Kummallisuuksia

Ensimmäiset leskenlehdet bongattu! (kaikki kuvat nyt ihan kännykkälaatua, pahoittelut.)

Maanantaina tajsuin agilityssä että koirani on ihan hupsu. Pari viikkoa sitten käytiin omatoimitreeneissä ja puomi meni silloin tosi huonosti, Jedi tuli alastulolla tosi hitaasti ja jäi liian ylös ja mitä kaikkea... Olisin silloin treenannut varmuutta sinne, mutta kuuman sään takia en viitsinyt ylirasittaa Jediä kun se ei selvästikään enää jaksanut tehdä. Se oli siis meidän viimeisin puomisuoritus. Maanantaina sitten treeneissä oli puomia radalla, ja ajattelin eka treenata sitä yksittäisenä esteenä. Ja mitä kummaa. Jedi meni sen vauhdilla ja ihan oikein. Joka kerta.
            Tehtiin myös keinua, jonka Jedi meni kerran lentokeinuna. Se oli niin innoissaan, että meni vauhdilla päähän asti, ja pelästyi sitten keinahdusta ja hyppäsi pois. Seuraavalla kerralla se osoitti herkkyytensä ja meni keinun hiiii-taas-ti. Selvä, sille tuli pieni trauma, treenin lopuksi tehdään oikein innostavaa ja kivaa keinutreeniä. Sinne asti kun päästiin niin Jedi meni taas superinnokkaasti. Mitä kummaa?
          Jedihän meni myös viime viikon treeneissä tosi vauhdikkaasti keppejä. Tällä kertaa se meni ne kävelyvauhdilla, ikään kuin ajatellen koko ajan päässään "nyt käännyn vasemmalle, seuraavaksi oikealle, ja sitten taas vasemmalle...". Joko se on taas näitä Jedin ihme olen-uros-ja-vähä-putkiaivo-juttuja kuten nuo ylläolevat, tai sitten vaan pitää vaikka ohjureiden avulla opettaa rytmitystä ja vauhtia niille kepeille, ettei sen tarvitse koko ajan pähkäillä niin tarkkaan että mitä pitikään tehdä.

Leikkisitsää mun kaa?

Tokossakin Jedi käyttäytyi ihan kummallisesti. Se on yleensä ihmisiä kohtaan melko avoin, mutta kun treenattiin luoksepäästävyyttä ja ohjaaja (mies) yritti tulla lähemmäs, Jedi pisti kunnon rähinät päälle. En tiedä mikä siihen vaikutti, saattoi osuutensa olla tuulessa samaan aikaan heiluvilla kehänauhoilla tai muulla mitä en itse huomannut. Tai sitten, toivottavasti, Jedillä oli vain jokin murkkuiän jatkumoon liittyvä aivopieru. Se on joskus harvoin ennenkin haukunnut tietyille miehille, mutta vain sellaisilla jotka ovat todella pitkiä ja tummiin pukeutuneita. En tiedä pitäisikö tätä sitten ryhtyä jotenkin treenaamaan. Ainakin pitää harkita jos se alkaa useammin osoittamaan tällaista kummalista käytöstä. Pitäisiköhän ottaa käyttöön Victoria Stilwellin metodit, eli kaikki kadulla kävelevät, pelottavan näköiset miehet alkaisivat heittää Jedille herkkuja ohimennessään? En vain tiedä miten täältä nyrpeästä tuppukylästä löytäisi tarpeeksi vapaaehtoisia!

Torstaina suunnattiin mätsäriin, jossa Jedi osoitti pystyvänsä olemaan oikein hienosti käyttäytyvä pieni. Näyttelyhihnaa se on nähnyt viimeksi tammikuussa Lahden näyttelyssä, joten mietitytti vähän että muistaako se ollenkaan miten esiinnytään. Hienosti muisti! Jedi ei ole koskaan esiintynyt yhtä hienosti, kun oltiin ravattu niin se itse tuli siihen seisomaan ja katsoi silmiin että eikös minun näin pitänytkin tehdä :) Jedi oli kerrankin tosi vaivaton esitettävä sekä muutenkin, se ollut kiinnostunut muista koirista vaan aina reagoi kun sitä kutsui nimellä. Tulokseksi tuli punainen nauha ja neljäs sija. Jedi olisi tuomarin sanojen mukaan sijoittunut korkeammalle, mutta juuri kriittisellä hetkellä kun meidät neljä sijoittunutta oli valittu ja tuomari vielä pohti järjestystä, Jedin keskittyminen katkesi ja se vähän haukkui viereisen kehän isoja koiria. Ei kyllä haitannut kun olin muutenkin niin hyvällä tuulella Jedin käytöksen ansiosta. Oli tuo neljäskin sija aika hyvin, kun yhteensä oli pienissä aikuisissa useampi kymmenen osallistujaa. Nyt onkin kunnon mätsäriviikko, molempina viikonlopun päivinä myöskin mätsärit! Tehotreeniä ensi viikon näyttelyihin, toivottavasti Jedi jaksaisi sielläkin keskittyä :)

Sitä paitsi, ei mulla vielä vihreää ruusuketta ollutkaan!