Torstaina lähti kisailmo meidän ensimmäisiin kolmosten kisoihin. Jaiks. Startataan kaksi rataa ensi viikon lauantaina Orimattilassa. Vähänhän se pistää jännittämään, mutta mennään sinne vain kokeilumielessä ja treenaamaan. Pitää vaan tottua ajatukseen että mitä todennäköisimmin meillä kestää suhteellisen kauan että saadaan kolmosissa aikaan nollaratoja, kun edelleen olen itse kisoissa ihan että täh ja Jedi vaan tahtoo kirmata kovaa... Lisäksi Jedi ei edelleenkään osaa oikein kääntyä, ainakaan kovassa vireessä ja vauhdissa. Kontaktit sentään ovat olleet treeneissä ihan suhteellisen kivalla mallilla, että jos vaikka saisi joskus kisattua ilman että tarvii niistä stressata!
Treenailtu ollaan ihan rennosti mutta aika tehokkaasti. Tänään käytiin Kokkosen Tuijan koulutuksessa. Ongelmana oli taaskin tuo perhanan kääntyminen, sekä sitten välistäveto kovasta vauhdista. Kun asiat sujuu matalassa vireessä moitteetta, oletan että se onnistuu aina... Takapihalla ollaan treenailtu välistävetoja ja serpentiinejä ja kaikennäköisiä käännöksiä mitä kolmella esteellä saa aikaan, eikä esimerkiksi välistävedoissa minun ole tarvinnut kuin vähän vetää kädellä. Eihän se tietenkään radalla onnistunut. Noh, saatiin kuitenkin vinkkiä kuinka niitä kaarroksia saisi kohtuullisemmiksi, pitää ainakin sitten kisoissa kokeilla. Noin muuten tuntuu että pitänee oikeasti opettamalla opettaa Jedi nyt vihdoin kääntymään ihan sanallisella käskyllä eikä niin että minun täytyy suurin piirtein hyppiä yhdellä jalalla tai tehdä kärrynpyöriä ettei se kaarrattaisi ties missä. Pitäisi myös oikeasti saada se tulemaan ohjauksiin ja myös lähelle minua, esimerkiksi niistoissa se ei tunnu välittävän mitään mistään käsistä joilla yrittäisin ohjata.
Treenaamisen ohella ollaan nähty koirakavereita, rentouduttu ja uitu. Jedi suostui tässä yhtenä iltana jo uimaan, eiköhän kohta se uimisen riemu muistu kunnolla mieleen! Aluksi kun menin itse veteen ja houkuttelin Jedin kahlaamaan niin pitkälle kun se vain suostui ja siitä sitten varovasti, en pakottamalla, vähän vedin kaulapannasta tulemaan niin sehän lähti uimaan. Myöhemmin se sitten tuli jo ihan itse. Jedi myös rakastaa hakea järvestä kaislanpalasia joita heittelen ja sen jälkeen se tuo ne minulle revittäväksi, ja sehän taistelee niistä aina ihan kunnon apinanraivolla! Pitäisiköhän ottaa niitä treeneihin mukaan... :D
Viikonloppuna tehtiin mukava, joskin varsin raskas reissu Jedin kasvattajalle Kiuruvedelle. Raskaan reissusta teki kuuden tunnin ajomatka peräkkäisinä päivinä, ei se ihan helppoa ole vaikkei olekaan kuin matkustajana. Tokihan me pysähdeltiin matkalla että saatiin kaikki jaloitella, ja Jedikin pääsi Kuopiossa käväisemään Matkus-kauppakeskuksessa kun sinne sai koirien kanssa mennä ja haluttiin vähän katsastaa. Jedihän oli kuin tavallisella päiväkävelyllä, on se vaan niin ihana ja helppo koira.
Kasvattajan luona olikin monta ihanaa koiraa, niin minun kuin Jedin mielestä. :D Kaikki ovat niin kovin sosiaalisia, varsinkin Jedin mummo Jolie ja eno Uno ovat ihan höhliä ja supersosiaalisia, koko ajan kerjäämässä rapsutuksia. Jedin emä Luna oli enemmän Jedin kaltainen, pidättyväisempi mutta tuli myös mielellään rapsuteltavaksi. Jedin mielestä kaikki nartut olivat iiiihania, vuorotellen kokeili kaikkia vikitellä vaikka saikin tiukkaa palautetta. Erityisesti se rakastui Sona-valkkariin, aluksi sitä vähän jännitti naisensa suuri koko mutta pian Jedi ei muita narttuja enää nähnytkään. Aikamoinen pelimies!
Jolie-mummo
Luna-äiti
Uno-eno. Taustalla vanharouva Sani, 14-vuotias. Paikalla oli myös sen "pentu", 10- vuotias Wendy
Sunnuntaina tuli käymään myös Jedin siskon omistaja tämän pennun kanssa. En ollut Bella-siskoa nähnyt koskaan aiemmin, kun emme pentuja aikanaan käyneet katsomassa ja hakureissulla Jedi oli viimeinen pentu jota tultiin hakemaan. Sisko oli luonteeltaan aika erilainen Jediin verrattuna, tykkää hirmuisesti ihmisistä ja hyppäsi monta kertaa syliin rapsuteltavaksi. Tämän pentu Wilma oli ainakin yhtä sosiaalinen, ja lisäksi hirmuisen reipas. Solahti heti suureen koiralaumaan ja tutki vain kaikki paikat, vaikka siinä olikin sellaiset neljä vierasta koiraa ja valtava hulina ja pieni vielä alle kolme kuukautta vanha. Minäkin sain paljon pienen kielen lipaisuja. <3
Jedi ja Bella
Jedi, Wilma ja Bella
Wilma ja Luna
Wilma ja Jolie
Pikkuinen pentu <3
Iso paha susi...
Neljä sukupolvea
Kiitos mukavasta viikonlopusta Sirpalle ja Merville! :)
Tänään koitti Agirotu ja ne nuorten avoimet SM:t. Mua pelotti etukäteen jonkin verran se, että kyseessä on aika iso tapahtuma eikä me olla käyty kuin pienissä kyläkisoissa. Pahimmissa kauhukuvissani Jedi ampaisi lähtöluvan saatuaan viereiselle radalle. :D Tavoite numero yksi olikin että Jedi tekee samaa rataa kuin minä eikä lähde lipettiin, se onnistui. Toinen tavoite oli se että sekä minun että Jedin pää pysyisivät kasassa, se onnistui jotenkuten. Kolmas ja viimeinen tavoite oli että voitetaan koko roska, se ei onnistunut.
Saavuttiin paikalle ajoissa jotta ehditään molemmat tottua tilanteeseen. Jedille taisi olla alussa ihan liikaa tapahtumaa menossa, kun se hetken aikaa käveli rauhallisesti, kunnes tajusi että täällä on agilitya, raivosi, rauhoittui taas hetkeksi ja sama uudestaan... ja uudestaan. Jedi sai sitten puolisentoista tuntia odotella syrjemmällä kevythäkissään, kun minä katselin muiden ratoja. Senioreiden kisat olivat ennen junioreita ja nuoria, ja kauhulla katsoin heidän rataansa, näytti ihan hullun vaikealta.
Nuorille tuli kuitenkin, onneksi, helpompi rata. Oli ihan meidän tehtävissä, ja lähdin aika itsevarmoin fiiliksin radalle. Ainoa kohta jota kirosin oli A:lle tulo, siinä olisi pitänyt vaihtaa puolta, mutta totesin että valssailu tai pesjättö antaisi Jedille huonon lähestymiskulman esteelle ja pelkäsin että se lähtisi kiipeämään huonosti ja tippuisi. Päädyin sitten takaaleikkaukseen.
Jedillä oli vire ihan katossa. Ei ole noin kovasti tahtonut radalle ikinä. Lähdössäkin nosti tassuja ja nousi vähän seisomaan ennen kuin annoin lähtöluvan. Vire sitten vähän kostautui, koska eihän sitä nyt puomille malttanut pysähtyä... Mulla meni tästä vähän pasmat sekaisin koska olin suunnitellut tekeväni persjätön puomin jälkeen. Jedi sitten ehti seuraavan esteen menemään väärinpäin, joten hylky napsahti jo siitä. Kepeillä Jedi meni toiseen väliin, ja siillä on kyllä ollut kepit aina todella vahvat että epäilen ettei se nähnyt ensimmäistä keppiä koska se oli valkoinen. Eipä näitä koskaan tiedä. A oli tällä kertaa tosi hyvä, olin olettanut Jedin tarjoavan pysäytystä mikä lisäsi omaa myöhässä oloani vielä rutkasti, joten A:n jälkeinen hyppy jäi välistä. Jedillä on edelleen hakusessa se koska pitää pysähtyä ja koska saa tehdä juoksukontaktin, aiemmin vain se tahtoi pysähtyä sekä puomilla että A:lla, nyt sitten juosta molemmat... Paljon riittää meillä vielä työtä. Ihan tyytyväinen olin meidän suoritukseen, Jedi meni lujaa ja innokkaasti, mutta kyllähän se ärsytti että sijoitukseen olisi riittänyt mikä tahansa tulos.
Vähän jäi nyt hampaankoloon että eiköhän me sinne Vöyriin vielä suunnata niihin varsinaisiin juonior-SM:hin. Tuli muutenkin hirveä kisakuume, että saattaa olla että korkataan ne kolmoset jo kolmen viikon päästä...
Onpa ollut hankala istahtaa tietokoneen ääreen muuten kuin seurailemaan livestreamia arvokisoista, saatika sitten siirtämään kuvia ja videoita kamerasta.
Noh, joka tapauksessa reilu viikko sitten vietettiin juhannusta! Me menimme toki perinteisesti mökille ja vietimme siellä kaksi yötä. Jedi oli koko ajan touhottomassa ja tarkkailemassa. Kaikkeen tekemiseen pitäisi päästä mukaan...
Juhannusaattona pistettiin tietysti myös kokko pystyyn, kaikesta vanhasta poltettavasta roinasta. :)
Juhannuspäivänä rentouduttiin mökillä ja sunnuntaina käytiin pienellä tourilla Verlassa. Kymmenen vuotta on tuo mökki Verlassa ollut mutta eipä ole noissa varsinaisissa nähtävyyksissä tullut käytyä montaa kertaa. Jedikin sai vähän sivistystä. :D Käytiin Verlan tehdasmuseolla (oltaisiin menty varsinaiselle kierroksellekin mutta kierros oli jo täynnä), sekä katsomassa kalliomaalauksia ja hiidenkirnua. Varsin historiallista!
Illalla käytiin vielä soutelemassa. Jedin pelastusliivit unohtuivat kotiin mutta se on veneessä niin rauhallinen että uskalsin sen silti sinne ottaa. Se tykkää katsella maisemia ja antaa tuulen tuivertaa turkissa... :D
Agilityn puolelta ollaan treenattu varsin ahkerasti. A ollaan nostettu jo nyt täyskorkeaksi. Jedistä huomaa selvästi että sen jyrkkyys on sille aika paljon eikä se ihan helposti pääse ylös, myöskin rytmi on hieman hukassa vielä. Mutta eiköhän tässä kesän aikana saada sille kasvatettua kuntoa sen verran, ettei enää olisi ongelmaa. Mukavaa on se että osumia tulee silti, vaikkakin aika ylös. Uskon että sekin paranee vielä. :)
Meillä on kuitenkin ollut ongelmia saada sama suoritus radan osana. Viime viikon maanantain treeneissä Jedi tarjosi taas vain pysäytystä, ja jälkiviisaana tajusin ettei se vieläkään uskalla mennä ilman että palkka on odottamassa. Torstaina mentiin sitten yksikseen treenaamaan ja tehtiin taas palkan häivytystä. Treeni meni tosi hyvin eikä Jedi tarjonnut kertaakaan pysäytystä, harmi ettei ole videota. Maanantain treeneissä oli radalla kontaktiesteistä vain A ja Jedi meni taas oikein hyvin eikä tarjonnut pysäytystä. Treenasin radan jälkeen vielä keinua ja puomia ja ajattelin vielä kokeilla A:ta yksittäisenä, ja Jedihän tarjosi taas vain pysäytystä. Pitkä matka vielä siis kuljettavana, että Jedi erottaisi oikeasti milloin pysähtyä ja milloin ei.
Pitänee varmaan palata myös hieman taaksepäin ja laskea taas A:ta hieman. Syy miksi nostin sen täyteen korkeuteen näin äkkiä on se että osallistutaan sunnuntaina Agirodussa nuorten avoimiin SM-kisoihin ja ajattelin että juoksukontaktin saisi valmiiksi siihen mennessä, mutta nähtävästi mennään siellä sitten pysäytyksellä. Positiivista on toki se että nyt Jedi tekee pysäytyksen todella nopeasti. :D Agirodun jälkeen pidetään pari viikkoa taukoa, sen jälkeen palataan kontaktitreeneihin ja toivottavasti elokuun aikana päästäisiin kisaamaan, toimivien kontaktien kanssa.
Ennen Agirotua tahdoin vähän kisatunnelmaa alle joten mentiin tiistaina Pyhtäälle möllikisoihin. Ratana Agirodun Open Class -rata. Mentiin rata kaksi kertaa, ekalla kerralla hyllytettiin omien typerien ohjausvalintojen takia, toiselle sitten vähän muutin suunnitelmia ja saatiin nolla. Harmi vaan ettei päästy palkinnoille, sillä vain ensimmäisen radan tulos otettiin huomioon. Tärkeämpi saavutus oli kuitenkin tunne siitä, että pystytään tekemään nollia, ja siitä pidän kiinni sitten Agirodussakin. :)
Sitten vielä eiliseen päivään eli keskiviikkoon! Jedi pääsi eläinlääkärille. Sille oli kerääntynyt hammaskiveä aika paljon, joten oli jo aikakin vähän puhdistaa hampaita. Epäilin myös suussa olevan jotain muutakin vialla, sillä Jedi on treeneissä tehnyt sitä että aluksi leikkii suurella innolla kunnes yhtäkkiä ei tahdo leikkiä ollenkaan. Epäilin että sillä olisi ientulehdusta tai jotain muuta, minkä vuoksi leikkiminen sattuu. Ja olinkin oikeassa, ientulehdusta oli poskihampaiden alueella. Toivottavasti se lähtisi myös nyt nopeasti paranemaan. Tästä lähin myös kiinnitän enemmän huomiota Jedin suuhygieniaan, pitää niitä sen hampaita pestä ihan oikeasti joka päivä ja antaa vähän useammin luita kaluttavaksi - nahkarullista se ei oikein innostu.
Juoksu-A etenee varsin varmalla tahdilla. Nyt toisella kerralla saatiin nostettua sitä jo parisenkymmentä senttiä alle oikean korkeuden. Tällä kertaa Jedillä oli hyvä rytmi, tuli joka kerralla neljällä laukalla. Vikalla pätkällä eli kun nostettiin korkeutta osumat tulivat aika ylös suurimmaksi osaksi, mutta eiköhän Jedi opi vielä venyttämään laukkaansa vähän lisää. Tällä kertaa palkkasin pallolla kun aiemmin on ollut namilätkä odottomassa, ja kun ei ollut palkkaa valmiina niin Jedihän pätevänä tarjosi aluksi vain pysäytystä! En ollut tajunnut että se palkka odottamassa on se minkä ansiosta se uskaltaa oikeasti mennä täysiä, olen vain ajatellut ettei pysäytys ollut koskaan niin hirveän vahva. Tulipahan nyt sitten häivyteltyä sitä palkkaakin, aluksi heitin pallon ja sitten lähetin Jedin ja pikkuhiljaa heittelin myöhemmin ja myöhemmin.
Tämän treenaaminen on kyllä tosi hauskaa ja olisi koko ajan hinku hallille! Jedi pääsee vaan juoksemaan niin kovaa kuin pääsee ja minä pääsen kiljumaan kehuja... Kannattaa siis laittaa äänet pois videosta jos katsoo.
Torstaina oli seuralla möllikisat. Koska A on vielä vaiheessa, mentiin Jedin kanssa supermölliradalle ulkopuolisina. Päästiin vähän rallattelemaan, luulen vähän että Jedi kaipasikin tollaista hauskaa ja helppoa rataa. Tein vielä molempien ratojen alussa niin että oikein hetsasin Jediä ja sitten mentiin lentävällä lähdöllä. Tehtiinpä sitten tuplanolla ;) Tästä radasta tuli fiilis että kyllä me oikeasti ollaan edistytty, aika pitkään on ollut fiilis että ollaan junnattu koko viime vuosi paikallaan eikä kehitytty, mutta kun ajattelee miten mentiin vuosi sitten niin ei me saatu edes mölliradoilla nollaa aikaiseksi. Ja tänä vuonna ollaan jo kisoissa tehty triplanolla! Kaipa se kehitys tapahtuu niin pikkuhiljaa ettei itse huomaa. :)
2.5. oli siis Tuija Kokkosen koulutus. Tällasta rataa oli tarjolla:
..joka oli oikeastaan yllättävän helpolta vaikuttava, paitsi paperilla niin myös luonnossakin. En sitten itedä onko meidän taidot kehittyneet vai sattuiko vaan normaalia helpompi rata, hah. Kokonaan ei menty kertaakaan, keskityttiin enemmän pätkiin. Lähinnä tehtiin alusta kasiin asti ja sitten keinulta loppuun. Kyllä ne välijututkin taidettiin kerran rääpäistä mutta ei siinä ollut mitään ongelmaa.
Alussa vaikeinta oli vitosen ja kutosen väli. Välistävedot ja sen sukulaiset on edelleen meille tosi hankalia. Lopulta kohdassa toimi ihan perusveto, mutta kokeiltiin myös vastakäännöksellä. Lopussa kelloteltiin ja vastakäännös oli kolme sadasosaa nopeampi vaihtoehto, ei siis merkittävää eroa, etenkin kun huomioi virhemarginaalit. Toinen kohta johon keskityttiin oli keinulta numerolle 18, siinä kokeiltiin ohjata molemmilta puolilta mutta en enää muista kumpi oli nopeampi tapa - tässäkään ei kai tullut mitään merkittävää eroa.
Videota nyt siis vain ihan lopusta, kun kelloteltiin muutamia vaihtoehtoja. Se oli itse asiassa aika hauskaa, sai vähän osviittaa mikä on meille paras vaihtoehto vaikkei tällä kertaa suuria eroja huomattukaan. Ei siis olla koskaan aiemmin kellotettu ohjauskuvioita.
Sunnuntaina käväistiin pitkästä aikaa vapaatreenamassa. Nyt sitten aloitettiin kunnolla se juoksu-A, kerran treenattiin huhtikuun lopussa mutta siihen se jäi sillä kertaa taukoilun ja omien kiireiden takia. Nyt aloitettiin suoraan vähän korkeammalta, kun viimeksi ei ollut mitään ongelmaa. Nytkin suurin osa oli hyviä kahden laukan osumia, muutama yhden laukan osuma ja vissiin yksi yhden laukan suoritus ilman osumaa - kahteen laukkaan kuitenkin pyritään. Onneksi on kokenutta treeniseuraa, mulla on ollut mielessä vaan se että täytyy saada Jedi menemään mahdollisimman lujaa mutta kun alkoi tulla yhden laukan osumia niin tuli neuvo aloittaa ihan A:n juuresta, ei siis pitkää matkaa ennen sitä. Olisin kuvitellut että Jedi menee ihan hitaasti ja/tai ravaamalla koko esteen, mutta hienosti se meni täysiä silti! Olen vähän aliarvioinut sitä, kyllä siltä löytyy sitä vauhtiakin!
Täytyy katsoa miten askellus menee kun vielä nostetaan korkeutta, täytyykö turvautua pumppereiden apuun.
Mulla ei aiemmin ole sellaista oikeaa pentukuumetta ollut. Olen toki pyöritellyt päässäni ajatusta toisesta koirasta, mutta sekin on lähinnä sitä että haluaisin vaan toisen koiran, voisin vaikka skipata sen pentuvaiheen. Kunnes sitten eräänä päivänä eräs kaveri kysyi että tullaanko leikittämään pentua. Mulla ei mistään pennusta ollut ollut mitään tietoa, mutta voi että kun paikalle päästiin... Oltiin Jedin kanssa ihan yhtä ihastuneita :D Niin ja kuvat ihan vaan kännykkälaatua, olen nykyään tosi laiska käyttämään kameraa. Ehkä söpöys korvaa laadun ;)
Kyseessä on siis pyreinteittenpaimenkoira Kelmi, joka on siis Jedin shelttiystävän Kassun omistajan. Jedin oli tarkoitus leikkiä Kassun kanssa ja vähän piristää, tämä kun on ollut vähän murtunut pienen tuholaisen tulosta, mutta Jedi ei paljoa muuta huomannutkaan kuin pentusen... Jedistä tulisi niin hyvä "isoveli"! :D Sai kyllä Kassukin onneksi Jediltä vähän huomiota ja painia. Mutta en vaan kestä miten reipas pieni pentunen olikaan, heti kun vähän kyykistyi niin sai pusuja <3 Eikä tuntunut pelkäävän mitään, Jedinkin kanssa painivat kasvimaalla pressun päällä, ei ainakaan ollut pienellä alusta-arkuutta. Voi hitsit kun minäkin haluaaan...
Sainpa muuten samalla reissulla vihdoin itselleni tuon toukokuun alussa olleen koulutuksen videot. Saa nähdä koska ne vielä saisin tännekin, Movie Maker ei taida olla tällä hetkellä kovin yhteistyökykyinen kun se koko ajan kaatuu. Olisi kuitenkin mukava saada yhteenveto itseänikin varten...
