Mökillä Jedi kävi meidän mukana souturetkellä. Siellälkin se oli niin hienosti että sydän meinaa pakahtua. Aluksi matkusti minun sylissäni, mutta kun huomasin että ihan rauhassa se ottaa niin päästin sen vapaaksi. Siinä se katteli maisemia ja loppumatkasta kävi siihen "lattialle" makoilemaan. Ei merkkiäkään jännityksestä tai tylsistymisestä, pikkumies vain totesi että jahas, täällä sitä ollaan, kelpaa kyllä minulle. :)
Jedi sai myös totetuttaa itseään kaivamalla. Hää yritti vain auttaa kun tuo isäntäkin maata kaivaa vieressä!
Ja uimassa käytiin tietysti myös. Jedi meni jopa ihan hienosti pitempääkin lenkkiä, mutta ei ihan vapaaehtoisesti. Se pitää kantaa veteen ja jonkun pitää olla syvemmällä kutsumassa. Ei se kuitenkaan henkihieverissä mene suorinta tietä rantaan, mikä on postitiivista!
Vedet pitää r avistella kunnolla pois koska märkä = inha! Työ lopetetaan hinkkaamalla itseään ruohoon. |
Öinen sankari olis vielä halunnut soutelemaan |
Huomenna sitten suunta auton nokka aamutuimaan kohti Pohjois-Savoa ja shelttileiriä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti