Olenko minä huono koiranomistaja?

Tämän tekstin aihe on jotain mikä on pyörinyt mielessäni pitkän aikaa ja jota olen kauan tänne luonnostellut. Asiatekstien kirjoitus ei ole ominta alaani, mutta toivottavasti joku saisi tästä jotain irti.

Niin, aiheenani on huono omatunto. Se on nykyajan yhteiskunnassa varmasti kovin yleistä. Kun pitäisi syödä terveellisemmin. Välttää kovia rasvoja. Nukkua riittävästi, liikkua tarpeeksi. Asioita, jotka yleensä pääsevät lipsumaan ihanteesta koska mieluisin vaihtoehto on jotain päinvastaista. Luultavasti myös moni koiranomistaja osaa miettiä asioita, joista tuntee huonoa omaatuntoa. Jotain tuolle koiralle pitäisi tarjota enemmän tai vähemmän, mutta ei vaan pysty. Mikäli näin ei ole, on luultavasti asiat todella hyvin ja onnittelen.

Mistä minä sitten itse tunnen koiranomistajana huonoa omaatuntoa? Pakko myöntää että todella monesta asiasta. Yksi suurimpia murheenkryynejä on Jedin tämänhetkinen lihaskunto. Se on ollut niin nirso, että laihuus vaivasi pitkään. Nyt se on saanut vähän rasvaa kylkiluiden päälle, mutta lihaksia sillä on tosi huonosti. Joka päivä, kun se ei ole saanut monipuolista, lihaksia kasvattavaa liikuntaa tunnen piston sydämessäni. Taas epäonnistuin. Varsinkin talvella on hankalampi tarjota koiralle metsäseikkailuja, koska suurin osa päivästä on pimeää. Myös ruokinta on harmaita hiuksia aiheuttava aihe. Raakaruokinta on varmastikin koiralle kaikista paras vaihtoehto, mutta mitä jos sen toteuttamiseen ei vaan ole tarpeeksi rahaa? Tunnen myös epäonnistuneen siksi että Jedi ylipäätään nirsoilee vieläkin silloin tällöin. Kaikkialla sanotaan että koiran nirsoilu on omistajan itse aiheuttamaa.

Arjessa soimaan itseäni siitä kuinka välillä menee hermo. Se ei saisi mennä, eikä koiralle saisi tiuskia tai ärjyä turhan takia. Silloin tällöin näin kuitenkin käy. Vaikkei Jedi olekaan oikeastaan lainkaan ohjaajapehmeä, eikä ota tiukemmastakaan palautteesta itseensä niin silti tunnen suurta syyllisyyttä. Pieni pinnan menettäminen silloin tällöin on ihan inhimillistä, mutta eihän se koira sitä tietenkään näin ymmärrä.

Myös yksi suuri, huonoa omatuntoa aiheuttava asia on koiraharrastukset. Internetin ihmeellisessä maailmassa on mahdollisuus lukea niin paljon muiden suorituksista. Tuo koira kisasi alle vuotiaana tokossa ykköstuloksen, me hinkataan vieläkin perusasentoja. Tuo ohjaaja sai seurakoirarotuisen sessensä nostettua agilityssä kolmosiin, mutta me taistelemme vielä siitä että siellä lähdössä tosiaan pitää odottaa. Näin esimerkkinä.Yritän parhaani mukaan välttää ajattelemasta näin, vaikkei se aina helppoa ole. Eihän koiraharrastusten tarkoitus ole kerätä meriittejä mahdollisimman nuorena! Ei ainakaan pitäisi olla. Yritän ajatella niin että me pidämme Jedin kanssa vain hauskaa, sellaisella tavalla joka pitää koiran kunnossa. Ei ole mitään järkeä rikkoa koiraa sen takia että on kiire edetä, agilityssähän tämä vaaraa on suurempi kuin tokossa. Miksi riskeerata muutaman kuukauden takia, kun vaihtoehtona on useampi vuosi lisää uran loppupäässä?

En kuitenkaan voi sanoa, että unohtakaa kaikki huonoa omatuntoa aiheuttavat asia ja eläkää rennommin. En, koska se voi olla ihan aiheesta. Jedi tarvitsee paremman lihaskunnon enkä sitä voi kiistää. Vaikka sen ajattelu tekee kipeää, jopa ahdistaa, niin kyllä sitä silti ajattelen ja näin myös hiljalleen toteutan. Ehkäpä jossain vaiheessa ei ole aihetta moisille tunteille. Mutta pohtikaa silti, onko päätä jomottava asia aiheesta vai ei. Älä vertaa itseäsi muihin ja soimaa itseäsi siitä ettet ole yhtä hyvä. Se on turhaa. Keskity niihin positiivisiin asioihin, kuten vaikkapa siihen että kykenet ylipäätään harrastamaan koirasi kanssa tai jos et harrasta mitään, niin siihen että sinulla on karvainen kaveri elämässäsi.

Olenko yksin ajatusteni kanssa vai onko joku samaa mieltä?

Loiks loiks

Jälleen oli aamutreenien aika Miran ja Manun kanssa. Kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, olin varannut hallin yhdeksästä kymmeneen lauantaille jo tiistaina, mutta tänään aamulla jotkun ilmoittivat olevansa siellä klo 8.30-9.30. Ei minua seura haittaa, puolikin hallia riittää ja ajattelin että näin ovat hekin ajatelleet. Kun sitten saavuttiin paikalle niin saimme osaksemme pitkän katseen ja valituksen siitä että heillä on kyllä varattu vuoro. Päästiin kuitenkin puolikkaalle treenaamaan, ja varmasti kysessä oli väärinkäsitys, mutta kyllä ärsyttää kun katsotaan nenänvartta pitkin sen takia että olen alaikäinen. Mehän kyllä oltiin ensin varattu se halli...

Treenit jäivät aika lyhyiksi koska parin tunnin päästä hallilla alkoi seminaari, jota oli tullut valmistelemaan jo muutama ihminen. Ehkä ihan hyväkin, ei vire laskenut yhtään vaan Jedi oli ihan täynnä intoa vielä kun lopetettiin. Tein vähän rengasta ja vinoja hyppyjä, kun ne eivät maanantaina ohjatuissa oikein sujuneet. Tällä kertaa oli myös mahdollisuus hyppytekniikan harjoitteluun, tässäpä Jedin suoritukset. Laatu ei ole parhain mahdollinen, mutta kyllä tuostakin jotain näkee. Kiitos tuhannesti Miralle kuvaamisesta ja muokkaamisesta!



Kommenttia saa mielellään heittää jos tuosta osaa jotakin sanoa, mutta niissä kohdin kun Jedi meni niinkuin piti, ilman ylimääräisiä loikkia niin ei siinä minun mielestäni mitään suurta epäkohtaa pitäisi olla. Pitää vielä perehtyä tarkemmin asiaan ja miettiä miten tästä sitten jatketaan harjoittelua.

Terve poikahan se on

Joku ehkä bongasi sivusta meidän pikku kalenterista että keskiviikkona oli eläinlääkäriin aika. Otsikkokin paljastaa lopputulosta, eli Jedi on ihan terve kaikin osin. Tai siis verikokeitten perusteella. Tästä tiedosta täytyi pulittaa 220 euroa mutta hienoja uutisia se silti on!  Eläinlääkäri sanoi myös ettei se ole missään nimessä liian laiha, mutta kun se on vielä niin nuori ja siro niin massan tulossa vaan kestää. Kasvattajankin kanssa juteltuani päättelin että Jedille on vain tullut hieman ärsyttävämmät geenit; huono syöminen emän puolelta ja hitaasti kehittyminen isän puolelta. Emä ja emänemä olivat nuorina erittäin huonoja syömään mutta nykyään saa varoa etteivät ne liho; sitä päivää Jedin kanssa odotellessa :D Hitaasti kehittyminen ei kyllä meitä haittaa yhtään muuten kuin näyttelyiden kannalta, siellä kun pentujakin rokotetaan pentumaisesta olemuksesta... Noh, katellaan niitä enemmän myöhemmin eikä se kylläkään minulle ole yhtään tärkeää, kunhan on hauska saada arvio tuosta rekusta :) Kamalampaa olisi jos olisi harrastamista estävä perimä!

Sainpahan olla niin hirmu ylpeä Jedistä vastaanotolla. Odoteltaessa se istuskeli nätisti jaloissa. Kun sisään tuli äärimmäisen häsläävä englanninbulldoggi, se muutaman haukahduksen jälkeen oli taas mallikelpoisesti ja enkun omistajakin sanoi koiralleen että otapas tuosta mallia :) Verta otettaessa se ei inahtanut ollenkaan ja oli muutenkin nätisti pöydällä, vaikka viereisessä huoneessa kyseinen enkkubulldoggi piti kamalaa taistelua kun sen kynsiä leikattiin. Milloin tuosta koirasta tuli noinkin kiltti?!

Harmittavasti nyt Jediin on iskenyt ensimmäistä kertaa kunnon ripuli. Välillä se on aiemminkin ollut löysällä, mutta nyt se oli yhdellä lenkillä ihan vesilinjalla. Onneksi Canikur näyttää tehoavan. Ensimmäisenä iltana annoin sille riisiä ja vettä ja vähän sen ruoka-annoksesta, ettei se vaan nyt laihtuisi. Vastoin kaikkia odotuksia Jedi söi jokaisen riisinjyväsen. On sen ruokahalu jo huomattavasti parantunut puolen vuoden takaisesta!

Luustokuvien tuloksia odotellaan vieläkin... Postissa pitäisi tulla, ja nyt on mennyt jo yli kolme viikkoa. En jaksa odottaa, äh!

 Ulkoasua muutin kun ei tuolla enää ole talvistakaan. Saa heittää kommenttia, ainakin jos jollain olisi vinkki kuinka pitää banneri parempilaatuisena. Laatu kärsii kun pitää pienentää :(

Blogin synttärit!

Huomenna on kulunut vuosi siitä kun ensimmäisen kerran tänne raapustelin. Aika hassua, oikeastaan! Tämä on kyllä ollut varsin hauskaa puuhaa ja olen huomannut itse kehittyneeni kirjoittajana. Suunnittelen nykyään tarkemmin aiheet ja pidän joitakin tekstejä luonnoksena aika kauankin, niitä silloin tällöin muokkaillen ja ehkä lopulta julkaistenkin. Viime aikoina en tosin ole kirjoitellut muusta kuin treenikuulumisista, ja siksi annan puheenvuoron Teille, arvon lukija:

Toiveita? Risuja? Ruusuja? Ehdotuksia?

Ihan kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita. Välillä olisi kiva kirjoitella muustakin kuin treeneistä tai perusarjesta, mutta ei vaan keksi. Mitä meidän elämästä kiinnostaisi kuulla, vai onko treenilöpinät sitä kivointa luettavaa? Kirjoita tuohon alapuolelle vaan! :)

Urheilua penkillä ja radalla

Minä sitten rakastan olympialaisia! Kaikista hauskinta on seurata niitä hupsuimpia lajeja, kuten hiihdon freestyle, mahakelkkailu tai curling. Jälkimmäinen on yllätävänkin jännittävää seurata! :D Kaikista jännittävintä oli kyllä eilinen naisten hiihdon viesti. Hyvä Suomi! Otin aamupuhteeksi samalla kammata Jedin, ja kun tilanne oli jännittävimmillään niin aika tiuhaan meni käsi edestakaisin, lähti ainakin kaikki ylimääräinen karva!

Kisakatsomoa

Ollaanhan me itsekin treenattu. Tänään taas aamutuimaan suunnattiin hallille. Mulla oli suunnitelmissa treenata hyppytekniikkaa, mutta tänään myöhemmin on hallilla koulutus ja esteet oli sitä varten valmiina ratana niin en niitä ruvennut siirtelemään. Treenattiin siis tänäänkin näitä vähemmän  treenattuja esteitä, tällä kertaa pituutta, keppejä, muuria ja sitä rengasta. Vähän myös vahvistettiin irtoamista ja aloitettiin juoksukontaktit, kun hallilla oli sopivasti siihen se kehikko. Kuulostaa paljolta, mutta kaikkea vaan muutama toisto ja aikaa kului alta puoli tuntia.

Kepit 12 kappaletta meni ihan loistavasti. Aluksi yksinään ja sitten muutaman hypyn ja putken takaa. Hyvin onnistui Jedin tsempata, viimeksi treeneissä se ei kovasta vauhdista pystynyt keskittymään tarpeeksi niin vaativaan tehtävään. Vauhtiakin löytyi mukavasti, erityisesti kolmen viimeisen parin aikana. Taisi silloin tajuta että kohta tulee palkkaa, jee :D Sillä on nyt varmuus mukana, haki oikean välin joka kerta että kohta se vauhti tulee koko kepittelyyn mukaan, uskoisin. En usko että sitä tarvitsee vielä ainakaan erikseen treenata.

Muuri ja pituus on sinänsä sujunut, jos on ollut tarpeeksi vauhtia alla. Vahvistelin eri lähestymiskulmia, hyvin meni. Rengaskin sujui putken ja hypyn jälkeen, kun menin takaperin ketjuttamalla; ensin rengas, sitten hyppy ja rengas ja sitten vielä putki ennen näitä.

Ja uskomatonta miten nopeasti Jedi tajusi mitä sillä kehikko pitää tehdä. Aluksi vain palkkasin siihen katsomisesta, sitten siihen astumisesta, sen läpi ravaamisesta ja lopulta vain laukasta. Tähän meni vain noin 5 minuuttia aikaa! Nyt kun isukkiseni rakentaisi samanmoisen kotiin niin päästäisiin ihan kunnolla treenaamaan.


Olen toki nyt treenien jälkeen super_iloinen (alaviiva koska muuten näyttää että siinä lukee loinen :D) mutta kun pitkästä aikaa punnitsin Jedin niin tuli taas pieni ahdistus rintaan. Se ei ole kuukauden aikana saanut yhtään lisää painoa. Se on syönyt kohtuu hyvin ja ruoassa on niin paljon rasvaa kuin mahdollista, ollaan liikuttu paljon metsissä että lihakset kasvaisi, olen yrittänyt kaikkeni että se saisi lisää massaa. En ymmärrä, koska yhdessä vaiheessa se painoi reilut 7 kg, sitten paino putosi nirsoilun seurauksena ja nyt se on vakio 6,5 kg. Sinänsä Jedi ei ole liian laiha, mutta hyvin hoikka ja vähälihaksinen. Tokikaan numeroilla ei ole väliä, mutta sen mitat 39 cm/ 6,5 kg kuulostaa niin kovin vähäpainoiselta verrattuna muihin sheltteihin, samoissa korkeuksissa olevat painavat useamman kilon enemmän. Pitäisiköhän sitä käyttää eläinlääkärillä...?

Hyvän mielen treenejä

Sunnuntaiksi olin siis varanut hallin tunniksi treeneihin. Edellisenä yönä vaan tuli todella kipeä olo, itkin ja pyörin sängyssä useamman tunnin ja illallinen päätti tulla ulos samaa kautta kun oli tullut sisään... Jedi oli kunnon sairaanhoitajapoju, tuli syliin istumaan eikä siitä liikahtanut. Aamulla oli kuitenkin suht normaali olo vaikka yöunet jäivätkin todella lyhyiksi ja päätin lähteä treenaamaan. Onneksi päätinkin! :)

Jedi meni aivan superisti. Keskityttiin estetekniikkaan, eli otin rengasta, kuutta keppiä, pöytää ja puomia lyhkäsissä ja suorissa radanpätkissä. Rengas sujuu jo melkein aina jos se on ensimmäisenä esteenä mutta radan keskellä Jedi ei vaan tunnu tajuavan että mitä sen pitää tehdä. Tämä menee siis treenilistalle. Kepit menivät aika kivasti, vauhti on vaan aika verkkainen mutta kaikki lähestymiskulmat sujuvat, samaten takaaleikkaus kepeille ja valssi tai persjättö sen jälkeen. Jedi on niin nuori että sitä vauhtia rakennetaan sitten myöhemmin :) Pöytä ja puomi olivat ihan peruskamaa, hyvin sujui. Kaikista mahtavinta oli kuitenkin Jedin irtoaminen! Se on oppinut estehakuisuutta ja radanlukua nyt sen verran että jos on esteitä peräkkäin, ei tarvikaan jäädä katselemaan mammaa vaan voi jatkaa eteenpäin. Ihan uskomatonta, tuo koira oppii asioita itsestään! Nuohan ovat olleet mielessä ja treenilistalla, mutta ei pahemmin olla niitä ehditty katsoa. Mahtava koira. Treenilistalle ne pysyvät kuitenkin vieläkin, vielä löytyy paljon parannettavaa vaikka alulla ollaankin jo.

Maanantain ohjatuissa minulla oli käsissäni kunnon taskuraketti.  Muiden vuorolla se oli ihan sulaa vahaa käsissäni, venkoili ja huusi siihen malliin. Se oli ehkä aika ärsyttävää, mutta omalla tavallaan mielestäni ihan kivakin juttu. Sama meno jatkui nimittäin radalla. Tosi kiva, möllitasoinen ja suoraviivainen rata ja käsissä koira jolla oli ihan mahtava moottori ja vire.

Radalla tuotti ongelmia kepit ja seiskahyppy, kun se oli "väärinpäin". Kepeillä, joita siis taaskin vain kuusi kappaletta,Jedi tahtoi mennä väärältä puolelta sisään ja jarruttelu oli hankalaa kun toinen tuli vauhdilla putkesta. Kyllä sekin saatiin menemään ja mahtava poispäinkäännös seuraavalle putkelle! Seiskahypyllä ensin ihan vain jäin niin kauas että Jedi tuli hypyn toiselle puolelle ja siitä lähetin hyppyyn. Toimi jotenkuten. Opeteltiin sitten vastakäännös, ja taidettiin siihen lisätä persjättökin. En tiedä kuuluuko se vastakäännökseen normaalistikin :D Mutta uutta opittiin ja saatiin se onnistumaan. Radallakaan ei ollut sellaisia kunnon ongelmakohtia joita olisi pitänyt jäädä pitkäksi aikaa hinkkaamaan, vaan ongelmat selätettiin. Jedi myös irtosi ihan mahtavasti, nuo hyppysuorat mietityttivät aluksi ja ei niistä kuukausi sitten olisi tullut mitään, mutta niin vain Jedi pätevänä jatkoi esteeltä toiselle. Jäi niin hyvä mieli treeneistä!

Hihii, olen aika mahtava! Ei ihan eilen otettu kuva tämä.

Tylsä elämä

Nykyään tulle tänne vähän harvemmin kirjoiteltua, mutta ei ole nyt lähiaikoina ollut mitään kirjoiteltavaakaan. Maanantain aksat jäi välistä oman sairasteluni takia. Huomenna menen sitten omatoimisesti treenailemaan - kello 9. Koiran myötä menee viikonlopun unetkin, mutta ehkä se on sen arvoista! Tykkäisin kuitenkin käydä vähintään sen kerran viikossa treenaamassa.

Tällä hetkellä Jedi makailee tyytyväisenä karvamatolla. Käväistiin nimittäin kamulenkillä tutulla porukalla, Manun, Xidon ja Edin kanssa. Jedi käyttäytyi melkeinpä jopa mallikelpoisesti, mikä oli kyllä mukavaa vaihtelua sen teiniperseilyyn! Sieltä se aikuistuminen alkaa jo pilkottaa nurkan takana. Nyt kun nämä pentu-urootkin alkavat lähennellä enempi murrosikää niin Jedi sai vähän pippurisempaa kohtelua. Teki varmasti ihan hyvää, ettei se ole aina se pomo ja leikkien päällikkö.

Tricoloreilla on aina hauskempaa?

Excuse me, do you have a moment to talk about the Nakki?

Vetoleikkejä! Jaaaaa Jedi voittaa.

 Tajusinpa tässä yksi päivä ettei Jedille vaan taida nappulat sopia. Viime aikoina se on syönyt Orijenia eri laaduissa, se on ollut ainoa nappulamerkki joka on edes jotenkuten maistunut sille. Annoin sille metsälenkillä illalla noin desin nappulaa ja aamulla se teki ulos kolmet jätökset ja päivän aikana oli tullut yhdet sisälle. Se siis menee sen elimistön läpi eikä kasvata massaa sitten ollenkaan. Harmi, koska kyllähän se minun mielestäni on varsin laadukas merkki. Siirsin sen siis kokonaan pois nappulalta.

Jedihän on nyt syönyt enimmäkseen NEUta, joka on ollut maistuvuudeltaan ihan jees. Silloin tällöin jättää syömättä. Vaihtelun vuoksi ajattelin tehdä vähän "omaa" Neuta, varsinkin kun en oikein luota siihen että Neussa olisi kalsiumia tarpeeksi, kun se ei sisällä luuta vaan sisällysluettelossa lukee vain AB-piimä, mistä  kalkkia voisi saada.

Tuolta näytti kokkailut ennen uuniin menoa. Siinä on siis sika-nauta-jauhelihaa, naudan maksaa, kolme kananmunaa, yhden munan kuoret, voita, kalaöljyä, merilevää, naudanrasvajauhoa sekä kalkkia ja vitamiiniseosta kymmenen päivän tarpeen verran. Laskeskelin että tuosta reilusta kilosta tulisi Jedille noin kymmenen päivän ruuat, mutta ainakin maksa kutistui uunissa sen verran että tuli vain kahdeksan annosta. Eipä tuon niin väliä! Jedille muuten kelpaa kaikki ihmisille tarkoitetut tuotteet paljon paremmin kuin koirille tarkoitetut. Mushin sisäelinseokset on ihan yökök mutta tuo puhdas naudan maksa oli herkkua.

En laittanut ollenkaan kasviksia tai riisiä koska en usko Jedin niitä tarvitsevan, lisäksi Neussa niitä on että sieltä se saa varmaan tarpeeksi. Tuossa oli nyt todella paljon rasvoja kun Jediä yritetään lihottaa mutta tästähän voi soveltaa kaikenlaista. Kun kalaöljyt ja merilevät saa tuonne piilotettua niin ehkä Jedille saisi poroa tai riistaakin syötettyä jos vastaavaa mössöä kokeilisi eri lihoilla!