Kummallisuuksia

Ensimmäiset leskenlehdet bongattu! (kaikki kuvat nyt ihan kännykkälaatua, pahoittelut.)

Maanantaina tajsuin agilityssä että koirani on ihan hupsu. Pari viikkoa sitten käytiin omatoimitreeneissä ja puomi meni silloin tosi huonosti, Jedi tuli alastulolla tosi hitaasti ja jäi liian ylös ja mitä kaikkea... Olisin silloin treenannut varmuutta sinne, mutta kuuman sään takia en viitsinyt ylirasittaa Jediä kun se ei selvästikään enää jaksanut tehdä. Se oli siis meidän viimeisin puomisuoritus. Maanantaina sitten treeneissä oli puomia radalla, ja ajattelin eka treenata sitä yksittäisenä esteenä. Ja mitä kummaa. Jedi meni sen vauhdilla ja ihan oikein. Joka kerta.
            Tehtiin myös keinua, jonka Jedi meni kerran lentokeinuna. Se oli niin innoissaan, että meni vauhdilla päähän asti, ja pelästyi sitten keinahdusta ja hyppäsi pois. Seuraavalla kerralla se osoitti herkkyytensä ja meni keinun hiiii-taas-ti. Selvä, sille tuli pieni trauma, treenin lopuksi tehdään oikein innostavaa ja kivaa keinutreeniä. Sinne asti kun päästiin niin Jedi meni taas superinnokkaasti. Mitä kummaa?
          Jedihän meni myös viime viikon treeneissä tosi vauhdikkaasti keppejä. Tällä kertaa se meni ne kävelyvauhdilla, ikään kuin ajatellen koko ajan päässään "nyt käännyn vasemmalle, seuraavaksi oikealle, ja sitten taas vasemmalle...". Joko se on taas näitä Jedin ihme olen-uros-ja-vähä-putkiaivo-juttuja kuten nuo ylläolevat, tai sitten vaan pitää vaikka ohjureiden avulla opettaa rytmitystä ja vauhtia niille kepeille, ettei sen tarvitse koko ajan pähkäillä niin tarkkaan että mitä pitikään tehdä.

Leikkisitsää mun kaa?

Tokossakin Jedi käyttäytyi ihan kummallisesti. Se on yleensä ihmisiä kohtaan melko avoin, mutta kun treenattiin luoksepäästävyyttä ja ohjaaja (mies) yritti tulla lähemmäs, Jedi pisti kunnon rähinät päälle. En tiedä mikä siihen vaikutti, saattoi osuutensa olla tuulessa samaan aikaan heiluvilla kehänauhoilla tai muulla mitä en itse huomannut. Tai sitten, toivottavasti, Jedillä oli vain jokin murkkuiän jatkumoon liittyvä aivopieru. Se on joskus harvoin ennenkin haukunnut tietyille miehille, mutta vain sellaisilla jotka ovat todella pitkiä ja tummiin pukeutuneita. En tiedä pitäisikö tätä sitten ryhtyä jotenkin treenaamaan. Ainakin pitää harkita jos se alkaa useammin osoittamaan tällaista kummalista käytöstä. Pitäisiköhän ottaa käyttöön Victoria Stilwellin metodit, eli kaikki kadulla kävelevät, pelottavan näköiset miehet alkaisivat heittää Jedille herkkuja ohimennessään? En vain tiedä miten täältä nyrpeästä tuppukylästä löytäisi tarpeeksi vapaaehtoisia!

Torstaina suunnattiin mätsäriin, jossa Jedi osoitti pystyvänsä olemaan oikein hienosti käyttäytyvä pieni. Näyttelyhihnaa se on nähnyt viimeksi tammikuussa Lahden näyttelyssä, joten mietitytti vähän että muistaako se ollenkaan miten esiinnytään. Hienosti muisti! Jedi ei ole koskaan esiintynyt yhtä hienosti, kun oltiin ravattu niin se itse tuli siihen seisomaan ja katsoi silmiin että eikös minun näin pitänytkin tehdä :) Jedi oli kerrankin tosi vaivaton esitettävä sekä muutenkin, se ollut kiinnostunut muista koirista vaan aina reagoi kun sitä kutsui nimellä. Tulokseksi tuli punainen nauha ja neljäs sija. Jedi olisi tuomarin sanojen mukaan sijoittunut korkeammalle, mutta juuri kriittisellä hetkellä kun meidät neljä sijoittunutta oli valittu ja tuomari vielä pohti järjestystä, Jedin keskittyminen katkesi ja se vähän haukkui viereisen kehän isoja koiria. Ei kyllä haitannut kun olin muutenkin niin hyvällä tuulella Jedin käytöksen ansiosta. Oli tuo neljäskin sija aika hyvin, kun yhteensä oli pienissä aikuisissa useampi kymmenen osallistujaa. Nyt onkin kunnon mätsäriviikko, molempina viikonlopun päivinä myöskin mätsärit! Tehotreeniä ensi viikon näyttelyihin, toivottavasti Jedi jaksaisi sielläkin keskittyä :)

Sitä paitsi, ei mulla vielä vihreää ruusuketta ollutkaan!

Kisaura korkattu

6.4.2013 oli meidän ihan ensimmäiset mätsärit. 6.4.2014 oli meidän ihan ensimmäiset möllikisat. Jään innolla odottamaan ensi vuotta! ;)

Tänään siis suunnattiin hallille kokeilemaan kisaamista. Tavoitteet oli ihan simppelit: kunhan Jedi jaksaa keskittyä, minä muistan radan ja jos vaikka lähtökin onnistuisi. Tavoitteet saavutettiin! Kotiintuomisena kaksi hylkyrataa, mutta tyytyväinen olen silti :)

Rata oli simppeli mutta silti onnistuin munaamaan. Jedi veti aivan hirmuiset kierrokset kun oli niin paljon koiria, epäilin vähän että keskittyisikö se ollenkaan minuun ja rataan vai lähtisikö vaan rälläämään ympäri hallia. Se keskittyikin tosi kivasti ja oli kuin ohjus, ja minä olin auttamattomasti myöhässä. Hylkäykset tuli liian ponnettomasti niistosta ja siitä, että meinasin törmätä siivekkeeseen. Piti väistää ja Jedi lähti siksi liikkeeseeni mukaan. Varmistelin myös liikaa tuolla yhdellä hypyllä, joten olin ihan liian myöhässä radan jatkolla ja Jedi meni ohi. En jäänyt korjailemaan koska tahdoin pitää yllä hauskaa mieltä. Saatiin tälläkin sähläilyllä sijoitus, toinen kahdesta kilpailijasta! :D Tuomari kehui Jediä että se on oikein taitava ja lupaava koira, ja samaa mieltä olen itsekin. Nyt kun osaan seuraavissa mölleissä olla vähän rennommin niin ehkä se sitten sujuisi paremmin.

Yllätyin vähän siitä että meidät palkittiin hylystäkin :D

Onnellisuutta on...

... agilitytreenit joilla tehtiin ihan melkein puhdas rata. Loppusuoralta jäi viimenen hyppy, mutta se nyt oli ihan minun vikani, vedin liikaa sivuun.

...koira joka teki nätit ja vauhdikkaat kepit (12 kpl!), irtosi sivusuunnassa renkaalle ja suoritti sen aina oikein ja joka teki keinua radan osana ihan liekeissä. Matalimmassa asennossa mutta silti!

...koira jonka oman elämän tokoura on taas alkanut. Käytiin siis piiitkästä aikaa ohjatuissa treeneissä ja aion käydä nyt joka viikko. Vähän oli keskittymiskyky hukassa kun oli niin hirmuisen paljon muita koiria, mutta kyllä se siitä. Eiksje, Jepunen?


...materiaonnellisuus. Verkossa shoppailu on hauskaa, ja hauskinta on saada paketit kotiin.

Juoksuvyö, öljyä, Nutriplussaa tukemaan massankasvatusta, fleecehihna agilityyn ja pienempi noutokapula, 150 g. 250 grammaa oli Jedille liian painava.

...kokeilla juoksuvyötä ensimmäistä kertaa! Juostiin ensirupeamana kolme kilometriä pikku "vessataukoineen". Tästä se meidän molempien kunto kohonee.

...ottaa päivänokoset karvanen kaveri mahan päällä.

...kevään ensimmäinen kaunis auringonlasku.

...odottaa jännityksellä ensimmäisiä möllikisoja. Kolme päivää!

...huomata että muutosta parempaan on tulossa. Jedin takajaloissa on ihan lihaksiksi luokiteltavat mötikät!

...oma, mahdottoman rakas puikkonokka joka osaa vihastuttaa mutta onneksi myös ihastuttaa. <3

...se, että kerrankin jaksaa keskittyä niihin hyviin puoliin. Ei meillä kaikki aina mene superhienosti, mutta heikkouksista tehdään vahvuuksia! Ei pidä luovuttaa.

Kevät, kesä, syksy, talvi?

Ei näiden kuvien perusteella oikein pystyisi päättelemään että mikä vuodenaika onkaan meneillään :P Kaikki tällä viikolla otettuja!

Häntäpotkurin avulla etiäppäin!

 Jedi vähän riehuu rakkaan pupunsa kanssa. Ihan ensimmäinen lelu mitä tuolle koiralle ostettiin, oli hakureissullakin mukana :')

 Jedi edustaa taas ilmeillään...

 Ylämäkeen peruuttelua...

Tää ei ole tarkka, mutta miten mun pieni sydänkäpyseni näyttää ihan esihistoralliselta liskolta?! :D

Ja lopuksi vähän Gimpillä leikkimistä :P

Mä joka päivä treenii teen

Perjantain pikkutokoa. Jos nyt jotain analyysiä pistäisi niin Jedi keskittyi ihan kivasti, mutta ei ollut niin terävänä kuin esimerkiksi silloin kun Manun kera treenattiin. Luulisin että siihen vaikuttaa se ettei ollut niitä muita koiria, joista Jedi vetäisi lisää kierroksia, ja varmaan vaikutti myös se että minun piti keskittyä siihen että törmää noihin pieniin lumikasoihin ja se sitten vei Jedinkin huomiota. Ja ainahan se kameran edessä olo vähn jännittää :D Luoksetulo oli odotettua vauhdikkaampi, siksi otin varmuuden vuoksi vähän käsiapuakin mukaan. En tiedä mitä olisi käynyt jos olisi luottanut tuohon koiraan, sitäkin voisi joskus kokeilla... Muutaman kerran seuruussa vähän paikka tai kontakti rakoili mutta pääosin hyvää tekemistä. Jäävässä maahanmenossa täytyy treenata tuota että minä palaan Jedin luo, se kun taitaa ajatella että minä astun sen karvojen päälle ja siksi kavahtaa. Sama juttu paikkamakuussa. Jäävästä seisomisesta taas pitäisi saada paljon nopeampi ja napakampi.



Tämän päivän omatoimitreeneistä. Kännykkään oli jäänyt jotkut ihmeasetukset niin näytäää ihan siniseltä ja lisäksi pari hyppyä jäi pois kuvasta. Kello oli vasta yhdeksän, mutta aurinko paistoi tosi kirkkaasti, jotenka tuo entinen kasvihuone oli hyyvin kuuma. Oikeastaan kun oltiin tuo pätkä saatu tehtyä niin Jedi jo läähätti ja näytti ettei se jaksa enää tehdä. Jedi oli myös hyvin epävarma puomilla, kuten videolla näkyy niin se tekee sen varsin hitaasti. Luulenpa että siihen liittyy se että ollaan nyt treenattu keinua ahkerammin, sehän näyttää koiran silmiin ihan samalta. Minua turhautti hyvin paljon se että Jedi väsähti, siitä tuli mieleen meidän alkuaikojen ongelmat kun Jedin vire oli hyvin vaihtelevainen. En kuitenkaan alkanut väkisin menemään niin meidän treenit olivat sitten sellaiset kymmenen minuutin pikatreenit.

Koirien kuntosali

Nyt kun on Jedillä massakasvatuskuuri päällä niin ollaan käyty joka viikonloppu hiekkakuopilla rälläämässä. Hauskaa kun ei itse tarvitse tehdä mitään, heittelin vain hiekkaa niin Jedi meni sen perässä. Kätevää :D Oli tosi kaunis sää, harmittaa etten ottanut kameraa mukaan. Otin kuitenkin vähän kännykkäkuvia.

Tänään oli treenihalleilla pentunäyttely ja pitihän niitä mennä katsomaan. Lähinnä katselin paimenkehiä ja voi kun oli niin ihanan pörröisiä pikku pentuja! Sitten kun mulla on maatila niin hankin vanhaenglanninlammaskoiria tai partacollieita tai muita nallekarhuja ja halin niitä loputtomasti ;D

Jedin ihastuttava Lumi-tätikin oli kehässä, vaikkei suurta menestystä tullutkaan varsin hyvän arvostelun pikkuneiti sai. Ja miten rauhallisesti voikaan 5 kuukautta vanha pentu ottaa tuollaisessa hälinässä, jos Jedi olisi ollut tuolla tosi ahtaassa hallissa satojen pentujen kanssa niin katastrofihan siitä olisi tullut... :D

Päivitin kanssa tuonne sivuun meidän kalenteria. Aika paljon on mätsäreitä, mahdollisesti pari näyttelyä mutta myös muutamat möllikisat... Saa nähdä uskallanko vielä huhtikuussa mennä mutta alustavasti olisi kuitenkin suunnitteilla.

Köyhän miehen luonnetesti

..tai ehkei kuitenkaan. Vain teini-ikäisen tytön pohdintoja ensimmäisen koiransa luonteesta. Täältä pesee!

Aluksi tokaisen vielä että ei, en tiedä oikeasti mitä kaikki luonnetestissä mitattavat ominaisuudet syvimmillään tarkoittavat. Tietoni perustuvat vain siihen, mitä olen netistä lukenut. Ja tämä teksti tulee lukea varsin kevyellä mielellä, koska sellaisella minäkin sen alunperin kirjoitin.

Alusta asti, kun Jedi meille saapui, olen ajatellut että se ei ole ihan tavanomainen sheltti. Aluksi se oli sen takia ettei se pentuna haukkunut oikeastaan koskaan, sitten siitä kuinka kaikki kehuivat sitä niiin avoimeksi ollakseen sheltti. Olenkin vähän pohtinut että millainen sitten on tavanomainen, rotumääritelmän mukainen sheltti luonteeltaan, ja miten Jedi siitä eroaa, mikäli eroaa.

Luonnetesteissä shelttien tulokset ovat olleet hyvin laidasta laitaan. Osittain johtuu varmasti siitä, kuinka pieni osa shelteisä käy testissä, jos prosentti olisi suurempi niin otantakin olisi varmasti totuudenmukaisempi kuvaus. Keskimäärin pistemäärä tuntuu olevan siinä sadan paikkeilla. Tietystikin osamäärät merkitsevät enemmän kuin kokonaispistemäärä, mutta se minulle kaikkein tärkein osa-alua, hermorakenne, on kertoimeltaan niin suuri että jonkin näköistä osviittaa näkee kyllä jo kokonaispisteistä. Myös toimintakyky on tärkeää niin arkielämässä kuin harrastuksissa. Suurin osa shelteistä saa toimintakyvystä kohtuullista ja hermorakenteesta hieman rauhaton, ja ne ovat mielestäni tällaiselle seurakoira/harrastuskoiralle varsin riittävät pisteet.

 Tulevaisuudessa tahdon Jedin käyttää luonnetestissä, sen vuoksi että tiedän tarkemmin sen luonteesta ja palautumiskyvystä, mutta myöskin siksi että osaan peilata sen tuloksia muiden koirien tuloksiin. Toivoisin sitä kautta saavani parempaa käsitystä siitä, mitä se tarkoittaa, että koiralla on vaikkapa toimintakyky riittämätön, tai pieni, tai kohtuullinen. Mikäli Jedi arvioitaisiin toimintakyvyltään riittämättömäksi, tietäisin mitä se käytännössä tarkoittaa. Vielä en voi tarkasti sanoa, millainen on arkielämässä toimintakyvyltään riittämätön koira, mutta kun olen pentueita tutkinut, niin kyllä se riittämätön sanana saa vähän minut varuilleni. Se ei kuulosta hyvältä, haluaisinko tuollaisesta koirasta itselleni pentua?

Tässä nyt olen vähän pohtinut, millaiset ovat Jedin luonneominaisuudet, sen perusteella miten olen nähnyt sen reagoivan erilaisiin tilanteisiin.

Toimintakyky

Tämä osio mittaa koiran kykyä tehdä ratkaisuja sille uusissa ja yllättävissä tilanteissa. Toimintakykyä ilmaisee yhtälailla puolustautuminen kuin pakokin, toimintakyvyttömyys ilmenee koiran pyrkiessä joko mitätöimään tilanteen, tai sen muutoin jähmettyessä paikalleen mitään tekemättömäksi.

Itse ehkä veikkaisin Jedin toimintakykyä kohtuulliseksi. Mielestäni se palautuu arjen yllätyksistä varsin nopeasti. Yhtenä päivänä tuli metsässä lenkillä ollessamme vastaan hevonen. Eihän Jedi ole sellaista aiemmin nähnyt kuin kaukaa, ei sellainen ole koskaan sitä lähestynyt. Täysin uusi tilanne siis. Menin tien laitaan ja Jedi haukkui, ei mielestäni pelokkaasti vaan (oman käsitykseni mukaan) puolustautuakseen. Pysy kaukana, hepo! Hevosen mentyä ohi Jedi hiljeni ja jatkoi normaalia elämää. Kun päästin sen vapaaksi, se ei muistanut minkään kummallisen asian tapahtuneen vaan jatkoi iloista kirmailuaan. Kuitenkaan en itse sanoisi sen toimintakykä hyväksi saatika suureksi, sillä se on välillä harrastuksissa osoittanut pientä paineistumista. Ei suurissa määrin, mutta kuitenkin niin että olen asian huomannut. En ole täysin varma, liittyykö se toimintakykyyn vai hermorakenteeseen vai näiden yhteistyöhön, mutta kyllähän sen kyky toimia kärsii, kun se ei pysty keskittymään täysillä tehtävään vaan tuntee itsensä epävarmaksi?

Hermorakenne

Tämän osion pistekerroin on testin suurin syystäkin; koiran hermojen vahvuus on sen tärkeimpiä jokapäiväiseen elämään vaikuttavia tekijöitä. Tämä ominaisuus ei ole mitenkään omistajan vaikutettavissa. Syntyään hermoheikkoa koiraa ei voi esimerkiksi pentuajan totuttamisella parantaa. Samoin perimältään hyvähermoinen koira kestää merkittävästi enemmän "kolhuja" elämässään niiden vaikuttamatta sen käyttäytymiseen.

Hermorakenteesta en uskalla minkäänlaista arvioita heittää. Se on niin suuri kokonaisuus, ettei minun tietämykseni riitä moista arvioimaan. Jedi ei kuitenkaan ole koskaan "lost it", pakka on tähän mennessä pysynyt kasassa. Jos sillä kovin surkea herkorakenne olisi, luulisin sen jo arjenkin tapahtumissa näkyneen. 

Puolustushalu

Tätä kuten muitakin ominaisuuksia arvioitaessa pyritään luonnetestissä arvioimaan nimenomaan halua puolustaa omistajaansa (=laumaansa), ei opittua kykyä.

Tuo aiemmin mainitsemani kohtaaminen hevosen kanssa sai minut miettimään myös Jedin puolustushalua. Se ei haukkunut pelokkasti selkäni takana, vaan pyrki menemään eteeni ja vaikutti varsin itsevarmalta. Samanlainen se on ollut joskus aiemmin uhkaavan tilanteen tulessa eteen, kuten kerran kun lähistöllä joku ampui suhisevia raketteja maaliskuussa, eikä Jedi nähnyt mistä ääni tulee. Ehkä siltä siis löytyy puolustuhaluakin jossain määrin.

Taistelutahto

Testissä tuomari koettaa saada koiran taistelemaan kanssaan esim. kankaanpalasta. Mikäli koira ei halua taistella tuomarin kanssa, omistaja voi aloittaa taisteluleikin, jota tuomari sitten jatkaa. Vaikka koira ei leikkisi ollenkaan, näkyy taisteluhalu muissakin luonnetestin osasuorituksissa (esim. kelkkakokeessa). Pelkkä leikkiminen ei siis ratkaise annettavaa arvosanaa.

Taisteluhalua Jediltä löytyy, sen olen harrastuksissa huomannut. Lelupalkka on paras palkka ja repiminen mahtavaa. En kuitenkaan tiedä, miten Jedi suhtautuisi testissä, jos se joutuisi leikkimään vieraan ihmisen kanssa esineellä, joka ei olisi sen rakas repimislelu. Ehkä sen taisteluhalukin siis olisi plussan puolella, vaikkei tuskin ihan suureksi sitä arvioitaisikaan.Tietystikin siihen vaikuttaa kuinka taisteluntahtoiselta Jedi vaikuttasisi myös muissa testin osioissa, siksi en voi olla varma kun sitä vain tällä tavalla arvioin.

Temperamentti

Temperamenttia tarkkaillaan koko testin ajan sillä kuinka ”viriili” koira on, kuinka paljon se havainnoi ympäristöään, temperamentin ollessa liian korkealla, häiritsevät kaikki ympäristön tapahtumat sen keskittymistä tilanteisiin.

Temperamentti on ehkä helpoin arvioida kokemattomanakin; tiedän että Jedi on vilkas koira. Se reagoi varsin vahvasti ympärillä tapahtuviin asioihin ja on varsin häiriöherkkä. Siitä, kuinka vilkas se on, en osaa tarkemmin sanoa. Vilkas, kohtuullisen vilkas, erittäin vilkas vai häiritsevän vilkas?

Terävyys
Testitilanteessa koira on kytkettynä lyhyestä taluttimesta seinään. Tarkoitus on mitata koiran kykyä puolustaa itseään, ja sitä, miten nopeasti se kykenee uhkan jälkeen palautumaan ennalleen ja antaa ystävälliseksi muuttuneen uhkaajan koskea itseensä. Tämä ominaisuus on synnynnäinen eli sitä ei pysty koiralle opettamaan.

Terävyydestä en siitäkään osaa arviota heittää, koska testiä vastaavaa tilannetta ei ole koskaan tullut. Emme ole törmänneet aggressivisiin uhkaajiin. Se olisikin mielenkiintoista nähdä, miten Jedi reagoi uhkaan, siinäkin syy miksi luonnetestissä käynti minua kiinnostaa.
  

Kovuus

Ohjaajan kanssa kulkeva koira pelästytetään esimerkiksi kulman takaa äkkiä sen eteen avatun sateenvarjon avulla. Koiraa ei päästetä selvittämään mitä tapahtui, vaan ohjaaja vie sen pois paikalta heti varjon avautumisen jälkeen. Hetken päästä ohjaaja palaa koiran kanssa tapahtumapaikalle. Tässä testataan koiran ”muistia” ikävien asioiden suhteen: pystyykö koira tulemaan äsken kohtaamaansa ikävään tilanteeseen heti uudelleen vai pitääkö sitä houkutella.

Rotumääritelmän mukaan sheltti on monien paimenkoirien tapaan pehmeä rotu. Sheltti siis rodunmukaisesti muistaa pahat asiat melko vahvasti. Suurin osa shelteistä saakin arvioksi hieman pehmeä tai pehmeä. Liika pehmeys on mielestäni pahasta, jos jokainen arjessa kuuluva kolaus ja räminä piirtyy koiran muistiin liian tarkkaan. Mielestäni Jedi on osoittanut olevansa luonteeltaan varsin kova ollakseen sheltti. Tässä pari päivää sitten kun treenasimme tokoa, astuin vahingossa Jedi jalan päälle. Se kavahti vähäsen kauemmas, mutta tuli taas heti seuraamaan eikä näyttänyt muistavan mitään. Silloin kun Jedillä oli vähän "mörköikää", se haukkui joitain kummallisia asioita aina silloin tällöin. Minun ei tarvinut koskaan siihen pahemmin reagoida, riitti että menin kummallisen asian viereen seisomaan niin Jedikin tuli tutkimaan ja totesi asian vaarattomaksi.

Luoksepäästävyys 

Alkuhaastattelutilanne ja koiran suhtautuminen tätä ystävällisesti lähestyvään tuomariin määrää pääosin tämän arvosanan muodostumisen. Sitä tarkkaillaan ja testataan kuitenkin koko testin suorittamisen ajan.

Jedi on, kuten aiemmin mainitsin, varsin avoin. Se ei kuitenkaan ole ylitsevuotavan sosiaalinen, vaan avoin varsin shelttimäisellä tavalla. Tykkää ihmisistä ja antaa tutkia itseään ja useimmiten menee häntä heiluen moikkaamaan sen luokse tulleita ihmisiä. Joskus se on varautuneempi joitain ihmisiä kohtaan, lähinnä hyvin pitkiä miehiä. Uskon tämän luonteenpiirteen tasaantuvan iän myötä, luultavimmin se on liittynyt mörköikään.

Laukauspelottomuus
 
Testataan koiran pelottomuus äkillisiä kovia ääniä kohtaan.

 Jedi ei ole koskaan pelästynyt kovia ääniä ja se oli uutenavuotena, kun oli pikkupentu ja nyt päälle vuoden vanhana, aivan rennosti. Ei hätkähtänyt paukahduksia edes kun kävimme ulkona. Uskoisin Jedin saavan arvioksi laukausvarma tai vähintäänkin laukauskokematon.

Jos joskus sinne testiin mennään niin näkee onko tulos kuinka paljon erilainen omien näkemysteni kanssa. Ja varmasti vaikuttaisi myös se että Jedi on vanhempi. Jos Jedin testitulos vastaisi omia arvioitani, niin se saisi aika korkeat pisteet shetlanninlammaskoiralle.

Analysoivatko muutkin koiransa käytösmalleja vai olenko ihan outo? :D