Tuija Kokkosen koulutus 18.5.

Sunnuntaina käytiin meidän ensimmäisessä ulkopuolisessa koulutuksessa. Tykkäsin kyllä siitä ettei ollut mikään kiire kuten normitreeneissä. Ensin rakennettiin rata, tutustuttiin siihen ja katsottiin eri vaihtoehtoja ja sitten mentiin kaikki kaksi kertaa treenaamassa. Kaikki oli radalla juuri sen verran kun oli tarpeen, ei katsottu kellosta että kaikille tulee samat minuuttimäärät. Rata oli sellainen helppo kolmosten rata tai suht vaikea kakkosten rata. Lopuksi vielä puolisen tuntia vain juteltiin porukalla, opetustavoista ja kisoista sun muusta.

Mitäs uutta minä tästä sitten sain? No aika paljon sellaista minkä tiesin olevan ongelma, mutten vaan ollut kunnolla tiedostanut. Älä liiku niin kumarassa, muista kontakti-lähetys-ennakointi, muista rauha äläkä jätä koiraa suoriutumaan yksin sellaisissa tilanteissa joissa se ei voi suoriutua ilman minua.


Aluksi lähin ihan vaan tekemään rataa. Jedin irtoaminen ja estehakuisuus tuli yllätyksenä, kun ohjasin takaakierron samaan tapaan kuin aiemmin, se lähti parin metrin päässä olevaa estettä kohti. Eli vastedes takaakiertoihin hillitymmin, kun Jedi ei ole enää ihan niin minussa kiinni.

Seuraavaksi A-putki-erottelu. Sitä ei olla Jedille opetettu lainkaan, muutaman kerran on ollut puomi-putki-ansoja mutta aika harvoin. Pieni herra oppikin sen kerrasta, ja toisella toistolla lähti itse kiipeilemään ilman käskyjä :D Se on mun mielestä ihan positiivinen juttu, koska Jedi ei ollut käskyn alla. Jos se käskyn alta varastaa niin silloin kyllä tulee palautetta.

 Toisella kierroksella oli siis tarkoitus kokeilla vain mennä nollana läpi. Alku oli ihan sähläystä ja panikointia, johon kuuluukin sitten videolta "Rakas laps, sä hösläät taas. Nyt otat alusta ja rauhotut!"Alussa sitten ihan tarkoituksella vaan seisoin ja hengitin rauhallisesti ennen lähtöä. Ja ihan kivasti se menikin, lukuunottamatta aika levinnyttä pyöritystä.

Pyöritys keppien jälkeen oli siis kanssa uusi juttu. Ekalla kerralla Jedi oli jo niin väsynyt että se vain ravasi perässä - kuumuus vaikutti siihen hyvin nopeasti. Toisella kierroksella se oli innokkaampi, mutta ei oikein lähtenyt ohjaukseen mukaan. Tuijan mukaan kuitenkin oma ohjaukseni oli ihan fine. Luulen että Jedi vain kaipaa sitä omaa tilaa, eikä siis kyseinen ohjaustekniikka ole meille se ihan sopivin. En ehtinyt tätä kokeilla, mutta luulen että takaakiertosokkari olisi ollut thkä sopivin vaihtoehto. Pakkovalssin kanssa en oikein hahmottanut, että missä se aita nyt olikaan.

Oli ihan hauskaa ja opettavaista olla eri ihmisen katseen alla. Tuija patisti meitä kovasti kisaamaan, mutta ainakin voin toistaiseksi vedota siihen että pitää ensin saada keinu täyskorkuiseksi. :D