Tokomasennus

Kirjoitin melkein kuukausi sitten luonnokseksi pujottelujuttuja, mutten ole jaksanut julkaista sitä. Umppaan sen siis nyt tähän tokojuttujen sekaan.

Tällä hetkellähän tilanne on se, että Jedi osaa kyllä pujotella, se hakee hienosti kulmia, kestää minun liikettäni ja pujottelee jopa suht itsenäisesti. Mutta, vauhti uupuu. Vauhtia riittää ehkä möllitasolle ja ykkösluokkaan, mutta kun toivon mukaan meidän agilityura ei pääty sinne niin tahdon Jedin menevän alusta asti niin lujaa kuin pääsee.

Alunperin Jedille opetettiin kepit naksuttimen avulla. Nyt kun ajattelen, niin se ei ollut tosiaankaan paras tapa opettaa Jedille keppejä, vaikka se ehkä joillekin sopii. Kun Jedi ei ole perso ruuan perään ja perusvireeltään aika rauhallinen, niin pujottelustahan tuli vain temppu jossa se kävelee keppien puolelta toiselle. Alusta asti olisi pitänyt olla sitä vauhtia, lelu ja jeejee -meininkiä. Nyt sitten olen laittanut vinokepit takapihalle. Videomateriaalia on harmittavan vähän, koska useimmiten treenataan ex tempore lenkin jälkeen. Tässä kuitenkin videota kepeistä pari viikkoa sitten, ensimmäinen ja viimeinen keppi on vinossa ja muut suorassa. Nykyään on jo kaikki suorassa. Videolla ei ihan näy mutta teen siinä siis myös persjättöjä, valsseja ja takaaleikkauksia.



Mutta niitä tokojuttuja. Mulla on ollut ihan valtava innostuksen lopahtaminen noudon vuoksi. Jedi on useamman kerran oppinut noutamaan ja tehnyt sitä melkein hienosti, niin että on kasassa melkein valmis liike, kunnes se taas päättää että kapula on ällöttävä ja koko nouto hajoaa. Nyt olen yrittänyt opettaa koko hommaa ihan alkeista, siitä että Jedi tökkäisee maassa olevaa kapulaa, avaa vähän suutaan, ottaa sen suuhunsa jne. Jedi vain paineistuu ihan valtavan helposti tästä hommasta. Olen varmaan joskus kirjottanut etten ole koskaan huomannut Jedissä paineistumisen merkkejä - nyt olen. Muutamassa muussakin tilanteessa se on tehnyt samaa, katsoo minua surkeana korvat luimussa, sellaisissa tilanteissa kun se tietää mitä minä siltä haluan muttei vaan millään tahtoisi/pystyisi tehdä sitä. En itse ole mitenkään painostanut Jediä, vaan ollut hiljaa ja odottanut. Saattaa olla että se on oman turhautumiseni aistinut. Noudon opetus ei siis etene mihinkään, koska joka treenikerralla Jedi ei muista mitään edellisestä.

Treeni-into ei ole ollut ylimmillään mutta raahauduin kuitenkin eilen treeneihin, ensimmäistä kertaa jatkoryhmään. Vuosi sitten keväällä kirjoitin tänne että käydään kesä alkeisryhmässä ja sitten syksyllä mennään jatkoon. Se on vähän venähtänyt, koska olen valtavan saamaton ihminen; mieluummin pelaan varman päälle ja teen helppoja juttuja, enkä haasta itseäni. Olisin kyllä voinut siirtyä jatkoon jo aiemminkin.

Aluksi Jedi oli kamala, tuijotti muita koiria eikä jaksanut kuunnella minua ollenkaan. Huomasi ettei olla pitkään aikaan käyty treeneissä. Sitten Jedi oli ihana; teki täysillä, keskittyi, repi lelua innolla (se on viime aikoina ollut välillä hyvin välinpitämätön leluja kohtaan muiden koirien läsnä ollessa), lopussa se väsähti täysin; tunti ja vartti oli IHAN liian pitkä aika treenata.

Ensimmäisenä oli paikkamakuuharjoitus, alokkaan malliin mutta tietysti sai olla sopivalla etäisyydellä, palkata välissä ynnä muuta. Luotin siihen että Jedi pysyy, koska kaikki paikallapysyminen on ollut aina sen bravuuri. Se ei ole ihan tyypillinen sähikäissheltti, vaan omasta mielestäni pohjimmiltaan varsin rauhallinen luonne. Jöin siis ehkä puoliväliin oikeasta etäisyydestä, olisiko ollut noin seitsemän metriä, enkä palkannut välissä. Jedin vieressä oli sen mielestä aivan valtavan kiinnostava heeleri, jota se tuijotti melkein koko ajan, ja jossain vaiheessa se myös valahti lonkalleen. Muuten tosi hyvä.

Tehtiin luoksetuloa osissa. Ensin odotteluosuutta, eli jätettiin koira, mentiin parin metrin päähän ja palattiin koiran luo. Ei siis ollenkaan varsinaista luoksetuloa. Tässä ei mitään ongelmaa. Sitten tehtiin vauhtiharjoitusta. Koira odottamaan, lelu kädessä vähän matkan päähän ja vapautus, ei siis sivulletuloa. Lisäksi sitten se viimeinen osuus eli sivulletulo. Koira odottamaan ja vauhdikas kutsu sivulle. Kaikki osaset meni tosi kivasti ja Jedi tuli jopa joka kerta tosi suorasti sivulle.

Tehtiin myös liikkestä maahanmenoa eikä siitä ole oikeastaan mitään sanottavaa. Jedille se on tosi varma liike. Ainoastaan se ihana heeleri vei taas huomiota seuraamisosuudesta.

Lopuksi tehtiin vielä nämä molemmat liikket liikkuroituna kuten alokasluokassa ja me oltiin tietenkin viimeisenä vuorossa. En ihan tiedä mitä tapahtui, mutta Jedi alkoi siinä odotellessa haistella maata ihan hulluna. Ei siis mitään mm-kivoja-hajuja-tyyliä, vaan ihan koko ajan nenä maassa. Joko se oli vain niin väsynyt ja meni siksi sijaistoiminnoille, tai sitten se aisti oman pienen jännitykseni, paineistui ja meni siksi sijaistoiminnoille. Saattaa myös olla että sillä oli kamala jano tai kamala kakkahätä; kun lopulta päästiin ulos se joi joka ikisestä lammikosta ja teki tarpeensa. Kun sitten me oltiin suoritusvuorossa, sain lopulta Jedin keskittymään. Kaikki meni muuten kivasti mutta seuraamisessa kamalaa lahnailua ja luoksetulossa tuli ravilla. Se oli mielestäni ihan oikeutettuakin, sillä oltiin oltu yli tunti jo treeneissä. Ihan kiva että saa kattavasti treenattua, mutta ei se ole reilua koiria kohtaan. Mieluummin kävisin puolen tunnin treeneissä.

Pitää nyt katsoa tätä paineistumishommaa. Toivottavasti se liittyi vain väsymykseen. Noudon voisi kai laittaa jäähylle hetkeksi aikaa kun se avoin luokka ei kuitenkaan kutsu pitkään aikaan. Alokasluokka meillä on hyppyä lukuunottamatta jo miltei hallussa, ainoastaan seuraamisesta voisi hioa vähän käännöksiä. Hui! Pitää kuitenkin katsoa vähän miten nämä tokon sääntömuutokset vaikuttavat ja muuttuuko alokas ensi vuonna. Olen myös miettinyt että rally-toko voisi olla meidän juttu, ei noutamisia ja saisin kehua Jediä koko ajan. 

Vesileikkejä

Ei osaa kesä päättää että tuleeko vai ei, kun joka toinen viikko tuntuu olevan hellettä ja joka toinen viikko sataa ja on kylmää. Viikonloppuna nautittiin lämpimistä keleistä, sillä tälle viikolle on luvattu +3 astetta ja kaatosadetta. Jippii...

Koska Jedi ei itse ui vaan kahlailee vain rannassa saalistaen vettä, pistin sen uimaan laittamalla pelastusliivit niskaan ja kannoin syvemmälle. Yritin kovasti houkutella sitä tekemään pientä lenkkiä mutta herralla oli vai kova kiire päästä rantaan. Sen uimatekniikka ei kyllä ollut paras mahdollinen: pää mahdollisimman korkealla, joten etujalat roiskuttivat vettä ja kaiken lisäksi Jedi yritti sitten suulla napsia näitä roiskeita :D Keväällä tuli tänne Kouvolaankin koiruimala ja ollaan menossa sinne reilun viikon päästä. Toivottavasti Jedi oppisi siellä uimaan ja alkaisi sitten itsekin uimaan. Se olisi tosi hyvää lihastreeniä.

Tuija Kokkosen koulutus 18.5.

Sunnuntaina käytiin meidän ensimmäisessä ulkopuolisessa koulutuksessa. Tykkäsin kyllä siitä ettei ollut mikään kiire kuten normitreeneissä. Ensin rakennettiin rata, tutustuttiin siihen ja katsottiin eri vaihtoehtoja ja sitten mentiin kaikki kaksi kertaa treenaamassa. Kaikki oli radalla juuri sen verran kun oli tarpeen, ei katsottu kellosta että kaikille tulee samat minuuttimäärät. Rata oli sellainen helppo kolmosten rata tai suht vaikea kakkosten rata. Lopuksi vielä puolisen tuntia vain juteltiin porukalla, opetustavoista ja kisoista sun muusta.

Mitäs uutta minä tästä sitten sain? No aika paljon sellaista minkä tiesin olevan ongelma, mutten vaan ollut kunnolla tiedostanut. Älä liiku niin kumarassa, muista kontakti-lähetys-ennakointi, muista rauha äläkä jätä koiraa suoriutumaan yksin sellaisissa tilanteissa joissa se ei voi suoriutua ilman minua.


Aluksi lähin ihan vaan tekemään rataa. Jedin irtoaminen ja estehakuisuus tuli yllätyksenä, kun ohjasin takaakierron samaan tapaan kuin aiemmin, se lähti parin metrin päässä olevaa estettä kohti. Eli vastedes takaakiertoihin hillitymmin, kun Jedi ei ole enää ihan niin minussa kiinni.

Seuraavaksi A-putki-erottelu. Sitä ei olla Jedille opetettu lainkaan, muutaman kerran on ollut puomi-putki-ansoja mutta aika harvoin. Pieni herra oppikin sen kerrasta, ja toisella toistolla lähti itse kiipeilemään ilman käskyjä :D Se on mun mielestä ihan positiivinen juttu, koska Jedi ei ollut käskyn alla. Jos se käskyn alta varastaa niin silloin kyllä tulee palautetta.

 Toisella kierroksella oli siis tarkoitus kokeilla vain mennä nollana läpi. Alku oli ihan sähläystä ja panikointia, johon kuuluukin sitten videolta "Rakas laps, sä hösläät taas. Nyt otat alusta ja rauhotut!"Alussa sitten ihan tarkoituksella vaan seisoin ja hengitin rauhallisesti ennen lähtöä. Ja ihan kivasti se menikin, lukuunottamatta aika levinnyttä pyöritystä.

Pyöritys keppien jälkeen oli siis kanssa uusi juttu. Ekalla kerralla Jedi oli jo niin väsynyt että se vain ravasi perässä - kuumuus vaikutti siihen hyvin nopeasti. Toisella kierroksella se oli innokkaampi, mutta ei oikein lähtenyt ohjaukseen mukaan. Tuijan mukaan kuitenkin oma ohjaukseni oli ihan fine. Luulen että Jedi vain kaipaa sitä omaa tilaa, eikä siis kyseinen ohjaustekniikka ole meille se ihan sopivin. En ehtinyt tätä kokeilla, mutta luulen että takaakiertosokkari olisi ollut thkä sopivin vaihtoehto. Pakkovalssin kanssa en oikein hahmottanut, että missä se aita nyt olikaan.

Oli ihan hauskaa ja opettavaista olla eri ihmisen katseen alla. Tuija patisti meitä kovasti kisaamaan, mutta ainakin voin toistaiseksi vedota siihen että pitää ensin saada keinu täyskorkuiseksi. :D

Mikään ei ole koskaan varmaa

Edes Jedin puomisuoritukset. :D Eilen oli möllikisat ja osallistuttiin tällä kertaa mölliradalle, siellä ei siis ole keppejä, keinua eikä rengasta. Hassua kyllä, harvoin on myöskään vaikkapa pituutta tai pussia. Rataa vilkuillessani myhäilin että tää on ihan helppo nakki. No ei ollutkaan. Jedi oli ihan täynnä virtaa, eikä olla kahteen viikkoon menty kunnolla aksaa. Se oli siis hyvin innoissaan.



Olen tyytyväinen:

• Jedin irtoaminen
• Jedin vauhti
• maltoin mieleni ja uusin kontaktin vaikka siitä tulikin ylimääräisiä virhepisteitä
• Jedi ei hämmentynyt vieraasta paikasta
• yksikään rima ei tippunut vaikka oli korkeammalla kuin yleensä (35 cm)
• kotona videota katsellessa kuulin että joku huusi meille kehuja :D Paikan päällä en kuullut.

En ole tyytyväinen:

• PUOMI!
• omaan hipsutteluuni. Vauhtia, nainen!
• jäin liikaa varmistelemaan muurille -> olin puomin kohdalla liian kaukana takana -> Jedi ei ihan ymmärtänyt että sen pitää ryhtyä kiipeämään, kun oli vielä ihan vieras puomi.

Huomaa kyllä että kaikesta perus irtoamistreenistä on hyötyä. Olen siis melkein joka päivä joko sisällä tai takapihalla tehnyt sitä että sanon Jedille mene ja heitän lelun kun se lähtee. Eikä ole Jedi koskaan irronnut niin hienosti kuin tuolla radalla, jäin yhdessä kohtaa ihan jopa ihailemaan sitä ja menin vähän eri reittejä kuin olin suunnitellut; ei siis tarvinnut saattaa toiselle putkelle vaan takaaleikkasin edellisen esteen. Pitää nyt mennä kaikki mahdolliset möllikisat kokeilemassa, jotta saadaan tuntumaa eri paikkoihin ja esteisiin, ja jotta voisin treenata puomia kisavireessä. Normitreeneissä se sujuu täydellisesti, mutta nyt Jedillä oli niin mahottoman korkea vire ettei se malttanut pysähdellä.

Niin ja tämä suoritus riitti kuudenteen sijaan yhdeksästä. Ihanneaikakin alittui yli kuudella sekunnilla tupsta puomin kiertämisestä ja kontaktilla odottelusta huolimatta.

Kiireistä

Olen itse tällä hetkellä hyvin kiireinen, mikä toki nostattaa taas sitä huonon omatunnon potemista. Iltaisin joudun juoksemaan balettitreeneissä, enkä ehdi viedä Jediä lenkeille saatika sitten treenailla. Onneksi kuitenkin on muitakin ihmisiä taloudessa, mutta koska muut eivät uskalla pitää Jediä vapaana niin metsälenkit on nyt hyvin harvassa. Jedi on kuitenkin päässyt koirapuistossa tapaamaan taas Lumia, taitaa olla koirulit nyt olla ystävystyneet kun leikit löytyy jo tosi helposti :)

Meillä on ollut Jedin kanssa ollut vähän ongelmia yhteisen sävelen kanssa viime aikoina. Juoksuiset nartut on vähän sekoittaneet pikkumiehen päätä, eikä sille ole ruoka maistunut pariin päivään. Se on siis täten taas laihtunut. Voisin alkaa stressata tästä, mutta en taida jaksaa. Olkoon anorektikko jos niin halajaa. Nartut on ollut mielessä myös mätsäreissä. Käväistiin viime torstaina ja tänään. Jedin esiintyminen on ollut hyvin kaukana siitä hienoudesta jota se aiemmin väläytteli. Saatiin silti torstaina sijoitukseksi sinisten kolmas, tänään saatiin punainen nauha ilman sijoitusta. Olipahan muuten kerrankin oikeasti käytännölliset palkinnot, vaikkei ollutkaan mitään koiralle! Sain suklaata ja pahviset, taitettavat kaiuttimet. Toisin kuin Jedille, minulle kyllä kelpaa aina kaikki ruoka eikä minulla kaiuttimia ollutkaan ;) Onkin tullut saatua kaikista koiranristiäisistä jo niin monta köysilelua että kaapit pursuaa.

Joka kerta on muuten mätsäreissä tullut useampi ihminen ihastelemaan kuinka kiltisti Jedi on häkissään tai kuinka hupsulta se näyttää kun se kurkkii. Ei ole mun ikinä tarvinnut pelätä että se sieltä karkaisi vaikka jätänkin tuon yläluukun aina auki, Jedi jää vaan sinne söpösti kurkkimaan maailman menoa :)

Tää kuukausihan piti olla agilityvapaa, mutta suunnataan kuitenkin huomenna mölleihin ja sunnuntaina koulutukseen. Vähän jo vatsanpohjasta kutkuttelee... ;)

Terveyden tuulia

Silmätarkastus oli tänään; terveet näkimet vailla mitään ylimääräistä. Olin kyllä aika varma että Jediltä löytyisi niitä ylimääräisiä ripsiä, kun se silloin tällöin yrittää huitoa tassullaan silmäänsä. Ilmeisesti silloin on vain ollut roska kutittamassa. Iloinen olen, ainoa pieni epäkohta Jedin terveydessä on se pahuksen suhina sydämessä. Jos oikein optimistisesti ja positiivisesti ajatellaan niin ehkä sekin ajan myötä poistuu.

Eilen Jedi käväisi hieronnassa. Selkä oli oikealta puolelta jumissa, sekä niska vasemmalta puolelta. Etuosa oli tällä kertaa huomattavasti peremmassa kunnossa kuin pari kuukautta sitten. Takaosakin oli saanut lihaksia, vasemmasta jalasta ei enää melkein edes tunne reisiluuta kun on lihasta päällä :) Se on jo hvä alku. Oikea takajalka oli vielä melko lailla yhtä lihakseton kuin aiemmin. Positiivista on kuitenkin se että se on ylipäätään alkanut kasvattaa lihaksia. Pitää yrittä saada Jediä käyttämään oikeaa takajalkaansa enemmän ettei siitä tule ihan toispuoleinen. Lisäksi jatketaan hiekkakuoppakäyntejä, olen pyrkinyt käymään siellä vähintään kerran viikossa. Jedin täytyisi kulkea niitä ylösalas hiiiitaasti, kun vauhti on kova se unohtaa toisen jalkansa ja luottaa vain vasempaan  takajalkaan jolloin siitä tule kunnon muskelikoipi ja toinen jää luuksi ja nahaksi.

Jaa että taukoa vai.

Jokin siinä hallissa vetää puoleensa! Mutta pitäähän sitä suostua kun treeniseuraksi kutsutaan. Mira ja Manu siis jälleen seurana. Ajattelin etukäteen että treenataan keinua ja irtoamista, näitä tehtiinkin. En tosin malttanut olla kokeilematta kun oli valmis rata hallissa. Tässä siis kolmas ja viimeinen ratasuorituksista; siihen videoimisen mahdollisuuteen herää aina vasta liian myöhään.


Tää oli ainoa kerta näistä kolmesta suorituksesta, kun Jedi ei ennen A:ta karannut puomille. Se vaan tykkää siitä esteestä niin hirmuisesti.  Tää oli myös ainoa kerta, kun keppien jälkeinen takaakierto ei onnistunut, enkä tiedä mitä siinä oikein kävi. Kepitkin näyttävät näin videolla huomattavasti vaudikkaammilta kuin miltä ne tuntuu. Toki vauhtia ei voi koskaan olla liikaa.

Keinu- ja irtoamistreenistä ei ole videota kun Mira toimi avustajana. Hallin keinua voi säätää kolmeen eri korkeuteen ja tänään mentiin jo keskimmäisellä korkeudella. Keinu meni tosi kivasti, Mira oli keinun päässä hetsaamassa ja palkkaamassa Jediä. Kerran Jedi jopa karkasi keinulle, eli se ei taida olla sille enää yhtään epämiellyttävä paikka. Hyvä niin!

Irtoamista tehtiin koko hallin pituudelta. Laitoin peräkkäin hypyn, suoran putken, hypyn, pussin, pituusesteen, hypyn, muurin ja hypyn. Aluksi Jedi kiersi muurin ja pituuden, luultavasti kävi niin että se ei vain lukinnut niitä esteiksi kun niitä harvemmin mennään. Parin onnistuneen toiston jälkeen oli lopputulos se että minä jäin hallin toiseen päähän ja Jedi jatkoi matkaa ihan loppuun asti :) Tätä pitää treenata useamminkin.

Jedi pääsi myös taas tapaaman Lumia sekä kolmea muuta shelttineitiä, Moonaa, Ellaa ja Iitua. Jedi ei oikein aluksi päässyt leikkeihin mukaan, tytöt kun ovat samaa perhettä niin jotenkin leikkivät niin tiiviisti yhdessä. Muutaman kerran Jedikin innostui juoksentelemaan ja vastoin kaikkia odotuksia paini vanhimman rouvan, Iitun kanssa. Aluksi hienorouva näytti Jedille vähän hammasta, eikä se kuulemma usein innostu leikkimään tuntemattoimien koirien kanssa. Ehkä Jedi vaan oli niin ihana :) Kameran jätin kotiin kun sääennustus lupasi sadetta, mutta ei sitä sitten tullutkaan. Kuvat siis kännykkälaatua.

 Vasemmalla juomassa Moona, Jedi haistelee Iitua ja merleistä lähempänä kameraa on Ella ja merle silmät kiinni on Lumi :)

Jedin ja Iitun leikkejä

Mahtava fiilis

Agility on mahtavaa! Maanantaina mentiin ohjatuissa tuota rataa, ja tehtiin se nollana useampaan otteeseen :) Pakkovalssit, leijeröinnit ja irtoamiset sujui ihan mahtavasti. Yksi tyhjä hyppy siellä nimenomaan siksi että sen takaa leijeröintiin niin nelosputkeen kuin vitoshypyllekin. Tehtiin myös paria erilaista variaatiota samoilla esteillä, niihin kuului mm. putkijarru. Sitä ei olla Jedille opettamalla opetettu, kun sen irtoaminen on ollut aiemmin kehnonpuoleista, ja sellaset kohdat missä sitä käytettäisiin niin ollaan vaan kestetty niitä hirmuisia kaarteita :D Tällä kertaa Jedi kuitenkin reagoi heti täällä, täällä -huutoihin ja teki siis käytännössä putkijarrua! Ja tosi hienosti! Pitää joskus vielä opettaa tiukemmat käännökset, kun mitä luultavimmin pelkkä huutelu ei tule aina toimimaan, mutta se saa vielä vähän odottaa. Jedi on vihdoin alkanut irrota aika kivasti, niin en tahdo ottaa riskiä että se hajoaa.

Nyt joudutaan toukokuun ajan pitämään taukoa ohjatuista treeneistä. Itselläni on nyt niin kiireistä aikaa balettiharkkojen kanssa, kun valmistelemme esitystä. Vaikka ihan pikkiriikkisen harmittaa, niin täytyy kyllä todeta että tauko tehnee ihan hyvää ja keskitytään tokoon tämä kuukausi! Tosin saatan omatoimitreeneissä käydä (kuten tänään) ja onhan meillä yhet möllikisatkin tulossa.

Tänään siis käväistiin hallilla. Koska ohjatuissa pystytään aina harjoittelemaan rataa, niin keskityn näissä omissa treeneissä yleensä vain estetekniikkaan tai ohjauskuvioihin. Tänään menin puomia, rengasta ja kolmen hypyn kanssa takaaleikkausta, takaakiertoja, ennakoivia valsseja ja päällejuoksuja. Mira otti kuvia - kiitos siitä. Ihan kiva saada välillä myös pysäytettyjä kuvia, vaikka videot ovatkin tärkeitä. Mutta vähän erilaisia muistoja aina välillä.

Tässä on juuri tapahtumassa onnistunut takaaleikkaus! Läpimurto!

 Rengas meni tänään poikkeuksellisesti tosi hyvin. Ainoastaan kerran ~10 kerrasta Jedi meni kehikosta, mutta sekin taisi mennä oman ohjaukseni piikkiin, kun sekoilin jotain ihmeellistä je Jedi vähän hämmentyi.

 Oon aika ylpeä Jedin puomisuorituksista, se menee nykyään laukalla ihan loppuun asti, pysähtyy hienosti ja lähtee vasta kun sanon luvan. Tänään se meni myös tosi itsenäisesti, pystyin jäämään taakse mutta silti löytyi oikea paikka. Jes!