"Sometimes you win, sometimes you learn" on hyvä sanonta, jota usein näkee agilityyn liittyen. Meillä kävi Kotkassa vähän sen mukaisesti. Saatiin kyllä kaksi taistelunollaa aikaan (joista toisen jälkeen mulla alkoi tulla verta nenästä - naureskelin, että todellakin taistelin sen radan nollaksi...), ja kaksi hylkyä. Heti kisoissa mulla oli fiilikset vähän pettymyksen ja turhautumisen mailla. Molemmilla nollaradoilla kävi mokia, jotka kuluttivat paljon aikaa jolloin etenemä ja sijoitus jäivät huonoiksi. Aika pian siitäkin toivuttiin, koska meillä oli myös pieniä onnistumisia radoilla sekä rutkasti asioita, joita pitää nyt ryhtyä treenaamaan. Kohti uusia haasteita olkoon nyt mottona!
Hyviä asioita radoilta:
putkiin irtoaminen
toimiva ennakointi toisella radalla ennen puomia - Jedi oikeasti kääntyi!
kolmannella radalla toimivat saksalainen ja pakkovalssi, onkohan meidän kirous poistunut...
vikalla radalla uskalsin kokeilla japanilaista (tai jotain sinne päin)
Jedi tuntui yleisesti ottaen pysyvän hanskassa ja sen vire oli hyvällä tasolla
Huonommin sujunutta/treenattavaa
niistot/itsenäisempää hyppyjen suorittamista
puomille varmuutta; treeneissä sujui, kisoissa ei
takaaleikkaukset
itselle selkeämpi liikkuminen ja paremmat ohjeet Jedille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti