Ihmekoira

Tällaista hauskaa rataa oli maanantain treeneissä. Oli takaaleikkausta, niistoa, poispäinkäännöstä, sylikäännöstä ja vähän vinossa olevia linjoja. Kaikki ihan hyviä asioita meille treenattavaksi. Niistoa en vaan osannut, takaaleikkaus on mielestäni tosi epälooginen tapa ohjata ja sylikäännös kaipaa treeniä ihan esteillä. Kuivaharjoittelussa se kyllä sujuu :D Nämä kaikki siis menevät vielä treeniin. Poispäinkäännös on aika kiva ja Jedi hakeutui hienosti tuolla loppusuorallakin oikeille esteille, vaikkeivät ne ihan suorassa linjassa olleetkaan.

Jedi osoitti myös ihan ennennäkemätöntä irtoamista (12-13). Kaksi putkea peräkkäin on aika katastrofi nopean koiran kanssa, mutta onneksi Jedi sujahti putkeen vaikka olinkin kaukana takana, kun vaan tarpeeksi raivokkasti käskytin. Löysin siis sen puolen nyt itsestäni, vihdoinkin! Puomin kontaktit olivat myös tosi nopeat ja varmat.

Keppejä ja keinua treenattiin erikseen kanssa. Kepit menee jo suht varmasti mutta nopeutta ja rytmiä siinä saisi olla enemmän. Sekin siis treeniin. Keinun treenaamisessa tapahtui sen sijaan jotain ihmeellistä.  Aiemminhan ollaan tehty sillä vaan paukutteluleikkiä että Jedi tottuisi siihen inhottavaan liikkeeseen ja pamaukseen. Viimeksi kun vapaavuorolla sitä yritin leikkiä niin Jedi oli selvästi paineistunut eikä olisi tahtonut mennä keinua ollenkaan - ja kun meni, todella hitaasti ja epävarmasti. Siksi kysyin koutsilta vähän neuvoa.Päästin Jedin irti ja mentiin keinun luo, ja jätkä meni itse keinulle kiipeämään. Nopeasti kiiruhdin antamaan nakkia ja kehumaan. Muutkin kerrat Jedi meni ihan innolla, ihan eri lailla kuin viimeksi! En tiedä oliko syynä se että sillä oli parempi vire vai että asiat ovat hautuneet sen päässä, mutta tästä on kyllä hyvä jatkaa. Kuvittelin aiemmin sen keinun olevan ihan tuhoontuomittua :)

Ja niin talvi joutui jo taas Kouvolaan...

Aikainen kevät jäi lyhyeksi. Pöh. Jediä ei tosin haittaa vaikka lunta onkin maassa.

Here comes the sun

Kevät ja aurinko ovat paljastaneet itsensä!! En vaan tahdo uskoa sääennusteita että kohta sataisi vielä lisää lunta, vaan toivotaan että ihanat auringonpaisteet jatkuisivat. Ei ole mitään ihanampaa kuin lenkkeillä kauniissa säässä.

Varsin aurinkoisia uutisia saatiin myös tiistaina hierojalla: ei ollut Jedissä yhtään isoa jumia, vain oikean olan kohdalta oli kireytynt ja se oli alkanut levitä jo vähän selän puolellekin. Tiedän tosin tarkalleen, mistä se on tullut; yhtenä päivänä Jedi tahtoi leikkiä Teräsmiestä ja metsässä kiipesi sellaisen ehkä metrin korkean kiven päälle ja hyppäsi sieltä alas, tietysti alastulossa kaaduten. Onneksi sitä ei näyttänyt sattuvan, eli lihakset vaan vähän siitä jumiuituivat ja kireyskin saatiin nyt pois.

Toisaalta Jedin lihasmassakaan ei ollut paljoa viime kerrasta kasvanut. Se vaan taitaa olla vielä niin kesken, vaikka pienikokoinen onkin ja siksi voisi kuvitella sen olevan jo "valmis". Lihaksia yritetään koko ajan kasvatella, mutta uskon että ne sieltä iän myötä tulevat. Pitää vaan jumppailla tarpeeksi, käydä niillä sorakuopilla, uimassa, doboilla sun muuta. Nyt aloitettiin jo kunnon metsälenkillä ja kaverin kanssa painimisella, eli käytiin Kassulla kylässä. Kyllä oli pojilla varsin lennokkaat leikit.

 

 

 

Kyllä se koira eilen vielä oli ihan puhdas...

Tsih :D Ainakin Jedillä oli hauskaa... Oltiin siis käymässä meidän suvun omistamassa metsässä tuollaisen parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä, ja se oli kyllä aikamoinen paratiisi! Oli kunnon pelto, jossa Jedi sai mennä tuhatta ja sataa ympäriinsä, ja tosi ihana, vihreä metsä jossa oli kumpuja ja risuja mutta kuitenkin pieni polku ihmisille! Ja parasta kyllä oli aivan valtavat hiekkakuopat. Niillä on hyvä keräillä sille massaa, kun pitää niitä mennä ylösalas. Pitää käydä siellä useammin!

Tää oli vielä kaikista pienin!

Huomenna saadaankin vähän kommenttia siitä että onko tuon koiran lihasmassa kasvanut, kun Jedi pääsee taas hierojalle.

Olen nyt tajunnut miksi Jedi jättää silloin tällöin kokonaan syömättä. Sillä taitaa olla närästystä. Se aina silloin tällöin röyhtäilee ja pureskelee usein lelujaan, ilmeisesti helpottaakseen ikävää oloa. Kun se yksi päivä oksensi keltaista nestettä niin piti mennä apteekkiin ostamaan sille jotain lääkettä. Mukaan tarttui Molkosania, ihmisten tuote mutta käy koirillekin. Se ei varsinaisesti ole lääke vaan luontaistuote, mutta toivon mukaan helpottaisi Jedin oloa. Närästyshän useimmiten johtuu hieman epäsopivasta ruoasta, mutta en millään tahtoisi ruveta taas vaihtamaan sen ruokaa... Niin kauan kesti löytää ruoka joka maistuisi ja kerryttäisi vähän massaakin. Pitää seurailla auttaako tuo Molkosan ja ruokaan lisättävä maitohappobakteeri yhtään.

Pakko vähän hehkuttaa tuota koiraa. Aksatreeneissä se meni ekaa kertaa A:ta eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Lisäksi kuusi keppiä sujui kivasti ja irtoaminen oli jotain ihan uudenlaista! Oli kunnon loppusuora, hyppy-putki-hyppy jolla mä jäin auttamatta jälkeen, mutta kun tarpeeksi hädissäni huusin että hyppyhyppyhyppy niin sieltä putkesta se sinne sinkosi sen kummempia ihmettelemättä :D Kohtapuoliin meillä onkin kaikki muut esteet hallussa paitsi keinu, se tosin onkin se kaikista inhottavin. Kepit vaan kaipaavat vielä aikalailla hienosäätöä.

Pujottelu- vaiko pyykkilauantai

Lauantaiset aamutreenit keskittyi kepeillä vauhdin ja varmuuden saamiseen. Ihan tarpeeksi hyvin se meni, viimeinen pätkä on jo kivan vauhdikasta. Itsenäisyyttä harjoitellessa piti pitää tuollaista Ymmi Hinaaja -kannustusta että Jedi uskaltaisi irrota, mutta sekin alkaa olla jo kehitymään päin.

Ja jotta Jedin päivä ei olisi ollut liian kiva niin se pääsi kampaaja-kynsisalonkisessioon kylppäriin. Tein sille siis koko helahoidon, pesin, föönäsin, harjasin, trimmasin. Hommaan meni se kaksi tuntia eikä sen tassut vieläkään tulleet puhtaan valkoisiksi, vaan ovat edelleen pinttyneet kurasta. Onpahan ainakin vähän helpompi homma sitten kuukauden päästä, kun pitää Lappeenrannan näyttelyyn valmistautua.

Näin rimpulalta meidän rimpula näyttää märkänä:

 Ja näinkin komealta siistittynä:

Temppuiluvideoita

Tää on vielä ihan alkutekijöissään, tarkotuksena se että Jedi menisi ympäri käyttäen takajalkojaan ja etujalat pysyisivät tuolla astialla, ja että lopulta olisi korkeampi ja halkasijaltaan pienempi astia. Myös toiseen suuntaan pitäisi opettaa, että takajalkojen lihakset saisivat saman verran treeniä. Sitten kun joskus saan vielä ne Dobo-kamat hommattua niin tasapainotyynyllä sama temppu olisi vielä inasen enemmän extreme :)



Tää on mun lempitemppuni ;)

Sitten vähän tokoisampaa treeniä!

Sekalaisia juttuja

Vähän pieniä juttuja, joista en yhdestäkään jaksa pitkästi kirjoittaa niin tässä kaikki tällaisella long story short -asenteella...

Maanantain aksat meni muuten superisti, mutta puomilla Jedi oli vähän epävarma alastulosta, ei laittanut etutassuja aina maahan ja kepeille pitää nyt alkaa rakentaa vauhtia. Nämä siis treeniin. Kepeillä Jedille paras palkka on radan jatkuminen, ei siis enää erillistä palkkausta koska se on Jedin mielestä tyyyylsäää!

Ihan tyhmä koira mulla, näkeehän sen naamastakin...!

Ollaan lenkkeilty nyt Manu seuranamme kaksi kertaa. Toisella kerralla Jedi oli Tuhma Poika. Lähti jäniksen perään, ei mitään hyötyä vaikka kuinka kovaa ja rumasti huusin (oli jälkikäteen vähän paha fiilis kun ne perkeleet oli raikunut niinkin lähellä lapsiperhealuetta...). Lopulta se palasi, mutta lähti vähän ajan päästä jäljestämään, eikä taaskaan kuullut yhtään mitään! Onneksi olin koko ajan kallionkielekkeen päällä, niin näin Jedin siellä alamaissa. Kun hän lopulta suostui paikalle saapumaan niin ei minkään näköistä reaktiota ollut siihen että olin sille niinkin pahasti karjunut. Jätkä vain katteli minua että no niin, nyt voidaan jatkaa.

Vähän taklitaan!

 Toisella kerralla Jedi sen sijaan oli Oikein Kiltti Poika. (Tätä se on elämä teini-ikäisen koiran kanssa, hyviä ja huonoja päiviä!). Koko lenkin tuli kovin mallikelpoisesti luokse, ja mikä parasta, teki oikein keskittynyttä seuraamista vaikka Manu juoksentelikin ihan  kymmenen sentin päässä! Aika mahtavaa. Olen nyt vain huomannut kun seuraamista harjoitellaan, että jos Jedillä on hyvin korkea vire, se seuraa innokaasti ja oikealla paikalla. Silloin kun on matalampi vire se tekee erinomaisia käännöksiä. Kuitenkaan nämä kaksi eivät onnistu samalla kertaa, joko mennään innolla suoraan tai hieman lahnatyylillä mutkitellen.Tehotreeniin siis myös oikeaoppinen seuraaminen kaikilta osin. Hankalampi homma vaan on se ettei hinkkaa liikaa vaan sopivasti.

Olen myös tehnyt pieniä "kliinisiä tutkimuksia" ruokinnan suhteen. Jedihän on nyt melkei-raakaruoalla. Sanottaisiinko vaikak että kypsällä... Siis ihan raakaruokinnan mukaisesti saa erilaisia lihoja ja sisäelimiä, mutta kypsennettynä. Teen pellille liha-kananmuna-sisäelin -sekoituksia ja pistän uuniin, lopputuloksena mukavan ei-sotkevaa ruokaa. Kokeilin yksi päivä laittaa muutaman nappulan sinne sekaan, vaihtelun vuoksi ja siihen malliin. Jedi jätti koko annoksen syömättä, seuraavalla kerralla söi puolet. Ei sitten. Pari päivää myöhemmin kokeilin laittaa ihan vähäsen Mushin lihoja pakkasesta sekaan, niitä kun meillä riittää koska ne eivät Jedille oikein maistu. Sama homma, ensin ei syönyt ollenkaan ja sitten närppien. Meillä on varsinainen hienohelma talossa. Nappulaa sen ei ole pakko syödä, kun olen huomannut ettei se oikein sille sovi. Mutta noita lihoja kyllä aion jatkossakin laittaa sen ruoan sekaan, tykkäsi nirppanokka tai ei! Laskee edes vähän ruokintakustannuksia kun osa on koirille tarkoitettua ruokaa eikä ihan kaikki ihmisten ruoaksi tarkoitettua, kuten noissa omissa sekoituksissani on.

Loppuun nyt pari arkikuvaa arkistoista...

Jostain syystä mieleeni tulevat sanat prinsessa ja herne...

Jedin valtakunta, sohvatuoli, mukava paikka penkkiurheiluun.

Kyllä me välillä tehdään muutakin kuin treenataan ja lenkkeillään, jos nyt joskus jaksaisi muustakin kirjoitella.