Pieni näyttelyporsas

Jedin mielestä näyttelyt ovat ihan typerä juttu. Niin tylsää. Eikä se tykkää siitä puleeraamisesta yhtään. Kamalaa pikkukoirien kiusaamista.

Onks mun oikeesti IHAN pakko käydä pesulla?

Hei, älä viitti. Voisin mä kuivata itseni myös pyörimällä sun sängyssä.

Myös kehässä sipsuttelu oli tänään Lahden ryhmiksessä Jedin mielestä jotain aivan ylitsepääsemättömän kamalaa. Sitä ei kiinnostanut yhtään mikään muu kuin muut koirat. Oli työn ja tuskan takana saada se edes jotenkin seisomaan hetki paikallaan, ja silloinkin piti pitää pientä ölinää, kun jollain oli niiiin kamalan tylsää. Huoh. Ihan kuin hihnan päässä olisi ollut se puolivuotias pennunnulikka, joka ei osannut näyttelujuttuja, se, joka mulla oli Nurmijärven erkkarissa mukana, eikä jo kehiä kierrellyt, melkein aikuinen koira! Ehkä tämä huono käytös annettaneen anteeksi, kun kyseessä oli Jedin ensimmäiset näyttelyt hallissa - onhan se melu hieman suurempi kaiun kanssa - mutta olisin silti kyllä odottanut edes hieman parempaa käytöstä.

Huono poseeraus mutta parempaan ei pystytty. Mulla oli namina voissa paistettua kanaa mutta tämä herra sylkäisi ne pois kun ei vaan kiinnostanut! Kotona kyllä kelpas, pah!

Kaikesta huolimatta Jedi todettiin tuttuun tapaan Erittäin Hyväksi shetlantilaiseksi.

"14 kk vanha, vielä kovin kevytluustoinen uros. Hyvä purenta. Kaunisilmeinen pää jossa voisi olla selvempi sukupuolileima. Eteen toivoisin enemmän kulmauksia, selvemmän eturinnan ja vankemman rintakehän. Voisi liikkua pidemmällä askeleella. Nostaa turhan korkealle häntäänsä. Kaunis väritys. Hyvä turkinlaatu" - tuomarina Tarja Löfman

Meidän näyttelykäynnit jää nyt pienoiselle tauolle ja katsoa mitä Jedistä sanotaan sitten kun se on vähän kehittyneempi ja massakkaampi. Ehkä voisi muutaman kerran käydä nuorten luokassa pyörähtämässä, ainakin tuolla Kouvolan perinteisessä näyttelyssä kun kerta kotipaikkakunnalla on!

Ei lähdetty näyttelystä heti kotiin vaan käväistiin siskollani kylässä kun kerta Lahteen asti oli tultu. Jedi oli niin hirmu iloinen kun näki laumanjäsentä pitkästä aikaa, häntä vispasi niin kovasti että oli koko takapuoli liikkeessä :D Samalla kävästiin piiitkästä aikaa koirapuistossa, kun sellainen ihan vieressä oli. Ei olla pitkään aikaan koirapuistoissa käyty kun meidän lähellä niissä ei ikinä ole ketään. Jedi oli ihan tulta ja tappuraa puistoon mentäessä ja vähän aikaa piti muistutella että hei, en tykkää jos haukut hihnassa muille koirille. Ennestään puistossa oli staffi ja muutama isomman puoleinen sekarotuinen, ja Jedi isoine egoineen lähti salamana mukaan leikkeihin - ja sai vähän turpiinsa. Pelästyin ihan kamalasti, kun yhtäkkiä kuului kamalaa örinää ja kiljumista, kun Jedi oli jäänyt vähän jalkoihin :( Onneksi ei käynyt mitään, Jedi vain vähän pelästyi. Vähän aikaa se pyöri minun jaloissa turvassa mutta sitten meni taas haistelemaan tätä ärhäkkää staffia. Onneksi Jedi ei ole kovinkaan pehmeä luonteeltaan, niin sille ei jäänyt traumoja. Vähän ajan päästä puistoon tuli söppänä beaglenpentu, joka oli aika täydellinen painikaveri Jedille, sopivan kokoinen ja tarpeeksi temperamenttinen sanomaan kun Jedi alkaa nylkyttämään (jep, teinipoika on alkanut tehdä sitä kaikille koirille...)