keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Sekalaisia juttuja

Vähän pieniä juttuja, joista en yhdestäkään jaksa pitkästi kirjoittaa niin tässä kaikki tällaisella long story short -asenteella...

Maanantain aksat meni muuten superisti, mutta puomilla Jedi oli vähän epävarma alastulosta, ei laittanut etutassuja aina maahan ja kepeille pitää nyt alkaa rakentaa vauhtia. Nämä siis treeniin. Kepeillä Jedille paras palkka on radan jatkuminen, ei siis enää erillistä palkkausta koska se on Jedin mielestä tyyyylsäää!

Ihan tyhmä koira mulla, näkeehän sen naamastakin...!

Ollaan lenkkeilty nyt Manu seuranamme kaksi kertaa. Toisella kerralla Jedi oli Tuhma Poika. Lähti jäniksen perään, ei mitään hyötyä vaikka kuinka kovaa ja rumasti huusin (oli jälkikäteen vähän paha fiilis kun ne perkeleet oli raikunut niinkin lähellä lapsiperhealuetta...). Lopulta se palasi, mutta lähti vähän ajan päästä jäljestämään, eikä taaskaan kuullut yhtään mitään! Onneksi olin koko ajan kallionkielekkeen päällä, niin näin Jedin siellä alamaissa. Kun hän lopulta suostui paikalle saapumaan niin ei minkään näköistä reaktiota ollut siihen että olin sille niinkin pahasti karjunut. Jätkä vain katteli minua että no niin, nyt voidaan jatkaa.










Vähän taklitaan!
 Toisella kerralla Jedi sen sijaan oli Oikein Kiltti Poika. (Tätä se on elämä teini-ikäisen koiran kanssa, hyviä ja huonoja päiviä!). Koko lenkin tuli kovin mallikelpoisesti luokse, ja mikä parasta, teki oikein keskittynyttä seuraamista vaikka Manu juoksentelikin ihan  kymmenen sentin päässä! Aika mahtavaa. Olen nyt vain huomannut kun seuraamista harjoitellaan, että jos Jedillä on hyvin korkea vire, se seuraa innokaasti ja oikealla paikalla. Silloin kun on matalampi vire se tekee erinomaisia käännöksiä. Kuitenkaan nämä kaksi eivät onnistu samalla kertaa, joko mennään innolla suoraan tai hieman lahnatyylillä mutkitellen.Tehotreeniin siis myös oikeaoppinen seuraaminen kaikilta osin. Hankalampi homma vaan on se ettei hinkkaa liikaa vaan sopivasti.

Olen myös tehnyt pieniä "kliinisiä tutkimuksia" ruokinnan suhteen. Jedihän on nyt melkei-raakaruoalla. Sanottaisiinko vaikak että kypsällä... Siis ihan raakaruokinnan mukaisesti saa erilaisia lihoja ja sisäelimiä, mutta kypsennettynä. Teen pellille liha-kananmuna-sisäelin -sekoituksia ja pistän uuniin, lopputuloksena mukavan ei-sotkevaa ruokaa. Kokeilin yksi päivä laittaa muutaman nappulan sinne sekaan, vaihtelun vuoksi ja siihen malliin. Jedi jätti koko annoksen syömättä, seuraavalla kerralla söi puolet. Ei sitten. Pari päivää myöhemmin kokeilin laittaa ihan vähäsen Mushin lihoja pakkasesta sekaan, niitä kun meillä riittää koska ne eivät Jedille oikein maistu. Sama homma, ensin ei syönyt ollenkaan ja sitten närppien. Meillä on varsinainen hienohelma talossa. Nappulaa sen ei ole pakko syödä, kun olen huomannut ettei se oikein sille sovi. Mutta noita lihoja kyllä aion jatkossakin laittaa sen ruoan sekaan, tykkäsi nirppanokka tai ei! Laskee edes vähän ruokintakustannuksia kun osa on koirille tarkoitettua ruokaa eikä ihan kaikki ihmisten ruoaksi tarkoitettua, kuten noissa omissa sekoituksissani on.

Loppuun nyt pari arkikuvaa arkistoista...
Jostain syystä mieleeni tulevat sanat prinsessa ja herne...

Jedin valtakunta, sohvatuoli, mukava paikka penkkiurheiluun.
Kyllä me välillä tehdään muutakin kuin treenataan ja lenkkeillään, jos nyt joskus jaksaisi muustakin kirjoitella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti