Agilitypohdintaa ja koirakavereita

Lauantaina oli seurailemassa Kouvolan seudun seurakoirakerhon virallisia agikisoja. Takaisin tulin treeni-innosta puhkuen. En ihan koko kisoja katsonut, mutta siihen kuuteen ja puoleen tuntiin mahtui kyllä jos monenmoista menijää. Toisaalta oma kisakynnykseni aleni huomattavasti, kun huomasin että etenkin ykkösluokassa näkyy jos jonkinmoista menijää. Mua kyllä vähän ihmetytti, kun todella harvalla kolmosluokkalaisellakaan oli mun kriteereihin hienot kontaktit, varsinkaan puomilla. Tosi monet koirat jäi alasmenon puoliväliin ja toisaalta monet roiskaisi ihan törkeästi loikaten yli, vaikka omistaja huusi jossain kaukana että koske, koske. Vielä enemmän ihmetytti se että ihmiset antoivat koiriensa roiskia puomin lisäksi vaikkapa keinun. Ehkä mä olen vaan enemmän perfektionisti kuin muut, mutta jos Jedi joskus kisoissa vetäisisi lentokeinun niin vähintään uusisin sen ja mahdollisesti sen jälkeen poistuisin vaan radalta, kuten jotkut harvat sitten tekivätkin. Saattaa ehkä olla että sitten kun oikeasti itse olen siellä radalla niin en näin ajattelekaan, mutta tällaisia ajatuksia vaan nousi pintaan.

En nyt kuitenkaan muita tahdo suuresti kritisoida, mutta se mitä näen toisten suorituksissa jotenkin tukee sitä omaa ajatusta ja sitä, mikä mun oma visio tästä lajista on. Kuitenkin myös ihastelin tajuttoman hienoja keppejä ja upeaa irtoamista, ja päätin että mekin mennään vielä joskus niin hienosti. Mulle ei riitä sinne päin, vaan tahdon asioiden menevän nappiin. Mä tahdonkin Jedin keppisuoritukseen rutkasti lisää vauhtia, ja olenkin nyt pystyttänyt takapihalle vinokepit. Se toki menee nyt tosi lujaa kun sen ei käytännössä tarvitse pujotella ollenkaan. Saa nähä mitä tapahtuu kun kepit vähän suoristuu.


Noh, pohdinnoista toimintaan! Tänään oli  jälleen kerran reippailupäivä. Käväistiin aamupäivällä Kassun kanssa metsälenkillä. Alunperin piti mennä sellanen kolmisen kilometrin lenkki mutta se venyikin melkein kymmeneen kilometriin. Hauskaa oli! Aikaa meni melkein kaksi tuntia. Matkan varrella Kassu kävi jokaisen lammikon ja lätäkön läpi, tätä Jedi ihmetteli kovin. Miten kukaan voi tykätä vedestä, se on ihan märkää?! Kyllä Jedikin meni sitten vähän kastautumaan, mutta vain tassuihin asti :D

Parin tunnin päästä mentiinkin sitten tapaamaan Lumi-tätiä. Pieni likka oli kasvanut kovasti sitten viime kerran ja Jedikin käyttäytyi tosi nätisti, johtui varmaankin siitä että se oli päivän lenkin jäljiltä vielä väsynyt ja ehkä se on vähän aikuistunutkin. Pari kertaa  kaksikko intoutui juoksentelemaan mutta muuten ne lähinnä yhdessä haisteli koirapuiston hajuja. Oli molemmat ilmeisesti aika väsyneitä. Harmi vaan että oli aika pilvistä, ei kuvat oikein onnistuneet.

Littleshet's Song of Ice & Littleshet's Mysterious Dark Moon

Ei sitä nyt niin kauaa jaksa istua poseeraamassa...