Lasten suusta se totuus tulee

Ai että, vieläkin naurattaa! Pari päivää sitten oltiin tulossa lenkiltä, kun naapurimme pyysi josko voisivat lapsenlapsensa kanssa vähän moikata Jediä. Toki tämä kävi ja Jedi olikin todella nätisti ja rauhallisesti 1,5-vuotiaan lapsukaisen rapsuteltavana ja taputeltavana. Tämä naapurini sitten sanoi lapsenlapselleen että eikös olekin ihana hauva, johon taapero hyvin topakasti vastasi että "EI!" :D Sain sitten selitystä että pieni ei osaa puhua ja ei on ainoita sanoja mitä vielä osaa sanoa. Joka tapauksessa mulla oli kamalan hauskaa, ei sitä aina voi kaikkia miellyttä!

Hauskoista taaperoista agilityyn. Möllikisoissa meni kontaktit jokseenkin huonosti, ja ilokseni kouluttajamme muisti pienen valituksen asiasta ja maanantaina olikin sitten luvassa hyvin simppeli rata, jossa oli kaikki kontaktiesteet. Päästiin siis vähän korjailemaan kisavireen aiheuttamia virheitä. Suureksi yllätykseni voisi melkein sanoa että ne sujuivat aika täydellisesti! Puomi oli vauhdikas ja Jedi pysähtyi täsmällisesti, keinu sujui nopeammin kuin koskaan ja Jedi meni ihan päähän asti, A:lla tuli tosi nopeasti ja varmasti. Ajattelin silti mennä vähän kertailemaan itsekseni perjantaina. Tällä kertaa vauhtia oli selvästi vähemmän, mutta pistäisin sen sen piikkiin että ei ollut radan osana ja vire oli paljon alempana. Varmaan parempi jättää kontaktien ylimääräinen treenaaminen vähemmälle, Jedillä on kuitenkin selvä käsitys mitä sen pitää tehdä. Toivon mukaan vauhtia tulee sitten tottumuksen myötä, jos ei, niin mietitään uudelleen mitä tehdään.

Pitkä päivä

Keskiviikkona oli seuran möllikisat ja minä suuntasin sinne paitsi talkoilemaan niin myös menemään Jedin kanssa pari rataa, vähän testaamaan kontakteja kisatilanteessa. Nämä olivatkin mun ensimmäiset talkootyöt ja aika pitkä päivä oli niin minulla kuin Jedilläkin, vaikka mulla hienosti palvelu pelaakin ja Jedi tuli paikalle vasta jälkikäteen äitini saattelemana - tosin alustava arvioini siitä että kisaavien rata alkaisi ehkä joskus seitsemältä meni aika metsään ja Jedillekin tuli muutama tunti odottelua.

Kontaktien toimivuutta kisatilanteessa oli siis tarkoitus testata. Sanoisin että kaikilla on nyt suuntansa, mutta varmuutta ja kokemusta kaivataan eikä siihen kokemukseen muuta lääkettä olekaan kuin kisaaminen. Keinu meni molemmilla radoilla hienosti, ekalla radalla puomilla vähän arasteli mutta seuraavalla kerralla Jedi jo tunnisti tai muisti että kyseessä on puomi eikä keinu. Toisella radalla Jedi lähti sekä puomilta että A:lta ennen aikojaan, en muista milloin se viimeksi olisi niin tehnyt! Kierrokset olivat kisatilanteen takia niin korkealla ettei pieni piski mitenkään malttanut. An jälkeen karjaisin vähän turhan ponnekkaasti mutta seuraavan kerran puomilla tuli sentään pysähdys, vaikka aika hitaasti se sujuikin. Nyt sitten vaan taas kontaktitreeniä, puomilla vauhtia ja A:lla sekä puomilla sitä pysähtymisen muistuttelua.

Noin muutenhan molemmat radat menivät hylyksi jo kolmannella esteellä. Ensimmäisellä radalla oma ohjaamiseni oli vähän huonoa, toisella kerralla Jedi taisi olla sitä mieltä että hää kyllä tietää miten rata menee. Kepeillä päätin testata rajoja ja päädyin takaaleikkaukseen. Ekalla radalla melkein törmättiin Jedin kanssa ja silti se haki kepit oikein, ihan superotus! Toisella kertaa oli parempi lähestyminen mutta Jedi jätti viimeisen välin pujottelematta, itse olin jo niin ohjaamassa etten yhtään tajunnut. Onneksi se ei ole ollut meillä yleinen ongelma.

Kesä hiljan tulee

Aurinkoisista säistä ollaan saatu nauttia ilmeisesti koko Suomessa viime päivät. Voi kunpa aurinko pysyisi täällä vielä pidempäänkin!

Niin ihanaa kuin auringonpaiste onkin, niin sillä(kin) on omat huonot puolensa. Meidän treenihallithan ovat entisiä kasvihuoneita eli kun aurinko paistaa, lämpötila nousee hyvin nopeasti ja tehokkaasti. Eilen käväistiin Maiju Korhosen koulutuksessa ja oli aivan kesäinen fiilis kuumuuden vuoksi. Jedistä näki, kuinka kevään ensimmäinen kuuman ilman treeni vei tottumattomuudesta johtuen mehuja, mutta tosi hienosti Jedi tsemppasi. Rimat oli ihan vaan 25 cm.

Oli joka tapauksessa todella mukava koulutus! Mitään ihan maatamullistavaa en oppinut, mutta sellaisia pieniä huomioon otettavia asioita. Ja loppujen lopuksi ne pienet asiat muodostavat yhdessä suuren kokonaisuuden. Todella kivoin fiiliksin lähdettiin pois, ai kamala kun harmittaa ettei saatu yhtään videolle menoa.

Suurin piirtein tällainen rata oli.

Melkein päästiin koko rata läpi, mitä en kyllä todellakaan kuvitellut tapahtuvan kun ratapiirroksen näin - se vaikutti niin hankalalta. Todellisuudessa se oli kyllä juuri sopivan haastava, meidän osaamisen ylärajoilla. Ei kuitenkaan mitään nollatulosta haettu, vaan tehtiin pätkissä. Alku sujui yllättävän hyvin, pystyin olemaan lähellä kolmosta ja kakkoselle riitti pelkkä tönäisy ja liikkeellelähtö. Ei varmasti olisi tällainen itsenäisyys onnistunut pari kuukautta sitten! Nelosen jälkeen Jedi tahtoi kaarrattaa ja sen jälkeen hakea vitosta takaakiertona. Loppujen lopuksi paras vaihtoehto oli nelosella vastakäännös, mitä Maijukin alussa vähän epäili, kun siinä jäi vähän pyörimään paikalleen, mutta Jedi kaipaa aina välillä tilaa suorittamiseen niin paikallaan pyöriminen ei haitannut lainkaan. Kutosella saksalainen joka toimii kyllä, kunhan muistan heti kun Jedi irtoaa takaakiertoon näyttää jo vastakättä. Kepeillä tein takaaleikkauksen ja siinä Jedi kaipasi myös riittävästi tilaa hakeakseen oikean välin. 10-11 välistäveto oli aika hankala, etenkin kun se välistäveto on edelleen niin pirun hankalaa sekä minulle ja Jedille, mutta lisähaastetta toi vielä pitkä vienti ja kova vauhti. Kyllä se sitten suurinpiirtein sujui kunhan muistan vetää tarpeeksi voimakkaasti ja pitää katseen Jedissä. Oikean putkensuun löytymiseen ei kyllä ollut toivoakaan... Sieltä puomille oli aika simppeliä, 14-15-16 sujui valssaillen. 21 tein niistosokkarin, joissa mun vaan täytyy malttaa odottaa että Jedi lukittaa hypyn, muuten sille iskee uskonpuute ja minun lähtiessä liikkeellä se jättääkin hyppäämättä. Tästä päästiin vielä kaksi seuraavaa hyppyä, sitten Jedi alkoi olla jo niin väsynyt ettei ollut järkeä enää jatkaa.

Toivottavasti nyt alkaa välistävedot, saksalaiset ja niistosokkarit toimia vähän varmemmin! Saksalaisessa ja niistosokkarissa käy usein niin että Jedi menee kokonaan ohi tai kieltää, tähän sain neuvoa että siitä vain pysähdyn ja vaadin hyppäämistä jotta Jedi tajuaa että se hyppy täytyy oikeasti mennä. Aiemmin olen vain ottanut uudestaan parin esteen takaa, eikä Jedi tai koira ylipäätään välttämättä silloin tajua mikä meni ensimmäisellä kerralla pieleen. Maiju sanoi että Jedi on kyllä todella älykäs, se tajusi melkein heti mikä meni pieleen ja hyppäsi sitten. Nyt vain kaikkia vinkkejä toteuttamaan niin eiköhän meidän menoon tule taas lisää varmuutta :)

Nams

Hetki sitten heräsin siihen todellisuuteen että nakeissa on paljon suolaa ja nitriittiä. Varsin yksinkertainen asia mutta niin vain olen sen täysin sivuuttanut. Koska treeneissä voi hyvinkin mennä Jedin kitaan kaksikin nakkia palkan muodossa (Jedin kokoon suhteutettuna paljon), olen miettinyt jotain terveellisempää vaihtoehtoa namiksi. Jedin tuntien tämä ei ole aivan helppo homma, sillä herran makuaistilla on hyvin selkeät vaatimukset sille, mikä on syötäväksi kelpaavaa, saatika sitten niin hyvää että sen eteen tekisi mitä vain.

Tänään oli siis namintekopäivä: kattila porisemaan ja kivipiirat ja sian munuainen keittymään.

Kun elimet ovat kypsiä niin  pilkon ne pienemmiksi paloiksi, laitan uuniin vielä vähän kuivumaan, jaan pusseihin ja laitan jääkaappiin ja pakkaseen. Pakkasesta voi sitten ottaa myöhemmin sulamaan tarvittavan määrän, kun jääkapissa tämä tavara ei säily kauaa.

Kivipiirat keitettynä

Koko satsi valmiina

Olen joskus aiemminkin keitellyt broilerin sydämiä ja kivipiiraa nameiksi, mutta se on ollut kertaluontoista lähinnä nakkien helppouden takia. Kivipiiran maittavuus siis taattu, reaktiota munuaiseen odotan innolla. Menneellä viikolla keitin myös sian sydämen, joka oli Jedin mielestä ehkä jopa parempaa kuin nakit. Ainoa miinuspuoli on se, että siinä on  suonia ja onteloita, joten siinä on hieman vähemmän namiksi kelpaavaa tavaraa. Kelpuutan itse vain tiiviin tavaran, jotta taskut pysyisivät edes suht siisteinä. Höttöisimmät kohdat laitoin erikseen jääkaappiin ja laitoin parina päivänä Jedin ruoan joukkoon. Kokeilun arvoista olisi myös maksa, treenatessa saisi sitten A-vitamiinin tarvettakin tyydytettyä. Yksi vaihtoehto on tehdä myös sosetta lihasta/sisäelimestä, sekoittaa joukkoon esimerkiksi kananmunaa ja jauhoja pitämään seosta kasassa ja tunkea uuniin - esimerkiksi tässä on yksityiskohtaisemmat ohjeet. Vielä en ole tätä malttanut kokeilla.

Tämän namivallankumouksen yhteydessä on tapahtunut myös pieni ruokavallankumous. Jedi saa nykyään huomattavasti enemmän lihaa ja sisäelimiä ja kuivaruoan määrä on vähentynyt. Edelleen Jedi kuitenkin saa nappuloita, ne toimivat hyvänä kuidunlähteenä ja takaavat sitä ettei mistään ravintoaineesta tule vahingossakaan puutetta. Nappulana on tällä hetkellä Pure Naturalin Active, joka on maistuvuudeltaan ollut huippuluokkaa - kelpaa Jedille ihan naminakin, joskaan ei se mikään superherkku ole. Myös proteiinin ja rasvan prosenttiosuudet ovat minua miellyttäviä, 34/27. Olen myös laskenut vitamiinien ja kivennäisaineiden tarvetta ja tällä hetkellä Jedi saa purkista D- ja E-vitamiinit, sinkin, kalkin ja rankkojen treenien/kisojen aikaan magnesiumin.

Olen huomannut todella suuren eron Jedissä! Paitsi että turkki kiiltää ja on tuuheaa, kynnet ovat vahvemmat ja lihaksia on enemmän, on Jediin tullut oikeasti lisää energiaa. Epäilen että magnesium ja E-vitamiini pitävät lihakset paremmassa kunnossa ja kun ei ole niin paljoa jumeja niin on mukavampi ollakin. Lisäksi Jedi on syönyt todella hyvin ja se tuntuu nykyään jopa varsin ahneelta. Se voi toki johtua siitä, että Jedillä on ikää lisää, Jedin sukulaisistakin osa on nuorempana olleet huonoja syömään ja vanhemmiten alkaneet syömään paremmin. Tietysti Jedi myös tykkää lihasta enemmän kuin nappulasta, mutta aiemmin se on reilusti jättänyt nappulat ja muut "pahat" ruuat syömättä ja närppinyt lihat, nykyään se syö aina kupin tyhjäksi, myös ne pahat ruoat. Mutta luulen myös ettei Jediä närästä ainakaan niin paljoa kuin aiemmin, eli ruoka maittaa siksi paremmin.

Näkyvä muutos Jedissä on saanut minut innostumaan sen ruokavalion kehittämisestä vielä parempaan suuntaan, joten laskutoimitukset ja tiedon hankkiminen jatkuvat! Ehkä joskus vielä Jedi siirtyy kokonaan raakaruoalle, en tiedä vielä.

Treenit ja fyssarikäynti

Ei vaan jaksa keksiä mieikuvituksellisempaa otsikkoa! Eilen oli kuitenkin vaihteeksi todella mukavasti menneet treenit. Otin riskejä mm. tekemällä persjättöjä, yleensä kun turvaudun valssailuun. Pitäisi vaan luottaa koiraan enemmän, kyllä se menee vaikken ihan koko aikaa näkisikään. Tuli myös vahvistettua takaaleikkausta ja pitkästä aikaa tuli jotain ihan uutta, nimittäin japanilainen! Se siis tuolla kahdella viimeisellä hypyllä ja toimi kyllä paljon paremmin kuin välistäveto, Jedi meni suorastaan siivekkeitä nuollen! Mitä olen muiden treenivideoita nähnyt niin se ainakin näyttää sellaiselta tuplapersjätöltä, mutta me tehtiin niin että oli oikeastaan valssi ja persjättö peräkkäin. Tätä pitää nyt mennä treenaamaan lisää että uskaltaisi joskus vaikka kisoissakin tehdä, sopi nimittäin Jedille todella hyvin. Olin todella skeptinen että Jedi tajuaisi hypätä niin pienestä kulmasta, mutta aina se vaan hypyn yli sujahti.

Tänään Jedi pääsi sitten fysioterapeutin käsittelyyn. Oikea lapa oli aika kireä ja selkä keskiosilta todella jäykkä. Jedi olikin siis aivan vinossa oikealle ja se näkyi liikkeissäkin. Noin muuten ei ollut mitään suurempaa pielessä ja Jedi saatiin kertahoidolla suoraksi. Jedi sai kehuja kuinka helppo hoidettava ja kivaluontoinen sheltti se on :) Jedillä ei myöskään ole enää niinkään puolieroa ja lihaksiakin jo ihan mukavasti, että kyllä kelpaa taas treenata!

Suorat mutkiksi

 Viime viikon treenit menivät osittain todella hyvin ja osittain todella huonosti. Mutta sellaista se aina välillä on. Molempia treenejä kyllä tarvitaan! Onnistumisia siksi, että pysyy motivaatio yllä ja vähemmän onnistuneita että tajuaa ne asiat mitkä oikeasti vaativat treeniä. Kontaktitreenit ovat todella kivalla mallilla nyt, nyt kun vain ehtisi treenaamaan tarpeeksi. Olisi paljon muutakin treenattavaa, esimerkiksi se että olen jokseenkin tajunnut ettei Jedi osaa kääntyä. Ei sille ole opetettu mitään siivekkeiden nuolemista vaan kaikki käännökset on menneet mun ohjauksen mukaan. Kyllähän sekin voisi toimia, mutta ei meidän tapauksessa kun on epävarma, aina myöhässä oleva ohjaaja ja kaahaamista rakastava, pitkälaukkainen koira. Lisäksi Jedille täytyy opettaa se että asiat suoritetaan loppuun. Esimerkiksi takaakierroissa Jedi ei kestä yhtään sitä jos lähden pois, mun pitäisi olla varsin kauan varmistamassa. Nyt ollaan tehty sellaista treeniä että lähetän Jedin takaakiertoon ja avustaja heittää lelun heti kun se on hyppäämässä. Vähitellen olen pystynyt jatkamaan matkaa aina vaan aikaisemmin. Kyllä tämä tästä! Jedi on onneksi nopea nappaamaan asioita.

Olen suorastaan yllättynyt itseni että heikkouksien tajuaminen ja pienet vastoinkäymiset eivät ole lannistaneet minua, vaan nyt on jopa enemmän treeni-intoa! Kai sitä on tajunnut että tässä on laji mikä vaatii duunia, kärsivällisyyttä ja huumorintajua. Aiemmin aivot olivat vähän jumittuneet siihen täydellisyyden tavoitteluun, liekö balettiajoilta peräisin. Agilityssä ei pysty baletin tavoin hinkkaamaan loputtomiin kunnes tuntuu että osaa, koska kyseessä on toinen elävä olento joka ei ymmärrä sitä että vain harjoittelemalla tulee paremmaksi, vaan luultavasti kyllästyy. On näissä lajeissa mielestäni jotain samaakin, nimittäin se että mitä paremmaksi tulee, sitä huonommaksi tuntee tulevansa! Toisin sanoen kun oma tietämys kasvaa, tajuaa kaikki ne harjoittelua vaativat epäkohdat, joita aiemmin ei ole huomannut tai edes ajatellut. Loputon suo, mutta ah, niin kiehtova.

 Perjantaina mulla alkoikin hiihtoloma eli Jedille tiedossa hieman enemmän toimintaa :) Ainakin käydään treenaamassa ja yhdet mätsärit keikistelemässä. Kaikista tärkeintä, nautitaan pitkistä lenkeistä. Epätavallisen leudon talven takia en ole oikein uskaltanut käydä jäällä lenkillä. Viime sunnuntai oli niin kirpeä pakkaspäivä että päätin mennä kokeilemaan, nämä kuvatkin siltä reissulta. Olisi jäällä varmaan voinut aiemminkin käydä, mutta parempi pelata varman päälle. Nyt on taas ollut plussan puolella niin en tiedä miltä järvellä näyttää, mutta jos ei sinne uskalla mennä niin ainakin käydään kunnon metsälenkeillä!

Ystäviä

Blogi on muuttunut melkein vaan treeni- ja kisapäiväkirjaksi. Kyllä me edelleen nautitaan elämästä ja tehdään muutakin. :) Aika paljon ollaan käyty katsomassa koirakamuja, joten näin ystävänpäivän jälkeisen päivän kunniaksi Jedin kavereita -spesiaali, olkaa hyvä!

Reilu viikko sitten käytiin kavereiden kanssa koirapuistossa. Mukana Jedin "bestis" Manu-mäyräkoira ja 7 kuukautta vanha saluki Pepe, joka ystävänpäivätoivotuksessa jo vierailikin. Manu jäi Jediltä vähän huomioimatta kun löytyi niin ihana uusi ystävä! Kerrankin oli Jedille vastusta juoksuleikeissä, kuului vaan ih ih väyh väyh kun pieni yritti pysyä pitkäkoipisen vinttikoiraystävänsä perässä.

Tasapuolisuuden vuoksi yksi Manukin!

Viime viikonloppuna Jedi pääsi moikkaamaan toista bestistä, Kassu the jättishelttiä. Pojat on jo kolmen kuukauden iästä olleet kavereita, ikäeroa siis vain kaksi viikkoa :) Menossa oli mukana myös kerrynterrierityttö Willa. Se olikin Jedin mielestä maailman ihanin narttu, siihen malliin roikkui persuksissa.

 

Vähän huono laatu kun puhelimella otettu.

Tänään käytiin sitten shelttiporukalla lenkkeilemässä. Kuusi shetlannineläintä matkassa, kaikki sulassa sovussa keskenään. Kyllä se sheltti vaan osaa olla niin helppo koira!

Siinäpä Jedin viimeisimpiä koiratreffejä. Jos varsinaista listaa koirakavereista tekisin niin se ei kyllä päättysi koskaan, herra kun on kaveri kenen tahansa karvaisen kanssa. :D Ja kyllä se vaan on niin mukava käydä kimpassa lenkeillä, Jedi niin nauttii koirien seurasta.