamalaa pauketta sen 8 tuntia päivässä. Hienosti Jedi alkujärkytyksen jälkeen suhtautui ja lähinnä makoili, vaikkei se oikeasti pystynytkään lepäämään. Iltaisin se onkin ollut hyvin väsynyt. Toivottavasti se ei kuitenkaan ole liian uupunut kisaamaan huomenna Kotkassa.

Agility on yllättävää

Ja välillä tuntuu että Jedi osaa olla vielä yllättävämpi.

Noin tulokselliselta puolelta en odottanut paljoakaan kotikisoista. Halusin vain, että meillä olisi Jedin kanssa kivaa ja saataisiin pitkä kisatauko katkaistua ihan hyvillä fiiliksillä. Odotuksissa oli, että Jedi keksisi jotain omaansa ja lähtisi lapasesta, koska ollaan tosiaan tehty aika vähän agilitya viimeisen puolen vuoden aikana.

Ekalla radalla katselin jo alusta, että ei ehkä tule onnistumaan koukerot oikein päin Jedin kanssa. Mutta niin vain me tehtiinkin yhteistä rataa koko ajan! Tuntui siltä, että meidän yhteistyö on hyvää ja ohjaus sujuu. Puomivitonen ei himmentänyt omaa tyytyväisyyttäni rataan. Tiedossa on, että puomi on aika heikolla mallilla ja se vaatii paljon vahvistamista. Etenemä tällä radalla oli paras mitä kolmosten agiradoilla meillä on ollut, 4,49 m/s!


Toisella radalla jännitin hieman puomia, tällä kertaa en keskittynyt siihen että Jedi menisi sen nopeasti vaan että se menisi varmasti. Hidastahan se oli, kun Jedi jäi juuri kontaktin yläpuolelle jumittamaan. Noin muuten ihan ok rata, nolla ja kolmansia :)


Kolmas rata oli myös ihan kelpo menoa, joten saatiin kasaan tuplanolla!


Neljäs rata oli ehkä helpoin ja kivoin päivän radoista, paljon oli kunnon juoksupätkää. Mulla vaan ei enää oikein pää ja jalat pysyneet mukana, joten hylyksi meni :D Hauska rata joka tapauksessa.


Jedi yllätti minut sekä muut sillä että sehän oikeasti pysyi hanskassa! Treenilistalla nyt ainakin kontaktit ja esteiden ennakointi, mutta muuten tuntuu että meillä on ihan hyvä agilitykunto (kopkop). Ehkä taukoilu on ollut tuloksekasta. :) Agility on toistaiseksi taas tosi kivaa ja toivottavasti pysyykin sellaisena ainakin jonkun aikaa. Agilitykuplassa eläminen on ihanaa!