Kontaktit saavat hiukseni harmaiksi

Olen pyrkinyt pitämään agilityn määrän viikossa jokseenkin pienenä tai ainakin kohtuullisena, eli maksimissaan kaksi kertaa viikossa treeniä tai kisaa. Koska parina edellisenä viikkona on ollut kisoja, emme ole treenanneetkaan paljoa. Nyt oli yksi, ihana viikko jolloin emme kisanneet ollenkaan ja seuran treenitkin palasivat sopivasti kesätauolta.

Treenit eivät nyt kuitenkaan sujuneet niin auvoisesti kuin oletin. Olen jo aiemmin huomannut, että kisaaminen lisää Jedin intoa lajia kohtaan suuresti, kisoissa kun se pääsee aina tekemään niin pienen hetken eikä vire ehdi tosiaankaan laskea, kun vertaa treeneihin, joissa tehdään pitemmän kaavan kautta, hinkataan vaikeita kohtia ja niin edelleen. Kisarupeama näkyikin Jedissä valtavan suurena intona, joka oli paitsi hyvä, niin myös hieman... rasittava asia. :D Jedi taisteli lelusta hirrrmuisella innolla, mutta teki myös ihan ihme ratkaisuja, hakien esimerkiksi putkiin vaikka kuinka kaukaa ja ties mistä kulmasta. Tässä kun on nyt tulossa kisakautta niin pitää vähän tarkkailla Jediä - onko tiukka kisarupeama lainkaan hyväksi sen psyykelle...
 

Pelkkä Jedin innokkuus ei ollut treenien downside, vaan ne perhanan kontaktit jotka aiheuttavat harmaita hiuksia. Treenattiin vähän tiukkoja käännöksiä A:lta, ja parin toiston jälkeen Jedi tajuaa, että pitää olla tarkkana, ja alkaa tarjota pysäytystä. Ääääh... Jätin sitten treenin yhteen hyvään toistoon, toivottavasti se jäi hyvin Jedin mieleen. Toinen hankaluus on ollut koko esteen rytmittämisessä, Jedi on alkanut ottaa kolmansia laukka-askeleita alastulolla, mutta pistän sen pienten jumien piikkiin. Myös keinu on vaan niin pirun hankala este, ja viime treeneissä oli Jedin inhoama puukeinu mikä taitaa olla kaiken lisäksi aika vanha. Hiipimiseksihän se meni. Onneksi suht monella seuralla on alumiinikeinu, koska siinä Jedillä ei ole mitään ongelmaa. Saatiin sitten lopuksi tuolle puukeinullekin pari kivaa toistoa, hitaamman puoleista kylläkin.

Loman viimeisillä hetkillä ollaan myös mökkeilty ja mentiin pitkästä aikaa myös hiekkakuopille. Voi sitä onnea! Kun saavuttiin metsästä hiekkojen luo, kirmasi Jedi heti juoksentelemaan, ja kun hiekkaa lähtee valumaan alaspäin, se rupeaa hirmuisiin saalistusleikkeihin. Niin suloisen näköistä. :D Pitäisi ehdottomasti käydä tuolla vähän useammin, sillä paitsi että se on Jedille superhauskaa niin hiekassa juoksentelu on myös oivaa lihastreeniä.

Tällä viikolla Jedi pääsi sitten hierojalle ja selkähän sillä oli vähän jumissa. Nyt on kuitenkin ruoto auki ja toivottavasti A:llekin löytyisi helpommin rytmiä. Keskiviikkona treenit ja viikonloppu kisamerkeissä, ensin lauantaina talkoilemaan ja sunnuntaina kisataan. Tajusin vaan liian myöhään että talkoot kisoja edeltävänä päivänä ei liene lainkaan hyvä juttu, viimeksi ratahenkilönä toimittuani olin seuraavana päivänä kipeä niin jokaikisestä lihaksesta...

Uudistin myös blogin ulkoasua nyt piiitkästä aikaa - mieluusti saa antaa palautetta!

Liebster awards

Tämä haaste on pyörinyt viime aikoina koirablogeissa, meidät haastettiin niin Maaliin kastetut hännänpäät -blogista kuin Kaapo agiliitää -blogistakin, kiitosta vaan!

 "Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienimmätkin blogit saavat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle." 

Säännöt:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille. 


Tämä on kiertänyt jo niin monessa blogissa, etten kyllä keksi keitä osaisin enää haastaa. Ajattelin kuitenkin ajankulukseni vastata molempien blogien antamiin kysymyksiin, ettei tämä meidän blogi muuttuisi ihan kokonaan pelkiksi kisapäivityksiksi...

Ensin Maaliin kastetut hännäpäät:

1. Mikä väri sopii parhaiten koirallesi?
 - En oikeastaan osaa edes katsoa tällaisia asioita eikä niillä oikeastaan ole minulle väliä. Jedille sopii aika hyvin kaikki värit, kun se on niin suureksi osaksi mustaa ja valkoista. Tai sanotaanko kuitenkin että kirkkaat värit sopivat parhaiten.

2. Onko koiraasi koskaan pistänyt/purrut käärme?
- Ei onneksi.

3. Millaiset blogit pääsevät lukulistallesi?
- Mielenkiintoiset! Koira-aiheista enimmäkseen agilityblogit ja sellaiset, jotka sisältävät sheltin. Luen jonkun verran myös käsityöblogeja.

4. Miten koirasi käyttäytyy hihnassa?
 - No jaa... Jedi osaa mennä käskystä reunaan ja ei vedä, mutta sillä on tapana tuijotella vastaantulevia koiria provosoiden, se on aika rasittavaa. Joskus se myös räyhää rullaluistelijoille.

5. Suositko joitain tiettyjä merkkejä esim. Hurtta collection, Ratia, Jokke jne.?
- En, ostan pantoja ja muita tarvikkeita vain tarpeen mukaan ja sen mikä on paras hinta-laatu -suhteeltaan.

6. Kuinka kauan olet pitänyt blogiasi pystyssä?
- Helmikuussa 2013 aloitin eli sellaiset kaksi ja puoli vuotta.

7. Mitä mieltä olet blogien yhteistyöpostauksista?
- Enpä oikeastaan mitään... Useimmiten eivät kiinnosta minua, joten jätän lukematta.

8. Mikä on lempipuuhasi koirasi kanssa kesällä?
- Yleisesti ulkoilu, uiminen, juokseminen ja lenkkeily. Jaksaa itsekin paremmin kuin talvella pimeässä ja kylmässä.

9. Mikä on mielestäsi koiramaailman kiinnostavin harrastus?
- Kyllä se agility on minut imaissut syövereihinsä...

10. Onko koirallasi paljon leluja?
- Ainakin vanhempieni mielestä :D Onhan niitä aika iso korillinen.

11. Haluatko saavuttaa jotain koirasi kanssa? Mitä?
- Haaveissa olisi saada Jedistä agilityvalio ja päästä SM-kisoihin. Jos me ei niitä saavuteta niin ei haittaa, mutta pitäähän sitä olla kunnon tavoitteita että jaksaa treenata. :) Lyhyemmällä aikavälillä tahdon päästä tekemään hyviä, ehjiä suorituksia myös kolmosten radoilla sekä vielä yleisemmin saada kaikki kondikseen niin että minä olen tyytyväinen ja Jedi voi kirmata radalla täydellä luotolla siihen, että se saa ohjeet selkeästi ja ajoissa, niin treeneissä kuin kisoissakin.

Sitten Kaapo agiliitää:

1. Jos ottaisit pennut NYT, minkä rotuinen se olisi ja mikä sen nimeksi tulisi?
 -Rotu pysyisi shelttinä. Nimi on vähän hankalampi juttu ja näitä pyörittelen päässäni päivittäin - ainakin kymmenelle seuraavalle koiralle löytyisi nimi :D Mutta juuri nyt jos tuli pentu, sen nimen tulisi tietysti sopia Jediin, joten siitä tulisi joko Rudi tai Uudi.

2. Jos pitäisi aloittaa jonkin uuden lajin treenaaminen, mikä se olisi? 
- Rallytoko vaikuttaa sellaiselta hauskalta ja vauhdikkaalta ja ylemmissä luokissa myös varsin haastavalta harrastukselta.

3. Jos olisi pakko vaihtaa rotua, minkä rotuisen ottaisit? 
- Tähänkin on aika monta vaihtoehtoa... Joko parsoni, kooikerhondje tai mudi. Tosin en vain pysty kuvittelemaan itseäni kävelylenkillä taluttelemassa minkään muun rotuista koiraa kuin shelttiä.

4. Jos voisit muuttaa jotakin treenaamassasi lajisa, mitä muuttaisit? (esim. agista rimojen 

 laskeminen)  
- No tuo esimerkki on jo aika hyvä. Tahtoisin myös että kisaradoilla tuomarit katsoisivat tarkemmin, että kontakteille tulisi turvalliset lähestymiskulmat jottei koirat lähtisi kiipeämään liian sivusta ja putoaisi - haasteet voisi löytyä ihan muista paikoista.

5. Mikä on salainen tavoitteesi treenaamassasi lajissa, jota et ole ääneen uskaltanut sanoa?

 - Tämän sanoin jo aiemmin eli agilityvalion titteli. Toistaiseksi meidän vaan täytyy saada kisavarmuutta. Jedin vauhti ei myöskään kovin helposti riitä, mutta meillä on monta vuotta aikaa treenata, tulla paremmiksi ja toivottavasti sitten joskus kerätä niitä sertejä.

6. Koirasi/koiriesi hassuimmat tavat?
 - Jedi rakastaa sukkia. Kun se kuulee, että jossain joku ottaa sukat jalasta ja ne tippuvat lattialle, se syöksyy saalistaen nappaamaan ne sivummalle ja sitten tökkii niitä kuonollaan.

7. Koirasi/koiriesi huonot tavat?  
- Kuten aiemmin hihnakäytökseen liittyen sanoin, rullaluistelijoille räyhääminen (jos en ole tarpeeksi nopea ja ehdi kieltää) ja vastaantulevien koirien tuijottelu.

8  Joku hetki kun olet ollut koirastasi erityisen ylpeä?  
- Kyllä se yhdellä kisapäivällä kolmosiin nousu tuntui aika mukavalta! 

9. Erikoisin kommentti jonka olet koirastasi saanut?
 - "Sehän on ihan nokkasiilin näkönen!"

10. Haaveiletko kasvattamisesta? Miksi, miksi et?
- Tavallaan joo... Nytkin jo mietin kivoja yhdistelmiä ja mitä koiria voisi yhdistää (ihan vain KoiraNetin tietojen perusteella, heh) ja kaikkia kivoja nimiä. Todellisuudessa se on kuitenkin aika paljon kinkkisempää puuhaa. En myöskään ainakaan toistaiseksi halua omistaa narttukoiria, ja liisaus-sijoitus -rumboihin en tahtoisi ryhtyä. Mutta en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, jos joskus omistan sellaisen koiran, joka toisi rotuun uutta ja olisi oikeasti upea, terve, hyväluontoinen ja sopisi rotumääritelmään ja astuttaminen olisi mielestäni kannattavaa, voisin siihen ryhtyäkin.

11. Hassuin, edustavin ja vauhdikkain kuva koirastasi?  
-Tämä oli kamalan vaikea :D Etsin jokaiseen nyt kaksi, kun en osannut päättää...

Hassut

Edustavat 

 Vauhdikkaat

Triplat jälleen

Tällä kertaa vaan nollien sijasta hylkyjä.

Radat olivat tällä kertaa aika vaikeita, mutta kyllä ne olisivat ihan tehtävissä olleet. Ekalla radalla tuli vain pari pientä virhettä, toisella vähän isompaa virhettä ja kolmas rata meni aika sähläykseksi. Olipahan muuten vähän European Open -tunnelmaa - kovat tuulenpuuskat saivat välillä siivekkeet lentelemään. Onneksi ei tapahtunut niin meidän radan aikana!

Ensimmäinen hyppyrata oli aikamoinen hyppy vaikeampien ratojen maailmaan. Olin aika kauhuissani jos ihan totta puhutaan. Loppujen lopuksi rata meni tosi hyvin ja olin tyytyväinen. Pari pientä virhettä tapahtui, ensin valssailin vähän Jedin eteen jolloin se haki hypyn takaakiertona. Olin kuitenkin ylpeä siitä kuinka sain improvisoitua pari sen jälkeistä hyppyä, virheettömästi joskin vähän epävarmalla menolla, olin kuitenkin suunnitellut vaihtavani puolta mutta nyt se jäi. Pitää oppia siihen, että keksii lennosta jotain, ties vaikka se ratkaisisi joskus paljonkin! Loppuradasta Jedi vielä vilahti ansaesteenä olleeseen putkeen, vaikka olin kyllä melko hyvin ajoissa ohjauksen kanssa ja sain Jedin huomion itseeni - se kyllä vilkaisi minua, mutta meni silti putkeen. Roisto! :D




Tokan radan alku meni tosi hyvin, sitten muuttui pelasteluksi ja lopulta kaaokseksi. :D Tällä radalla A oli kamalan ruma ja puomi hidas, mutta keinu tosi hyvä! Jedi ei tainnut tajuta että siinä on keinu, kun noinkin lujaa meni. Myös muutama käännös meni tosi kivasti, esimerkiksi ennen puomia ja keinun jälkeen. Ennen A:ta sen sijaan olin tuttuun tapaan myöhässä ja ohjasin lepsusti, joten Jedi lenkitti vähän Helsingin kautta...



Kolmas rata meni Jedin osalta ihan kuutamolla... Ainoa hyvä puoli oli ihan kivasti toiminut käännös muurilla ennen keppejä.



Mietin pitkään kisapaikalla mistä Jedin ihmeellinen käytös johtuu. Onko se liian huonossa kunnossa ettei jaksa kolmea rataa peräkkäin? Aiemmin keväällä ei ole ollut mitään ongelmaa siinä. Tuliko sille liian kuuma? Oliko sillä liian vähän aikaa palautua, kun kisat mentiin niin että ensin kaikki minien kolme rataa, sitten kaikki medien radat ja lopulta kaikki maksien... Vai oliko sillä jostain syystä huono olo, kun oli koppaansakin oksentanut keltaista vaahtoa. Kotiin kun päästiin niin tajusin että mistä varmaan eniten tuo haahuilu johtui, vaikka nuo edellä mainitutkin saattoivat vaikuttaa; meitä ennen starttasi juoksuinen narttu. Näin oli myös tuolla toisella radalla, mutta ehkä Jedi ei silloin haistanut tai huomannut asiaa, ja ehkä väsymys sai keskittymiskyvyn menemään helpommin.

Jedin on toki machomiehenä hankala vastustaa nartun tuoksua, mutta paras olisi tottua siihen. Tosin oli aika ikävää tuuria että starttasi juuri ennen meitä, todennäköisyys siihen oli aika pieni. Jatkossa täytyy varmaan antaa Jedille sylikyyti pois radalta, jos sen meno muuttuu ihan mahottomaksi.

Tilannetaju kohdillaan

Ekat kolmosten kisat purkissa! Täytyy myöntää että oli aluksi aika kova alemmuuskompleksi joka vaan lisäsi omaa jännitystä ja paineita. Ekan radan jälkeen sekin onneksi helpotti!

Mentiin siis kaksi rataa, molemmat Johanna Nybergin käsialaa. Omasta mielestä kumpikin oli varsin helppo ja mentävä rata! Ihan mukava, pehmeä lasku kolmosiin siis.

Ekalla radalla ainoa mietityttänyt kohta oli A:n jälkeinen elämä. Aluksi meinasin tehdä persjätön putken jälkeen, mutta rataantutustumisessa tulin siihen tulokseen että se on hiukan vaarallista. Niinpä tein poispäinkäännöksen ja takaaleikkauksen, vaikkei niitä ollakaan harjoiteltu paljon yhtään. Kokeilumielellä mentiin, ja sehän toimi! Olin tosi tyytyväinen, sillä siinä kohdassa tosi moni hyllytti. Harmi vaan että kepeillä Jedi jätti viimeisen pujottelematta ja tuli hyppäämään hypyn, joten hylyksi meni. Siinä sitten vähän aikaa sähläsin itse ennen kuin sain taas radasta kiinni. Harmittava virhe, koska mitäs jos Jedi vaan olisi pujotellut loppuun - melko mahdollisesti olisi tullut nolla.



Toinen rata oli vielä simppelimpi. Tässä olin epävarma vain keppikulmasta, ei olla tehty niin kovasta vauhdista umpikulmaa. Mutta Jedi handlasi sen tosi upeasti! Muutenkin rata meni muutamaa kaarrosta lukuun ottamatta tosi kivasti, mutta yksi rima putosi...




Rehellisesti ja rumasti sanoen tämän radan jälkeen vitutti aika pahasti. Ilman tuota yhtä pudonnutta rimaa oltaisiin voitettu ja SERT olisi jo plakkarissa. Erityisesti tämä ärsytti siksi että Jedi ei ole aiemmin kisoissa rimoja tiputellut, sopivan ajankohdan valitsi... Tosin oma vikanihan tuo oli, kiirehdin putkelle kun Jedi oli ilmassa. Ainakin epäilen että tiputus johtuu siitä. Mutta ei voi mitään, tällaista tämä laji aina on. Niin kamalan pienestä kiinni. Pitää vaan itse oppia sietämään pettymyksiä! Joka tapauksessa radat menivät kyllä paljon paremmin kuin oletin, ei lainkaan huono kolmosten avaus. Meillä on vielä monta vuotta aika treenata ja kisata, kun tämä kisaaminen on vieläkin aika sähläystä omalta osaltani. Vielä ei pää pysy ihan kasassa.

Torstaina lähti kisailmo meidän ensimmäisiin kolmosten kisoihin. Jaiks. Startataan kaksi rataa ensi viikon lauantaina Orimattilassa. Vähänhän se pistää jännittämään, mutta mennään sinne vain kokeilumielessä ja treenaamaan. Pitää vaan tottua ajatukseen että mitä todennäköisimmin meillä kestää suhteellisen kauan että saadaan kolmosissa aikaan nollaratoja, kun edelleen olen itse kisoissa ihan että täh ja Jedi vaan tahtoo kirmata kovaa... Lisäksi Jedi ei edelleenkään osaa oikein kääntyä, ainakaan kovassa vireessä ja vauhdissa. Kontaktit sentään ovat olleet treeneissä ihan suhteellisen kivalla mallilla, että jos vaikka saisi joskus kisattua ilman että tarvii niistä stressata!

Treenailtu ollaan ihan rennosti mutta aika tehokkaasti. Tänään käytiin Kokkosen Tuijan koulutuksessa. Ongelmana oli taaskin tuo perhanan kääntyminen, sekä sitten välistäveto kovasta vauhdista. Kun asiat sujuu matalassa vireessä moitteetta, oletan että se onnistuu aina... Takapihalla ollaan treenailtu välistävetoja ja serpentiinejä ja kaikennäköisiä käännöksiä mitä kolmella esteellä saa aikaan, eikä esimerkiksi välistävedoissa minun ole tarvinnut kuin vähän vetää kädellä. Eihän se tietenkään radalla onnistunut. Noh, saatiin kuitenkin vinkkiä kuinka niitä kaarroksia saisi kohtuullisemmiksi, pitää ainakin sitten kisoissa kokeilla. Noin muuten tuntuu että pitänee oikeasti opettamalla opettaa Jedi nyt vihdoin kääntymään ihan sanallisella käskyllä eikä niin että minun täytyy suurin piirtein hyppiä yhdellä jalalla tai tehdä kärrynpyöriä ettei se kaarrattaisi ties missä. Pitäisi myös oikeasti saada se tulemaan ohjauksiin ja myös lähelle minua, esimerkiksi niistoissa se ei tunnu välittävän mitään mistään käsistä joilla yrittäisin ohjata.

Treenaamisen ohella ollaan nähty koirakavereita, rentouduttu ja uitu. Jedi suostui tässä yhtenä iltana jo uimaan, eiköhän kohta se uimisen riemu muistu kunnolla mieleen! Aluksi kun menin itse veteen ja houkuttelin Jedin kahlaamaan niin pitkälle kun se vain suostui ja siitä sitten varovasti, en pakottamalla, vähän vedin kaulapannasta tulemaan niin sehän lähti uimaan. Myöhemmin se sitten tuli jo ihan itse. Jedi myös rakastaa hakea järvestä kaislanpalasia joita heittelen ja sen jälkeen se tuo ne minulle revittäväksi, ja sehän taistelee niistä aina ihan kunnon apinanraivolla! Pitäisiköhän ottaa niitä treeneihin mukaan... :D

Sukukokous

Viikonloppuna tehtiin mukava, joskin varsin raskas reissu Jedin kasvattajalle Kiuruvedelle. Raskaan reissusta teki kuuden tunnin ajomatka peräkkäisinä päivinä, ei se ihan helppoa ole vaikkei olekaan kuin matkustajana. Tokihan me pysähdeltiin matkalla että saatiin kaikki jaloitella, ja Jedikin pääsi Kuopiossa käväisemään Matkus-kauppakeskuksessa kun sinne sai koirien kanssa mennä ja haluttiin vähän katsastaa. Jedihän oli kuin tavallisella päiväkävelyllä, on se vaan niin ihana ja helppo koira.

Kasvattajan luona olikin monta ihanaa koiraa, niin minun kuin Jedin mielestä. :D Kaikki ovat niin kovin sosiaalisia, varsinkin Jedin mummo Jolie ja eno Uno ovat ihan höhliä ja supersosiaalisia, koko ajan kerjäämässä rapsutuksia. Jedin emä Luna oli enemmän Jedin kaltainen, pidättyväisempi mutta tuli myös mielellään rapsuteltavaksi. Jedin mielestä kaikki nartut olivat iiiihania, vuorotellen kokeili kaikkia vikitellä vaikka saikin tiukkaa palautetta. Erityisesti se rakastui Sona-valkkariin, aluksi sitä vähän jännitti naisensa suuri koko mutta pian Jedi ei muita narttuja enää nähnytkään. Aikamoinen pelimies!

Jolie-mummo

Luna-äiti

Uno-eno. Taustalla vanharouva Sani, 14-vuotias. Paikalla oli myös sen "pentu", 10- vuotias Wendy

Sunnuntaina tuli käymään myös Jedin siskon omistaja tämän pennun kanssa. En ollut Bella-siskoa nähnyt koskaan aiemmin, kun emme pentuja aikanaan käyneet katsomassa ja hakureissulla Jedi oli viimeinen pentu jota tultiin hakemaan. Sisko oli luonteeltaan aika erilainen Jediin verrattuna, tykkää hirmuisesti ihmisistä ja hyppäsi monta kertaa syliin rapsuteltavaksi. Tämän pentu Wilma oli ainakin yhtä sosiaalinen, ja lisäksi hirmuisen reipas. Solahti heti suureen koiralaumaan ja tutki vain kaikki paikat, vaikka siinä olikin sellaiset neljä vierasta koiraa ja valtava hulina ja pieni vielä alle kolme kuukautta vanha. Minäkin sain paljon pienen kielen lipaisuja. <3

Jedi ja Bella

Jedi, Wilma ja Bella

Wilma ja Luna

Wilma ja Jolie

Pikkuinen pentu <3

Iso paha susi...

Neljä sukupolvea

 Kiitos mukavasta viikonlopusta Sirpalle ja Merville! :)

Isommissa kisoissa

Tänään koitti Agirotu ja ne nuorten avoimet SM:t. Mua pelotti etukäteen jonkin verran se, että kyseessä on aika iso tapahtuma eikä me olla käyty kuin pienissä kyläkisoissa. Pahimmissa kauhukuvissani Jedi ampaisi lähtöluvan saatuaan viereiselle radalle. :D Tavoite numero yksi olikin että Jedi tekee samaa rataa kuin minä eikä lähde lipettiin, se onnistui. Toinen tavoite oli se että sekä minun että Jedin pää pysyisivät kasassa, se onnistui jotenkuten. Kolmas ja viimeinen tavoite oli että voitetaan koko roska, se ei onnistunut.

Saavuttiin paikalle ajoissa jotta ehditään molemmat tottua tilanteeseen. Jedille taisi olla alussa ihan liikaa tapahtumaa menossa, kun se hetken aikaa käveli rauhallisesti, kunnes tajusi että täällä on agilitya, raivosi, rauhoittui taas hetkeksi ja sama uudestaan... ja uudestaan. Jedi sai sitten puolisentoista tuntia odotella syrjemmällä kevythäkissään, kun minä katselin muiden ratoja. Senioreiden kisat olivat ennen junioreita ja nuoria, ja kauhulla katsoin heidän rataansa, näytti ihan hullun vaikealta.

Nuorille tuli kuitenkin, onneksi, helpompi rata. Oli ihan meidän tehtävissä, ja lähdin aika itsevarmoin fiiliksin radalle. Ainoa kohta jota kirosin oli A:lle tulo, siinä olisi pitänyt vaihtaa puolta, mutta totesin että valssailu tai pesjättö antaisi Jedille huonon lähestymiskulman esteelle ja pelkäsin että se lähtisi kiipeämään huonosti ja tippuisi. Päädyin sitten takaaleikkaukseen.


Tässä  vielä sama toisesta kulmasta kuvattuna. :D

Jedillä oli vire ihan katossa. Ei ole noin kovasti tahtonut radalle ikinä. Lähdössäkin nosti tassuja ja nousi vähän seisomaan ennen kuin annoin lähtöluvan. Vire sitten vähän kostautui, koska eihän sitä nyt puomille malttanut pysähtyä... Mulla meni tästä vähän pasmat sekaisin koska olin suunnitellut tekeväni persjätön puomin jälkeen. Jedi sitten ehti seuraavan esteen menemään väärinpäin, joten hylky napsahti jo siitä. Kepeillä Jedi meni toiseen väliin, ja siillä on kyllä ollut kepit aina todella vahvat että epäilen ettei se nähnyt ensimmäistä keppiä koska se oli valkoinen. Eipä näitä koskaan tiedä. A oli tällä kertaa tosi hyvä, olin olettanut Jedin tarjoavan pysäytystä mikä lisäsi omaa myöhässä oloani vielä rutkasti, joten A:n jälkeinen hyppy jäi välistä. Jedillä on edelleen hakusessa se koska pitää pysähtyä ja koska saa tehdä juoksukontaktin, aiemmin vain se tahtoi pysähtyä sekä puomilla että A:lla, nyt sitten juosta molemmat... Paljon riittää meillä vielä työtä. Ihan tyytyväinen olin meidän suoritukseen, Jedi meni lujaa ja innokkaasti, mutta kyllähän se ärsytti että sijoitukseen olisi riittänyt mikä tahansa tulos.

Vähän jäi nyt hampaankoloon että eiköhän me sinne Vöyriin vielä suunnata niihin varsinaisiin juonior-SM:hin. Tuli muutenkin hirveä kisakuume, että saattaa olla että korkataan ne kolmoset jo kolmen viikon päästä...