Loman iloja

Loman kunniaksi lähdimme Manun kanssa extempore koirapuistoon ja uimaan. Koko hommaan kului aikaa yhteensä yli kolme tuntia. Uimassa ensin Jedillä oli pelastusliivit, mutta ei se mennyt nekään päällä kuin vain kahlaamaan. Päätin sitten ottaa ne pois ja antaa sen olla luonnonlapsi ;)

PS. Omistajan oma projekti eli kestävyyskunnon kohentaminen on ottanut edistysaskeleita, ensimmäistä kertaa pääsin menemään koko vakiolenkkini (n.3km) ottamatta yhtäkään kävelyaskelta! Ja ei, en ryöminyt, vaan oikeasti juoksin KOKO matkan! Kylläpä tulee ihminen iloiseksi näistä pienistä edistyksistä. Tavoitteenani on kesän aikana kohottaa yksin kuntoa ja syksyllä ottaa koira mukaan lenkeille. Näin kesällä on sille ihan liian kuuma lähteä juoksemaan ja juokseminen on sille vielä turhan yksitoikkoista liikuntaa, onhan se vielä pentu. (Vaikkei se enää siltä ihan tunnukaan.)

Loppukevennykseksi näitä tunnettuja kuvia, jotka eivät ole siitä onnistuneimmasta päästä. Saanko esitellä, elegantti koirani:

Vesipeto!

Korvat katosi, kirjaimellisesti

Hyökkäykseen!

Manun ilme.

Ohh my God!

Kesä saapuu

Viime aikoina on oma aikani kulunut jokseenkin tällaisissa merkeissä:

 

Mutta nyt on taas enemmän aikaa koirailuille, kun koulustakin alkaa kesäloma! Suunnitelmissa on mätsäreitä ja tokossa sekä näyttelytreeneissä käymistä, vähän olen suunnitellut että voisi käydä agilityäkin treenamassa pentu- tai alkeiskurssin. Ihan vain meidän molempien iloksi, tosin eihän sitä koskaan tiedä vaikka innostuisimme molemmat siitä!

Jedille ostettiin myös pelastusliivit:

Eli ne päällä mennään harjoittelemaan uimista - kyllähän se varmaan luonnostaankin sen osaisi, mutta siitä syystä että koira voisi keskittyä ihan vain potkimiseen eikä pinnalla pysymiseen. Niissä on ihana kahvakin selässä, että koiraa voi itse uittaa! :D Ja tulevat ne myös tarpeeseen jos joudumme veneellä matkaamaan. 

Niin ja lisätään vielä että vaikka itselläni on ollut kiireitä niin Jedilläkin on ollut toimintaa, Kassu kävi yksi päivä kylässä ja äiti kävi sen kanssa mätsäreissä, ollen hienosti punaisten kolmas. 

7kk ja kuvia

Säkää löytyy jo 37 cm - nyt vain toivotaan ettei enää kasva, ihannepoika ;) Painoakin jo 5,8 kg, hitaasti mutta varmasti se nyt nousee.

Tänään käytiin reilun kuukauden tauon jälkeen katsomassa Kassua. Kassu oli joutunut koiran hyökkäyksen kohteeksi, joten ei tietenkään voinut hetkeen kohdata muita koiria. Minua vähän jännittikin, miten se nyt suhtautuisi Jediin, mutta onneksi kaikki meni hyvin. Nehän leikkivät kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan.

Niin, ja mehän kävimme viikko sitten taas mätsäreissä, tällä kertaa hieman huonommalla menestyksellä. Sininen nauha eikä sijoitusta, itse asiassa meidät passitettiin sinisten kehässä ensimmäisenä pois :D Tuomari taisi erityisesti arvostaa varmoja seisojia, ja Jedihän ei aina jaksa kovin kauaa pönöttää. Liikkeet sillä menee sitten paremmin. Mutta aina ei voi pärjätä, ja tuo oli loistavaa harjoitusta, sillä mätsäri oli hallissa, niin tuli kokemusta sitten hallinäyttelyitäkin varten. Suurin osa mätsäreistä kun kuitenkin pidetään ulkona.

Mamma, olen jo iso poika!

Mihin tämä aika kuluukaan... Jedikään ei ole enää pentu. Ainakaan pieni pentu. Se nostaa jo jalkaa. Kyllä. Kriisiähän tässä pukkaa, kun tuo jo näyttää melkein aikuiselta ja käyttäytyykin melkein jo kuin aikuinen. Oliskos se nyt uuden pennun paikka? ;) 

Noh, ei kyllä oikeasti, kyllähän tuon kehityksen huomaa jo käytöksestäkin. Niin ollaan teiniä, haukutaan koirille lenkillä, haukutaan kotona, unohdetaan korvat ja mitä "Tänne!" tarkoittikaan. Unohdetaan tontin rajat ja karataan vähän naapurin pihalle... Eikä jakseta keskittyä. Onhan välillä niitä paremmpiakin päiviä, jolloin tuo on varsinainen enkeli, ja kyllä ne auttavat siinä pitkän pinnan kasvattamisessa. 

Lähiaikoina olemme käyneet mökillä, metsässä ja Manulassa. On tuo aika suloinen, kun mökillä on niin pätevää poikaa. Koko ajan touhottamassa ja vahtimassa ettei kukaan karkaa. :') Lisäksi olen saanut toteuttaa sisäistä hammaslääkäriäni, kun viimein ostin Jedille hammasharjan ja olen sitä siihen totuttanut. Ihan hyvin sujuu jo!

Seuraavat kuvat ovat Manun omistajan ottamia - kävimme heidän kanssaan tänään lenkillä, yhteensä koko reissuun meni kolme tuntia! Oli hieman väsynyt pentu kotiin tultaessa.

Puikkonokka.

Kyllä, pellolla oli sohva - kuka lie sen sinne hyljännyt.

Liikakiloja? Joo, ei se oikeasti ole läski...

Melkein 7 kk kuva. Hienosti panta kaulassa, kurasena ja karvat miten sattuu. Huomenna sitten virallisempia!

Hihii, sijoituttiin

Tiistaina käytiin Pilkanmaan koululla mätsäreissä. Jedi meni aika nätisti, tosin tuulisen sää ja maata pitkin lentävä risu saivat keskittymisen hieman karkaamaan...Tulos oli kuitenkin hieno PUN3. Tosin pienten pentujen punaisia oli vain neljä, mutta ei sentään ihan viimeisiä oltu. ;) Palkinnoksi saatiin ruusuke, pokaali, possuvinkulelu ja omistajalle pipari - joka oli tosi pahaa. :D Kehän loputtua oli vähän ulkopuolinen fiilis, sillä mätsäri oli koulun vanhempainyhdistyksen järjestämä, ja kaikki muut taisivat tuntea toisena. Niinpä me lähdimme heti kehän jälkeen kotiin.

Tänään pyörähdettiin myös mätsärissä,  Mansikka-Ahon kentällä. Jedi sai ensimmäistä kertaa sinisen nauhan, mutta syykin oli aika selvä; kaikki pennut olivat samassa, ja meidän parina oli novascotiannoutaja, ja kun menimme yhdessä ympyrää, innostui Jedi vähän liikaa siitä että he juoksivat niin nopeasti. Muuten meni upeasti, yksilöliikkeet aivan mahtavasti ja seisoikin nätisti. Oli muuten erittäin mukava tuomari, jakoi jokaiselle parille neuvoja ja perusteli oikeasti valintansa. Meille hän kehui, että liikkeissä minun vauhtini oli juuri sopiva, koira ravaa nätisti oikeassa vauhdissa. Valintansa perusteli sillä, että vaikka molemmat menivät oikein hienosti, katkesi sheltillä välillä ajatus ja siksi meille sininen nauha. Sanoi kyllä, että molemmat ovat oikein hienoja ja tulevat vielä pärjäämään. En kyllä ollut yhtään pettynytkään, kilpakumppani meni erittäin kuuliaisesti, ei ottanut häiriötä mistään - vaikka olikin Jediä kuukauden nuorempi!

Sinisten kehässä meni onneksi paremmin. Pentuja oli taas aika vähän, neljä värikehissä, eli jokainen sai palkinnon. Ravattiin ympyrää, Jedi meni oikein nätisti, seisotettiin... Tuomari osoitti neljännen, ja kolmannen. Siinä vaiheessa olin jo aivan riemuissani, ollaan ainakin toisia! Tuomari käski meidät kaksi paria vielä mennä kierroksen ympäri. Sitten sainkin yllättyä - me tultiin ensimmäisiksi! Tuomari sanoi, että tässä kehässä sheltti esiintyi kaikkein varmimmin, ja oli heti alkukehästä asti todella vahvoilla. Sijoituksesta viis, mutta olin todella iloinen tästä kommentista ja siitä, että Jedi kuitenkin meni nätisti! Palintona oli 2kg Hauhaun ruokaa, namipussi ja tölkki jotain Pedigreen ruokaa, varsin avokätistä!

BIS- kehää odotettiin noin tunti. Yhteensä siellä oli yhdeksän, ja me tulimme seitsemänneksi. Ei aivan viimeisinä, lisäksi saimme vielä pokaalin ja Eukanuban ruokien alennuskuponkilappusen.  

Meillä tulee siis ruokaa riittämään. Kaiken kukkuraksi molemmissa mätsäreissä oli numerolappu samalla alennuskuponki Mustiin ja Mirriin. Maanantaina on vielä yksi mätsäri, sitten tuleekin ilmeisesti hieman taukoa; toukokuussa olisi vielä kaksi mätsäriä, mutta ne sattuvat juuri sellaisille päiville, että minulla on balettinäytös, ja kesäkuussakin olisi, mutta olen juuri silloin rippileirillä. Seuraava kehäkettuilu on ilmeisesti Mikkelin näyttelyssä heinäkuussa - harmi, koska itse pidän siitä niin paljon!
 

Kaikki Jepun tähän mennessä saadut palkinnot. Kohta täytyy ostaa vitriini niille :D

Viikonlopun meininki

Lauantaina kävi Manu kylässä, sunnuntaina heiteltiin palloa. Voiko pieni koira ollakaan onnellisempi? Annetaan kuvien puhua.

Vähän epätarkka kuva, muuta niin hauska :D

Jostain syystä Jedi nuolee aina parhaimpien koirakavereiden huulia,  yrittääköhän se sillä sitten sanoa että 'Mä tykkään susta, jee!'?

Manu ja metrikieli

Jedikin ihailee sitä.

Tällä osallistutiin Kaken blogissa olevaan valokuvauskilpailuun

Myös omistaja on iloinen; Jedin paino on viikossa noussut 300 grammaa! Ehkä se ei kohta ole enää niin 'kevyt rungoltaan' niin kuin erkkarin arvostelussa luki.