Murkkupojan paluu

Maanantaisia treenejä voi pitkästä aikaa kuvata sanalla plääh. Jedi kyllä ajoittain meni kivasti, mutta välillä oli muut koirat mielenkiintoisempia. Jedi meni häntä pystyssä miten tykkäsi ja louskutti minulle leukojaan. Silloin tajusin että sillä taitaa olla toinen teinikausi menossa, siitä kieli näyttelyreissukin ja hihnakäytös; kyllä jokainen vastaantuleva koira on vähintäänkin pöhinän arvoinen, osa jopa ihan haukkumisen! Koutsi onneksi lohdutti että muutaman kuukauden päästä se on taas ihan eri koira, ja toivotaan niin. Olen kyllä jostain lukenut että koirilla olisi kaksi ns. teini-ikää, siinä noin 8 kk iässä ja sitten päälle vuosikkaana, ja niin on Jedinkin henkinen kehitys mennyt.

Jätinpä tokotreenitkin tänään väliin, turha sinne on mennä hermoja raastamaan. Toisaalta se kyllä kaipaisi harjoittelua koirähäiriössä ja vähän oikaisua siitä miten toimitaan muiden koirien lähellä, mutta tämä pieni tauko tehnee ihan hyvää. Käydään sitten muutaman kerran ihan alkeistunneilla hölläilemässä ennen kuin mennään sinne jatkotason tunneille. Mulla on vaan vähän oma tokoinnostus nollassa, vaikka joka päivä treenataankin jotakin pientä. Jedi on kuin huomaamatta oppinut seuraamisessa kääntymään vasemmalle ja noutamaankin! Mutta kun ei innosta niin mitäpä sitä suu irveessä treenaamaan.

Pitäisi niiden juoksukontaktienkin opettelu aloittaa pikkuhiljaa. Päätin opettaa ne boxitekniikalla ja pitäisi nyt jostain hommata viemäriputkea tai muuta materiaalia mistä tekaista neliöt.

Aina ei jaksa totella.